Liittymisvieraskirja

Hakemuksia: 352
Sivu:1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36

Melinda Tidam

Pelaaja: Rosa Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Melinda Tidam Kutsutaan: Mel Ikä:3v koirissa. Ihmisissä siis reilu 20-vuotias. Sukupuoli:Naaras Rotu:Koirasusi. (Äidin puolelta: Vuoristosusi +Belgianpaimenkoira tervueren, isän puolelta: Vuoristosusi + Belgianpaimenkoira + Akita) Lauma: Vapaa Kansa. Korkeus: 62cm Paino: 35kg Melinda kuuluu Guardad Silencioon, ja toimii siellä scouttina. Luonne: Mel perheensä nuorimmainen, joten luulisi että se on tottunut saamaan paljon huomiota. Kuitenkin sen syntyessä perheessä vallitsi kaaos, ja pieni Mel jäi lähes kokonaan vaille tukipilaria johon nojata. Onneksi energinen tyttö keksi voivansa tulla toimeen yksinkin, ja hankki ystäviä perheen ulkopuolelta. Neuvokas Mel on siis luontainen selviytyjä, joka kantaa kyllä itse huolta itsestään, eikä tarvitse muiden apua. Tietäen kuitenkin kuinka vaikeaa muilla voi olla, se voi tietämättään antaa itseään käytettävän jopa hyväksi, sillä siipeilijät eivät ole naaraalle mikään ongelma. Vaikka toisaalta Mel on hyvinkin sinisilmäinen, sillä on silti edes jonkinlaista silmää niille persoonille, joihin ei kannata luottaa. Mitä paremmin naaras jonkun tuntee ja tästä pitää, sen helpompaa siltä on pyytää palveluksia. Itsesuojeluvaistokin on Melillä hyvä, ja se pakenee paikalta tarpeeksi ajoissa välttääkseen konfliktit – joskus tästä on haittaakin, sillä tytön elämässä ei juuri ole dramatiikkaa. Vain tavallinen, tylsä arki, ja energiapommi haluaakin tähän muutoksen. Avoimena persoonana Mel jaarittelee mielellään omia kuulumisiaan, joskus jopa toistenkin, eikä kaihda kertoa noloimpiakaan juttuja, vaikka puna sen poskille nousisikin. Erityisen rakkaita Melille ovat pennut. Se voisi paapoa suloisia karvanappuloita ikuisuuksiin, tai kuunnella niiden juttuja hurmioituneena monta tuntia. Melillä onkin haave joka sisältää seikkailua, rakkautta ja romantiikkaa, ja onnellisen lopun joka takaisi sille hienon elämän oman perheensä kanssa. Innokas ja tarmokas Mel on aina menossa, ja se piristää useita jo pelkästään läsnäolollaan. Tällainen ”hulttiomainen käytös”, kuten vanha äiti oli sanonut, on Melille erittäin luontainen tapa olla, keskustella ja liikehtiä, joten se kokee olonsa helposti vaivautuneeksi hiljaisissa tilanteissa, mutta sitäkin enemmän uteliaisuutta ja villiyttä kun lähestytään dramatiikkaa. Kun tilanne sitten kärjistyy lähelle tappelua, voi Melin paikantaa enää pölypilven sisältä juoksemassa karkuun. Joskus tämä iloinen nuorukainen saa päähänsä esittää muuta kuin mitä on, mutta ei yleensä jaksa sitä kauaa. Vilpittömänä naaras saattaa kesken halauksen työntää uroksen pois luotaan ja sanoa: ”Anteeksi, mutta tämä on niin väärin kun en edes pidä sinusta.” Se ei silti merkitse, että Mel kohtelisi miehiä kuin roskia. Tosiasiassa se vain haluaa käydä kaikki mahdolliset kandidaatit lävitse löytääkseen Sen Oikean. Mel suuttuu useammin kuin laki sallii. Se saattaa aiheuttaa toisten närkästyksen itse omalla tungettelullaan, mutta ei ymmärrä sitä. Kun joku ärähtää Melille, ärähtää Mel takaisin ja jatkaa samaa rataa kunnes kyllästyy tai toinen pyytää anteeksi. Myös jos joku saa tytön loukkaantumaan tai tekee jotakin anteeksiantamatonta Mel pimahtaa ja suuttuu. Se raivostuu nopeasti ja hupsuista syistä, mutta yhtä nopeasti kuin raivonpuuska alkoikin se myös loppuu, ja pyytämättä edes anteeksi Mel jatkaa hymyilyään ja iloista pulinaansa. Menneisyys: Melinda Tidam syntyi suurperheeseen, jossa oli ennen sitä jo kaksi pentuetta. Toisin kuin yleensä, Mel syntyi yksin vailla yhtäkään sisarusta, mikä saattoi johtua sen äidin vanhasta iästä. Nuori naaras jäi heti syntymänsä jälkeen lähes täysin oman onnensa varaan, sillä kukaan perheenjäsenistä ei juuri ehtinyt huolehtia siitä. Melindan äiti oli iäkäs ja jopa hieman pelätty, sekä arvostettu koirasusi, jota alettiin Melin syntymän jälkeen pitää sukurutsuna, sillä pennun isä oli Rossin oma poika Alex. Melille tätä tietoa ei kerrottu sen pentuaikana, sillä se olisi voinut järkyttää nuorta ja iloista tyttöä paljolti. Kuitenkin, Mel kasvoi hetken aikaa synnynkylässään syrjittynä, mutta onnellisena. Se hankki kokonaan oman ystäväpiirinsä, jossa se tunsi olonsa paljon hyväksytymmäksi kuin omassa kodissaan, sillä isosiskot eivät olleet järin ihastuneita nuorimmaiseensa. Tosin Melinda ei ymmärtänyt miksi. Kun Mel oli tarpeeksi vanha, sille kerrottiin totuus sen syntyperästä. Nuori naaras tosiaan järkyttyi, oli muutaman kuukauden kuin toinen henkilö, ja palasi sitten taas pinnalle tukien ajatukseen ”ei se ole minun vikani” Aihe ”perheesi” onkin Melille arka, eikä se mielellään puhu isästään välttäen kysymykset yleensä sanomalla ettei tunne isäänsä tai ettei ole tavannut tätä pitkään aikaan. Poikaystäviä Melillä on ollut elämänsä aikana vain yksi. Suunninpiirtein sen ikäinen Gepard oli Melindan rakkauden kohde yli vuoden ajan, kunnes parivaljakon tiet erosivat uroksen uskottomuuden takia. Kun äiti ja Melin vanhin sisko lähtivät omille teilleen, kaikkien muiden lasten kadottua myös, Mel huomasi heidät. Se näki rusehtavan Rossin ja kovasti tämän näköisen tyttären Jenikin jolkottavan pois kylästä, saaden mukaansa kyläläisiltä vain välinpitämättömiä katseita. Melinda ei lähtenyt heidän peräänsä. Se jäi elämään vielä hetkeksi kotikyläänsä kera ystäviensä. Kun vierähti vuosi jos toinenkin, se kuitenkin ymmärsi, ettei halunnut jatkaa enää näin. Hyvästellen kaiken se lähti matkaamaan samaa tietä, kuin mitä sen kaikki sisaret ja isä olivat aiemminkin menneet. Matkansa varrella Mel oppi paljon uusia asioita itsestään. Se tiesi täsmälleen miksei pitänyt jostakin väristä, tai miksi sillä oli hassunkurinen pakkomielle raaputtaa oikealla jalallaan maata miettiessään. Tällainen opintomatka teki nuorukaiselle hyvää, ja kun se viimein löysi tiensä Dogmaan, sen päämääränä oli hankkia kerrankin jotain pysyvää. Ulkonäkö: Väritys: Pohjavärinä toimii valkoinen. Hännässä Melillä on kaksi pähkinänruskeaa raitaa, sisempi niistä on pienempi. Samanlaiset kaksi raitaa löytyvät myös naaraan lonkalta. Takatassut ovat myös ruskeat nilkasta alaspäin, kun taas etutassun ruskea väritys kapenee ylöspäin mennessä sirppimäiseksi raidaksi. Raidat ovat kummallakin puolella samanlaiset, ja ne yhdistyvät pareittain selässä. Otsassaan Melillä on myös ruskea raita, joka päättyy kulmien kohdalle. Lisää raitoja löytyy suupielestä, jossa sillä on molemmilla puolilla leukaansa kaksi pientä ruskeaa raitaa, joista molemmilta puolilta vain yksi ylettää suun yli. Myös korvienpäät ovat ruskeat. Melillä on myös vaaleanpunaiset korvan sisäpinnat, kirsu (vaikka se ei kuvassa näykään), anturat ja kieli. Silmät sillä ovat kirkkaan keltaiset ja pupillit mustat viirut. Arvet: Arpia Melilta löytyy vain muutama. Suurin arpi on kynsien jättämä jälki sen vasemmassa etureidessä. Toinen arpi löytyy sen oikean silmät vierestä ja kolmas löytyy oikealta kyljeltä, kylkiluiden kohdalta. Sekin on kynsien tekemä. Sen kaikkien neljän jalan anturat ovat myös reissussa rähjääntyneet ja täynnä pieniä punertavia arpia. Korut: Takajaloissaan Melillä on kolhiintuneet, hopeiset säärystimet. Niiden lisäksi sillä on myös molemmissa korvissaan hopeiset nappikorvakorut, sekä vasemmassa kulmassaan sillä on samanlainen, mutta pienempi lävistys. Hox! Melillä on myös alemmissa raateluhampaissaan hopeiset hammaskorut. Rakenne: Rakenteeltaan Mel on sopusuhtainen ja lyhytjalkainen. Se on siisti risteytys kolmea eri rotua, ja sen takia sillä on myös hieman hassunkurisia ominaisuuksia, kuten että sen takatassut ovat hieman isommat kuin etutassut. Lisäksi sillä on hännässä karvaa vaikka muille jakaa, mutta sen kyljet ja jalat ovat täysin sileitä. Rinnassa ja niskassa on taas tolkuttomasti turkkia, ja otsa ja pää ovat jälleen sileät. Melin silmät ovat mantelinmuotoiset ja suuret, ja sen pupillit ovat viirut, täysin perityt äidiltä. Muuta: Mukanaan naaras kantaa vanhaa asetta, joka on tehty metallista. Pituutta metallisella kapulalla on vain puolisen metriä, siinä roikkuvilla kahdella ketjulla kolmisenkymmentä senttiä, ja niiden päässä roikkuvilla piikkisillä palloilla painoa on pari kiloa kumpaisellakin. Ase on siis aika raskas kantaa, ja sen takia Mel ei viekään sitä mukanaan kaikkialle. Suhteet: Äiti: Ross Isä: Alex Tavatut: Janwa, Ross, Hitan, Adeyaka Tenshi, Kurnaz, Phantasmagoric, Racwar Saycrawe Sisarukset: puolisiskot; Jenik (Jenik), Snoo ja Iran Ystävät: Janwa Paras ystävä: Janwa Ihastus: Puoliso: Jälkeläiset: Vihamiehet: Tiesitkö tämän...? x Mel osaa puhua sujuvasti Englantia, Ranskaa ja muutaman sanan Espanjaa. x Ateisti rakastaa laulamista. x Melin jokaisella lävistyksellä ja arvella on oma, erikoinen tarinansa? Tunnuskappale: Groove Coverage - She She hangs out every day near by the beach Havin' a HEINEKEN fallin' asleep She looks so sexy when she's walking the sand Nobody ever put a ring on her hand Swim to the oceanshore, fish in the sea She is the story the story is she She sings to the moon and the stars in the sky Shining from high above you shouldn't ask why She is the one that you never forget She is the heaven-sent angel you met Oh, she must be the reason why God made a girl She is so pretty all over the world She puts the rhythm, the beat in the drum She comes in the morning and the evening she's gone Every little hour every second you live Trust in eternity that's what she gives She looks like Marilyn, walks like Suzanne She talks like Monica and Marianne She wins in everything that she might do And she will respect you forever just you She is the one that you never forget She is the heaven-sent angel you met Oh, she must be the reason why God made a girl She is so pretty all over the world She is so pretty all over the world She is so pretty She is like you and me Like them like we She is in you and me She is the one that you never forget She is the heaven-sent angel you met Oh, she must be the reason why God made a girl She is so pretty all over the world (She is the one) She is the one (That you never forget) That you never forget She is the heaven-sent angel you met She's the reason (oh she must be the reason) why God made a girl She is so pretty all over the world Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Tämä selvä. Kaunis otus. :)

