Liittymisvieraskirja

Hakemuksia: 352
Sivu:1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36

AkaBaraÒkami

Pelaaja: Haditsu Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Punainen Kuu Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: AkaBaraÒkami Ikä: N. 1v Sukupuoli: Uros Laji: Koira Luonne: Kulkee yleensä Punaisen kuu-lauman mukana. Taisteluissa yleensä aluksi odottaa että tapahtuu, ja hyppää sitten karhun silmään. Hyvin seurallinen & mukava kun siihen tottuu. Ja tämä on hyvin ystävällinen. AkaBaraÒkamia voi sanoa: Akaksi, AkaBaraksi, tai ihan kokonimeltään. AkaBaraÒkami = PunainenRuusuSusi Menneisyys: Kun AkaBaraÒkami syntyi, heillä oli 2 vanhempaa Shiru & Gra. He menivät lenkille, mutta eräs karhu hyökkäsi. Se teki AkaBaralle yhden haavan otsaan. Ihmiset juoksivat pakoon ja AkaBara ei kerennyt, Punainen Kuu-lauma juoksi ohitse ja AkaBara haihtui sen mukana. Sitten AkaBara kääntyi koiria päin, ja törmäsi yhteen koiraan, ja hän huomasi miksi ne juoksivat: se oli karhu! Toinen karhu tuli ja teki toisen jäljen ja toinen karhu toisen. Joku Punaisen Kuun koirista otti AkaBaran & hän lähti. Siitä lähtien hän on ollut Punaisen Kuun laumassa. Tila: Hylätty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hylätty. Hakemuksesta puuttuu paljon olennaisia tietoja, ja se on valitettavasti myös liian lyhyt. Esim. rotua ei mainita ollenkaan, luonne on epämääräinen, ulkonäkö puuttuu ja menneisyys on hutaisten tehty. Tervetuloa yrittämään uudelleen huolellisemmalla hakemuksella.

Eyerinah

Pelaaja: Chiazza Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: Hahmosivut. http://www.chiazza.arkku.net/eye.php Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Hieno kuva ja mielenkiintoisen oloinen hahmo. :)

Yasu

Pelaaja: Jessy Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: Kuva: http://www.freewebs.com/holmaka/skannaa0002.jpg Hahmon nimi: Yasu Nimen merkitys: rauhanomainen Kutsumanimi: Jassu, Jasu Ikä: 4kk (ihmisissä 5 vuotta) Hahmon sukupuoli: naaras Hahmon laji: Kai-ken Lauma: Ateistit Ulkonäkö: Yasu on saanut jo Kai-kenien omaksuman turkin ja kuvioinnit, vaikka onkin vasta nuori ja hento. Turkki on paksu ja karhea, värinä on punertavanruskea, jossa on mustia juovia, vähän niin kuin tiikerillä. Juovat lähtevät kuonosta aina hännän tyveen saakka, välillä ne ovat paksumpia, välillä pienempiä ja ohuempia. Yasulla lähtee punertava, lyhyt harjas selän puolestavälistä kohti otsaa. Yasulla on lantion kohdalla polttomerkki, joka epäilemättä näyttää numerolta 7. Yasun pää on pyöreähkö, silmän alta lähtee musta surujuova, joka jatkuu leuan alle. Surujuovasta lähtee myös kolme muuta juovaa toiseen suuntaan. Korvat ovat mustat. Mustahko häntä kiertyy selän päälle kippuralle. Poikkeuksellisesti Kai-keneille Yasulla on hyvin hennot raajat joissa on mustia juovia vaaka-asennossa. Yleisesti Yasu on hyvin hentorakenteinen nuori naaras, jolla on hyvin kehittynyt väri ja kuvioinnit. Luonne: Yasu on todella herkkä ja kokematon monella tavalla. Karu menneisyys on osasyynä kaikkeen tähän arkuuteen mitä tytön sisällä asuu. Yasu on yksinkertaisesti hiljaa jos tältä ei kysytä mitään. Yasu ei suinkaan ole ujo vaikka siltä tämä voisikin vaikuttaa, vaan on hyvinkin tuttavallinen jos sille päälle sattuu. Varsinkin kun tyttö etsii seuraa kenen kanssa voisi jakaa ilot ja surut. Yasu on kyllä älykäskin ja pienellä sarkastisella tavallaan hän osaa vastata kaikkeen rauhallisella ja hillityllä äänensävyllä. Harvat ovat saaneet Yasun suuttumaan. Tyttö ei ole itkenyt hetkeen, viimeksi äitinsä kuoltua. Heikon kuoren alla piilee hyvä itsetunto, jota on vaikea kolhia. Yasulla on hieman neuroottinen siinä mielessä, että tämä ei siedä kosketusta, joka tulee ns. puun takaa. Jos kukaan ikinä erehtyy koskettamaan Yasua, joutuu tämä pakokauhun valtaan ja käy väkivaltaiseksi. Väkivaltaisuuteen on kuitenkin aina auttanut yksi asia (!), korvaan pureminen, joka rauhoittaa neidin tyystin. Yleensä Yasu jollain tavalla kunnioittaa niitä jotka tätä purevat korvaan, ja yleensä tämä antaa kyseisen koskea itseään jälkeenpäin. Odotetut ja itsestään selvät kosketukset eivät tee Yasusta hullua mutta ei voi sanoa, että tämä pitäisi niistä… Yasu on joskus hyvinkin tylsä ja inhottava muita kohtaan kun esim. sataa, tai on muuten masentava ilma. Ukkostaessa ei Yasulla voisi olla kamalempaa. Tyttö yrittää etsiä suojaa mistä tahansa, tunteakseen olonsa turvalliseksi. Yasu ei oikeastaan tiedä mikä on oikein ja mikä väärin, tai ainakin tämä väittää aina niin, koska tyttö voi joskus näpistellä tai yrittää muita typeryyksiä. Yasun suurin toive olisi löytää elämänkumppani, joka ymmärtää tätä ja huolehtisi tästä, suojelisi ja hoivaisi tätä. Mutta Yasu ei voisi ajatellakkaan, että uros saisi hempeillä tälle, Yasu ei vain yksinkertaisesti ole niitä naikkosia jotka pitävät hellyyden osoituksista. Menneisyys: Yasu syntyi suureen pentueeseen Kai-kenien kasvattaja perheeseen, heti ensimmäisenä pennut polttomerkittiin. Muiden pentujen varttuessa Yasu oli aina se heikoin ja pienin. Ruoka ei maistunut. Muut leikkivät, ei huvittanut. Yasu tunsi aina itsensä ulkopuoliseksi, ja viihtyi vain äitinsä suojissa. Yasun Äiti oli tälle kaikki kaikessa. Tämän isä taas ei voinut sietää nurkissa pyörivää tytärtään vaan moitti aina tätä kun vain voi. Isäntä halveksi myös pentua. Miksei se voinut olla niin kuin muutkin?! Oli ilmiselvää että isäntä ei jaksanut kauaa katsella tuota heikkoa luomusta. Muut pennut myytiin parin kuukauden päästä, mutta kenellekään ei kelvannut tuo pieni, heikko naaras, joka vain nukkui pahvilaatikon reunassa muiden hyppiessä iloisina uusien omistajien hoivissa. Isännälle riitti. Hän päätti että hän ei enää ikinä halua nähdä noin surkeaa pentua, eikä varsinkaan halunnut saada toista samanlaista. Eräänä sateisena päivänä isäntä vei Yasun ja tämän isän siihen karmivaan latoon missä seinillä oli kuivaneita veriroiskeita, tuuli pääsi läpi seinien, ja katto oli rikki, vettä satoi sisälle asti. Kuului laukaus ja veri alkoi virrata betonilaittialla hitaasti sadeveden mukana. Yasu ei voinut avata avata silmiään katsoakseen isäänsä, hän ei vain pysynyt. Nyt olisi Yasun vuoro, ei epäilystäkään. Isäntä latasi aseensa, ja tähtäsi Yasua. Kuului laukaus. Yasu avasi silmänsä ja näki äitinsä makaavan jalkojensa juurella. Tämä lähti äkkiä juoksuun. Yasu juoksi niin lujaa kuin vain ikinä pääsi, ja päätyi pian tiheään metsään. Yasu tiesi ettei tämä voisi koskaan palata, mutta eihän tämä toki sitä halunnutkaan. Nyt koittaa uusi aika ilman menneitä ja menetettyä. “When I look up to the sky I can see you smile Want to return to you But it ain't my time So take my love this time again Your candle will burn forever And my heart will pound for you As long as I'm alive” Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Pahoittelen tuhannesti vastauksen kestoa!

