 |
|
 |
Liittymisvieraskirja
Hakemuksia: 352
Sivu:1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 Dupé
|
|
|
| Pelaaja: | Flipper | Lähetetty: | Ei tietoa | | Lauma: | Punainen Kuu | Kuva: | Linkki |
| Kuvaus: | Nimi: Dupé
Sukupuoli: Uros
Ikä: n. 3 elinvuotta
Laji: Koirasusi
Lauma: Punainen Kuu
Säkä: n. 70cm
Ulkoisesti:
Ruumiinrakenne: Urokseksi tuo on melko siro rakenteinen. Kuono on pitkä, ja korvat luonnottomat pitkät, tylpät päistään. Pitkät jalat, hoikka keskivartalo, mutta ei sairaalloisen laiha.
Kaukaa katsottuna Dupé on perin normaali. Tavallinen tumma koirasusi. Lähempää huomaa kuitenkin yksityiskohtia, jotka täydentävät kokonaisuutta melkoisesti. Turkki on musta, valkein kuvioin. Kaksi neljästä tassusta on varpaistaan valkoinen, vasen takajalka, sekä vastakkainen etujalka. Silmien alta lähtevät myöskin helpot kuviot, jotka kuva selventää. Suun kohdalla uroksella on eräänlainen raita, joka nousee kummallakin kasvonpuoliskolla ylöspäin, saaden uroksen kasvoille leveän virnee. Kirsu on vaaleanruskea, siipikalvo valkoinen.
Uroksen silmät ovat kirkkaan violetit, pupillit hyvin ohuet. Toinen erikoisuus on tuon synnynnäinen kynnettömyys. Kynnet eivät yksinkertaisesti kasva sille, joten tassut näyttävät pehmeiltä, ja liikkuvat äänettömästi.
Sisäisesti:
Dupén selkään voisi hyvinkin kiinnittää "ympäristölle haitallinen" - kyltin, sillä sitä tuo todellakin on. Iästään huolimatta tuo on tavallaan pentu, ja tavallaan taasen niin kaukana noista. Kaukana pennun viattomuudesta ja puhtaasta ilosta. Vääristynyt pentu, sitä uros on. Tuon naamalla on ikuinenen virne, leveä ja jokaikisen hampaan paljastava. Tätä vaikutelmaa tietenkin lisää sen suunkuviointi, mutta ilman sitäkin virne olisi havaittavissa. Ilme muistuttaa kuitenkin enemmän vaarallista riemua, kuin aurinkoista hymyä. Koko uroon luonne tiivistyy siihen ilmeeseen. Älyä löytyy, mutta valitettavasti se kohdistuu aivan vääriin asioihin. Miten repiä silmät irti toista tappamatta, miten amputoida toineen ilman sotkua. Lähes kaikki sen mietinnät kohdistuvat kivun tuottamiseen. Miten kukaan sitten tulee edes lähestyneeksti moista virnistevää otusta, ja ilmiselvästi hullua. Vastaus on yksinkertainen, ja johtaa tavasta jolla uros itsensä esittää. Ilmiselvästi hulluna, mutta vaarattomana sellaisena. Tuo hyppelehtii virne kasvoillaan paikasta toiseen, tarjoilee sokerilla päällystettyjä kohteliaisuuksia. Koko sen olemus on aivan liioiteltu. Kuin prinssin käytöstavat, mutta kulkurin ulkonäkö. Toisia yhdistelmä kiehtoo, toiset se saa epäileviksi. Mutta Dupé ei anna vaihtoehtoja, hypelleessään pirteänä muiden luokse, kysymyksiä kysellen, kovin hullukuriselta näyttäen. Mihin kaikki sitten tähtää? Itseasiassa uros nauttii tästä esittämisestä, eikä sillä ole kummempaa tarkoitusta. Vain pitää eläminen elämisen arvoisena. Samalla lailla se käyttäytyy mille tahansa laumalaiselle, vaikka klaanilaisille ja laumattomille se loppuukin ikävämmin. Omat laumalaisensa tuo päästää helposti lähtemään, nauttien koko sydämmestään noiden tuomasta seurasta, typertyneistä ilmeistä jota ne siihen heittävät. Nauttiipa tuo jopa vihasta ja halveksunnasta jota sille osoitetaan. Mikään muu ei ole hirveämpää, kuin jos joku jättäisikin sen aivan huomiotta! Mutta klaanilaiset ja laumattomat. Dupé rakastaa koko maailmaan, ja myöskin näitä sen asukkaita. Se kuitenkin tuntee laumansa sitä edellyttävän, joten säästää - omalaatuiset - tapansa vain noille. Uros on nimittäin täysiverinen kannibaali, kaikkine lisäherkkuineen. Tuo siis syö muita koiria huvikseen, vain siksi että tykkää tehdä niin. Eiväthän nuo mitenkään erityisiltä maistu, perin sitkeiltä. Kyse on vain siitä, että kultilainen saa olla erikoinen. Se tahtoo tehdä jotain mitä kaikki muut eivät tee, näyttää olevansa erityinen. Massan mukana kulkevat, yleistä mielipidettä myötäilevät otukset ovat tylsiä, eikä Dupé välitä noista yhtä paljon kuin muista. Varsinaista laumavihaa ei siis ole, vaan tuo on yhtä ihana persoona molemmille. Mitä nyt tapaamiset edellä mainittujen kanssa saattavat päättyä ruokailuun, mikäli uros tuntee itsensä nälkäiseksi.
Entäpä sukupuoli ja ikä? Vaikutukset ovat pienet, mutta kylle ne huomaa. Naaraiden ja urosten seurassa käytös ei muutu, vaikka voikin sanoa, että Dupé on halukkaampi syömään naaraiden lihaa kuin urosten. Kuulemma pehmeämpää, vaikkei tuo tarkemmin selitäkkään. Pentuja uros taasen rakastaa. Mikäli mahdollista, se on entistä pirteämpi noiden seurassa. Pälättää kuin papupata, eikä pysy hetkeäkään paikallaan. Muuttuu entistä pelottavammaksi, virneineen ja viirusilmineen. Mieltymyksiin voisi lisätä myöskin hämärän. Se hetki jolloin aurinko painuu, ja ilmassa on yhä muutama hippunen valoa. Se on Dupélle hyvin tärkeä. Täyttä pimeyttä, pelkkää mustaa sumua se inhoaa, eikä suostu silloin liikkumaan mihinkään. Yö on nukkumista varten, eikä silloin kuulu kukkua hereillä. Liian tyhmä tuo on kuitenkin pelätäkseen, ja tunteet rajoittuvatkin vain inhoon. Omaa kipua tuo ei inhoa, vaan päinvastoin. Ei se itseään tahallaan mihinkään hakkaa, mutta mm. taistelussa haavat saavat sen vain entistä riemukkaammaksi. Kyllä, masokisti. Useimmiten koirasusi on myöskin ivallinen sekä piikikäs, mutta nämäkin se tekee virne kasvoillaan. Ilkeät sanat, ikuinen hymy. Jokainen tehköön omat päätelmänsä.
Menneisyys:
Jo syntyessään Dupé oli liian riehakas pentu, useimmiten myöskin tyhmä. Vanhemmilla oli kova työ huolehtia pennusta, joka ei olisi tahtonut hetkeäkään pysyä aloillaan. Kaksi muuta siskoa jäivät auttamatta vaille isompaa huomiota, mikä vain lisäsi uroksen epäsuosiota perheessä. Mutta mikäs siinä. Dupé oli siskojensa vihaama, vanhemmilleen suuri taakkaa, mutta aivan yhtä iloinen silti. Äiti oli puhdas susi, isä taasen koira. Kului vuosi, jonka aikana pennut kasvoivat huimasti. Siskot menivät pituudeltaan yli veljensä, mistä luultavasti voidaan äidin verta syyttää. Ilmeisesti koiramaisuutta siirtyi enemmän Dupéen, kuin tuon siskoihin. Tämä seikka vaikutti suurelta osin siihen, kuinka hyviksi isän ja pojan välit kasvoivat. Oikeastaan uroksesta tuli isän lellikki. Se joka ei ollut koskaan väärässä, se joka aina sai haluamansa. Siskot taasen kasvoivat kiinni äitiinsä. Elo olisi varmaankin jatkunut normaalina, ellei yksi pieni klaanilainen olisi sattunut noiden eteen.