Ro

Pelaaja: Pansy Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Valkoinen Virta Kuva: Linkki Kuvaus: (kuva: http://i37.tinypic.com/2d8gq5e.png ) Nimi: Ro Kutsutaan nimellä: Hiljaisuus, Ro Sukupuoli: Uros Laji & Rotu: Suden ja Irlanninsusikoiran risteytys. Ikä: 4 vuotta Teema: Hans Zimmer – Run free Suuntautuminen: Hetero Aseet: Hampaat, sekä kynnet – sekä vahvat jalat, ei mitään ihmeellisiä aseita omista. Lauma: Valkoinen Virta Perhe: • isä Spirit (irlanninsusikoira, kuollut) • äiti Today (susi, kuollut) • sisar Suicide (susi x irlanninsusikoira, elossa, kadonnut) • veli Tom (susi x irlanninsusikoira, elossa, kadonnut) Ulkonäkö: • Säkäkorkeus: 74 cm, vahva • Paino: 45 kg, ei lihava eikä laihakaan. Sopiva. Pohjaväri on valkea. Merkit ovat tummanharmaat. Pepun päällä on pieni läiskä, joka johtaa siihen, että tuuhea häntä on kokonaan harmaa. Miltei puolet vatsasta ovat myös peittynyt tällä tummalla harmaalla. Päässä on harmaa ”maski”. Korvat ovat pidemmät kuin tavallisesti, sisältö harmaata. Takajalkojen sukat ovat myös harmaat. Kaikkien harmaiden merkkien lähettyvillä tuo turkki haihtuu pieniin pilkkuihin. Anturat ja silmät ovat samanväriset, oikein vaalean siniset. (Kuvasta huolimatta uroo omistaa pupillit.) Luonne: Tätä poikaa ei saa helpostikaan hymyilemään. Tuo omistaa tiukan ja vakavan katseen, joka ei koskaan näytä ulkoisesti omaa mielialaansa. Yleensä täytyy itse päätellä uroon mieliala, tai sitten kysyä vain mitä tuolle kuuluu. Ro ei myöskään ole maailman puheliain koirasusi, yleensä vain saattaa luoda muljahtavan tai käskevän katseen seuralaiseensa. Mikä on rakkaus, tai mitä se on? Ro ei osaisi vastata tuohon, sillä ei ole koskaan miettinytkään rakastumista, tai ole kokenut sen ihanaa tunnetta – tuskin tulee koskaan kokemaan. Tämä on tottunut yksinäiseen elämään. Ro on tottunut vaeltamaan yksin ilman seuraa, mutta sisimmässään tahtoo saada paljon tuttavia jotka sietävät tätä mörriä jotenkin. Mölli omistaa suuren puolustusvaiston. Saattaa puolustaa vihollisiaankin oikein pahassa ja uskomattomassa tapauksessa. Ro osaa pitää toisten puolia hyvin. Jotkut luulevat uroota mykäksi tuon hiljaisen olon vuoksi, mutta raivostuessaan tuo saattaa laukoa parikin loukkaavaa lausetta, ei hyökkää kimppuun. Ei tahdo haastaa riitaa tahallaan, ja taisteluitakaan ei kannata ollenkaan. Ro ei hyökkää vastaan, jos joku ensimmäisen kerran haavoittaa urosta. Tämä ei mitenkään tahdo satuttaa toista, sillä on saanut pienempänä traumoja tappamisesta ja toisten haavoittamisesta. Hyökkää joskus vain hiljentääkseen toisen osapuolen. Yleensä Ro paiskaa sen maahan ja jättää asian sikseen. Joskus saattaa ulvoa sisarustensa perään, sillä tuolle kaikki perheenjäsenet ovat olleet tosi tärkeitä. Vanhempien menettäminen teki tästä hiljaisen – ennen oli leikkivä pentu ja rakastavainen, elämäntahtoinen. Eli silloin täysillä. Kun Tom ja Suicide katosivat pojan elämästä, rupesi Ro miettimään elämän tärkeyttä ja mahdollisuuksia. Kuitenkaan tämä ei häpeile mitään tai halveksi vähääkään, vähintään kunnioittaa jokaista elävää olentoa jonka on koskaan tavannut. Ro saattaa erityisen masentuneena haavoittaa tai muuten vain satuttaa itseään fyysisesti, sillä sitä henkisesti tuo ei kaipaa. Menneisyys [minä-muodossa'>: Muistan, kuinka ensimmäisen kerran avasin silmäni ja kirkas aurinko loisti niihin. Ensimmäisinä olivat minua vastassa isot sisarukseni, Tom ja Suicide. Seuraavaksi käänsin päätäni ja erotin kaksi suurempaa hahmoa, jotka olivat isäni ja äitini. Minusta pitivät kaikki huolta, äiti oli varma että minusta tulisi oikein vahva perheellinen – isä jossain vaiheessa. En vielä pienenä osannut aavistaa mitä kokonainen elämänpuolikas toisi tullessaan. Kun osasin kävellä, otin ensiaskeleeni kohti pientä rusakonpoikasta, joka makoili rauhallisesti pusikossa, odottaen emoaan. Kun astelin tuon ruskean otuksen luo, se säikähti mutta tottui pian minun läheisyyteeni. Tuijotin vain pientä pilke silmissäni. Pian sisareni loikkasi viereisen puun takaa ja nappasi rusakonpoikasen suuhunsa. Verta roiskahti naamalleni ja säikähdin, jonka seurauksena lensin selälleni ja yritin päästä vanhempieni luokse turvaan. Sisareni mutusti tuon pienen eläimen suoraan silmieni edessä – ja teurasti myös. En tahtonut ajatella tappamista enää, mutta sain vanhempana tietää että metsästäminen kuului elintapoihimme. Ensimmäisinä kuukausina olin riehakas ja villi, elämäntahtoinen pieni pentu – niin kuin varmaan jokainen parin kuukauden vanha koiraeläin. Aloin muistuttaa enemmän vanhempiani ruumiinrakenteeltani ja ulkonäöltäni muutenkin. Luonteeni tosin oli vielä muuntautumassa. Rakastin leikkiä, varsinkin vedessä uimista. Olin hyvä uimari jo pentuna, se on periytynyt minulle isäni ja hänen isänsä, sekä hänen isänsä (jne.)kautta. Pian opettelin metsästämään. Aluksi se oli vaikeaa, sillä en tahtonut tappaa eläimiä, söin vain muiden metsästysriistoja. Kun olin ollut isän kanssa metsällä ja opetellut kaiken tarpeellisen, rakastin metsästämistä. Unohdin kaiken tuskan ja kivun joka liittyi tappamiini eläimiin. Tahdoin vain elää omaa elämääni. Taas uusi aamu sarasti, olin nyt yli yksivuotias. Tahdoin leikkiä veljeni kanssa, mutta hän oli kadonnut – elämään omaa elämäänsä. Surin tuota parisen päivää, mutta vanhempani sekä rakas sisareni saivat lohdutettua minua. Sisareni kertoi pari kuukautta veljen lähdön jälkeen, lähtevänsä itsekin. Tyttö hyvästeli minut lipaisemalla kielellä poskelle ja lähti sitten aamuvarhain, minun saattamanani. Tuli talvi ja toinen vanhemmistani sairastui vakavasti, jonka seurauksena isä kuoli. Äitikin oli jo alkanut tulla vanhaksi, joten hän kuoli kevään astuessa luoksemme. Surin vanhempiani, mutta minulle oli opetettu että jokainen tulee joskus vanhaksi ja kuolee pois – nuo olivat äitini viimeiset sanat. Päätin auttaa itseni pois masennuksen ojasta. Vaelsin itse, yksin, ilman seuraa ja sen seurauksena melkein unohdin miten puhua. Sitten kuitenkin löysin paikan, jossa voisin vihdoin elää elämääni – etsien hyviä ystäviä. Pelatut pelit: [ei vielä yhtään'> Suhteet: • Tavatut: • Hyväksyi ystävikseen: • Vihamiehet: • Rakastettu: Pelaaja: Pansy Kuva: muffinonie @ dA Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Hieno esittely. :)

