Pelipaikka: Dogma RPG
Nimi: Lepinkäinen
Syntymäpäivä ja horoskooppimerkki: 13.12.2004. Iältään uros on noin viisivuotias. Ihmisittäin noin nelikymppinen
Sukupuoli: Uros
Rotu: Koirasusi (siperianhusky + susi)
Lauma: Laumattomat
Pohjaväritys: Harmaa mustin ja valkoisin merkein
Väritys: Uros on merkeiltään kuin lepinkäinen (lintu). Lepinkäisen selkäpuoli on harmaa. Sen kasvoissa on musta maski ja silmännurkista lähtevät kyyneljuovat. Posket ovat valkoiset. Kaula, rinta, vatsa ja hännänalus ovat valkoiset. Jalat ovat mustat, mutta jokaisessa jalassa on valkoiset soikiomaiset kuviot etupuolella. Hännässä on musta laikku. Lepinkäisen silmät ovat hyvin vaaleanharmaat, ja pupillit ovat epätavallisen pienet.
Rakenne: Uros on rakenteeltaan voimakkaan susimainen, Sillä on tuuhea turkki, etenkin niskassa karva on erikoisen pitkää. Uroksella on huskyä voimakkaampi pää, sen leuoissa on suuri purentavoima, kuten sudella. Otsapenger on selvästi erottuva, kirsu musta. Uroksen korvat ovat kolmiomaiset ja keskikokoiset. Kaula on keskipitkä ja ylväsasentoinen. Lihakset kaulassa voimakkaat. Runko on korkeutta pitempi ja lihaksikas. Selkä on suora ja vahva, rintakehä on syvä ja vahva. Raajat ovat suorat ja yhdensuuntaiset. Rekikoirilta periytyy vahvaluustoisuus. Häntä on tuuheakarvainen. Liikkeet ovat sulavat ja tehokkaat, maatavoittavat. Sudelta periytyy ominainen kevyt jolkotustapa. Karvapeite kaksinkertainen. Uros on säkäkorkeudeltaan noin 70 cm.
Arvet: Ei näkyviä arpia.
Kyvyt:
Liikkeet: Uroksen liikkeet ovat sulavat ja tehokkaat. Sen voima on jakautunut tasaisesti etu- ja takaosan kesken. Tyypillistä susimainen jolkotteleva ravi.
Taistelutyyli: Uros käyttää kaulassaan roikkuvaa ketjua ja pikkiä etevästi taistelussa hyödykseen. Se pyrkii lähikontaktiin, että voi iskea toista metallipiikillä, tai kuristaa ketjulla.
Ase: Uroksen kaulassa roikkuu lyhyt metalliketju, jonka päässä on metallinen ”piikki”, jolla ketju on aikoinaan ollut iskettynä maahan. Uros käyttää ketjua ja piikkiä aseenaan. Piikkiä se käyttää lävistävään iskuun, ketjua se saattaa käyttää kuristamiseen.
Luonne: Lepinkäisen perusluonnetta leimaa se, että sillä ei ole juuri minkäänlaisia sosiaalisia taitoja, johtuen sen kasvatuksen ja rakkauden puutteesta, ja raa’asta kohtelusta lapsuudessa jha nuoruudessa. Uroksen perusvaisto on selviytymisen halu. Jo pennusta pitäen sen piti taistella ruuasta ja henkiinjäämisestä. Nekin vähät tunteet mitä urokselle kehittyi, se joutui kätkemään ja unohtamaan kärsimiensä raakuuksien keskellä.
Uros ei välitä sosiaalisista kontakteista ja yrittää välttää niitä jos mahdollista. Se tietää, että on olemassa onnellista elämää, vapautta tuskasta, mutta se ei usko kykenevänsä koskaan saavuttamaan niitä. Se kokee toiset koirat useimmiten uhkana sen reviirille ja olemassaololle. Omaa aluettaan se puolustaa väkivaltaisesti, eikä suvaitse siellä minkäänlaisia vieraita. Pentuja kohtaan se ei tunne rakkautta tai myötätuntoa. Se tappaa pentuja säälimättömästi, käyttäen näitä ravintonaan. Tekojaan se puolustelee sillä, että on parempi päästää pennut kärsimyksestään, että niiden ei tarvitse kohdata maailman julmuutta. Naaraita se pitää useimmiten samanlaisina tunkeilijoina kuin uroksiakin, mutta Lepinkäisellä on myös muita tarpeita, ja halu siirtää geeninsä eteenpäin, aivan kuten muillakin eläimillä.