Ganzebloem's Opsidiaan [Hollantia: päivänkakkaran laavakivi]

Pelaaja: jasper Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: Hahmon nimi: Ganzebloem's Opsidiaan [Hollantia: päivänkakkaran laavakivi'> Lempinimi: Sidi Ikä: 2.5 eli n. 16v Hahmon sukupuoli: Narttu Hahmon laji: Mudi Lauma: Vapaa kansa/ Ateistit Säkäkorkeus: 42cm Paino: 9kg Väri: Juovikas/raidallinen blue merle Ulkonäkö: Sidi on ruumiinrakenteeltaan muuten täydellinen mudi, mutta sen takajalkojen kyynervarsissa ei ole pidempää karvaa. Turkki Sidillä on kiharaa, sekä yleensä sileää. Jalat nartulla on vahvat ja vankat sekä luusto hyvässä kunnossa. Hampaat ovat terävät, vielä aika valkoiset ja hyväkuntoiset. Väriltään narttu on juovallinen blue merle, eli siniharmaa raidoilla. Mudeille tyypillinen pitkä karvoitus kyynervarsissa ja reisissä on Sidilläkin. Korvat ovat ehkä liian suuret ruumiiseen nähden ja hännässä turhan vähän karvaa, mutta niitä ei katsota virheiksi. [helppiä: http://personal.inet.fi/koti/mudi/rotumaaritelma.htm '> Luonne: Sidi on luonteeltaan vilkas ja älykäs, häntä on vaikea huiputtaa sillä narttu on hyvä arvaamaan huiputukset ja valehtelut. Vilkkaus on myös nartun osalta sitä, että hän on aina menossa joka paikkaan, paikallaan oleminen on Sidille vaikeaa. Nartun itsensäpuolustushalu on suuri, hän harvemmin tahtoo muilta apua esim. saalistukseen. Hengenhädässä hän kuitenkin huolii apua keneltä tahansa. Fyysisesti ja henkisesti mudi on kuitenkin kova, hänen henkistä harmoniaansa on vaikea horjuttaa ja fyysinen kunto on hiottu huippuunsa. Voimaa ja taistelutaitoa ei kuitenkaan Sidiltä löydy, mutta kiitos henkisen lujuutensa, hän yleesä selviää kaikesta puhumalla, jos ei hän juoksee karkuun. Sidi rakastaa kaiken maailman temppuja, esiintymistä ja jännitystä. Mudi on sosiaalinen nuori narttu, hän ystävystyisi mielellään vaikka puhuvan puun kanssa, jos se vain sille toiselle osapuolelle käy. Sidi ei inhoa ketään, kultteja eikä klaanilaisia, kaikki ovat tervetulleita tämän ystäväksi, jos vain itse haluavat. Huumorintajua, leikkimeilisyyttä ja illoisuutta löytyy Sidiltä jokalähtöön. Koira kun on älykäs, hän saatta jopa oppia vain katselemalla muiden temppuja, narttu on myös todella lojaali ystävä että luotettava. Seksuaalisuudeltaan narttu on hetero, joten pitää 'jätkistä'. Sidi tahtoo itselleen uroksen, joka on herrasmies. Uroksen on oltava luotettava ja hieman vanhempi kuin Sidi itse, mielellään joku koira ja samankokoinen. Mieluiten mudi haluaisi uroksen, kuka on sellaen hempeiliä ja tykkää kutsua narttua 'pupuseksi,söpöliiniksi,haniksi, kultsiksi yms' Menneisyys: Sidi syntyi Hollantilaiseen kenneliin nimeltä Ganzebloem, keväällä. Samassa pentueessa oli yksi uros ja toinen narttu, uroksen nimi oli: Ganzebloem's Ziel ja nartun Ganzebloem's Blosis. Emän nimi oli Ganzebloem's Bundel ja isän Ganzebloem's Pegel. Kennelissä narttu koulutettiin todella hyvin, mutta kun mudeilla sitä omaa tahtoa on hän ei tietenkään ollut mikään sylihauva. Sidin osti eräs nainen, kun koira oli täyttänyt neljä kuukautta. Naisen nimi oli Annie, ja hän halusi Sidistä näyttelykoiran. Kun narttu oli täyttänyt viisi kuukautta, hän pääsi ensimmäistä kertaa näyttelyihin. Sidi kun on sellainen esiintymistä rakastava narttu, hän tietysti voitti ensimmäiset näyttelynsä. Sitten kului pari vuotta ja narttu kierteli näyttelyissä ympäri Hollantia, kunnes pääsi suurempiin arvokisoihin muihinkin maihin. Dogmaan Sidi joutui kun Amerikkaan vievä laiva haaksirikkoutui merelle, uiden narttu pääsi saarelle. Jotenkuten hän on pärjännyt siitä asti, vaikkei kunnolla osaakkaan saalistaa. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Hieno hakemus, huolella tehty. Tervetuloa mukaan!

Lemon Drop "Pisara"