Janwa

Pelaaja: Shiire Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Valkoinen Virta Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Janwa Sukupuoli: Naaras/Narttu/Tyttö Laji, Rotu: Risteytymä. ( Tundrasutta 54%, Saksanpaimenkoiraa, Akitaa ja Valkoista paimenkoiraa 46% Säkä: 69cm Paino: n.36kg Lauma: Valkoinen Virta Ulkonäkö: Valkea turkkinen, aika lihaksikas neitonen. Tuuhea häntä, muutamassa kohdassa kehoa hieman pidempi karva. Paksu ja pehmeä turkki. Vasemmassa etujalassa punainen kuviointi, saman jalan ranteessa kaksi kultaista rannekorua. Ylemmässä siniset, tiheästi olevat koristeet, alemmassa 3 punaista koristetta. Oikeassa etujalassa sukkanauhaa muistuttava punainen koriste, jossa punaisia röyhelöitä. Vasen etutassu harmaa. Vasemmassa takajalassa kolmea arpea alhaalla, melkein nilkassa. Reidessä kaksi arpea, hieman ylempänä ristinmuotoinen arpi. Vasen silmän ympärys harmaa, vasen silmä vihreä, oikea keltainen. Molemmissa korvissa kaksi kultaista korvarengasta. Vaaleanharmaata kaulassa,poskissa,korvissa,niskassa, jaloissa ja hännässä. Luonne: Janwa on hyvin ystävällinen, joskus ujo, mutta se on harvinaista. Narttu ei suutu helposti, mutta suuttuessaan pitkävihainen. Kun tyttö suuttuu, se ei sanele muille loukkauksia, vaan häipyy paikalta nokka pystyssä. Janwa on rauhallinen, eikä vähästä hätkähdä tai säikähdä. Herkkä, hyvin tunteellinen ja älykäs narttu. Sosiaalinen, eikä viihdy yksin. Valehtelee harvoin. Tutustuessa hieman varautunut, eikä yleensä tee aloitetta. Joskus omiin oloihinsa vetäytyvä. Ei mielellään tappele. Menneisyys: Janwa syntyi keväisenä toukokuun päivänä. Nartulla oli kaksi veljeä, jotka jättivät sisarensa yleensä leikkien ulkopuolelle. Janwan isä oli susi, äiti koira. Nartun omistajilla oli tyttö, Saana,jonka kanssa pentu yleensä leikki. Perhe oli kuitenkin hyvin köyhä. Rahan puutteen vuoksi pennut yritettiin myydä. Veljekset myytiin heti hyvään kotiin. Janwa muistutti kuitenkin liikaa sutta, joten kukaan ei sitä halunnut. Perheellä ei ollut varaa pitää kahta koiraa, joten Janwa jätettiin metsään heitteille. Narttu vaelsi pitkin ja poikin, sattuen sitten Dogman ihanille maille. Matkalla Dogmaan neitonen sai kaikki arpensa, villikoiralauman takia. Neito oli sattunut näiden maille, ja nuo vihastuivat siitä. Janwan haastoi kaksintaistoon lauman varajohtaja, ja muut laumalaiset jäivät sivuun katselemaan ja nauramaan. Vasta n. 1½ vuotias nuorukainen taisteli sitkeästi, mutta jäi alakynteen. Onneksi muutama marjastaja sattui paikalle, ajaen koirat pois palavilla kepeillä. Noilta kahdelta naiselta narttu sai kaksi kultaista rannerenkastaan. Punainen 'sukkanauha' on Saanalta, korvakorut ovat tundrasudelta, Janwan isältä. Vahvuudet: Äärimäinen ketteryys on Janwan valtti. Narttu osaa myös esittää hyvin loukkaantunutta, lähes kuollutta 'sudenraatoa'. Tällä menelmällä susi on välttänyt monet vaarat. Janwa juoksee myös kovaa. Heikkoudet: Muutama vahva isku saa helposti neitosen pois pelistä, mutta ongelmana on ettei tyttöön osu kovin helpolla. Nopeat, eivät niin tehokkaat iskut eivät välttämättä uppoa syvälle paksun turkin takia, mutta saavat neidon ärsyyntymään. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Tervetuloa Dogmaan!