Ollessaan vieraalla alueella Lepinkäinen yrittää välttää sosiaalisia kontakteja. Puhuessaan jonkun kanssa se on kylmän ja tunteettoman oloinen. Jos uros haluaa jotain, se lähin tunne mitä se kykenee esittämään on sarkasmi. Naaraita kohtaan se kykenee lähinnä lipevyyteen. Pelkoa uros ei osoita, ainakaan tunnistettavassa muodossa. Ja jos se onkin peloissaan, se nauraa mielipuolisesti. Osaksi siksi se on pelottava taisteluvastus, koska sen mielipuolinen nauru saa vastustajan niskakarvat lähes takuuvarmasti pystyyn.
Ihmisiä Lepinkäinen vihaa yli kaiken, jos se kokee olonsa uhatuksi ihmisen taholta, se hyökkää aivan takuuvarmasti. Tyhmä se ei kuitenkaan ole, ja tunnistaa kyllä aseiden metallisen hajun. Uros onkin oppinut välttelemään ihmisiä parhaansa mukaan.
Menneisyys: Uros syntyi ihmisten kenneliin, missä kasvatettiin koirasusia lemmikeiksi. Uroksen isä oli tuntematon susiuros, äiti pentutehtailusta väsynyt huskynaaras, joka tuskin jaksoi hoitaa pentujaan. Kennelissä oli kymmenittäin koiria, kaikki enemmän tai vähemmän häiriintyneitä huonosta kohtelusta. Pentujen elämä oli kovaa. Emot olivat usein aggressiivisia, samoin kun muut pennut. Koirasudet joutuivat näkemään nälkää ja heikoimmat kuolivat aitauksiin. Joskus emot söivät kuolleita pentuja nälkäänsä.
Lepinkäinen luovutettiin uuteen kotiin liian aikaisin. Se oli pieni, aliravittu, nälkäinen ja peloissaan. Omistaja oli vastuuton. Urosta ei juuri koulutettu, sitä ruokittiin ja ulkoilutettiin milloin muistettiin, ja sitä härnättiin usein ”leikkinä”. Lepinkäinen kasvoi, ja siitä tuli erittäin huonosti käyttäytyvä aggressiivinen koirasusi. Lopulta se puri omistajaansa, jolloin tämä pisti uroksen ulkoruokintaan. Uros kytkettiin kaulastaan erittäin lyhyeen ketjuun, jossa se ei kyennyt juurikaan liikkumaan, ei edes seisomaan suorassa. Lepinkäinen joutui makaamaan omissa jätöksissään, ja olemaan ulkona säästä riippumatta. Omistaja kävi välillä heittämässä sille ruokaa ja härnäämässä sitä kepillä. Lepinkäistä piiskattiin jos se murisi.
Oltuaan ulkona ties kuinka pitkään, lähes hulluna osakseen saamasta kohtelusta, eräänä päivänä kun omistaja tuli härnäämään sitä, Lepinkäinen yritti kaikin voimin päästä omistajansa kimppuun. Se hyökkäili kohti omistajaa, välittämättä siitä että ketju pureutui sen niskaan ja veri alkoi vuotaa. Viimein hyökkäilyjen voimasta ketju irtosi, ja Lepinkäinen kävi kiinni omistajansa kurkkuun. Lepinkäinen tappoi omistajansa, ja pakeni sitten.
Se vaelteli pitkin Dogman saarta, ja sai voimiaan takaisin saadessaan liikuntaa ja ruokaa. Uros lähti vuorille, missä ei ihmisistä ollut pelkoakaan. Siellä sen onnistui elää kauan rauhassa, lähes ilman minkäänlaista kontaktia. Se asui vuoriston vaikeakulkuisessa osassa, ihmisten ja koirien alueiden rajamailla, minne ei oikeastaan kumpikaan laji eksynyt. Uros tappoi ruuakseen mitä kiinni sai ja vei saaliinsa Puuhun. Uroksen Puu on pystyyn kuollut valtava tammi, joka on kallistunut rinteessä. Niinpä uros voi kävellä runkoa pitkin, ja ripustaa saaliinsa johonkin kuolleelle oksalle. Uros on myös teroittanut joitakin oksista, niin että se voi lävistää saaliinsa niihin roikkumaan. Puun oksilla ja maassa sen alla on paljon luita. Osa peurojen, kanien ja perinteisten saaliseläinten, mutta myös koirien ja ihmisen luita löytyy.
Pitkään se elelikin rauhassa, kunnes Valloittajat alkoivat tunkea sen alueelle. Nyt uros joutuu pitkästä aikaa kohtaamaan toisia koiraeläimiä, ja se on levoton ja arvaamaton.
Perhe:
Isä: Hyperion
Äiti: Harper's Maya
Sisarukset: (Ei tietoa montako tai minkä nimisiä.)
Muuta mielenkiintoista:
- Hahmo perustuu Hyperion-kirjan Lepinkäiseen, ja myös kyseiseen lintuun. Hahmo sai vaikutteita myös Harper's Island-sarjasta.
Viimeksi muokattu: 22. tammikuu 2010 22:46