Lumi oli juuri sulamassa, linnut alkoivat palata takaisin. Ensimmäinen kevät, ja kohta kesä. Mikään ei olisi voinut paremmin olla, ei ainakaan riehakkaan Dupén mielestä. Koko perhe oli lähtenyt yhteiselle saalistusretkelleen. Äiti kulki jäljessä isän kanssa, siskot noiden edellä rauhakseen, ja nuori uros hyppi kaukana edessä. Retki keskeytyi kuitenkin väsyneen klaanilaisen kävellessän noiden eteen. Pennut jähmettyivät isänsä kanssa. Samalla hetkellä taisi vieras tajuta missä oli, ja kiireesti tuo lähti juoksemaan tulosuuntaansa. Liian hitaasti. Kummissaan isä ja pennut katselivat kuinka äiti juoksi otuksen kiinni, tappoi tuon yhdellä napakalla puraisulla. Laumauskollisuutta. Sillä nimellä äiti tekoaan kutsui, noiden lähtiessä kotiaan kohti. Keväinen rauhallisuus oli pilalla, mutta olisi ehkä voinut parantua ilman Dupén harkitsematonta tekoa. Epäluuloisena se hiipi kuolleen enkeli luokse, alkaen rauhakseltaan tuota syömään. Olihan saalis jäänyt saamatta, eikä nuori uros nähnyt ruuassaan mitään väärää. Niinhän siinä kävi, että muu perhe huomasi Dupén teon, ja vanhemmat ryntäsivät järkyttyneinä sen luokse. Vaikka kultilaiset yleisesti suosivatkin kannibaalisuutta, oli kummallakin vanhemmalla omat syynsä inhota sellaista käytöntöä. Sota se enneminkin oli kuin riita. Melu joka siitä syntyi oli uskomaton, eivätkä vanhemmat edes koittaneet pidätellä vihaansa. Normaalisti niin lempeä isä puri sitä kaikkialta minne ylsi, äiti huusi vieressä. Dupé pakeni, eikä enää palannut noiden luokse. Niin sydänjuuriaan myöten loukkaantunut se oli. Mielenosoituksena se jatkoi lajitovereidensa syömistä, vain siitä syystä että sitä muinoin oli kielletty.
Tappelutaidot:
Vaikkei hentoisesta ja ilkeilevästä Dupésta sitä uskoisi, tuo on melkoisen hyvä tappelija. Tappelu tosin tapahtuu omalla tyylillä, jonka tarkoituksena ei niinkään ole kunniallisuus. Tuo nappaa terävillä hampaillaan kiinni kaikesta mistä saa, repien lihaa toisesta, mikäli mahdollista. Tappelun ohella tuo siis saattaa käyttää toista välipalanaan. Vikkelä jaloistaan, ja erittäin napakka purenta. Jos uros saa kiinni, niin siinä se sitten roikkuukin. Terävät hampaat läpäisevät ihon helposti, viiltävät helposti, mutta eivät aiheuta usein suuria näkyviä jälkiä. Iskuja voisi verrata paperihaavaan. Sattuu paljon, mutta näyttää hyvin vähäpätöiseltä.
Riitit:
Kannibaalisuuden lisäksi uroksella on muutama samaan sarjaan liittyvä riitti. Ensimmäisenä on raiskaus, jota Dupé suosii melko paljon, aina silloin tällöin. Sukupuolella ei ole tuolle pinintäkään väliä, mutta pennut se jättää armeliaasti pois tästä operaatiosta. Tietenkin se hakkaa uhrinsa ensin liikuntakyvyttömäksi, ihan vain varmuuden vuolta. Tämän rituaalin se toistaa yleensä kerran kuussa, vähintään joka toinen kuu. Ne päivät jolloin kuu loistaa kirkkaimmin, ja antaa yöhön valoa, ovat parhaita hetkiä.
Heti toisena tulevat omat omituiset uhrimenot. Ruuan sisälmykset asetellaan sievään kolmioon, mieluiten hiekalle. Tämän jälkeen uros itse astuu kuvion keskelle, johon myöskin loppu ruumiin asettaa. Itsekseen mutisten se syö rauhakseen uhrinsa silmät, ei mitään muuta. Nähdäkseen yöllä paremmin, saadakseen rohkeutta jumalilta. Siinä syy lyhkäisyydessaan, eikä Dupélla ole intoa tarkemmin selittää. Tämän jälkeen se häipyy paikalta, jättäen kuvion paikoilleen. Usein käy niin että varikset sun muut sen ryntäävät syömään, mutta uros uskoo, että ainakin pieni osa menee jumalien asuinsijoille.
| | Tila: | Hyväksytty | Tarkastanut: | Singalana | | Kommentti: | Hyväksytty. Mainitsemasi kuva unohtui, mutta mikäli ollenkaan ulkonäköä käsitin niin eipä tuo paljoa haittaa.
Kerrassaan karmiva otus, hyvin suunniteltu!
Welcome back! |
|
 |
|
 |
Victoria Twilight
|
|
|
| Pelaaja: | Rosa | Lähetetty: | Ei tietoa | | Lauma: | Punainen Kuu | Kuva: | Linkki |
| Kuvaus: | Nimi: Victoria Twilight
Nimen merkitys: Victorian te kaikki tajuatte. Twilight tarkoittaa iltahämärää/aamuhämärää/hämärää & epäselvää.
Kutsutaan: Twilight. Tutut saavat käyttää myös Victoriaa & Twi’tä
Sukupuoli: Narttu
Ikä: 15v ihmisissä.
Rotu: Sekarotuinen. Kaanaankoira + tuntematon.
Lauma: Punainen Kuu
Säkäkorkeus: 50cm
Paino: 20kg
Luonne:
Twilightin hallitseva luonteenpiirre on kylmyys. Nuori naaras elää täysin omissa oloissaan hiljaisena ja kärsivänä. Neito on myös jatkuvassa identiteettikriisissä, ja potee tunnontuskia erityisesti ulkonäöstään.
Nuorukaisella on tapana hautautua ajatuksiinsa ja lietsoa itseinhoaan yhä enemmän ja enemmän. Twilight hymyilee myös harvoin, eikä se suhtaudu uusiin tuttavuuksiin kovinkaan mielekkäästi. Narttu pyrkii aina ensiksi ajamaan muut pois ympäriltään, ja aloittaa vasta sen jälkeen ilkeilyn. ”Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla” onkin yksi Twilightin tavoista ajatella.
Syrjäänvetäytyvä narttu hämmentyy helposti liian läheisestä kontaktista ja saattaa malttinsa menetettyä tehdä mitä tahansa.
Erityisesti uroksiin Twilight suhtautuu jäätävästi. Pitkäkoipinen naaras ajaa kaikki miespuoliset läheltään heti kun sellaisen tapaa, yleensä väkivalloin tai uhkailemalla. Sen verran järkeä teinillä on kuitenkin päässään, ettei se hyökkäile itseään vahvempien kimppuun.
Vihaisena Twilightiä näkee useinkin. Narttu on aina vihainen jollekin, useimmiten itselleen, eikä häpeile sitä. Naaras suorastaan mainostaa epätoivoista oloaan ja itsetuhoisuuttaan.
Vaikka Twilight vetäytyykin usein kuoreensa ja on hiljaa, sillä on tapana kapinoida. Neito ei suostu koskaan kuuntelemaan muita, vaikka puhdas järkikin niin sanoisi. Itsepäisyytensä vuoksi se tekee aina päinvastoin kuin joku kehottaa. Tilanteissa joissa se pakotetaan tekemään vastoin tahtoaan ruipelosta naaraasta löytyykin yllättävän paljon voimaa, ja kaikki lähellä olevat saavat tuta sen tulikivenkatkuisen vihan.
Twilight on myös hyvin tapoihinsa kangistunut ja se suhtautuu uusiin asioihin kapinoimalla niitä vastaan. Kuitenkin – kun nartun oppii tuntemaan, sen hiljaisuus väistyy hitaasti, mutta varmasti ja tilalle astuu sanavalmis ajattelija.
Ulkonäkö:
Kuva, rakkaani.
Pohjavärinä toimii lumivalkea, mutta hännänpää on musta. Niskan musta harjas on irokeesimainen, mutta veltompi, niin kuin otsaharjaskin, joka kaartuu korvien jälkeen otsan yli oikean silmän peitoksi. Harjas jatkuu aina leuan ali, näkyen selvästi toiseltakin puolelta. Sen takana oleva silmä on verenpunainen, pupilliton ja sen yli kulkee neljä pahan näköistä arpea. Toisen puolen silmä on kauniin sininen, ja siinä on pupillikin.
Muodoltaan silmät ovat kärjistä äkkinäisesti kapenevat, ja rajoiltaan mustat, sekä paksut. Twilightillä on myös hyvin suuret mustat silmänaluset, ja se näyttää siksi aina väsyneeltä.
Muuten Twilightin pää on hienopiirteinen ja siro, kuono on pitkä. Vasemmanpuoleisessa ylähuulessa neidolla on kolme mustaa nappihuulikorua. Nartulla on molemmissa korvissaan pikimustat rengaskorvakorut.
Ruumiinrakenteeltaan neito on sulava, pitkäjalkainen ja takkuturkkinen. Sen karhea ja ennestäänkin pörheä turkki on takkuuntunut ja mennyt täysin sekaisin – onnistuen silti näyttämään suhteellisen hyvältä.