Pelaaja: Suski Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Laumattomat Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Lemon Drop "Pisara" Nimen merkitys: Englantia, "Sitruunan pisara" Kutsutaan: Lemon, Pisara Ikä: 2 Vuotias koirissa. Säkä/paino: 63cm/19kg Laji/Rotu: Koira / puhdas Saluki Lauma: Laumaton. Ulkonäkö: Ilme on lempeä, mutta siinä on häivähdys surumielisyyttä. Tuo on kokonaan luonnonvalkea, silmän alla on kuitenkin mustia pisteitä. Vasemmassa korvassa lemonilla on vihreä koru. Myös vasemmassa huulessa on kolme lävistystä. Kaulassa neidillä roikkuu sydämen muotoinen riipus, sekä koru jossa on erivärisiä helmiä. Hännnä ympärillä on vihreä huivi. SIlmät ovat kirkkaan vihreät. Nenä on erittäin vaalean ruskea. Rintakehässä on arpi. rakenne: Lemon Dropin olemuksessa yhdistyvät viehkeys sulavuus. Naaras on erittäin nopea juoksija. Kylkiluut näkyvät. Turkki on ohutta, pääsääntöisesti noin 1-2cm pitkää. Pohjavillaa ei ole. Korvat ovat pikät, mös korvien karvat ovat erittäin pitkät. Hännän turkki on myös pidempää. Luonne: Lemon on luonteeltaan varsin herkkä. Neiti kuitenkin näyttää loukkaantumisen vihoittelemalla, yrittämällä satuttaa loukkaajaansa. Esittämällä siis kovempaa ja kylmempää mitä on. Ei naaras kuitenkaan yritä fyysisesti satuttaa, vaan korottaa ääntä, koettaen löytää toisen heikkouden. Loukkaantuneena Lemon pitää myös mykkäkoulua kyseiselle tyypille, ja säästelee muutenkin sanojaan. Yksin, omissa oloissaan Lemon Drop saattaa sitten itkeä pahaa oloaan. Iloinen Lemon on pirteä ja energinen, joka juttelee niitä näitä ja nauraa kuuluvasti. Tämän puolen näkevät kuitenkin lähinnä ystävät ja ne, joihin neiti luottaa. Tuntemattomammille naaras on hieman sarkastinen, ja muutenkin pidättyväinen. Kyllä se puhuu ujostelematta, mutta ei ryntää heti kertomaan koko elämäntarinaansa, vaan tarkastelee ensin minkälainen toinen on. Lähinnä naaras koettaa jutella pinnallisista aheista. Lemon kyllä mielellään kuuntelee muiden tarinoita. Surullista puoleaan Lemon ei halua näyttää kellekkään, sillä pelkää leimautuvansa heikoksi. Pisara on myös itsepäinen. Jos se jotain päättää, varmasti tekee. Se ei halua luovuttaa millään. Neidon pää on vaikea kääntää, jos se jotain keksii. Lemon inttää vastaan niin kauan, että saa tahtonsa läpi. Jos jokin asia ei onnistu, ajattelee naaras itsensä huonoksi, ja häpeää itseään. Itseluottamus ei siis ole kohdillaan. Lemon luottaa muutenkin harvoihin. Tällä hetkellä se luottaa eniten äitiinsä, Dasyjo'hon, jolle se saattaa kertoa huolistaan. Naaras kuitenkin kiintyy todella helposti, ja ikävöi paljon. Ongelma on kuitenkin se, ettei tuo tiedä miten näyttää välittäminen, ja jos joku puhuu välittämisestä, menee Lemon vaikeaksi, eikä tiedä mitä sanoisi. Lemon Drop ei osaa olla rennosti vastakkaisen sukupuolen ollessa paikalla, ei ainakaan jos vastakkaisen sukupuolen edustaja on kiinnostava. Neiti ei muutenkaan luota jokaiseen vastaan tulevaan urokseen (menneisyys). Pisara pelkää sitoutumista, ja yrittää unohtaa heti kiinnostavat henkilöt, joka on osoittautunut kuitenkin hankalaksi. On tuolla muitakin pelkoja. Suurin niistä on kuitenkin yksin jääminen, jätetyksi tulemisen rinnalla. Lemon oleskelee mielellään paikoissa, joissa on muitakin. Yksin pimeään metsään sitä ei saa kirveelläkään, sillä vilkas mielikuvitus alkaa heti laukkaamaan. Yksin hiljaisuuteen ja pimeään jäädessä Drop uskaltaa hädintuskin liikkua, vaan yrittää olla huomaamaton. Mielikuvitus tuottaa kaikenlaisia hirviöitä, jotka katoavat päiväksi, mutta palaavat aina pimeän tullessa. Peloistaansakaan Lemon ei kerro kellekkään, sillä se ei halua olla heikko. Lemon Dropia voidaan pitää myös Diivana. Se ei mielellään oleskele sateessa, tai kastele itseään kuin pakon edessä, ja senkin mieluusti tekee vain lämpimässä vedessä. Naaras nirsoilee myös paljon ruuan suhteen. Se ei voi syödä kuin tuoretta lihaa, kasviksia ja satunnaisesti myös roskisruoka kelpaa. Laumoihin Lemon ei liittynyt, koska rakastaa vapautta. Menneisyys: Tunnettu kasvattaja päätti jälleen kerran teettää pentuja loistavasti menestyneillä koriillaan. Daisyjo oli saanut näyttelyistä paljon kiitosta ulkonäöstään. Urokseksi valittiin vinttikoirien juoksukisoissa hyvin menestynyt Ace. Näin saataisiin kauniita ja nopeita koiria. Pian koettiinkin onnellinen perhetapahtuma, Daisyjo sai kolme tervettä salukin pentua. Pennuilla ja emällä oli perheen sisätiloissa oma pentulaatikko, jossa ne viettivät ensimmäiset 7 viikkoa. Omistaja oli päättänyt jättää itselleen lähes täysvalkoisen pennun, Lemon Dropin. Sitä se kuskaisisi näyttelyissä. Eräänä yönä koirien erillisestä rakennuksesta kuului kovaa meteliä. Omistaja heräsi ihmetellen, sillä eivät hänen salukinsa yleensä haukkuneet, muutakuin riistaa nähdessään. Omistaja katsoi ikkunasta. Rakennnus oli ilmiliekeissä. Nopeasti nainen tarttui puhelimeen, ja juoksi pihalle yövaatteissa. Se päästi koiria ulkotarhan kautta, niin paljon kuin vain ehti. Palomiesten saapuessa rakennuksesta oli jäljellä muutama seinä ja perusta. Lemon Drop oli seurannut tapahtumia ikkunalta sisarustensa, ja emänsä kanssa. Myös muut koirat oli päästetty sisälle. Sisällä istui Daisyjon ja kolmen pennun lisäksi neljä paniikissa olevaa salukia. Eläinlääkäri soitettiin paikalle tarkastamaan. Yksi jouduttiin nukuttamaan pahojen vammojensa takia. Yksi koira oli jäänyt paloon, ainakin niin luultiin, nimittäin Ace. Se ei ollut talossa. Sitä ei näkynyt pihalla. Kaikki luulivat sen palaneen elävältä. Viikkoja palon jälkeen kaikki oli lähes ennallaan. Lemon Dropin sisarukset olivat jo päätyneet muualle. Pisara oli jo käynyt ensimmäisessä pentunäyttelyssään. Naaraan mielestä se oli tyhmää, eikä se halunnut sellaista elämää. Juoksemista, ja pitkiä länkkejä Lemon tosin rakasti. Se huomasi pian pitävänsä vapaudesta enemmän kuin lemmikiltä sallittiin.. Noin vuoden ikäisenä sitä ei enää huvittanut näyttelykoiran elämä. Naaras lähti karkuteille aina kun mahdollista, palaten kuitenkin aina takaisin. Eräällä reissullaan se tapasikin varsin hurmaavan sekarotuiseen urokseen, Wysteriaan. Koirat tapasivat useammin, ja rakastuivat. Wysteria pyysi Lemon Dropia mukaansa lähtemään. Ja mitäpä sitä ei rakastuneena tekisi? Niinpä Pisara palasi kotiinsa hyvästelemään Daisyjo'n. Daisy yritti turhaan estää tätä 'tekemästä tyhmyyksiä'. Yön aikana Lemon ja Wysteria olivat päässeet jo kauas kaupungista. He yöpyivät vanhalla, ruohittuneella niityllä. Herättyään he jatkoivat matkaansa onnellisina, juosten välillä toistensa perässä nauraen. He saapuivatkin pian toisen kaupungin laidoille, ja päättivät oleskella yön kadunkulmassa, isossa pahvilaatikossa. Roskia oli ympäriinsä. Wysteria löysi hopean, sydämen muotoisen riipuksen jonka antoi Lemonille. Jälleen yönsä nukuttuaan, ja hyvin syöneinä he jatoivat matkaansa. Viikon vaeltelun jälkeen naaras tunsi itsensä edelleen umpirakastuneeksi, mutta tunsiko Wysteria samoin? uros oli muuttunut pidättäytyneemmäksi kuin ennen. Se ei enää kertonut öisin kummitusjuttujaan, eikä ollut pariin päivään kertonut, miten onnellinen oli, niinkuin yleensä. Illalla Wysteria oli jotenkin jännittynyt, ja vältteli katsomasta toista silmiin. "Mikä sun on? onko kaikki hyvin?" Naaras kysyi huolestuneesti. "Sun pitää lähteä.." Wysteria sanoi ääni särähtäen. "Tarkoitat kai meidän? mutta miksi ihmeessä.." Lemon jatkoi. "Ei, minä en voi tulla mukaasi. Minun tarkoitukseni oli vain tuoda jokin naaraskoira pienelle laumallemme." Wysteria jatkoi kylmästi. Ei sen ollut tarkoitus rakastua kehenkään oikeasti, näytellä vain. Mutta ei tunteilleen voinut mitään, nyt uros yritti vain esittää kylmää. "Mitä?" Lemon parkaisi. "Onko kaikki valetta? eieiei." Naaras jatkoi ihmeissään. Tunteiden myrsky pyöri sen sisällä. Oikeita sanoja oli vaikea löytää. "Oli." Wysteria sanoi, ja kuuli takanaan ääntä. Hitaasti se käänsi päänsä, ja näki tutun hahmon. Heidän laumansa johtajan ykkös-apuri. "Hyvää työtä, toitkin oikein nätin naaraan" uros sanoi, ja rähähti omahyväiseen nauruun. "En tuonut sitä teille." Wysteria sanoi katsoen ilmeettömästi toiseen. "juokse, heti! Älä unohda minua. ehkä tapaamme" Jatkoi uros sitten kääntäen katseensa Lemoniin. "En lähde minnekkään ilman sinua.." Lemon sopersi. Toinen uros oli lähestynyt heitä, ja oli hyökkäämässä Wysterian kimppuun. Urokset kävivät toisiinsa kiinni. "Juokse, kaupungin laidalle, täällä et ole turvassa. Tavataan siellä..." Wysteria huusi, ja Lemon totteli. Naaras juoksi henkensä edestä. Pimeä metsää valaisivat vain puiston valot. Naaras lysähti puun juurelle nyyhkyttäen, itkien itsensä uneen. Aamulla Wysteriaa ei ollut kuulunut takaisin. Murtuneena Lemon lähti käymään taistelupaikalla, jossa ei ollut ketään. Verta vain jokapuolella. Kauhuissaan naaras lähti takaisin metsään, yritti olla ajattelematta pahinta. Seuraava yö metsässä oli hirveä. Lemon ei ollut tottunut nukkumaan yksin, ja vilkas mielikuvitus teetti tepposia. Tuntui, kuin jokin iso koiraeläin lähestyisi sitä puskasta pahoinpitelemään, ja käyttämään hyväksi. Tänäkin päivänä Lemon kiertelee dogman alueita. Se ei ole uskaltanut lähteä sieltä, toivoen näkevänsä Wysterian vielä, vaikka kuluneesta onkin melkein vuosi. Suhteet: Perhe: Isä: Ace. "Ässä" Äiti: Daisyjo "Tuhatkaunokki" Sisko: Twinkle Twirl. "Välkepyörre" Veli: Fizzy Pop. "Poreinen" Puoliso: Wysteria (kuollut, ei tiedä sitä) Ystävät: - Vihamiehet: - Tavatut: - //Lemon siis laumattomaksi (tuossa kun ei ol vaihtoehtoa. ^^) Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Tästä sovimmekin jo foorussa. ^^