Kisa

Pelaaja: Kisa Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: Toivottavasti ei haittaa että viimeksi kun pelailin niin aloitin Hondalla ja Negi oli toinen hahmo ja Kisa kolmas, ottaisin Kisan nyt kuitenkin tällä kertaa ensin (Vaikea oli kyllä päättää, Hondan pitkä esitelly on hukkunut koneelta enkä jaksa tähän aikaan vääntää kunnon uutta ^^'..) Hahmon nimi: Kisa Kii Ayumi, kutsumanimi Kisa Hahmon sukupuoli: Naaras Hahmon laji: Koira, Tora Inu (Kai Ken) Ikä: Nuori, n. 1-1.5vuotta, tarkka ikä ei tiedossa Lauma: Ateisti (Vapaa Kansa) Ulkonäkö: Kisa on hyvin tyypillinen Tora Inu. Ruumiin rakenteeltaan se on siis jäntevä, pystykorvainen ja paksu häntä kaartuu kauniisti selänpäälle. Muutoinkin rotumääritelmän lähes täydellisesti täyttävä. Turkki on punaruskea, ehkä jopa hieman kellertävä. Virallinen väri olisi kuitenkin punabrindle, eli punaruskea pohja ja tiikerjuovia. (Googlesta hakusanalla redbrindle löytää kuvia) Oikeassa takajalassa on pieni arpi hieman kintereen alapuolella. Oikeassa etujalassa on ranteen kohdalla tummanpunainen rusetti. Kooltaan Kisa on hyvin pieni, sen säkä on vain n. 36cm. Narttu kuitenkin kasvaa kovaa vauhtia täyteen kokoonsa, joka tulee olemaan n. 52cm. Silmät ovat tummat ja niihin katsoessaan tuntee kuin Kisa pystyisi näkemään taydellisesti sisimpääsi. Luonne: Kisan todellisen luonteen tietää vain neiti itse. Ulkpuolisen on hyvin vaikea todeta, mitä sen päässä liikkuu. Toisinaan varsinkin omasta mielestään mukavan oloisia kohtaan iloinen ja auttavainen. Tämä on kuitenkin hyvin harvinaista. Kisa on hyvä \'koiratuntija\' ja näkee helposti muiden läpi. Narttu ei kuitenkaan luota juuri kehenkään ja normaalisti se ei ole lainkaan avoin tai iloinen - päin vastoin. Kisa on hyvin sulkeutunut ja saattaa vaikuttaa jopa pelottavalta tai uhkaavalta. Se ei paljoa turhia pulise ja pitää mieluiten mölyt mahassaan. Ei hermostu, ainakaan ulkoisesti juuri mistään ja pyrkii vastaamaan kysymyksiin nerokkaasta saaden toisen hämilleen. Pienen koon ei sovi antaa hämätä, sillä tämä neiti on täynnä pelkkää poveria. Tosi tilanteeseen joutuessaan synkähkö Kisa muuttuu verenhimoiseksi pedoksi ja ei epäröi tappaa ketään. Tämä on perimaa sen kulttitaustasta (lue menneisyys). Toisinaan Kisan kultti perima saa enemmänkin valtansa ja narttu alkaa todelliseksi tappajakoiraksi, joka ei tunne armoa. Isompikin koira saattaa tulla yllätetyksi, sillä tämä neiti osaa asiansa ja vieläpä tyylillä. Toki se syyllistyy välillä pieniin huolimattomuus virheisiin, jolloin vastustaja - varsinkin suurikokoinen saa loisto tilasuuden päästä niskan päälle. Luovutun on yksi sanoista, joista tämä neiti ei ole koskaan kuullutkaan. Vielä täydellisessä alakynnessäkin se painaa hampaansa vastustajan kehoon, eikä päästä irti vaikka kuolisi. Vain liikkumis kyvyttömäksi loukkaantuneena narttu jättää taistelun kesken, mutta mikäli hengissä selviää rankaisee itseään tapahtuneesta kovan käden kautta. Jos narttu tuntee itsensä uhatuksi, se pyrkii selvittämään asiat puhumalla. Jos tilanne ei tunnu ratkeavan, ei Kisa epäröi hetkeäkään käydä kimppuun. Tämä narttu ei enää tunne sanaa pelko. Kuolemaa Kisa ei ainakaan pelkää, ei yhtään. Jos Kisa sattuu saamaan läheisiä ystäviä se puollustaa heitä henkeen ja vereen periaatteella "Vain kuolleen ruumiini ylitse". Kisa on toisinaan hyvällä tuulella ja saattaa tuolloin sattumalta ystävystyä jonkun kanssa. Ystävien kesken Kisa on humoristinen ja iloinen, täysin vastakkainen persoona, kun mitä muulloin. Tämä takia on vaikea kertoa neidin todellista luonnetta. Yleisvaikutelma on normaalisti melko synkähkö. Narttu on kuitenkin MUIDEN riidoissa oikeudenmukainen ja asettuu oikeassa olevan puolelle. Hyvin päättäväinen ja itsepäinen tämä narttu myöskin on. Sisimmässään se on myös aavistuksen hyväntahtoinen ja auttavainen, nämä ominaisuudet tosin pysyvät usein peitossa. Kisan katseli on läpitunkeva ja se kohdistaa katseensa aina suoraan vastustajansa/ seuralaisensa silmiin. Nartun puheista ei voi koskaan olla täysin varma, ovatko ne totta vai eivät. Menneisyys: Kisan menneisyydestä on neidille jäänyt varsin tuskainen kuva. Kisan nimi tarkoittaa kokonaisuudessa Kisa Avain Askel, joka on tarkoitettu tarkoittamaan sitä mitä se onkin, Kisa oli perheensä avain askel tulevaisuuden mahtavimpana kultti perheenä. Narttu syntyi _kultti_ perheeseen, Dogmaan. Sen isä oli verenhimoinen tappaja ja erittäin kuuluisa kirouksistaan ja mainioista taistelutaidoistaan, tappaminen oli sille arkipäivää. Äiti taas oli entinen ateisti, melko hyväsydäminen, mutta erään taistelun seurauksena päätynyt kulttitappajan puolisoksi. Kisalla oli myös veli ja sisko. Kisan sisarukset olivat tulleet selvästi äitiinsä ja olivat oikeudenmukaisia ja melko ystävällisiä. Isä ei tätä suvainnut ja tappoi molemmat saman tien. Myös Kisa oli ollut tappolistalla, mutta kun isä oli yrittänyt käydä Kisan kimppuun narttu oli käynyt vasta hyökkäykseen aiheuttaen isälleen syvän arven kuonoon. Kisan isä ei ranakaissut tytärtään mitenkään. Päin vastoin, uros oli erittäin tyytyväinen tyttärensä suoritukseen ja alkoi kasvattaa tästä täyspätevää kulttia. Kisalle oli pian opetettu kaikki kultin perusaatteet, taistelu taidot ja hiukan tietoa muista laumoista. Erityisesti demonien palvominen, kirousten tärkeys ja tappaminen olivat jääneet selkeästi nartun mieliin. Elämällä ei ollut mitäänn arvoa, tappaa sai kun halusi, vaikka huvikseen. Luovuttaa ei saa ja kultille ollaan uskollisia loppuun saakka. Jos ei selviä hengissä tai häviää taistelun ei ole ansainnutkaan elää. Näitä asioita noudattaen Kisasta kasvoi voimakastahtoinen tappaja. Kisa alkoi pian kiinnostua myös äitinsä taustasta ja kuultuaan tämän olevan alkuperäisesti ateisti alkoi Kisa ottaa selvää kyseisestä laumasta. Kisan äiti kertoi pelkkää positiivista kys. laumasta ja vähitellen Kisa alkoi pehmentyä ja se alkoi ajatella koko ajan vähemmän kulttiperiaatteella. Kisan isä sai pian tietää tästä ja tappoi Kisan äidin. Kisa ei voinut kestää äitinsä menetystä - se mursi Kisa sydämen. Kisan isän ollessa vielä heikko taisteluistaan Kisa kävi tämän kimppuun ja heitti kalliolta alas. Varmaksi emme voi sanoa kuoliko Kisan isä vai ei. Joka tapauksessa isän pudotessa kalliolta sen viimeisiksi (?) sanoiksi jäivät: "Minun tyttäreni on aito kultti". Tästä kimpaantuneena Kisa liittyi ateisteihin vannoen jatkavansa äitinsä taustaa. Silti kultteja tavatessaan Kisa tuntee toisinaan selvää kaipuuta kulttien pariin, mutta taistelee perimäänsä vastaan ja yrittäen kasvattaa hyvää ateistia sisällään. Toisin sanoen Kisa yrittää tukahduttaa kulttiverensä ja tahtonsa tappaa kasvattaen itseään ystävällisemmäksi koiraksi. Tämä on nartulle hyvin vaikeaa, se on kuitenkin tottunut \'veren makuun suussa\' ja ylenpalttiseen tappamiseen. Vihollisikseen Kisa ei varsinaisesti laske ketään lauman perusteella - vain käytös ratkaisee. Silti klaanilaisen tavatessaan Kisa saattaa saada ensimmäisenä mieleensä käydä tämän kimppuun, koska niinhän sille oli opetettu. Kuva: http://smg.photobucket.com/albums/v202/aliez/?action=view¤t=Kisaa.jpg (oma luomus vuodelta -06, albumista löytynee jotain kaunista fanitaidettakin :'D) Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Ei ole pakko liittyä hahmoilla samassa järjestyksessä kuin viimeksi. :) Tere tulemast takaisin! *Hugz*