Tassut ovat pienet ja sirot, kynnet mustat ja aina esillä. Jokaisessa jalassaan Twilightillä on kaksi mustaa rengasta, ja samanlaiset renkaat löytyvät myös hännäntyvestä. Nuo hännän renkaat nostavatkin nartun häntää ylöspäin, eikä se riipu alhaalla niin kuin luontaisesti kävisi. Häntä ikään kuin kaareutuu alaspäin renkaiden jälkeen.
Twilightillä on myös hyvin pitkä selkä, ja erottuva säkä. Se on rodulleen ominaisella tavalla laiha, mutta onnistuu näyttämään sopivasti ravitulta pörröisen ja takkuuntuneen turkkinsa ansiosta.
Menneisyys:
Twilight syntyi vahinkopentueeseen, jonka isää ei tiedetty. Äiti oli varmasti Kaanaankoira, ja siltä pentue perikin vaalean värityksensä. Omistajat hullaantuivat hauskan värityksen omaaviin pentuihin, ja pitivät neljästä pennusta kaksi itse, Victoria Twilightin ja Eclipsen.
Erityisesti Eclipse oli omistajien lellikki. Itsepäinen ja syrjäänvetäytyvä, toisinaan kapinoiva Twilight unohtui aina taustalle. Se ei tietenkään haitannut narttua. Eloisa pikkuveli oli Twilightin silmäterä, ja Twilight oli Eclipselle tärkeintä maailmassa. Sisaruksilla oli hyvin läheinen suhde toisiinsa.
Sisarusten ollessa ihmisissä neljätoistavuotiaita, perheen naapuriin muutti uusi koira. Suuri ja voimakas uros hullaantui aina kaksikon nähdessään, ja kävi kerran Twilightin kimppuun. Tohinassa uros onnistui aiheuttamaan naaraalle pahan silmävaurion ja rumat arvet. Tapaturman seurauksena narttu vaipui entistä syvemmälle itseensä ja alkoi lopulta tuntea valtavaa inhoa itseään kohtaan. Se kärsi erityisesti ulkonäöstään.
Kun eläminen kaupungissa kävi sille liian raskaaksi, Twilight lähti pakoon. Se juoksi ulos kaupungista ja hautautui syvälle metsään.
Twilightin lähtö oli Eclipselle paha paikka, ja epätoivoinen pikkuveli lähtikin sisarensa perään. Saadakseen veljensä kääntymään takaisin, Twilight joutui turvautumaan radikaaleihin toimenpiteisiin. Naaras esitti sekopäistä ja järkensä menettänyttä, sekä hyökkäsi Eclipsen kimppuun. Twilight aiheutti veljelleen lukuisia arpia, mutta suurin arpi osui varmasti suoraan Eclipsen sisimpään. Murtunut Eclipse luovutti viimein sisarensa vapauteen ja kääntyi takaisin. Twilight luuli veljensä menneen takaisin kotiin, mutta tosiasiassa Eclipse lähti omille teilleen.
Twilight alkoi tuntea syyllisyyttä ajaessaan veljensä pois, mutta vakuutteli itselleen tämän olevan kunnossa. Vuoden vielä matkattuaan narttu päätyi Dogmaan ja jäi sinne paetakseen veljensä muistoa.
| | Tila: | Hyväksytty | Tarkastanut: | Singalana | | Kommentti: | Hyväksytty. Edellisen hahmohakemuksen vastakohta. ^^ Hieno menneisyys ja hieno hahmo ylipäätänsäkin. Mukava, "eksoottinen" rotu myös. |
|
|
|
|
Honey Hani Hany
|
|
|
| Pelaaja: | Tintti | Lähetetty: | Ei tietoa | | Lauma: | Valkoinen Virta | Kuva: | Linkki |
| Kuvaus: | N I M I x Honey Hani Hany x
L E M P I N I M I x Honey, Hani, Hany x
S U K U P U O L I x Narttu x
I K Ä x ihmisissä 18 x
L A J I / R O T U x Harjasusi x
P E L A A J A x Tintti x
S Ä K Ä K O R K E U S x Kutakuinin 80cm x
L A U M A x x
_____________________________________________________
U L K O N ÄK Ö x Hani on rakenteeltaan aika heveröisen näköinen, nilkat ja sääret nartulla on todella ohkasia ja turkkikin näyttää väljältä jokakohdasta. Laihakin Honey on ja saattaa joidenkuiden mielestä näyttää anorektiselta. Pää nartulla on sopusuhtainen suumiiseen nähden, kuono ei ole liian pitkä tai lyhyt. Silmät ovat kauniin tummanvihreät ja suuret ja korvatkin ovat suuruudeltaan kaunista latseltavaa. Hanylla on tuuhea harja joka roikkuu lapaan asti ja on todella paksua, puhtaan näköista ja hyvinvoivaa. Tuuheimmillaan kermaturkin karva on rinnassa, lapaluiden kohdalla, takajalkojen kyynerpäissä ja hännän alussa. Muilta osin turkki on lyhyempää mutta tiheää ja talvisin lämmittävää. Purukalusto tieinillä on hyvässä kuosissa, kynnet ovat terävät eivätkä katkeile helposti ja tassut suuret, voimakkaat ja Hanilla on myös taito käyttää molempia.
Väriltään kaunottareksi kutsuttu on kermakakun värinen kuorrutuksineen päivineen. Pohjaväri on vaaleampaa enemmän kermaa muistuttavaa ja kuvot taas keltaisempaa. Hanylla on kuonosta, rinnuksille, vatsan alitse aina hännänpäähän asti jatkuva tummempikermainen raita. Kuono ja hännn pää ovat leveydeltään suurimpia ja päät muistuttavat röpölöysyydletään puuta nuolevia lieskoja. Lasvoissa, vihreiden silmien ympärillä, on tummempikermainen kuvi myös joka on symmetrinen sekä oikealta että vasemmalta ja muistuttaa siipeä. Valkoinen laikkukin on eksynyt silmän yl'puolelle, molemmin puolin narttua. Lavassa ja lautasissa Honeylla on pallurat molemmin puolin, helmiltä näyttävät toistuvat pallurat kulkevat kaulassa ja hieman nilkkojen yläpuolella. Nilkoista alemmas varpaisiin on tummempikermaisemmat kuviot. Huulien ympärillä on ns. maitoparta eli valkoista. Korvien ja harjakarvojen päät nartulla on taas sitä tummempa kermaa. Nartun erikoisin piirre turkissa on varmaan se vaaleansininen kyynel-laikku silmien alapuolella.
_____________________________________________________
Remember when we used to look how sun sets far away
And how you said "This is never over"? I believed your every word,and I guess you did it too
But now you say "Hey, let's think this over"
You take my hand and pull me next to you,
so close to you I have a feeling, you don't have the words
I found one for you, kissed your cheek, said bye and walk away
Don't look back 'cause I am crying
I remember little things you hardly ever do
Tell me why I don't know why it's over
I remember shooting stars, the walk we took that night
I hope your wish came true, mine betrayed me
.
_____________________________________________________
L U O N N E x Uusille tuttavuuksille Hany on todella TODELLA ujo, tyttö on kuitenkin myös mitä ystävällisin olento. Hany saattaa nimensä, laumansa ja synnyinpaikkansa kertoa kun kysytään mutta ujoakin ujommalla äänellä. Pelokas narttu ei kuitenkaan ole, vaikka se vaikuttaakin aika ristiriitaiselta. Aluksi narttu ei edes uskalla kysyä keneltäkään oikeastaan mitään, hyvä että edes nimeä kehtaa kysäistä. Päästyään alkukankeudesta ohitse, narttu rentoutuu uskaltaa nauraa ja kertoa omia mielipiteitään. Siihen rentoutuumispisteeseen saatta toisinaan kyllä mennä todella kauan aika mutta se on sitten sen väärti. Luottamusta varmaan Hanylta ei voi ikinä itselleen anastaa, se kyllä ystävilleen kertoo itsestään mielellään ja murheistaan mutta jos kysytään oletko kunnossa, Hani varmaan vastaa että tietysti, vaikka se olisi täysin rikki. Nartu vaipuu helposti masennukseen, ja ollessaan masentunut se puhuu lähes kaikille aika ilkeästi ja ei kykene solmimaan uusia ystävyys suhteita ja sitten kun masennushetki on ohi Honyta masentaa lisää kun se on äyskinyt muille. Hyökkääväinen narttu on myös masentuneena, ja silloin se taisteleekin eniten vaikkei ole kyseisessä asiassa kuitenkaan mikän mestari. Pentuja kohtaan Honey on kiltti aina, kunnioittaa heitä muttei pidä vertaisenaan eli ei kerro itsestään heille lähes mitään. Narttujen seurassa Hani on oneiten oma itsensä, mutta edelleenkin ujo. Urosten kanssa, jotka ovat kutakuinkin saman ikäisiä, Honey on aika avoin ja edelleenkin kuitenkin ujohko. Pentuja ja pesueen Honey haluaisi jossakin välissä.