Sela

Pelaaja: Luna Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Punainen Kuu Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi:Sela (harmaa kallio/kivi,muistaakseni x) ) ikä:17 vuotta ihmisissä lauma:Punainen kuu sukupuoli:naaras laji/rotu:koira/susi (enemmän sutta) kuva:http://www.geocities.com/lunan_hahmot/sela.PNG kuvapohjan on tehnyt Zerwolf. Ulkonäkö:Kuvasta näkyy Selan väritys.Sen silmät eivät ole sokeat,vaan ne ovat sen suvulle ominaisen väriset silmät:harmahtavat pupillit ja vaalean siniset iirikset.Muuten ihan normaalit silmät. Rakenteeltaan Sela on aika kevyt ja "ilmaanlennätettävä" otus.Arvet ovat tulleet siitä kun se putosi kalliolta (kts:menneisyys) Luonne:Selan yksi ominaispiirteistä on pieniluontoinen arkuus.Sillä on muutama kammo ja ne ovat uiminen ja ahtaat paikat.Se kammoksuu myös jonkinverran demoneita,mutta ei se lähde häntä koipien välissä karkuun jos tälläinen sattuisi vastaan.Se vain pelkää ja tavallaan kunnioittaa niitä yhtä aikaa.Sela totuttelee näihinkin otuksiin koko ajan,sillä se on vasta aika nuori.Sela hakeutuu usein muiden kulttilaisten seuraan ja hakee näistä aina uusia ystäviä ja eräänlaista turvaa.Sille on erittäin tyypillistä etsiä eräänlaisia sisar ja äiti hahmoja itselleen,koska se ei ole koskaan tavannut äitiään tai sisariaan.Sela on välillä hyvinkin hiljainen ja pidättyväinen.Suurissa porukoissa se vastaa ainoastaan jos siltä kysytään jotain.Välillä se on hyvinkin levottoman ja hermostuneen oloinen ja sen rauhoittaminen ei aina ole niin yksinkertaista.naaras välttelee aina kaikin tavoin joutumasta tappeluun,mutta ainahan niiltä ei voi välttyä.Taistelussa Sela ottaa kokeneemmilta taistelijoilta useinmiten turpiinsa.Se osaa jotenkin puolustaa itseään ja ehkä se tapaa joskus jonkun joka voisi opettaa sille enemmän taistelussa hyödyllisiä juttuja. Menneisyys:Sela ei tiedä paljoakaan siitä missä se oli ennen kulttiin saapumistaan.Se ei muista lapsuudestaan mitään muuta kuin aurinkoisen ja hyväntuoksuisen niityn ja pehmeän turkin.Se joutui nimittäin pienenä eroon perheestään,koska putosi sateen liukastuttamalta kalliolta ja sai ilkeän tärähdyksen lisäksi muistinmenetyksen.Se olisi varmasti kuollut ellei lähistöllä metsästämässä ollut susi olisi löytänyt sitä.Susi otaksui pennun olevan orpo,sillä se ei löytänyt ketään muita susia/koiria lähistöltä.Se hoisi Selan kuntoon ja päättä viedä sen johonkin laumaan turvaan,sillä se ei itse halunnut ottaa vastuuta Selasta.Punaiseen kulttiin kuuluva koira sattui nyt vain olemaan ensimmäinen vastaantulija ja se lupasi viedä Selan "oikeaoppisten" seuraan.Seuraavat Selan muistot ovatkin sen seikkailuista ja elämästä Kulttilaisten seurassa,eikä se ole ikinä tuntenutkaan olevansa ulkopuolinen ,vaikka välillä se haluaisikin löytää oikean perheensä. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Kelpo hahmo. Tervetuloa mukaan. :)