Ratte

Pelaaja: Shiire Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Valloittajat Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Ratte Nimen merkitys: Saksaa, tarkoittaa rottaa Kutsumanimet: Ratte yleisesti, joskus myös Ralf. Ikä: Ihmisissä 3,5 vuotias. Koirissa n. 22,5 vuotta. Sukupuoli: Uros Laji / Rotu: Susi, Tundrasuden ja Meksikonsuden risteytys Lauma: Valloittajat Luonne: Flirttaileva, älykäs uros. Kunniottaa korkea arvoisempiaan, muttei anna tavallisten tallaajien pomotella itseään. Joskus dominoiva, mutta yleensä ystävällinen ja villi uros. Raten silmään pistävät kauniit naaraat, jotka tuo yrittää välittömästi saada puolelleen. Vaikka Ratte onkin flirttailevaa tyyppiä, se etsii itselleen sitä oikeaa. Rohkea, muttei tyhmän rohkea. Osoittaa tunteensa selkeästi, eikä jätä mitään sattuman varaan. Naaraita suojelee henkellään, mutta auttaa kylläkin hätään joutuneita tarpeen mukaan. Maailmaa nähnyt ja erittäin kohtelias. Ei suvaitse silmillehyppiöitä. Ulkonäkö: Turkki on pääväriltään kermainen, hännässä, vasemmassa etujalassa ja oikeassa takajalassa ruskeita raitoja. Kuonossa, korvien takaosassa ja tassuissa ruskaa. Kasvoissa valkea maski. Silmien yläpuolella,poskissa, korvien päissä, rintakehässä ja etujaloissa suklaan ruskeaa. Vaaleanpunainen nenänpää ja kieli. Kevyt rakennenne, mutta silti erittäin lihaksikas komistus. Rintakehässä, hännässä ja niskassa pidempää kasvaa. Menneisyys:Ratte ei ole aina asunut Dogman-saarella, vaan päätyi sinne noin kolme vuotiaana merivirtojen kuljettamana. Uroksen nuoruus ei ollut helppo, vaikka tuo varttui suhkot suurikokoisen susilauman hoivissa luonnonsuojelualueella. Lauman johtaja, Raten isä, Nightmare, piti kovaa kuria äitinsä menettäneelle pennulle. Ei ole varmaa onko Raten äiti kuollut, mutta todennäköisesti on. Kun Ratte teki jonkin virheen, se heitettiin yleensä puuta, kiviä tai jotakin muuta päin. Loppujen lopuksi uros ei enää kestänyt sitä, se oli kestänyt sitä jo riittämiin, lähes 2 vuotta. Nuori aikuinen haastoi isänsä kaksinkamppailuun ja voitti tuon, säästäen kuitenkin isäukkonsa henken. Silloin Ratte aloitti matkansa uusia seikkailuja kohden, löytäen pian itsensä Dogma nimiseltä saarelta. Vahvuudet: ketterä ja notkea ruumis auttavat väistelemään hyvin. Vahvat jalat ja leveät tassut takaavat hyvän juoksuvauhdin ja taidokkaan ponnistuksen. Voikammaat leuat pureutuvat helposti nahan läpi lihakseen. Kykenee myös käyttämään puita hyväkseen taisteluissa ponnistamalla niitä vasten ja siitä vastustajan kimppuun. Heikkoudet: Uroksen heikoimmat kohdat ovat kaula ja oikean etujalan ranne, joka on murtunut pahasti aikaisemmin nuoruudessa. Kaulan karva ei ole niin paksua kuin niskassa, joten siitä on helpompi päästä läpi. Yksi tappavammista alueista on isku juuri siihen kohtaan mistä kylkiluut loppuvat ja selkäranka hieman lapauiden jälkeen. Kuva: http://i279.photobucket.com/albums/kk135/Sukka_/ihunaratte.png Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Teretulemast mukaan. :)