Partisuhteessa narttu aas on yleensä se joka tekee aloitteen kaikkeen, tottakai Hany urokselleen mahdollisuuden antaa mutta mieluiten itse tekee aloitteen kaikkeen. Parisuhteessakaan Honey ei kerro itsestään kaikkea mutta on edelleen rehellinen.
_____________________________________________________
You let my hand go, and you faked a smile for me
I have a feeling you don't know what to do
I look deep in your eyes, hesitate a while
Why are you crying?
Tallulah, it's easier to live alone than fear the time it's over
Tallulah, find the words and talk to me, oh, Tallulah
This could be... Heaven
I see you walking hand in hand with long-haired drummer of the band
In love with her, or so it seems, he's dancing with my beauty queen
Don't even dare to say you "Hi"
Still swallowing the goodbye
But I know the feeling´s still alive, still alive...
_____________________________________________________
M E N N E I S Y Y S x Hany syntyi aika pieneen harjasusi laumaan, laumassa ei sinä vuonna ollut syntynyt kuin kaksi pentua ja he olivat Hani ja Zorro. Hani oli pieni, vilkas utelias ja vaalea narttu, Zorro taas iso mutta utelias ja vilkaampi kuin Hany sekä tumma uros. Näistä kahdesta tuli ylimmät ystävykset, he keksivät pentuina vaikka minkä näköisiä kepposia ja pahantekoja kusaten vuotta vanhemoia pentuja oikein olan takaa. Kun vihdoin tuli aika, jolloin molemmat tunsivat lauman liian ahtaaksi itselleen, he lähtivät yhdessä pois. Aluksi kaksikko suuntasi pohjoiseen, liikkui sielä ja piti hauskaa mutta kun he aikoivat palata takaisin etelään päin, kävi jotakin hirveää. Eräänä iltana he olivat mesästämässä ihmisten mailla, ja joku houkka ampui Zorroa. Puolikuolleen ystävänsä Hany raahasi pois paikalta, itki tämän rinnalla ja kertoi liian myöhään rakastavansa tätä. Viimeiset Zorrn sanat Honeylle oli, että hänkin rakastaa Hania.
Itku silmässä Hany lähti kotia kohti, löysi vanhempansa ja kertoi miä oli käynyt ja kun nartun vanhemmatkin kuolivat hieman myöhemmin, Honeyn elämän ilo oli mennyttä. Kermaturkkinen nartu heittöytyi mereen aikeinaan tappaa itsensä mutta ajautukin Dogman saarelle.
_____________________________________________________
I lost my patience once, so do you punish me now?
I'll always love you, no matter what you do
I'll win you back for me if you give me a chance
But there is one thing you must understand
Tallulah, it's easier to live alone than fear the time it's over
Tallulah, find the words and talk to me, oh, Tallulah
This could be...
Tallulah, it's easier to live alone than fear the time it's over
Tallulah, find the words and talk to me, oh, Tallulah
This could be...
_____________________________________________________
M U U T A x Sain ispiraation hahmon ulkonäköön ja nimeen omasta keltaisesta kauluskaijasta Hany
x Ulkonäköön olen niin rakastunut että..
x Tää on neljäs hahmo Dogmaan
x Tunnusmusiikkina: Sonata Arctica - Tallulah ja luonne tehty samaisen kipaleen soidessa
x (c) kuva: Ihmisusikello. Tekstit ja kuvan muokkaus: Tintti
_____________________________________________________
Kuva puuttui: http://www.freewebs.com/chikimo/Hany.bmp
| | Tila: | Hyväksytty | Tarkastanut: | Singalana | | Kommentti: | Hyväksytty. Mukavaa saada vaihteeksi ujoja ja arkojakin hahmoja. |
|
|
|
|
Anynorn
|
|
|
| Pelaaja: | Marryan | Lähetetty: | Ei tietoa | | Lauma: | Vapaa Kansa | Kuva: | Linkki |
| Kuvaus: | http://www.geocities.com/japez_manga/anynorn.html
tuossa linkkiä esittelyyn :D toivottavasti tuo sisarjuttu käy :/ jos ei niin poistan vain ne tiedot sieltä ^^
Toivottavasti edes koko hahmo pääsee läpi.... Kolmas hahmo tämä siis.
| | Tila: | Hyväksytty | Tarkastanut: | Singalana | | Kommentti: | Hyväksytty. Onkohan Dogman ensimmäinen jotakin varsinaista sairautta sairastava otus? o.O Hieno hahmo! |
|
|
|
|
Faith
|
|
|
| Pelaaja: | Targani | Lähetetty: | Ei tietoa | | Lauma: | Valkoinen Virta | Kuva: | Linkki |
| Kuvaus: |
Nimi: Faith
Kutsutaan: Routasydän, jääsydän, friss ym. väännöksiä
Ikä: Ihmisissä 22
Sukupuoli: Uros
Lauma: Valkoinen virta
Rotu: Sekarotuinen, ainakin Shetlanninlammaskoira blue merleä, Keeshondia ja Samojediä
Säkä ja paino: Kooltaan uros on isompi kuin rodut joita hänessä on, säkää löytyy ihailtavat 79,8cm ja painoa noin 48kg.
Luonne: Faith on heiman arka ja aggressiivinen. Uros on kyllä kärttyisempi ja väkivaltaisempi kuin useimmat valkoisen virran jäsenet. Hänen menneisyytensä on osa syy hänen kylmäsydämmisyyteensä. Ei voi kieltää, että hän tulisi hyvin toimeen toisten laumalaisten kanssa, mutta hän suhtautuu Punaisen kuun jäseniin aggressivisemmin ja käyttää enemmän käkivaltaa. Mikään ei piristä urosta niin paljon kuin kulttilaisen veren maku suussa. Vaikka hän tuleekin toimeen muiden kanssa on hän jäänyt tavallaan erakoksi. Ystäviä laumassa hänellä on vain kourallinen jos edes sitä. Siksi häntä kutsutaan monesti routa -ja jääsydämeksi. Uroksen perus ajatukset ja periaatteet ovat yksinkertaiset: Uroksista en piittää, narttuja halveksin, pennuista en pidä.
Ulkonäkö: Kuviot näkee paremmin kuvasta joka tulee pian.
Uroksen pohjavärinä toimii valkoinen. Vaikka kaukaa ei siltä välttämättä näyttäisikään, kulkee seassa myös jokunen harmahtava karva kuten Keeshondeilla onkin. Turkin muut kuviot ovat ruskeita ja niitä esiintyy monessa kohtaa uroksen ruumista. Faithin naamassa on ruskea naamion tapainen alue ja tämän posket ja korvien päät ovat myös ruskeat. Takajaloissa on ruskeat 'säärystimet' ja etujaloissa taas on ruskeat sukat joiden yläpuolella on koko tassun ympäri menevä ruskea rengas. Mahanalunen on ruskea ja rinnassa on ruskeita täpliä. Hiemn pesukarhun häntää muistuttava paksu tuuhea häntä on valkoinen ja sen pää on ruskea ja siinä on yksi paksu ruskea raita. Silmät ovat sinisen sävyiset ja pääosin jäänsinistä muistuttavat. Kirsu on vaaleanpunainen kuten anturat myöskin. Päässä on myös hieman tummemmanruskea harjas. Joka on melko lyhyt, mutta yltää selkärangan alkuun asti. Arpia uroksella on muutama. Kaksi vasemmassa takajalassa, kaksi mahassa ja kaksi leuassa. Ruumiinrakenteeltaan tasapainoinen ja hyvin lihaksikas. Voimakkaat jalat ja leuat omaavat hyvän saalistustaidon.
Menneisyys: Mitään ihmeempiä ei kovin paljon ole herralle tämän nuoruuden aikana tapahtunut. Hänen kiivas luonteensa johtuu tämän jo pentuna saamiensa traumojen takia, kun tämän isä pahoinpiteli hänet ja hänen sisaruksensa. Faith oli ainut joka selvisi tästä ja silloin hän sai arpensakin. Olisi hänkin kai kuollut jos emo ei olisi ehtinyt väliin. Sen jälkeenkin hänen piti katsoa kun hänen oma äitinsä tappoi miehensä eli Faithin isän. Näky oli kammottava ja hänelle jäi kamalat traumat ja aggressiiviset luonteen piirteet häne loppu elämäkseen. Hieman varuillaan äitinsä takia hän eli kuitenkin suhteellisen onnellisen ja rauhallisen lapsuuden ja nuoruuden. Pentueessa oli kolme narttua Faithin lisäksi ja he kaikki kuolivat. Uros suree heitä suuresti ja jokapäiväisesti. Hän ei enää luottanut kunnolla muihin laumalaisiin mutta hänen luottamuksensa palaili pikkuhiljaa.
Ps. Laitan kuvan heti kun saan sen laitettavaksi. :D en ehtiny hostata sitä.