Pyöveli

Pelaaja: Flipper Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Valloittajat Kuva: Linkki Kuvaus: http://i113.photobucket.com/albums/n233/Chang_06/Pyvelipoju.png Nimi: Pyöveli Ikä: noin 5 elinvuotta Laji: Koira Rotu: Sekarotuinen (ainakin Pyrenneittenmastiffia) Lauma: Valloittaja Säkä: n. 87cm Ulkoisesti: Ulkoisesti Pyöveli on perin säälittävä, vaikka julman näköinen katana hiukan pilaakin vaikutelmaa. Koiran ruumis on arvilla koristeltu, värit ovat ainoastaan mustaa ja valkoista. Tai ei aivan - silmät ovat täydelisen kirkkaat siniset, värittömyyden keskeltä loistamassa. Pään seudulla uroksella on 'Pyövelin huppu' josta tuon nimikin on tullut. 'Huppu' peittää koko pään, ja leviää sitten mahaa pitkin kulkevaksi raidaksi. Raita jatkuu aina häntään ästi, leviten siellä, ja tehden hännänpäästä mustan.Aivan kokonaan musta ei pää kuitenkaan ole. Edelleen samaa huppu tyyliä lisäten, on tuon kummankin silmän päällä valkoiset pallot, eli silmänreiät. Myöskin kuonon alueella on pieni valkoinen läikkä, joka leviää hyvin vähälle alueelle. Ruumiinrakenteeltaan Pyöveli on enemmänkin riutunut kuin siro, vaikka onkin hyvin isokokoinen. Jalat ovat hoikat, ja vötärönseutu liian kapea, mutta kokoa kyllä löytyy alähes 90cm edestä. Turkki on kuitenkin tuuheaa, ja hyvin pehmeää. häntä on normaalipituinen, sekin tuuhea. Kynnet ovat koiralla tavallista hiukan pidemmät, mutta tavallista paljon terävämmät. Nuo tuntuvat myöskin kestävän hyvin paljon katkeamatta. Päänpäällä uroksella on pieni 'tupsu' ei varsinaisesti harjas, kaukana siitä. Vain muutama turkin säde, jotka kulkevat eri suuntaan muun turkin kanssa. Kuva selventää. Entäpä äsken mainitut arvet? Noita todellakin on muutama. Vasenta silmää halkoo yksi pitkä ja kapea arpi, joka haarautuu silmän alapuolen kahteen osaan. Samanpuolimmaisessa etujalassa on myöskin arpi, joka selviää kuvasta hyvin. Huomiota herättävin on kuitenkin alaselän seutu. Sillä alueella olevia arpia voisi kutsua jo arpikuvioksi. Arvet ylettyvät sekä selän päälle että alle, kuin mjyöskin vasemmalle kyljelle. Oikealla kyljillä ei arpia ole lainkaan nähtävissä, ei sitten yhtäkään. Niimpä vaikutelma on perin rerilainen riippuen kummalta puolen Pyöveliä lähestyy. Katana: Pyöveli kantaa mukanaan Katanaa (kuva), hiukan eriväristäs ellaista vain. 'kädensija' on kokonaan musta, mutta sen ympärille on kiedottu kirkkaan sinistä nauhaa, saman väristä kuin uroksen silmät. Itse terä on pitkä ja terävä, puoliksi vaaleanharmaa, puoliksi musta. Kuvassa Katana Pyöveliin verrattuna oikeassa kokosuhteessa! Sisäisesti: Yleisesti ottaen Pyövelin persoona hallitsee pelko. Pelko mennyttä kohtaan, pelko tulevaisuutta kohtaan. Vaikkei uros ulospäin mitään peloistaan näytäkkään, ne hallitsevat jokaista tuon valintaa. Aina uuden henkilön tavatessaan koira miettii mitä tapaamisesta seuraa, joutuuko se ehkä joskus tappamaan tuonkin. Pyöveli on niin tottunut ottamaan käskyjä vastaan, että tappaisi nykyään kenet tahansa, mikäli niin kuuluisi tehdä. Eikä käskyjen tottelu liity ainoastaan tappamiseen. Huomaamattaan se tottelee lähes mitä tahansa käskyä, kenellä tahansa. Tämä tapahtuu aivan luonnostaan, pelkästä tottumuksesta. Mikäli joku käskisi peräperään aivan typeriä käskyjä, kyllähän tuo lopulta tajuaisi lopettaa. Yleisesti Pyöveli on ystävällinen jokakiselle, vaikkei sitä puheliaimmasta päästä. Sisäänpäin suuntautunut, hiukan syrjäänvetäytynyt se on aina ollut, mutta isän kuolema on tehnyt siitä oikean erakon. Ei tuo toki seuraa välttele vaan ottaa muut seurakseen, vaikkei sitä välttämättä heti huomaa. Uros luo ympärilleen oman maailman, omista ajatusista ja muistoistaan. Tässä maailmassa oikea maailma sumentuu, eikä laumoilla ei seuralaisilla ole juuri mitään väliä. Sinisilmäinen typerys, jolle pitää sanoa suoraan 'minä en aijo sinulle hyvää' ennen kuin aivot sen itse kertovat. Tälloinkin koira saattaa vain tuijottaa tyhmänä, ja toivoa että toinen menisi pois. Ei ole järkeä vuodattaa vapaa-ajalla lisää verta, koska Pyöveli joutuu sitä pakonedessä jo tekemään. Jatkuva kiduttaminen on tehnyt koirasta perin tunnottoman, eikä tuo yksinkertaisesti osaa kunnolla tiedostaa tunteitaan. Mikäli pelko estää hengittämästä, ei Pyöveli ole aivan varma onko vihainen, surullinen, vai todellakin peloissaan. Tällöin se tyytyy vain nyökkäilemään ja hymyilemään, pikku hiljaa selvittämään itseksen, mitä sen oikein kuului tuntea. Tärkeä osa Pyöveliä on tuon katana, josta on muodostunut luonteeseen hyvin paljon vaikuttava seikka. Katanaan tuo yhdistää kaiken pahan kokemansa, jopa siskojen hakkaamisen, vaikkeivat ne tuohon esineeseen liity. Veri ja kipu ovat muistoja tuosta aseesata, jota koira suorastaan pelkää. Katana tuottaa sille usein vilunväreitä pelkällä olemassaolollaan, kammottaa sitä aivan puhtaanakin. Onpa tuosta taistelussa kuitenkin pieni etu. Mikäli musta valkoinen sattuu katanansa ottamaan, ja suostuu sillä tappelemaan, voivat seuraukset olla pahatkin. Katanalla taistellessaan se tuntee tappamisen olevan oikein, joka johtuu monista murhista joita aseella on suoritettu. Vaikka pieni ääni sisällä kiljuu pelosta, käskee pudottamaan tuon kammottavan aseen, ei koira sitä tee. Tunteet poistuvat entistäkin paremmin, myötätunto kuolee. Voisi sanoa, että Katana ojossa siitä tulee pelkkä kone. Kone johon on asennettu tiettyjä asioita, joita tulee suorittaa, ja jonka jälkeen on jälleen vapaa elämään omaa elämäänsä. Naaraat ja urokset ovat koiran silmissä samanarvoisia, samanlaisia. Yleisesti se on kuitenkin naaraille erittäin kohtelias, sillä yhdistää nuo siskoihinsa. Uroksille käyttäytyminen vaihtelee kulloisenkin mielialan mukaan. Ikäerokaan ei luo suuria muutoksia, vaikkakin Pyöveli pelkää pentuja. Tuo pelkääs itä kuinak suurin osa hymyilee niin täynnä elämää. Uroksen mielestä pennut ovat aivan liian iloisia ja tietämättömiä, ja siksi pelottavatkin sitä. Entä jos se näyttää huonoa esimerkkiä, jos koira satuttaakin niitä? Pelkoja on monia, mutta ne kaikki yhdistyvät pahemmen luokan