Rainmaker

Pelaaja: Hyena Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Punainen Kuu Kuva: Linkki Kuvaus: 8D Olen ylittänyt jo tuon 3000 viestin rajan, eli voin ottaa tämän kahdeksannen hahmon? 8) Nimi: Rainmaker (ent. Neva) Nimen merkitys: Sateentekijä. Kutsutaan: Rainmakeriksi, Sateentekijäksi, Siipirikoksi yms.. Hyväksyy monia nimiä, muttei yhdenkään nimensä lyhennystä eli esim. Rainia tai Makeria yms. Ikä: Ihmisissä 12vuotta. Syntymäpäivä, horoskooppi: 6.6, Kaksonen. Sukupuoli: Naaras. Rotu: Koirasusi (Äiti kaanaankoira + tuntematon, isä susi + ibizanpodenco) Säkäkorkeus ja paino: Nyt 42cm ja 14kg, aikuisena n. 65cm ja 20kg Lauma: Punainen kuu, kultti. Kuva: http://i132.photobucket.com/albums/q19/HopeaHyena/Rainmaker.jpg Ulkonäkö: Rainmaker on ruumiinrakenteeltaan siro ja hoikka, ohutjalkainen ja pienitassuine. Naaraan turkki on puolipitkää ja untuvaisen pehmeää kuten pienillä pennuilla ja sitoo itseensä hyvin lämpöä, mutta kastuessaan turkkia ei meinaa saada mitenkään kuivumaan. Tuon turkki on suurimmalta osaltaan puhtaan valkea, vain vatsassa sekä rinnassa, korvissa ja silmien kuvioissa on mustaa väriä. Naaraalla on myös kokoajan kasvava otsatukka, joka on aluksi musta ja sitten edestä kirkkaanpunainen. Rainmakerin silmät ovat vaaleansiniset ja tuon kuono on musta, kieli ja anturat vaaleanpunertavat. Naaraalla on vasemmalla puolella suutaan, suun sivussa pieni lävistys ja saman puolen korvassa pitkä, putkimainen korvakoru. Tuon etujaloissa on mustavalkoraidalliset säärystimet sekä etujaloissa on kaksi metallista ”korua”, joita kuitenkin yhdistää vahva ketju ja näin koruista tuleekin kahleet. Vasemmanpuolen etu- ja takajalassa on myös ylempänä molemmissa yksi metallinen rengas, mutta kuitenkin ilman ketjua. Rainmakerin kaulassa on punainen silkkinen nauha, joka on umpisolmun kautta rusetilla naaraan kaulassa. Tuon takajaloissa on molemmissa eriväriset kankaiset säärystimet: oikeassa taivaansininen ja vasemmassa kirkkaanvihreä. Naaraan hännässä on tukevasti metallinen rengas, joka ei lähde millään irti. Renkaasta roikkuu kahdessa pitkähkössä ketjussa kaksi metallinpalasta ja näin kapinen toimii naaraan aseenakin. Rainmakerilla on myös arpia, mutta vain kaksi arpea vasemmassa poskessa ja pieni kaksihaarainen arpi selässä. Luonne: Rainmaker on psykoottinen ja hyvin harhaluuloinen. Tuo luulee välillä itseään vainottavan ja on epäluuloinen, eikä varmasti luottaisi edes omaan veljeensä. Naaras on myös maaninen, ylienerginen, yli- itsevarma ja uskoo pystyvänsä mihin tahansa, sekä pärjäävänsä ilman unta. Tuo on huolimaton, mutta Rainmakerilla on nopea ajatuksenjuoksu joten tuo on melko terävä päästään. Kuitenkaan kovinkaan optimistinen naaras ei ole vaan oikeastaan melko välinpitämätön kaikkea kohtaa. Naaras ei tunne useasti suurta iloa oikein mistään tai ei ainakaan näytä sitä: mielihyvää syntyy mutta ulkoisesti tuo on aina saman viileä. Surukin hetkauttelee psykoottista koiraeläintä vain hieman, kyllä tuo itkee, muttei mielessään useasti tiedosta syytä itkemiselle eikä siksi liitä sitä oikein mihinkään tunteeseen. Rainmaker ajattelee välillä kuulevansa esimerkiksi autojen tai puiden puhuvan tälle, mutta kyseiset ”harhaluulot” ovat hieman vähentyneet kun nuoren naaraan pää kopassa asuva henki on pitänyt maanista koirasutta vielä jotenkuten hengissä. Vainoharhaisuutensa ja epäluuloisuutensa takia naaras on aika ajoin arvaamaton ja saattaa hyökätä epäilyttävän tuttavuuden kimppuun. Tuo on puheissaan suora ja eikä välitä jos aiheuttaa jollekin pahaa oloa sanoillaan, oikeastaan jollakin sairaalla tavalla ivallinen Rainmaker nauttii nähdessään toisten potevan surua tai huonoa oloa tuon takia. Psykkoottisuuden ja hulluutensa takia naaras ei ystävysty oikeastaan kenenkään kanssa tai oikeastaan kukaan ei kestä ailahtelevaa, pelottavaltakin vaikuttavaa koiraeläintä. Rainmaker ei tunne kuolemanpelkoa, eikä myöskään kivun pelkoa ja tuolla on siis hyvin korkea kipukynnys – kyllä kaikki oikeasti sattuu, mieli ei vain tiedosta sitä jälleen. Mordred- ”persoona”: Rainmakeriin istutettu henki on nimeltään Mordred, muttei ole varmaa onko tämä hengen oikea nimi vai esittäytyykö se sillä vain isäntä- oliolleen. Henki on sukupuoleton henkiolento, kuten yleensäkin henget ovat. Kuitenkin tällä Pyöreän pöydän petturi ritarin nimeä kannattelevalla hengellä on selvä, epäinhimillinen ja julma persoona. Tuo kannattaa väkivaltaa ja haluaisi paljon verenvuodatusta, ei tunne armoa mitään elävää kohtaan ja ei omista minkäänlaisia inhimillisiä tunteita. Henki saattaa puhua joskus isäntä- olionsa kautta, eli tässä tapauksessa Rainmakerin kautta (Hengen puheet ovat yleensä kursivoituja). Mordred on Rainmakerille, isäntä- oliolleen hyvin tyly ja varmaan tappaisi naaraan, ellei sitten tarvitsisi välttämättä tuon kehoa ja mieltä asuinpaikakseen. Henki ei siis kunnioita nuorta naarasta ja tämä tekeekin kaksikon suhteesta mielenkiintoisen. Rainmaker itse kunnioittaa ja pelkää Mordrediä, tekee useasti kuinka henki käskeekin tehdä. Rainmakerin puhuessa hengestä tuo puhuu kunnioittavaan sävyyn. Menneisyys: Rainmaker syntyi Victoria Twilight nimiselle sekarotuiselle naaraalle sisaruksiensa kanssa, muttei tosiaankaan toivottuna lapsena. Pentujen onneton, nuori äiti oli raiskattu erään Dupé nimisen suden toimesta ja nyt teiniäidillä oli vahdittavanaan viisi epätoivottua, tuon inhoamaa penikkaa. Vaikka emo vihasi jokaista pentuaan, eniten se näytti vihaavan tummia pentujaan joten silloin Nevaksi nimetty ei olisi ollut raivonkohteena, mutta toisinpa oli: uhkarohkea, uppiniskainen penikka oli aina emonsa sanoja vastaan ja kiukutteli kunnes lopulta Victorian hermot menivät lopullisesti pentuun. Tuo paiskasi nuoren mustaharjaisen pennun tantereeseen ja epäonnekseen nuori naaras löi päänsä kiveen, saaden päähän pintahaavan. Säikähtäneenä Victoria poistui loppuine pentuineen paikalta tai ainakaan pennun herätessä ketään ei ollut paikalla.. Neva ei muistanut kuin rippeitä menneisyydestään: äidin joka oli tuolle raivonnut, muutaman sisaruksen ja nimiä muttei hahmoja niiden takaa. Pää vuotaen nuori penikka lähti astelemaan ilman oikeaa määränpäätä eteenpäin kunnes saapui kaupunkiin ja jäi erääseen kadulla pyörivään jengiin, muttei jäädäkseen. Sitten kun naaras täytti puoli vuotta, tuo lähti kaduilta ja suuntasi takaisin metsään jossa törmäsi muutamaan kultin kardinaaliin. Kardinaalit olivat olleet etsimässä jonkinlaista eläintä erääseen rituaaliinsa, mutta kun koira oli tarjolla peuran sijaan, kulttilaiset nappasivat Nevan. Nuo veivät nuoren naaraan jonnekin kulttien metsään ja kahlitsivat tuon raajoistaan, sekä iskivät puoli pökerryksiin. Sitten kardinaalit alkoivat mumista loitsujaan ja kutsumaan hirviöitään tai niin nuori, kauhuissaan oleva Neva luuli. Pennun mieli alkoi sumentua ja varjot täyttivät tuon pään, naaraan menettäessä tajunsa. Kului minuutteja kunnes naaras alkoi herätä uuden voiman tunteeseen, tuo avasi silmänsä ja huomasi kardinaalit vierellään. Pentu ponnahti pystyyn ja huomasi takajalkojensa kahleiden olevan poissa, mutta etujalkoja riivasi yhä lyhyehköllä olevat kahleet. Naaras tunsi tykyttävää kipua ohimoillaan ja päässään, kuiskauksia korvissaan ja kuin toisen olennon sisällään. ”Mitä te olette tehneet minulle, saastat?” Tuo oli huutanut ja kultit olivat vain nauraneet, kunnes kertoivat istuttaneensa pahan hengen nuoreen naaraaseen, istuttaneet epäluulot tuon mieleen, kuiskaukset korviin, harhat silmiin.. Kardinaalien poistuessa sekavassa tilassa oleva Neva jäi paikalleen ja katsoi taivaalle, huutaen kirouksiaan kyynelsilmin. Tuo lähti kuitenkin jatkamaan matkaansa ja pian alkoi sataa kaatamalla ja näin nuori naaras keksi uuden nimen – uuden persoonan. Neva katosi jonnekin ja Rainmaker tuli tilalle – tai siltä se vaikutti. Tapahtuman jälkeen nuori, kasvava naaras on kuljeskellut ympäri saarta. Ase: Rainmakerin ase on tuon hännässään killuva epämääräinen esine. Häntään on siis pujotettu metallinen rengas josta roikkuu n. 30- 40 senttimetriä pitkät ketjut, joiden päässä on terävät metallin palaset. Palasissa on teräviä väkäisiä ja kun asetta osaa käyttää kunnolla, sillä voidaan tehdä syviäkin viiltohaavoja sekä silmät saattavat olla vaarassa aseella huitoessa. Perhe: Isä: Dupé (Flipper) Äiti: Victoria Twilight (Rosa) Veljet: Närhi (Rosa, muistaa tämän veljensä heikosti) ja Nixon (Migi, ei muista ollenkaan tätä veljeään muuten kuin nimen muttei osaa yhdistää nimeä mihinkään sukulaiseensa) Siskot: Nietos (Flipper, muistaa heikosti) ja Masquerade (Saranna, muistaa nimen ei muuta) x Rainmakerin nimi olisi pitänyt olla aluksi Hot Shot ja naaras oli aivan erinäköinen ja luonteinen, kunnes Hyena muutti neidon pikku psykoksi. x Rainmaker kärsii unettomuudesta tai uskoo pärjäävänsä ilman unta ja siksi kärsii univajeesta usein, vaikkei mielellisesti sitä tiedostakaan. x Rainmakerin nimi saattaa muuttua nimen suomenkieliseen muotoon, eli Sateentekijäksi. x Rainmakerin tunnuskappale on Evanescence – Bring me to life x Naaraan ääni muistuttaa aikuisena Hudson Leickin ääntä, joka tunnetaan mm. Xenan Callistona. Pääsikös tälläinen otus lävitse? Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Sorry taas tämä kesto. Otus on mielestäni ihan hyväksyttävä. ^^

Hiruluk(again)