Eli siinä onmpi herraseni kuva:
http://img88.imageshack.us/img88/4255/koiraal3.jpg
Pää: http://img88.imageshack.us/img88/8823/koirapvrgt9.gif
| | Tila: | Hyväksytty | Tarkastanut: | Singalana | | Kommentti: | Hyväksytty. Vaikka onkin vähän erikoislaatuinen luonne klaanilaiseksi, mutta menköön. Tervetuloa mukaan. :) |
|
|
|
|
Predator
|
|
|
| Pelaaja: | Hyena | Lähetetty: | Ei tietoa | | Lauma: | Laumattomat | Kuva: | Linkki |
| Kuvaus: | Nimi: Predator
Nimen merkitys: Saalistaja.
Kutsutaan: Predator, laumansa parissa tunnettiin myös nimellä Tuhon tytär (Isän nimi oli Terminator = tuhoaja) Kutsumanimi oli myös tovereidensa parissa Yautja.
Ikä: Ihmisissä 20 vuotta.
Syntymäpäivä, horoskooppi: 24.9 Vaaka
Rotu: Susi.
Säkäkorkeus ja paino: 75cm ja 26kg
Lauma: Laumaton
http://i132.photobucket.com/albums/q19/HopeaHyena/maski.jpg <- Mashkii. 8)
http://i132.photobucket.com/albums/q19/HopeaHyena/Predisarvet.jpg <-- Oma kuva x)
http://i132.photobucket.com/albums/q19/HopeaHyena/tert.jpg <-- Terät
http://i132.photobucket.com/albums/q19/HopeaHyena/Predatorinaseet.jpg <-- Aseet
http://i132.photobucket.com/albums/q19/HopeaHyena/srystimet.jpg <-- Säärystimet
http://i132.photobucket.com/albums/q19/HopeaHyena/predatorin_panssari.jpg <-- Haarniska
Ulkonäkö:
(Kts. kuvaa.)
Rakenne: Hoikka ja solakka, muttei mikään hitusvinkula siltikään vaikkei lihaksia ole näkyvissä. Tassut ovat pienehköt ja jalat suhteellisen paksut ja jäntevät, niistä löytyy paljonkin voimaa.
Turkki: Turkki on karheaa ja puolipitkää. Karva sitoo hyvin itseensä lämpöä, muttei ei ole niin paksu että kesällä ahdistaisi paksuutensa takia. Pitempää turkki on vatsassa ja kaulan sekä niskan seudulla.
Väritys: Pääväri on maanläheinen ruskea, hiukan harmahtava. Jokaisessa jalassa on tummemman ruskea sukka ja myös naaman maski kuviointi, korvat ja selän kuviointi on saman ruskean värinen. Rinta, kaula, vatsa, takajalkojen varpaat ja hännänalus ovat likaisen valkeat.
Arvet: Arpia on ihan kiitettävä määrä. Vasemmalla puolella suuta, suupielessä on yksi suurehko arpi ja kaulassa on kaksi päällekkäin menevää arpea. Oikeassa etujalassa on arpi ylhäällä jalkaa ja vasemmassa etujalassa on myös ristiin menevät kaksi arpea lähellä jalan sukan alkua. Niskassa on kolme ”päällekkäin” menevää arpea ja vasemmassa olassa on kaksi arpea. Lantion kohdilla on kaksi arpea, kuten hännässäkin yksi pieni ja vasemmassa takajalassa on kolme arpea. Oikean takajalan sisäpuolessa on monta ristiin ja rastiin menevää ohutta arpea. Selän, niskan ja hännän arvet näkyvät molemmilla puolilla kehoa, muuten arvet ovat yksipuoleisia.
Tuntomerkit: Eripari silmät painuvat parhaiten mieleen, sillä oikea on metsänvihreä ja vasemman puoleinen silmä on vaaleanvihreä.
Muuta: Oikeassa etujalassa on hopeanvärinen säärystin, joka kätkee sisälleen eräänlaisen aseen (kts. aseet- osio.) Predatorilla on myös eräänlainen maski, jota tuo pitää päässään. Maskissa olevat mustat viirut ovat sitten kynsien jättämiä uria. Maskin naaras on perinyt isältään.
Luonne:
Predator on sellainen, kuten se on kasvatettu olemaan: kova ja tunteeton soturi. Tuon luonteesta puuttuu pehmeys ja naaraille yleinen romantiikkahösellys. Urokseksi kasvatettu naaras on hyvin kylmäpäinen ja järkkymätön asioissa, eikä näytä tunteitaan lähes ollenkaan jäisen ulkokuorensa alta. Kuitenkaan epäoikeudenmukainen tai egoaan voimalla pönkittävä tuo ei ole, vaikka jotkin Predatorin päätöksistä ovat epäilyttäviä. Sisimmässään naaras on vain sulkeutunut ja liian omistautunut ”tehtävälleen” ja kasvatukselleen, että on vain lukinnut tunteensa pois.
Sosiaalinen ei naaras ole, muttei lähdekään paikalta jos muihin koiraeläimiin törmää.. Toinen asia tietysti on, pitääkö Predator uudesta tuttavuudesta vai ei sillä naaras on hyvin epäluuloinen ja valikoiva seuransa suhteen, mutta ei ole yhtään ylimielisen tai itseään muita parempana pitävän oloinen. Kestää hyvin kauan ennen kuin saa kunnollisen kontaktin tuohon, mutta kun sellaisen on saanut, on varmaa, että Predator yrittää pitää suhdetta elossa niin pitkään kuin voi ja voi kevein mielin menettää henkensä tovereidensa puolesta. Toverina naaras on lojaali ja rehellinen, muttei luota kuin parhaimpiin ystäviinsä täysin.
Predator ei voi sietää itsekkyyttä ja ylimielisyyttä, eikä tule ollenkaan toimeen tämänlaisia piirteitä omaavien olentojen kanssa. Tuosta on hyvin helppo saada vihollinen ja vihan suhteen, naaraan kohdalla se on hyvin pitkävihainen ja anteeksiantamaton persoona. Selitykset kylläkin tuo kuuntelee, mutta todellakin anteeksianto on aivan eriasia. Predator on siis joissain asioissa hyvin järkkymätön ja itsepäinen, mutta omistaa myös neuvottelevan puolen ja diplomaattisia taitoja.
Rakkaus ja tunne asioissa naaras on hyvin pidättäytyvä, eikä näytä tunteitaan. Predator sulkeutuu yleensä tunnekuohuissa itseensä, eikä anna kenenkään tietää ulkoisesti naaraan olosta vaan säilyttää kylmäpäisesti vakaan, muttei aina rauhallisen ulkokuorensa. Tuo ei ole koskaan rakastunut, joten tunne on siinäkin suhteessa melkoisen etäinen naaraalle. Lohduttajanakaan Predator ei ole kummoinen, mutta kuuntelijana tuo on todella hyvä ja yrittää yleensä aina auttaa ystäviään vaikka henki menisi - periaatteella. Menneisyydestään tuo ei edes halua puhua, mutta joskus naaraan puheesta saattaa ilmetä nimiä Grim, Scar ja Wolf (kts. menneisyys).
Predator on kyllä terävä päästään, mutta tuo osaa myös olla hyvin ajattelematon ja naaras ajattelee myös ajatusmallilla tarkoitus pyhittää keinot. Tuon luonnossa on myös hyvin suurta äkkipikaisuutta ja tulisuutta, sekä voimakasta taisteluntahtoa. Predator nauttii pienistä kahakoista, sekä metsästämisestä ja saalistuksesta osakseen vain siitä jahdin tunteesta. Naaras on myös hyvin äkkipikainen ja ei välillä nopeiden liikkeidensä ja päätöksiensä välistä ehdi kysyä mielipiteitä tai vastalauseita.
Pääluonteeltaan Predator on kulkuri ja taistelija, tulinen ja äkkipikainen soturiluonne kovaa kuorta unohtamatta.
Menneisyys:
Predator syntyi eräänä syysmyrskyisen yönä, jonnekin kauas Dogmasta saarelle jossa ei ihmisiä ollut.. ehkä joskus oli ollut, mutta nyt vain koirat ja sudet asuttivat tätä saarta. Naaraan isä oli hyvin pettynyt, ettei ollut saanutkaan toivomaansa poikaa muttei aikonut antaa mitään erityiskohtelua tyttärelle. Predator kasvatettiin kuin uros, urosten säännöille ja nopeasti nuoresta naaraasta oli varttunut urokselle pärjäävä taistelija. Kasvatus oli armotonta: ei tunteita vain rankkaa harjoittelua, aseiden tuntemista ja kuolemaa. Naaraan välit äitiinsä katkesivat lähes kokonaan, mutta isästä tuli enemmänkin kuin isä urokseksi kasvatetulle Predatorille. Tuon isä oli naaraan taistelukumppani, opettaja ja ystävä. Kuitenkaan mikään ei kestä ikuisesti vaan eräässä taistelussa Predatorin isä haavoittui kuolettavasti, mutta vihollinen jätti urhean soturin vain kitumaan. Kun naaras ehti paikalle oli jo liian myöhäistä pelastaa haavoittunut uros. Silloin Predator vuodatti kyyneleitä, mutta sai vastaansa saman kylmän kohtelun kuolevalta isältään. Uros oli kerännyt voimansa ja iskenyt voimakkaan iskun vasten tyttärensä kasvoja sitten sanoen vain: ”Eivät miehet itke..” Naaras päästi lopulta isänsä kärsimyksistään, kun tuo oli antanut aseensa sekä naamionsa tyttärelleen.