kiusaantuneisuudeksi. Menneisyys: Kesä oli tuntunut kulkevan nopeammin kuin aikaisemmin, oikein kiitävän ohitse. Aurinko lämmitti vielä hiukan pesäaukon suuta, mutta illat olivat jo kylmenevään päin.Iltaisin tuuli kylmetti jokaisen matkalaisen, ajoi perheet koteihinsa piiloon. Ja juuri selainen ilta oli tulossa. Nopeammin kuin luuli edes pystyvänsä, täysin musta uros juoksi metsikön läpi. Näytti kuin tuon jalat eivät edes koskettaisi maata, vaan itse jumalat olisivat vauhdittaneet sen menoa. Eihän asia tietenkään niin ollut, minkä saattoi huomata pahasti tärisevistä jaloista, koiran viimein pysähtyessä. Kieli roikkui pitkänä ulkona, kuin voisi tipuuan siitä minä hetkenä hyvänsä. Hengitys rahisi ja vinkui vuoronperään, mustan otuksen kyyristyessä, ja ryömiessä melko pieneen pesäluolaan. Mäyrän vanha pesä se oli, jonka kaksi entistä kotikoiraa oli itselleen napannut. Tai kolossa odottava naaras se kotikoira oli, uros oli elänyt koko elämänsä ilman omistajaa. Luultavasti tuon vanhemmilla oli joskus ollut, mutta uros sekä tämän sisarukset oli sitten hylätty. Luolan pimeys otti uroksen vastaan, ja lämpimämpi ilma tulvahti vasten tuon kuonoa. Pieni hymy kohosi tuon kasvoille, mutta sammui nähdessään naaraan ilmeen. Suru pyörteili musta-vakoisen naaraan ympärillä, vaikka hymy koittikin koko ajan pyrkiä itkuisiin silmiin. Kolme mustavalkoista palloa imi tuon nisiä, toisiaan aina välillä tönien. Mutta yksi pentu lepäsi emonsa tassujen päällä, liikkumatta, hengittämättä. Kyyneleet ja hymy pyrkivät samaan aikaan Dyrimin kasvoille, tuon asettuessa makaamaan puolisonsa viereen. Kolme elävää, yksi kuollut. Ei kovin huono. Talvi oli koittanut, ja ensimmäiset lumimyrskyt tekivät tuloaan. pieni kolo alkoi tuntua ahtaalta, sillä jokainenkolmesta pennusta oli kasvanut kokoa. Esikoinen, Lirael tähyili kolonsuulta ulos, tarkkaili hitaasti alastippuvaa lunta. Musta turkki piti lämmön sisällään, lukuunottamatta muutamia valkoisia kohtia. Aivan Liraelin takana kyyristeli Ranna, siro ja valkea pentu. Tuon turkki luovutti lämpöä koko ajan, ja pentu värikisin kovasti. Harvat mustat alueet sen turkissa eivät paljoa auttaneet, eikä lämpö jota vieressä seisova emo koitti tuohon luovuttaa. Isä malkoili kolon seinää vasten, viimesitä pennuista tarkkailematta. Aivan luolan perällä, pienessä kippurassa, makasi Pyöveli. Tasaväkinen sekoitus mustaa ja valkoista, pitkät korvat kasassa alustaa avsten. Kirkkaan siniset silmät olivat apposen auki, vilkuillen vuoron perää äitiä ja isää. Kiukku leijui ilmassa, kiertyen varsinkin noiden kahden välille. Äiti ärähti jotakin, ja siskot kipittivät Pyövelin seuraksi kolon perälle. Isä ärähti takaisin, jotakin pentujen hoidosta. Pyöveli ei kuunnellut, vaan keskittyi lämmittämään Rannaan Arasti hymyillen se painui siskoaan vasten, puhalsi lämmintä ilmaa tuon naamaan. Ärähtelyt taustalla muttuivat yhä kovemmiksi, nopeasti huudoiksi. Kaikki pennut havahtuivat tuijottamaan vanhempiaan, varsinkin isää. Äidin naamaa pitkin valui verta, tuon mulkoillessa puolisoaan. Huutoa ei enää kuulunut, ja isompien katseet paljastivat kaiken. jotakin oli käynyt, mutta pennuilla ei ollut hajuakaan mistä kiista oli syntynyt. Sanaakaan sanomatta äiti asteli pentujen luokse, saaden nuo kyyristelemään peloissaan. Jälleen viha syttyi äidin silmiin, tuon läimäistessä Rannaa suoraan kasvoihin. Tällä kertaa tuo ei huutanut, sihisi vain raivoissaan siitä, kuinka hänen omat pentunsa pakenivat häntä. Ja jälleen äiti löi Rannaa. Peloissaan Pyöveli piiloutui kolon varjoihin, Liraelin seisoessa täristen paikallaan. Pieni uros ei ollut varma, johtuiko tärinä pelosta vai vihasta, mutta siskon tuntien arveli viimeisintä. Viimein äiti huomasi Liraelinkin, jaa tuo joutui samaan kasaan Rannan kanssa. Mutta isosisko pisti vastaan, ja sekös raivostutti emoa entistä enemmän. Ja koko ajan tuo tuijotti Pyöveliä, kuin tahtoen osoittaa että tämä oli sen syy. Kuin tämä kaikki tehtäisiin vain Pyövelin takia. Isä ei liikkunut, ei edes seurannut tapahtumia, vaan tuijotti mitään näkemättä ulos, kohti lunta. Tyttäriensa kivun kiljaisuja tuo tuskin pystyi sulkemaan pois. Eikä pystynyt Pyövelikään, vaikka kuinka painoi silmiään kiinni, ja itseään seinää vasten. Viimein äänet vaimenivat, ja äiti asteli luolasta ulos, oltuvat ja inisevät siskot perässään. Rannan jäädessä hidastelemaan tuo sai vielä muutaman iskun, jotka pistivät nuorimpaan vauhtia. Naama verisenä tuo kurkkasi pesänsuuaukolta, puhaltaen lämmintä ilmaa veljensä suuntaan, vaikkei ilma sinne enää kulkeutunutkaan. Ja ennen kuin Pyöveli ehti peloltaan tehdä saman, olivat naaraat jo poissa. Koskaan ei pentu saanut tapahtumiin selitystä, vaan elämä jatkui niin kuin ennenkin. Paitsi etteivät siskot ja äiti koskaan enää ilmestynyt pesälle, eikä Pyöveli nähnyt noita edes vilaukselta. Ei sitten missäään. Silloin aunoan kerran ku uros uskaltautui isältään jotain asiasta kysymään, oli isän vastaus melko ympäripyöreä. 'Siskosi ovat nyt Samethan, ja sinä minun.' Tuolloin isä tuli vanhingossa paljastaneeksi äidin oikean nimen, jonka Pyöveli painoi pienene pennun mieleensä. Vaikka ajatus äidin tapaamisesta pelottikin, se päätti etsiä tuon joskus, ja tivata naaraalta paremman vastauksen. Kyseistä päivää ei Pyöveli ei uskaltanutkaan muistella, vaikka tiesikin voivansa sen helposti palauttaa mieleensä. Rannan veriset kasvot, Liraelin kauhistunut katse kun tuo sai ensimmäisen iskun itseensä. Muistot piiloettiin tarkoin, ja Pyöveli pyrki jatkamaan elämäänsä normaalisti. Tuon kasvaessa isä alkoi kuitenkin tyrkyttää sille tappelutaitoja, harjoittaa tuota tappamaan ja puolustautumaan. pyöveli ei tahtonut oppia sellaisia taioja. Ei uros tahtonut osatata hakata muita niin kuin äiti. Harjoitukset kuitenkin jatkuivat, ja Pyöveli oppi. Voisi sanoa nuoren uroksen olleen siinä hyvin taitava, silloin kun uskalsi yrittää kunnolla. Useimmiten tuo teeskenteli hiukan tyhmää, piilotti taitonsa. Eräänä iltana noille sitten tuli käyttöä, halusi Pyöveli tai ei. Uros oli noin kaksi vuotias, isän ja