Pelaaja: Watera Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Punainen Kuu Kuva: Linkki Kuvaus: // SEKOILEN NÄIDEN NÄPPÄIMIEN KANSSA! ><' Pistän nyt kokonaan uusiksi! // Nimi: Hiruluk Skp: Narttu Lauma: Punainen kuu Ikä: 4 ihv Rotu/laji: Sutta ja vinttikoiraa Ulkonäkö: Kuva: Kuva: http://i34.photobucket.com/albums/d120/watera/pohja_kappailee.png Turkki: Perusväreiltään hiilen harmaa ja valkoinen. Se on hyvin tuuheaa ja kiiltävää. Ajoittain pitkää ja joistain kohtiin lyhyttä. Naaras on hyvin tarkka turkkinsa laadusta. Naaraalla on valkoinen harja, jonka latvat ovat hyvin taipuivat ja hieman kiharat. Harja kihartuu sateella normaalia enemmän. Harja kaartuu heti tyvestä toisen vasemman silmän ylitse. Harjan siisteys on nartulle myös hyvin tärkeää. Rakenne: Siro ja osaltaan lihaksikas. Normaalia pitempi kaula ja jalat kuten vinttikoirilla yleensä. Häntä on normaalia lyhyempi, mutta tuuhea. Silmä: Silmät on väriltään turkoosin vihreät. Niiden pinta on kiiltävää ja puhdasta. Silmien ympärystä on normaalia mustempi ja suuremmat kooltaan. Korut ja korvat: Nartulla on pysty korvat, joiden molemmin puolin on kolme korua. Eli yhdessä korvassa kuusi = 12 kaiken kaikkiaan. Lisäksi vasemmassa takajalassa on kangasmainen sukka, jonka toinen on löytänyt ihmisten asumusten lähettyvältä. Luonne: Normaalisti hyvin utelijas ja uhkarohkea. Puhelijas ja miestennielijä. Hiru on perso kaikille normaalia lihaksikkaammille ja karismaattisille uroksille. Lisäksi toinen on hyvin utelijas toisten silmien suhteen. Nartun huumori on hyvin kaksimielistä ja pervoa. Lisäksi toinen on aina valmis kaikkeen uuten ja kokeilemaan kaikkea. Kuitenkin tämä inhoaa leboilua ja sen sellaista. Homoissa toisen mielestä ei ole mitään vikaa. Miesten kiusiminen toisen suurinta hubia. Tuon hauraan ja heikon nartun sisällä pesii peto, joka on valmis kaikkeen. Hiru osaa puolustaa itseään ja on hyvin paha suustaan suuttuessaan. Luonne muuttuu tällöin täysin. Kuitenkin toinen on pitkäpinnainen Menneisyys: Lapsuus: Hirun lapsuus on ollut hyvin onnellinen. Tämä on nauttinut siitä täysin mitoin. Hiru on syntynyt Dogman alueilla ja on ollut koko ikänsä punaisen kuun laumalainen. Hänen isänsä toimi vakoojana klaanilaisten puolelle ja urokset kutsuivatkin itseään itsemurhajoukoksi, koska vaaransi henkensä tiedon takia. Isä opetti toiselle erillaisia taitoja kikkoja, jotta toinen pystyisi puolustamaan itseään. Ihan tulevaisuus mielessä. Äiti oli osaltaan tyytyväinen tähän, mutta osaltaan oli huolissaan toisen tulevaisuuden kohtalosta. Isä oli paljon pois, mutta aina kotona ollessaan vietti paljon aikaa pentujensa kanssa. Hiru piti isäänsä esikuvanaan ja piti itse siitä, että isä opetti häntä taistelemaan. Nuoruus: Nuoruus oli toisen kamalinta aikaa. Isä sai surmansa haastavassa tehtävässä ja se sai toisen seikkailemaan maailman vaaroissa. Samalla narttu oppi ottamaan miehistä kaiken ilon irti ja haki näistä sen huomion, jota kaipais isältään. Lisäksi Hiru harjoitteli taitojaan lähes päivittäin, jotta ne säilyisivät. Elämästä katosi hetkeksi jännitys, mutta narttu ei nostanut vihaansa klaanilaisia vastaan. Aikuisuus saapuu: Narttu on nyt noussut aikuisten tasolle ja elää lähes samanlaista elämää kuin nuorena. Ainoastaan harjoittelu on vähentynyt. Perhe: Isä: Hageade (Kuollut) Äiti: Jadeiga (Kuollut) Sisko: Hyadeja (ei tietoa) Veli: Geadeya (ei tietoa) ( Voi olla että kaksikko ilmaan tuu adoptio puolelle) Muuta: Tällä hetkellä kuudes hahmo, muuten kahdeksas Dogmassa. //Anteeksi vielä tämä säätäminen, mutta hahmon esittelyyn saattaa tulla muutosta ajan kanssa. Kuten huomaat varmaan, hahmo ei ole tapaiseni ja siksi tämä on ihan kokeilu mielessä. Jos hahmolla pelaaminen luonaa, nii neiti jää... Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Anteeksi tuhannesti taas kun kestää. :P

Ryoushi

Pelaaja: Jagashina Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: Hahmon nimi: Ryoushi Nimen merkitys: Metsästäjä Kutsutaan nimellä: Hunter Ikä: 6 vuotta Sukupuoli: uros Laji, rotu: koira, sekarotuinen (54 % akita, 40 % saksanpaimenkoira, 6 % dalmatialainen) Lauma: Vapaa Kansa Ulkonäkö: - Väritys ja turkki Hunterista löytyy kolmea väriä: mustaa, valkoista ja harmaata. Uroksen kuonosta hännän puoliväliin asti on mustaa, samoin kun sen jaloissakin. Jalkojen takaosa on musta. Hunterin päästä häntään menee myös harmaata, joka ”reunustaa” mustaa väriä. Harmaalla pohjalla on mustia laikkuja, mustalla pohjalla valkoisia laikkuja. Kooltaan nämä laikut eivät ole kovin suuria. kaikki mikä ei ole mustaa tai harmaata, on valkoista. Hunterin turkki on keskipitkää, karkeahkoa ja tiheää kuten akitalla. Turkki on hyvin ilmavaa, eikä Hunterin olo käy tukalaksi kuumallakaan ilmalla. Uroksen häntä on tuuhea. Kummassakin etujalassaan Hunterilla on kolme harmaata laikkua. Uroksen silmien alla on kaksi harmaata raitaa, jotka kapenevat kärkeä kohti. Hunterin silmät ovat väriltään tummansiniset. - Rakenne Rakenteeltaan Hunter on enimmäkseen kuin akita. Uros on vankkarakenteinen ja lihaksikas, ei mikään hoikka poika. Hunterin häntä ei kuitenkaan ole kippuralla kuten akitalla. Uroksen takapää on saksanpaimenkoiralle ominaisesti alempana kuin sen säkä, ei kuitenkaan ihan niin reilusti. Säkäkorkeudeltaan Hunter on 69 cm paikkeilla. Hunter painaa n. 56 kg. Uros on hyvin raskastekoinen, se ei kuitenkaan tarkoita että Hunter olisi lihava. Kaikki on pelkkää lihasta. - Arvet Hunterilla on arpia selässään, rinnassaan sekä oikeassa takajalassaan. Arvet ovat tulleet taisteluissa koiria vastaan. Selän arvet tulivat kun Hunter harjoitteli taistelutaitojaan karhujen kanssa. Karhu oli läimäissyt Hunteria valtavalla käpälällään selkään. Luonne: Hunter ei ole sosiaalinen, vaan pyrkii pysyttelemään kaukana lajitovereistaan. Hunter tuntee syvää vihaa toisia uroksia sekä ihmisiä kohtaan. Jos sitä vastaan tulee toinen uros, joka on taisteluaikeissa tai muuten vain vihamielinen tai tekee pilkkaa Hunterista, käy se häikäilemättä kimppuun voimiaan säästelemättä. Jos Hunter jostain pitää, niin omien voimiensa harjoittamisesta ja rajojensa kokeilusta. Uros harjoittelee ahkerasti viikatteensa käyttämistä, sekä erilaisia taistelutekniikoita. Vaaratilanteissa Hunter käyttäytyy kylmäpäisesti eikä joudu paniikkiin. Se käsittelee tilannetta tyynesti ja koettaa parhaansa mukaan selvitä ehjin nahoin. Hunter ei pelkää oikeastaan mitään muuta, kuin petetyksi tulemista. Uros sai ikuiset arvet, kun sen sisarukset kääntyivät sitä vastaan. Hunter oli vannonut sinä päivänä itselleen, ettei enää koskaan luota kehenkään. Siitä koituu vain henkistä tuskaa. Hunter tuskin koskaan pääsee yli tästä. Uros on hyvin sulkeutunut ja hiljainen tyyppi. Hunter ei paljoa puhele toisille vaan pysyttelee hiljaa ja tarkkailee muita ja muiden käytöstä. Tarkkailemalla Hunter koettaa saada selville kaikenlaista tietoa muista, jota ehkä voisi käyttää hyödyksikin. Hunter ei yleensä tee mitään muiden vuoksi, ellei hyötyisi siitä itse. Uros välittää vain omista asioistaan ja viittaa kintaalla muiden asioille. Eiväthän ne Hunterille kuulu. Auttavaa kättä uros ojentaa vain harvoin, sillä se on saanut käsityksen, ettei auttamisesta koidu mitään hyvää. Kukaan ei ole edes kiitollinen. Hunter katsoo parhaaksi olla sekaantumatta muiden asioihin. Joskus uros kuitenkin saattaa ihan uteliaisuuttaan työntää kuononsa muiden asioihin. Menneisyys: Hunterin tarina… Hunter syntyi Vapaan Kansan alueella. Uros pennulla ei vielä syntyessään ollut laikkuja, ne ilmaantuivat vasta kun se oli muutaman kuukauden vanha. Hunter joutui heti syntyessään koviin oloihin. Uroksen emo kuoli, samoin kuin osa sen sisarista huonon – suoraan sanottuna epäinhimillisen – kohtelun seurauksena. Hunterilla oli tuolloin vielä voimakas suojeluvaisto, ja niin se piti vielä elossa olevien sisariensa puolia. Ihmiset hakkasivat ja tekivät mitä lystäsivät vielä puolustuskyvyttömille, nuorille pennuille. Kun Hunter täytti vihdoin kaksi vuotta ja oli täysikasvuinen, se kosti kaiken oman sekä sisariensa tuskan ihmisille. Se raateli joitakin ihmisiä jopa elävältä. Ihmiset alkoivat pelätä Hunteria, ja jättivät vihdoin sen ja sen sisarukset rauhaan. Hunterin sisarukset kääntyivät kuitenkin veljeään vastaan, tietämättömästä syystä. Tämä mursi nuoren uroksen täysin. Hunter olisi halunnut repiä sisaruksensa silloin riekaleiksi, mutta ei se vain voinut. Uros otti ja lähti omille teilleen ja päätti, ettei koskaan luottaisi tai kiintyisi kehenkään tällä tavalla. Se vain satutti. Hunter kuljeskeli Vapaan Kansan alueella, vältellen parhaansa mukaan lajitovereitaan. Silloin tällöin kun joku ihminen sattui uroksen tielle, se raateli tämän ilman syytä. Hunter sai tällä tavalla purettua hiukan vihaansa, muttei raatelukaan täysin uroksen oloon auttanut. Hunteria pelättiin jonkin verran ja monet vastaantulijat kiersivät tuon verenhimoisen uroksen kaukaa. Tämä ruokki Hunterin raateluhalua. Uros vuodatti yhä enemmän sekä ihmis- että koiraverta. Tästä oli alkanut muodostua tapa Hunterille. Eräänä päivänä Hunter sitten tapasi yhden sisaruksistaan sattumalta - veljensä. Ilmassa lenteli ivallisia kommentteja, ja pian veljekset alkoivat taistella. Hunter ei säästellyt yhtään voimiaan, vaan halusi kostaa veljelleen tuskan, jonka se oli aiheuttanut. Hunter sai sokeutettua veljensä haavoittamalla tämän silmiä. Toisen veljensä silmistä Hunter sai jotenkin iskettyä pois. Sen veli anoi armoa ja kuolemaa, mutta Hunter ei tappanut veljeään, vaan jätti tämän tuskiinsa näyttääkseen, mitä itse oli saanut kokea. Uros toivoi, että muut hänen sisaruksensa tajuaisivat, niin kuin hänen veljensä, mitä Hunter oli saanut kantaa sydämellään. Kosto ei silti ollut ehkä se kaikkein viisain ratkaisu, mutta siihen uros kuitenkin oli ajautunut. Hunter lopetti ihmisten ja muiden koirien raatelun veljensä tapaamisen jälkeen. Uros oli saanut purettua pahimman tuskansa, joten sen ei tarvinnut purkaa vihaansa syyttömiin. Hunter eksyi yhtenä päivänä ihmisasutuksen pariin ja löysi sieltä nykyisen aseensa – viikatteen – sekä muuta tavaraa, kuten ristikaulakorun. Uros piti löytämistään esineistä. Viikatetta Hunter kantaa koko ajan mukanaan, sillä se koki aseensa hyvinkin hyödylliseksi avuksi taisteluissa. Monet ihmiset, jotka sattuivat joskus matkallaan törmäämään, kiersivät suosiolla viikatteella varustetun, suurikokoisen uroskoiran kaukaa. Ketään ei houkuttanut jäädä Hunterin uhriksi. Uros päätti lopulta lopettaa kokonaan nämä hurjat tekonsa ja jättää vastaantulijat rauhaan. Eihän kukaan jaksaisi ikuisuuksiin jatkaa sellaisia veritekoja. Sen sijaan Hunter kehitti viikatteen käyttö taitojaan puiden avulla. Uros valitsi aina kaikkein paksurunkoisimman ja suurimman puun, jota viilteli taidokkaasti viikatteellaan. Päivä päivältä Hunterista kehittyi yhä vain parempi viikatteen käyttämisessä. Uros oli hyvin ylpeä tästä taidostaan. Hunter harjoitteli seuraavana taitojaan suuriin eläimiin, kuten karhuihin. Karhut olivatkin todella vaikea vastus. Koskaan Hunter ei saanut tapettua karhua, edes viikatteen avulla, mutta sai monet karhut kuitenkin pahasti haavoille. Pian uros täytti vuosia. Hunterista oli kasvanut 4-vuotias, vahva uros, joka oli kokenut elämänsä aikana paljon ikäviä asioita. Näiden tapahtumien seurauksensa Hunterista varttui sellainen koira kuin se nykyäänkin on. Kaksi vuotta kului taistelutaitoja harjoittamalla sekä muiden fyysisten ominaisuuksien parantamisella. Muuta tehtävää Hunterilla ei ollut. Naaras koiria Hunter saattoi silloin tällöin koettaa ihan vain huvin vuoksi iskeä, mutta ketään ei arpinen Hunter kiinnostanut. Niinpä uros jätti naaraiden havittelun ja jatkoi harjoitteluaan. Nykyään Hunter vaeltelee pitkin Vapaan Kansan alueita vailla päämäärää ja koettaa löytää elämälleen jonkin tarkoituksen. Varusteet: Hunter kantaa aina mukanaan puuvartista viikatetta, joka painaa n. 2 kg. Viikatetta voi olla joskus hyvinkin raskas käyttää. Viikatteen terä on pituudeltaan n. 30 cm, viikatteen varsi on suunnilleen 50 cm pitkä. Viikatteen puuvarteen on kaiverrettu tuntemattomia kirjaimia, joiden merkitystä Hunter on silloin tällöin koettanut selvittää. Hunterilla on kaulassaan hopeinen ristikaulakoru. Koru on melko raskasta tekoa ja painaa melkein kilon verran. (Toivottavasti osasin lähettää hakemuksen oikeaan paikkaan ^^') Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Teretulemast mukaan. :)