Seuraavat vuodet olivat samaa rataa, harjoittelua ja taisteluja. Predator sulkeutui yhä enemmän itseensä ja käytti koko energiansa harjoitteluun, mutta sisällään naaras loi kostoa isänsä tappaneille. Pian alkoi jokin tuntematon suuri koira- ja susilauma ahdistamaan Predatoria ja samaan joukkoon kuuluvia koiraeläimiä. Hiljalleen jäljellä oli enää kourallinen sotureita Predatorin lisäksi ja silloin naaras johti koko joukkoa. Tuo sai päätettäväkseen pakenisivatko loput laumalaiset vai taistelisivatko he, mutta naaraan päätös oli jo selvä: ”Emme aio perääntyä, emme ole koskaan perääntynetkään..” Tuon päätöksen myötä loput sotureista kävivät taisteluun ylivoimaista vastusta vastaan ja tällöin lopputulos oli jo selvä: nuo tulisivat häviämään ja kuolemaan joka ikinen. Kuitenkin Predator ja muut soturit olivat omistaneet koko elämänsä taistelulle, eivätkä kaatuneetkaan niin helposti, mutta silti ylivoima teki tehtävänsä. Jossain vaiheessa kun sotureita alkoi kaatua rintanaan tajusi nuori naaras heittäneensä joukkonsa suden suuhun, mutta tuon tajutessaan oli jo liian myöhäistä paeta ja perääntyä. Taistelun loppupuolella vihollinen, jonka joukoista myös vain muutama oli jäljellä pakeni, mutta nuo haavoittivat vielä Predatorin lisäksi kolmea muuta mielestään kuolettavasti.
Predatorin kehoa koristivat uudet haavat ja naaras kärsi verenhukasta, muttei aikonut jättää tovereitaan kuolemaan. Grim, yksi Predatorin ikäinen uros aneli naarasta tappamaan tuon ja raskain mielin, kuitenkin nyyhkimättä Predator päästi uroksen tuskistaan. Nyt Predatorin lisäksi oli jäljellä kaksi aikuista ja vahvassa kunnossa, mutta nyt haavoilla olevaa urosta: Wolf ja Scar. Naaras lähti kaksikon kanssa pois kuoleman näyttämöltä, mutta ennen kuin kolmikko pääsi merenrantaan, Scar menehtyi haavoihinsa antaen säärystimensä sekä oman maskinsa tovereilleen. Merenrannassa Predator ja Wolf hyvästelivät kotinsa, sillä siellä ei ollut muuta kuin muistoja ja kuolemaa oli vain parempi lähteä. Kaksikko ui tasan kaksi päivää kunnes nuo rantautuivat Dogmaan, josta Wolf sitten jatkoi matkaansa muualle Predatorin jäädessä yksin Dogmaan.
Aseet ja haarniska:
Predatorilla on kolme erilaista asetta. Ensimmäinen ase on shurikenit, joita on kaksi kappaletta. Niitä keskeltä puremalla/painamalla kahdeksan terää poksahtavat esiin sillä lepotilassaan shurikenien terät ovat piilossa. Toinen ase on jalan säärystimestä esiin tulevat kaksi terää, jotka saa esiin vahvalla jalan heilautuksella tai kovalla kopautuksella joka kohdistetaan säärystimen yläosaan. Kolmas ase on Predatorin yleisemmin käyttämä, valtaisa terä joka on muutaman kymmenen sentin kepissä kiinni. Shurikenit ovat Predatorin eräältä Scar nimiseltä urokselta saadut ja ”silpomisase” on taas tuon isältään saatu ase (kts. menneisyys..)
Predatorilla on myös tummaa metallia oleva kevyt haarniska, jota tuo kantaa päällään. Haarniska peittää selän, etu- ja takajaloista osan ja hännästä osan myös. Haarniskasta roikkuu erilaisia voitonmerkkejä kuten pieniä pääkalloja (joidenkin saaliseläinten), kulmahampaita, karva- ja harjastuppoja, jopa muiden koirien korvia. Shurikenit roikkuvat haarniskan sivuilla olevista lenkeistä ja haarniskassa on myös paikka silpomisaseelle. (Haarniskasta ei ole vielä kuvaa, mutta pyrin tekemään sen niin nopeasti kuin mahdollista on!)
Perhe:
Isä: Terminator (Kuollut)
Äiti: Alexandra (Kadoksissa)
Veli: Celtic (Predatoria vanhempi, eikä naaras edes tiedä omistavansa veljeä. Kadoksissa.)
Toverit (Naaras laski nämä perheekseen):
Scar (Kuollut)
Wolf (Kadoksissa)
Grim (Kuollut)
Foorulla jo sovittiin, että neidosta tulee laumaton. (:
| | Tila: | Hyväksytty | Tarkastanut: | Singalana | | Kommentti: | Hyväksytty. Tästä sovittiin tosiaan jo yksäreillä. |
|
|
|
|
Sousei II
|
|
|
| Pelaaja: | Bitter | Lähetetty: | Ei tietoa | | Lauma: | Laumattomat | Kuva: | Linkki |
| Kuvaus: | ------Ote Koekappale Sousei II:n, a.k.a Beta-kokeen tiedoista, ulkonäkökuvaus.-----------
Nimi: Sousei II (Ihmisten suissa myös Beta-kokeeksi kutsuttu)
Nimen alkuperä: Japania (Kaksonen)
Fyysinen ikä: 4 vuotta koirissa
Henkinen ikä: Ei pystytä määrittämään
Korkeus: 168 cm säästä mitattuna
Pituus: 2,6 metriä, häntä 2,2 metriä
Paino: 297 kiloa
Sukupuoli: Uros, kykenemätön hedelmöittämään.
Laji: Koira, geenimanipuloitu mutaatio, sekarotuinen.
Lauma: Laumaton, ei asu ihmisen alaisena
Ulkonäkö:
Sousei II on jättimäinen ja raskasrakenteinen, ihmisten manipuloima koiraeläin. Erikoisinta olennossa on se, että sillä on kaksi päätä, joista oikeanpuolinen on selvästi vasenta päätä kehittyneempi.
Väritys:
Sousei II on väritykseltään puhdas albiino, kuten entinen minänsä. Silmät ovat oikealla päällä ruusunpunervat, vasemmalla hailakan ihonväriset. Iho valkoisen turkin alla on vaaleanpunaista, myös ikenistä, huulista ja kielestä puuttuu pigmentti täysin. Kirsut ovat vaaleanpunaiset.
Rakenne, iho ja karvapeite:
Uros on suunnattoman suuri mihinkään nykyään elävään koiraeläimeen verrattuna. Raskaan rakenteensa vuoksi muistutta enemmän jääkarhua kuin koiraeläintä. Häntä on pitkä, vahva lihaksikas ja liskomainen. Oikea pää on kokeen kehon kokoon nähden sopusuhtainen. Vasen pää on massiivisempi ja omaa suuremman suun ja jykevämmät leuat, mahdollistaen maksimoidun puruvoiman. Sousein II:n rintakehä on tilava, sillä se sisältää kahdet keuhkot ja kaksi sydäntä. Vatsaontelo on myös tilava, sillä vaikka otuksella on vain yksi vatsalaukku, johon johtaa ruokatorvi ja suolisto molemmista kidoista, on siellä kaksinkerroin maksoja, munuaisia ja muita tarpeellisia sisäelimiä varmistamassa Sousein mahdollisuudet elämään. Peräsuolia ja aukkoja on vain yksi. Vasemman pään kaula on lyhyempi ja lihaksikkaampi kuin oikeanpuoleisen pään kaula. "Vasurin" kaulan ja kasvojen nahka on löysää ja riippuvaa. "Oikulla" kaulan nahka taas on ihonmyötäistä. Geenimanipulaation ansiosta Sousein iho on paksua ja kestävää, kuin muinaisten hirviöiden nahka. Lihakset ovat myös hyvin massiiviset ja täynnä hallittua voimaa. Sousein karvapeite koostuu karkeista harjaksista, jotka muistuttavat koostumukseltaan villisian karvoitusta. Aluskarva on tiheää ja suojaa hyvin sään vaihteluilta Molemmista niskoista lähtee harjas joka jatkuu aina hännän kärkeen asti. Luusto koostuu tiiviistä luukudoksesta, joka on havaittu vaikeaksi rikkoa mekaanisilla välineilläkään.