sen eksyessä vieraiden koirien reviirille. Silkkaa huolimattomuuttaan ne olivat astuneet suurehkon villikoiralauman alueille, joila ikäväkseen törmäsivät yhteen lauman edustajista. Tappeluhan siitä syntyi. Ensiksi isä oli voitolla, ja Pyöveli sai vain kyyristellä varjoissa - jälleen. Äkkiä paikat kuitenkin vaihtuivat, ja vieraan lauman edustaja pääsi voitolle, pamauttaen tappelun lomassa isän pään vasten kalliota. Siinäs itä sitten oltiin. Isä makasi verisenä, ilmiselvästi tajuttomana maassa. Ilman Pyövelin apua tuo olisi kai kuollut. Enemmänkin peloissaan koira ryntäsi vierasta kohti, kiinnittäen näin huomion itseensä. Isä säästyi, mutta ei Pyövelistä ollut vieraalle vastusta. Kaikenlisäksi tuolla oli perin terävä katana, jota vieras valko-mustan harmiksi osasi käyttää. Kaikki nykyiset arvet ovat tuosta tappelusta lähtöisin, ja juuri tuosta katanasta. Onnetar oli kuitenkin Pyövelin puolella. Jälleen kerran väistäessään vieraan iskua se sattui ohittamaan korkean juuren, luultavasti jonkin läheisistä puista. Vieras ei ttä kuitenkaan huomannut, vaan ryntäsi katana suussa urosta kohti, kompastuen suoraan kyseiseen juureen. Seuraavat tapahtumat ovat Pyöverille epäselviä, sillä seuraavan kerran kun se katsoi vierasta, oli tuo jo kuollut. Katana oli taittunut tuon alle, lävistäen tuon kaulan. Verenhukka oli ollut nopea, mutta silti koira asteli toisen luokse varovasti. Katanan tuo otti itselleen, vaikka terässä oeva veri kammottikin sitä. Ja juuri silloin isä sattui heräämään. Pyöveli ase ojossa, kuollut vastus maassa. Selväähän se oli, poika oli tappanut vieraan. Ja erittäin taitavasti, eihän isä itse siihen ollut kyennyt. Selityksen olivat turhia, sillä Pyöveli ei saanut tilaisuutta puhua. Tuskin sen rohkeus olisi edes riittänyt. Tyytyväisenä poikansa olemattomiin kykyihin se asteli vieraan lauman luo, jotka paljastuivat Valloittajiksi. Voitaisiin snaoa että isä piti konnun mainospuheen, niin kovastis e haki noille kahdelle paikkaan laumasta. Pyövelin taitojen paljastuessa noiden annettiin liittyä. Yhdellä ehdolla, ehtoja oli oltava aina. Ruoka noiden piti hankkia suurimmaksi osaksi its, mutat suurempi ehto koski Pyöveliä. Tuon oli alettava lauman viralliseksi kiduttajaksi. Isä tietenkin ihastuia jatukseen heti. Pojalla olisi pieni asema, ja tuo saisi arvoisensa paikan. Mutat entä Pyöveli itse? Kuvat äidistä siskoja hakkaamassa hyppivät sen eteen, kuvat kuolleesta Katanan kantajasta. Ei uros tahtonut, ei todellakaan. Se ei tahtonut satuttaa ketään, ei tappaa, ei löydä, eikä varsinkan kiduttaa. Selitykset olivat turhia. Isä oli enmmän kuin vihainen pojan koittaessa kieltäytyä asemasta, ja pelkillä kovilla sanoilla pakotti tuon tahtoonsa. Kummankin haavat hoidettiin, ja nuo julistettiin virallisiksi Valloittajiksi, Pyöveli kiduttajaksi. Kiduttajan asema ei ollut koiralle mieluinen, ja joka ikistä tehtäväänsä vastaan se koitti keksiä tekosyitä. Kaiken se teki mitä käskettiin, mutta koittaen silti tuottaa uhreilleen mahdollisimmann vähän kipua. Yhä useammat kuolivat sen toimesta, mutta juuri kukaan ei paljastanut tahdottuja tietoja, tai katunut tekojaan. Pyövelissä oli selvästi jotakin vihaa, ja asia aijottiinkiin selvittää perin pohjin. Selvitystä ei koskaan tehty, sillä esille tuli kiireisempia asioita. Pyövelin isälle oli nähtävästi tullut jotakin riitaa laumatoverin kanssa, ja riita oli edennyt ikävään vaiheeseen. Isä oli repinyt toisen pahasti hajalle, ja oli ihme että tuo ylipäätään saatiin pidettyä hengissä. Lauman johto ei tätä tietenkään hyväksynyt, vaan isälle määrättiin rangaistus. Kuolemantuomio, joka Pyövelin piti kiduttajana panna toimeen. Muutaman päivän Pyöveli eli kuin unessa. Tuo odotti millä hetken tahansa heräävänsä, ja toteavansa ettei isä mitään ollut tehnyt. Kertaakaan tuo ei käynyt sinä aikana isäänsä katsomassa, kun tuo virui vankina. Tuudittautui vain uskosta uneen, toivoi heräävänsä. Sillä aikaa isän repimää laumalaista koitettiin hoitaa. Mikäli tuo selviytyisi hengissä, tuomio olisi lievempi. Mikäli isä olisi tenyt murhan - no, silloin Pyövelin pitäisi kiduttaa isäänsä. Kiduttaa tuon kuoliaaksi. Ajatus oli kerrassaan karmiva, mutta onneksi se välettiin. Revitty osapuoli selvisi hengissä, joskin pahoin vaurioin. Isä kuljetteiiin ulos, lauman keskelle, Pyöveli kannoillaan. Uni ei vieläkään tunut pättyvän, eikä se päättynyt silloinkaan kun koira otti Katanansa esiin. Ei vielä silloinkaan kun kyyneleet alkoivat valua sen silmistä, tai kun hiljaiset sanat purkautuivat sen suusta. Pyöveli kertoi sen kuinka Katanaa kantanut vieras oli tappanut itse itsensä, kuinka vihasi työtään, ja ettei tahtonut tappaa isää. Tuo vuodatti pelkonsa siinä lyhyessä hetkessä, isäänsä silmiin katspmatta. Jos uros olikin odottanut sääliä, ei sitä tullut. Halveksunta paistoi tuon kasvoilta, silmissä kyti viha. Sama viha joka äidin ja sen riidan aikana oli siellä asunut. "Luuletko etten minä tiennyt? Et sinä olisi kyennyt ketään tappamaan, et olisi saanut edes tätä asemaa ilman minua. Säälittävä raukka, aina kerjäämässä sääliä, piilottelemassa." Isän sanat viilsivät Pyöveliä kuin Katana joka sen arvet oli aiheuttanut. Katse petettynä, hiukan täristen tuos eisoi paikallaan. Toivoi jonkun tulevan pelastamaan sen. Kukaan ei tullut, eikä mikään auttanut. Isä tuijotti edelleen raivoissaan, kunnes raivo jäätyi kylmäksi halveksunnaksi. "Sinulla oli velvollisuus?" Tuo kysyi kylmästi, äänellään jälleen pentuaan viiltäen. Ympärillä muu lauma alkoi käydä levottomaksi, isän tappelukumppani vaati toimintaa. Pyöveli kohotti Katanansa. Iskiessään tuo ei katsonut isäänsä, ei nähnyt kiitosta silmissä, eikä sitä kuinka elämä hitaasti pakeni niistä, lasitti katseen. Jalat täristen, silmät lähes yhtä lasittuneina Pyöveli käveli pois väkijoukosta, piiloutui. Piiloutui jälleen varoihin, työtään jatkaen. //Siinä on lupaamani Pyöveli poju. n____n// Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Huh, olipas pitkä menneisyys. ^^ Mielenkiinnolla odotan mitä seikkailuja urokselle keksit. :)