Arvet, mekaaniset lisäosat:
Ympäri Beta-kokeen kehoa on upotettu voimakkaita sähköantureita, jotka lähettävät sähköiskuja mutaation ruumista pitkin, jos se eksyy liian lähelle laboratoriota. Tällä on pyritty varmistamaan tutkijoiden ja siviilien turvallisuus. Beta oppii nopeasti että ihmisasutusten lähestyminen tuottaa tarpeetonta tuskaa, joten se alkaa välttelemään ihmisiä. Anturit aktivoituvat kun koe poistuu ensimmäisen kerran laboratoriota ympäröivän aidan sisältä.
Vasemman pään kalloon on ruuvattu titaanilaatta, joka kertoo kaiken tarpeellisen Projekti Betan tunteville. Tästä on hyötyä jos koe joudutaan esimerkiksi tapaturman jälkeen noutamaan takaisin laboratorioon tutkittavaksi. Laatta sisältää kokeelle annetun nimen ja varoituksen sähköpulssi-järjestelmän olemassaolosta. Se sisältää myös avainkoodin Projekti Betan tietokantaan. Titaanilaatta on suorassa kosketuksessa kalloon, ilman väliin jätettyä iho- tai lihaskudosta. "Oikun" päänahassa kulkee pitkä, ohut tikattu arpi siitä kohdin mistä kohtaa oikeanpuoleisen pään aivoja on jouduttu operoimaan. "Vasurilla" arpia löytyy kaksin kappalein.
----- Koekappale Sousei II:n, a.k.a Beta-kokeen ulkonäön kuvaus päättyy.-------
Luonnekuvaus:
------Ote Projekti Betan pöytäkirjasta:------
Sousei II on todettu väkivaltaiseksi ja erittäin aggressiiviseksi muita koiraeläimiä kohtaan, kuten Projekti Betan tarkoituksena onkin. Koe kuitenkin epäonnistui siltä kohdin että aggressiivista käytöstä on havaittavissa myös ihmisiä kohtaan. Edellisestä koekappaleesta (Sousei 1) eristetty sielu ja muistot sisältävät joitain tiettyjä koiraeläimiä, joiden kanssa Sousei 1 on ollut vuorovaikutuksessa. Muistot jätettiin paikoilleen korostamaan Sousei II:n vihaa villikoiria kohtaan, mutta mukaan jäi yksi hyvä muisto. Tämä muisto oli kohtaaminen ruskean koiravanhuksen kanssa, jota kohtaan Sousei 1 ei näyttänyt käyttäytyvän väkivaltaisesti. Sen sijaan ikävistä muistikuvista löytyy mm. valkoisen kishu-uroksen johtama koiralauma, joka kävi koe 1:sen kimppuun melko pian sen karkaamisen jälkeen.
----Ote Projekti Betan pöytäkirjasta päättyy.-------
Menneisyys:
Sousei II on kloonattu Dogmaa muutama vuosi sitten kiusanneesta vitsauksesta, ensimmäisestä Souseista. Geenimanipulaatio-osaston tiedemiehet löysivät hirviön kärsineen ruumiin ja veivät sen labraan kokeita varten. Suunnitelmissa olisi luoda biologinen ase saarta riivaavia villikoiria vastaan. Monien epäonnistuneiden yritysten jälkeen laborantit saivat luotua yhden elinvoimaisen alkion, jota he sitten yrittivät pitää hengissä parhaiden laiteiden ja maailmanlaajuisen tiedon turvin. Sikiön 45. elinvuorokautena tutkijat istuttivat ensimmäisen version ruumiista eristetyn sielun puolikehittyneeseen, rujoon olentoon. Istutus onnistui ja sikiöstä kehittyi mutatoitunut hirviönpenikka, jolle tehtiin lukuisia leikkauksia ja kemiallisia kokeita. Geenimanipulaation avulla Sousei II saatiin kasvamaan täysikasvuisen monsterin parimetrisiin mittoihin jo yhdessä vuodessa. Nyt eläimeen pystyttiin istuttamaan sähköanturit ja kiinnittämään tunnistelaatta. Tämän jälkeen tiedemiehet alkoivat muovaamaan koiran luonnetta mieleisekseen.
Kolmen vuoden jalostustyön jälkeen ihmiset laittoivat projektin koetukselle. He vapauttivat Sousei II:n aitaukseen jossa oli kiinni napattuja villikoiria, sekä muutama ihminen, monsteri tappoi koirat ennätysajassa, mutta jätti ihmiset koskemattomiksi. Koe kirjattiin onnistuneeksi ja Projekti Beta menestykseksi. Ihmisen ei kuitenkaan pitäisi leikkiä Jumalaa, sillä vaikka yksi koe onnistuikin, kävi albiino vuorossa olleen hoitajan kimppuun ja murtautui ulos geenimanipulaation osastolta, kuten edeltäjänsäkin. Edellistä Souseita älykkäämpi versio oli tajunnut, etteivät ihmiset pystyisi mihinkään jos kaksipäinen hirviö pääsisi irti rakennuksen sisällä, sillä oli liian riskialtista käyttää sähköimpulsseja metallin ympäröimässä tilassa johtumisvaaran vuoksi. Lisäksi Projekti Betaan oli uponnut paljon rahaa, joten ihmiset eivät voineet ampuakkaan vapaana rellestävää koekappaletta.
Siitä syystä Sousei viihtyi useamman päivän rakennuksen sisällä, teurastaen evakkohuoneista karkuun yrittäviä ihmisiä. Koska projekti oli salainen, ei siitä voitu ilmoittaa viranomaisille. Sousei saatiin houkuteltua kuitenkin pihalle muutaman ihmisparan hengen kustannuksella, josta se lähti muutaman villikoiran äkättyään ryntäämään aidan lävitse. Sousei olisi voinut hyvin olla välittämättä koirista, niin paljon älykkäämpi se oli edeltäjäänsä, mutta albiinon jätin geeneihin koodattu verenhimo sai otuksen valtaansa. Koirat pääsivät kuitenkin pakoon ja turhautumisesta karjuva olento yritti palata takaisin laboratoriolle, mutta saikin kokea ikävän yllätyksen. Sadat voltit lävistivät rujon kaksipäisen hirviön ruumiin, sillä sähköimpulssijärjestelmä oli kytkeytynyt päälle kokeen poistuttua labran alueelta. Muutaman kerran Hirviö yritti päästä rakennuksia suojaavan magneettikentän läpi, mutta tuskan käydessä sietämättömäksi Beta-koe lähti kohti Dogman metsiä toteuttamaan ihmisen julmaa tahtoa hallita Dogman saarta ilman villikoiria. Geeneisin koodattu inho villinä juokevia lajikumppaneita kohtaan ajoi albiinoa yhä eteenpäin, kunnes koiran äly voimistui halua väkevämmäksi. Koska Sousein nappaaminen ja uudelleenkloonaaminen oli liian riskialtista, jätti Projekti Betan johto mielipuolisen otuksen vapaaksi. Pienentääkseen riskiä Sousein ja ihmisten kohtaamisesta, laitatutti Projektin väki magneettisuojan myös kaupungin ympärille. Nykyään Sousei II elelee Kiistellyillä alueilla ihmisasustuksen ja laboratorion välisessä maastossa, luoden vaarallisen uhkan siellä liikkuville koiraeläimille.
Elikkä :
-Sousei ei uskaltaudu ihmisasutuksen lähettyville säkärin pelossa.
-Vaikka olento on luotu tappamaan villikoiria, on se sen verran älykäs ettei niittaa heti ensimmäistä vastaantulijaa, vaan yrittää ensin hyötyä muulla tavoin.
-Muistaa muutamia hahmoja (Bigger, Somnus) edellisen minänsä elämästä.
-Tappelussa panssarivaunun kaltainen uros on melko ylivoimainen, mutta magia puree tähän tieteen riemuvoittoon kuin kuuma veitsi voihin, sillä tiedehössöttäjien päähän ei mahdu ajatustakaan siitä että magiaa olisi olemassa. Joten Sössöä ei ole osattu varustaa sitä vastaan.
http://i275.photobucket.com/albums/jj314/Terrieri_Sivukuja/sss2.jpg
| | Tila: | Hyväksytty | Tarkastanut: | Singalana | | Kommentti: | Hyväksytty. Sössölle oikein paljon tervetuloa takaisin Dogman koiraelukoita kiusaamaan. ^^ |
|
|
|
|
|
|
|
| Pelaaja: | Deddimus | Lähetetty: | Ei tietoa | | Lauma: | Punainen Kuu | Kuva: | Linkki |
| Kuvaus: | ANTEEKSI! Olen foorumissa vasta noviisi joten en saa vielä toista hahmoa! ÄH...en ikinä opi...
| | Tila: | Hylätty | Tarkastanut: | Singalana | | Kommentti: | Hylätty. |
|
|
|
|
Zywy
|
|
|
| Pelaaja: | Deddimus | Lähetetty: | Ei tietoa | | Lauma: | Vapaa Kansa | Kuva: | Linkki |
| Kuvaus: | Nimi: Zywy "Wy"
Laji/rotu: Koira, tarkemmin sekarotuinen penikka. Vanhemmistaan ei ole ollenkaan varma.
Sukupuoli: Uros
Ikä: 0,5 vuotta
Ulkonäkö: Pieni kokoinen uros pentu keikkui notkeasti vanhan kivi aidan päällä lauleskellen. Suloinen hännänpätkä viuhtoi vinhasti ilmassa suurien pystykorvien kuunnellessa ympäristön ääniä. Vihreät silmät saivat tuon pennun näyttämään huvittavalta harmaan mustan turkin kanssa.
Paino korkeus: 20kg 46cm
Turkki: Wyn turkin perusta on tummanharmaa väritys. Kuitenkin tuon korvat ovat pikimustat myöskin silmän ympärykset. Muuten kehosta löytyy muutamia muita läiskiä kuten vasemmasta etutassusta.
Silmät: Silmät ovat yksi pennun erikoisuuksista. Ne ovat tavallista suuremmat ja täysin tumman vihreät. Muut pennut ivaavat tämän erikoisia silmiä koska omistavat itse täydelliset tummanruskeat koiran silmät.
Kynnet ja hampaat: Hampaat ovat vielä naskalis eli pentuhampaat, terävät. Joskus Zywyn ikeniä alkaa kutittaa ja saattaa jopa alkaa pureskelemaan ystävänsä häntää jos ei muuta ole saatavilla. Kynnet puolestaan ovat vielä hyvin lyhyet, eivätkä kovinkaan hyvät aseet tassujen puuttuvan voiman takia.
Luonne: "Mitä täti tuijottaa?!" Zywy tokaisi yllättävänkin törkeästi edessään seisovalle täysikasvuiselle susinaaraalle. Se tiesi saavansa selkäänsä jos ei käyttäytyisi nätisti ja yritti hillitä itsensä. Nopeasti painoi korvansa luimuun, ja istui maahan "Anteeksi, Zywy ei saisi olla noin ilkeä tädille" pentu pyysi nätisti anteeksi ja tuijotti naarasta suurilla vihreillä silmillään.
Wy on pirtsakka ja iloinen pentu. Ei ikinä harkitse mitä sanoo, mutta tajuttuaan sanomansa pyytelee yleensä anteeksi useamman kerran ja on kamalan huolissaan toisten tunteista. Yrittää päästä kaikesta mahdollisimman helposti ja useimmiten jää tästäkin kiinni, ei nimittiäin osaa valehdella laisinkaan.
Pentu sairastaa lievää ADHD:ta ja saa välillä outojakin spurtti kohtauksia jotka ovat kestäneet pisimmillää 15min, jonka aikana ei keskity mihinkään saattaa vain juosta kehää tai yrittää purra omaa kuonoaan tai jotain tämän tapaista. Kohtauksen aikana kyseeleekin entistä enemmän ja tyhmempiä kysymyksiä kuin muuten.
Poijan suosikki puuha on laulaminen ja asioiden tutkiminen, myös kiipeily on pennun mielipuuha listalla. Zywy tanssii yleensä laulaessaan ja näyttää välillä todella huvittavalta, mutta jos joku tulee herjaamaan tämän tanssista tai laulusta alkaa heti esittää kova naamaa ja yrittää läimiä vastustajaansa tuon koosta riippumatta. Yleensä kuitenkin tömähtää vain maahan vatsalleen makaamaan ja joutuu virnistämään ja pinkaisemaan pakoon.
Menneisyys: Kaksi koiraa istui syrjäisellä kujalla kaupungin laitamilla. Vain kaksi koiraa oli näkyvillä kuitenkin ilmassa leijui kolmannenkin tuoksu, nuoren koiran tuoksu, hyvin nuoren. Lähemmäs mentäessä saattoi erottaa kolmannenkin, hyvin pienen hahmon toisen isomman tassujen välissä. Se oli ilmiselvästi pentu. Märkä ja nälkiintynyt pentu. Vanhemmissa oli jotain outoa ne löyhkäsivät taudille, kaukaakin saattoi erottaa jo niiden raajoissa olevat paiseet. CCC, tauti jossa mieli sumenee vähitellen ja ruumis epämuodostuu mutta samalla vahvistuu, kyllä molemmat isot koirat sairastivat kyseistä tautia. Pentu parka, hän ei varmaankaan tiedä vanhempiensa kuoleman odottavan vain muutaman päivän päässä. Tuo poikanen jää aivan yksin ja vanhemmat tietävät sen. Ovat varmasti kertoneet sillä ilmassa tuoksuu myös suru ja pelko. No nyt minun täytynee jatkaa matkaa ennen kuin nuo saastuneet koirat huomaavat minut, suojelisivat pentuaan varmasti viimeiseen asti.
Pelaaja: Deddimus
P.S. Pahoittelen kuvan puutetta ja jos kuten uskon tekstin epäselvyyttä ja tynkämäisyyttä.
| | Tila: | Hylätty | Tarkastanut: | Singalana | | Kommentti: | Hylätty. Tosiaan kuten mainitsit, sinulla ei vielä ole ihan riittävästi tähtiä uuteen hahmoon. Odotellaan tähtie kertymistä niin laita hakemus uudestaan tulemaan sitten. ^^ |
|
|
|
|
Nikolai
|
|
|
| Pelaaja: | Yash | Lähetetty: | Ei tietoa | | Lauma: | Vapaa Kansa | Kuva: | Linkki |
| Kuvaus: | Kuvan 1: http://www.freewebs.com/yashiko/nikolai1.JPG
Kuva 2: http://i264.photobucket.com/albums/ii181/Yarrmarr/nikolai_new.jpg
---
Nimi, Nikolai
Kutsutaan, Niko, Lai
Sukupuoli, Uros
Ikä, 2½ vuotias
Rotu, Sekarotuinen
Lauma, Vapaa Kansa
Luonne, Nikolai on yleensä rauhallinen, mutta toisinaan äkkipikainen. Pienistä ärsytyksistä uros ei välitä juuri laisinkaan. Naaraiden seurassa uros on melkoinen hurmuri, ja osaa käyttäytyä niiden kanssa hyvin. Uros on jo niin aikuistunut, ettei leiki pikkupentujen kanssa, paitsi joskus sitten omiensa pentujen kanssa. Aikuisten kanssa Nikolai tulee hyvin toimeen, mutta pennut saavat hermot joskus vähän kireälle. Joskus kyllä tappelee paljon.
Uroksesta tuntuu joskus hyvältä, kun saa olla huomion keskipisteenä, muttei sekään aina miellytä. Pikemminkin uros haluaisi olla yksin, mutta kelpaa seurakin usein miten. Suurien joukkojen melut saavat Nikolain joskus menettämään hermonsa. Yleisimmin Nikolai on kyllä hyvin rauhallinen, kiltti, ja huolehtivainen.
Ulkonäkö, Nikolain turkki on melko tummanruskea. Uroksen päätä korostaa musta harjas. Vasemman silmän ympärillä on musta merkki, ja vasen silmä on kokonaan sokea. Oikea silmä on vihreä, ja sen yli menee haava. Nikolai on melko hoikka, sudennäköinen uros. Kuonossa, rinnassa, mahassa, ja hännässä on valkoista. Uroksella on myös käärmekieli.
Menneisyys, Nikolai syntyi pienessä vajassa synkässä metsässä. Uros oli ainoa pentu, joka selvisi hengissä. Nikolain isä opetti pojalleen metsästystä, ja parin kuukauden kuluttua metsästys sujui jo mainiosti. Eräänä päivänä Nikolai lähti etsimään perheellensä ruokaa. Meni parikin tuntia, että sai edes pikkulinnun kiinni.
Sitten kun Nikolai tuli perheensä luo, olikin Nikolain vanhemmat kuolleet. Nikolai yritti olla ajattelematta asiaa, mutta se oli mahdotonta. Siksi Nikolai karkasi asumaan metsään. Siellä hän asui jonkin aikaa. Kerran kun uros lähti etsimään ruokaa, niin karhu hyökkäsi Nikolain kimppuun. Vasemman silmän karhu sokeutti, ja oikean silmän päälle Nikolai sai haavan. Nikolai alkoi kyllästyä tuohon elämään, ja siksi lähti vaeltamaan jonnekin. Kuukausien kuluttua Nikolai löysi Dogmaan, jonne sitten päätti jäädä.
Pelaaja ja sähköposti, Yash ~ yashiko.92@luukku.com
Pelipaikka, Dogma
| | Tila: | Hyväksytty | Tarkastanut: | Singalana | | Kommentti: | Hyväksytty. Esittely on hieman sekava, mutta menköön. Koeta vähän parannella ja selkeyttää sitä sitten kun pistät sen fooruun. |
|
|
|
|
Hakemuksia: 352
Sivu:1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36
|
|
|
|
|