Deror

Pelaaja: Chiazza Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Punainen Kuu Kuva: Linkki Kuvaus: Hahmollani on hahmosivut, jotka löytyvät osoitteesta http://www.freewebs.com/chiazzan/deror.htm toivottavasti kelpaa :) Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Oikein hienot hahmosivut ja kaikki tarpeellinen löytyy. Tervetuloa mukaan!

Shury

Pelaaja: Ragir Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Punainen Kuu Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Shury (kutsutaa Shuriksi) Rotu: Täysi Susi Ikä: 2Vuotta Sukupuoli: Uros Lauma: Punainen kuu ------------------------------------------------ (ei kuvaa, en osannut piirtää eikä kukaan kaverinikaan) Ulkonäkö: Shury on väriltään mustaharmaa sileäturkkinen Susi. Hänellä on arpi niskassa ja vasemmassa silmässään, koska Haukka on hyökännyt hänen kimppuunsa kun hän oli nuori. Rakenne: Shury on Keskikokoinen lihaksikas Susi, Jolla on pitkä häntä ja nopeat jalat. Luonne:Shury on yleensä aika äkkipikainen, ja helposti suuttuva, mutta hän on pienempiä kohtaan mukava ja suojelevainen. Shurylla ei ole tapana tervehtiä vastaantulijoita vaan kulkea ohi tai jäädä haastamaan riitaa. Shury on seikkailumielinen susi, joka yleensä viihtyy yksin, mutta harvoin on muitten kanssa. Shury tykkää alkaa haastaa riitaa isompien eläimien kanssa ja jättää pienemmät rauhaan ellei nämä haasta riitaa. Shury tykkää isotella koska hän haluaa olla voimakas muitten mielestä. Menneisyys: Shury syntyi metsän syrjäisessä paikassa, hänen isänsä oli kuollut sairauteen 6päivää ennen Shuryn syntymää, Shuryn äiti kuoli synnytyksessä, Mutta lauma piti huolta Shurystä ja kasvatti häntä, mutta yhtenä päivänä Shury menetti toisen silmänsä ja sai arven niskaansa koska haukka hyökkäsi hänen kimppuunsa metsässä kun hän oli yksin, mutta yksi lauman uroksista pelasti hänet viime tipassa. Shury jatkoi elämistä silmäpuolena laumansa parissa, hän kasvoi ja voimistui, sitte hän kasvoi erilleen muusta laumasta, hänestä tuli riitaahaastava, äkkipikainen ja isotteleva. Sitte hän erosi kokonaan laumastaan ja lähti seikkailemaan, hän kulki metsässä ja hän tapasi Punaisen kuun jäsenen, joka kertoo Punaisen kuun laumasta, ja kun Shury oli kuunnellut mitä hän kertoi, hän halusi liittyä laumaan, sitte jäsen vei Shuryn lauman luo. Ja hän on nyt tänäki päivänä tämän lauman jäsen. (Ajatukset harhaili joten saattaa olla virheitä koska tehty kahdelta yöllä) Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Esittelyyn voisi sitten foorumiin keksiä vähän enemmän tekstiä. Muista kerrata säännöt! Tervetuloa mukaan!

Tony (037)

Pelaaja: Suski Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Valkoinen Virta Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Tony [Saattaa kertoa nimekseen Leo (037)'> Ikä: 5v. Rotu: Ranskanbuldoggi. Sukupuoli: Uros. Säkä/paino: Säkä 35cm, paino siinä 10kg pinnassa. Lauma: Klaanilainen Ulkonäkö: Tuntomerkit: Ranskanbulldogeille epätyypillisesti maksanväriset harja, sekä häntätupsu, kuin leijonalla. Ruskeat, toisinaan eri suuntiin harittavat silmät. Oikeassa takatassussa, 'reiden' kohdalla polttimerkintä "037" (siitä johtuen nimi "Leo") Rakenne: Tyypillisesti vankkarakenteinen ranskanbulldoggi. Rodulle tunnusomainen iso, 'neliömäinen' pää, sekä pystyt korvat. Uroolla on normaalista poikkeava häntä, jonka päässä on tupsu. Karvapeite: Tonyn turkki on lyhyt, tiivis ja sileä. Väritys on ruskean eri sävyt (kannattaa katsoa kuva.) Luonne: Tony on rauhallinen ja kiltti, vaikka saattaakin näyttää hieman pelottavalta. Ulkonäkönsä takia herran on välillä hankala tutustua toisiin, sillä jotkut ovat ennakkoluuloisia. Ei Tony sitä kuitenkaan hirveästi harmittele, sillä tuo löytää usein seuraa kukista, hyönteisistä tai vaikkapa seinistä. Mutta ei Tony tyhmä ole, vaikka niin ensinäkemältä luulisi. Herra kyllä ymmärtää nykypäivästäkin, ja tositilanteessa yrittää olla vakavana. Uros saattaa vahingossa satuttaa toista sanoillaan, sillä joskus huumori on omalaatuista, eivätkä kaikki siedä sitä. Kuitenkaan Tony ei tarkoita pahaa. Uros ei aina välttämättä tajua 'vahvuuttaan', ja saattaa esim. leikeissä mennä liian pitkälle. 037 saattaa tuntea itsensä välillä pienemmäksi ja sirommaksi kuin on. Pääpiirteittään Tony on iloinen, reipas sekä sosiaalinen, vaikkakin omalaatuinen koira. On myös erittäin uskollinen, ja sureekin hoitajaansa, jota ei ole tänäkään päivänä löytänyt (kts. menneisyys) Menneisyys: Eräs tutkimuskeskus Dogman lähettyvillä sai rahoituksen eräänlaiseen tieteelliseen kokeeseen, jossa sekoitettiin Ranskanbulldogin sikiöihin eläinten geenejä. Lähes kaikki menehtyivät kuukauden sisällä. Ainoastaan koe numero 037 jäi eloon, ja tiedemiehet seurasivat tätä otusta mielenkiinnolla. Tony saattoi istua häkkinsä nurkassa seinää tuijottaen ja puhuen sille. Uros ei kuitenkaan ollut koskaan agressiivinen, päin vastoin. Eräs naistutkija menetti sydämensä täysin tuolle lempeälle otukselle, vaikka tiesi ettei saisi kiintyä koe-eläimiin liikaa. Tutkijat uskalsivat taluttaa Tonya talutushihnassa Tutkimuskeskuksen ympäristöllä (jossa oli tietenkin aidat). Eräänä tavallisena päivänä nainen lähti ranskanbulldogin kanssa pihalle. Tuo halusi päästää Tonyn irti, sillä naisen kävi sääliksi pientä, positiivista Tonya, joka joutuisi elämään koko ikänsä lähes suljettuna. Juuri uroksen irtipäästyä alkoi tutkijan puhelin soimaan. Se oli hätäpuhelu tutkimuskeskuksen sisätiloista. Muutaman sekunnin mietittyään tuo lähti juoksemaan sisälle, luottaen siihen ettei Tony lähtisi minnekkään. Eikä Tonykään halunnut minnekkään lähteä. Uros luotti siihen, että hoitaja palaisi pian. Hieman hämmentyneenä Tony alkoi tutkimaan tuttuja paikkoja, haistellen paikkoja. Uros käveli huomaamattaan kauemmas päärakennuksesta. Oven luona vartija huomasi koiran. Vartijat eivät tietenkään olleet perillä kokeista, ja mies luuli Tonyn päässeen vahingossa sisään. Hätääntyneenä mies pelkäsi jo menettävänsä työnsä, jos tulisi ilmi, ettei olisi ollut tarkka, ja sisään oli päässyt kulkukoira, joka mahdollisesti levitti tautia. Mies hätyytteli koiran pihalle porteista, ja käski sen kadota. Aluksi Tony jäi ovelle ihmetyksissään, mutta mielenkiinto johdatteli Tonyn syvemmälle tutkimaan.. Kun pimeys alkoi valtaamaan metsää, Tony alkoi hätääntyä. Uros etsi hoitajaansa, joutuen syvemmälle metsään. Seuraavana päivänä, upuneena yöllisestä harhailustaan tuo istahti lepäämään Garuoku-järven rannalle, ja tapasi erittäin ystävällisen koiran joka kertoi klaanilaisista. Tony lähti tuon mukaan.. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Nopeastipas sinä hakemuksenkin kirjoitit!

Hakemuksia: 352
Sivu:1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36