Akachi

Pelaaja: Amigo Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: Ahih. Ja nyt rukoilemaan että pääsis läpi. http://mustahelmi.net/rpg/akachi.PNG <- Kuvatus neitulista http://mustahelmi.net/rpg/ <- Jännä paikka! D': ****** Nimi: Akachi Nimi meinaa: The hand of God Lempinimi: Aki Sukupuoli: Naaras Ikä: 1v Rotu: Siperianhusky Lauma: Valkoinen virta Luonne: Akachi on varsin hiljainen ja omassa seurassaan viihtyvä persoona. Pysyttelee mieluusti hiljaisissa paikoissa, joten häntä ei kovinkaan usein löydä mistään tappelusta. Korkeintaan jostain pusikosta kurkistelemasta ja sekin on harvinaista. Neiti ei halua turvautua taisteluun tai muuhun väkivaltaan, mutta jos huomaa olevansa ahdistettuna nurkkaan on sitä sitten taisteltava. Lienee muiden mielestä hiukan oudoksuttava, kun hän yksikseen kuiskailee ja kuljeskelee ympäriinsä. Ilmestyy tosin erilaisiin kokouksiin/jne (vain pakosta) muun lauman luokse, tällöin hän tuskin avaa suutaan. Auttaa tarvittaessa hädässä olevia hetken mietittyään. Kiitokset hän ohittaa hiljaisella mutinalla. Vaikka Akachi vaikuttaa ensimmäisellä kerralla erittäin kylmänkiskoiselta ja varovaiselta, on hän oikeasti lemmenkipeä, romanttinen ja ujo pieni höpsö. Neidillä on tosin tapana piiloutua sisälleen, eikä hän uskalla laskea puolustusta hetkeksikään. Mitä jos hän päästäisi jonkun liian lähelle ja tuo pettäisi hänet? Menneisyys: Syntymänimekseen hän sai Kumion. Varttui vanhempiensa kanssa noin parin viikon vanhaksi, kunnes hänen vanhempiensa päässä napsahti jotain. Nämä olivat jo kauan halunneet pojan, mutta aina tuntui löytyvän vain tyttö tytön perään. Oli jo yö, eikä mikään lämmin sellainen, kun Akachi lähti äitinsä kanssa joelle juomaan. Akachin kumartuessa juomaan oli vanhempi puskenut tämän jokeen. Akachiparka ei osannut tällöin uida ja vesikin oli hyytävän kylmää. Akachi näki vain äitinsä ilottoman hymyn, ennen kuin vaipui tajuttomuuteen. Akachi heräsi nurmikolta seurassaan täysin tuntematon susivanhus. Vanhus esittäytyi Mishkaksi, kyseli miksi noin pieni pentu oli ollut hukkumassa ja ennen kaikkea, mikä Akachin nimi oli. Akachi tosin ei kertonut nimeään tai mitään muutakaan. Mishka otti iloisena Akachin kasvatikseen ja opetti tälle maailman kauneuden, antaen lapsoselle nykyisen nimensä. Mishka kuului Valkoiseen virtaan, joten hän halusi Akachin liittyvän siihen saadakseen ystäviä tai peräti puolisonkin. Mishkaa uhkasi jo vanhuus ja kun tämä viimeisiä sanojaan alkoi puhua antoi hän Akachille punaisen huivin. "Olkoon se valona pimeydessäsi." Akachi täytti vuoden, eikä ole korvaansakaan lotkauttanut vanhempiensa suuntaan, nämä kun olivat kuolleet jo sairauteensa. Akachi päätti jatkaa elämäänsä ja etsiä sen oikean. Ainakaan hän ei tekisi samaa syntiä, kuin vanhempansa tekivät hänelle. Ulkonäkö: Akachi on puhdasrotuinen siperianhusky, joten turkin värinä on likaisenharmaan ja mustan sekoitus + vaalea vatsa jne. Neitosen silmät ovat eriväriset, oikea ruskea ja vasen vaaleansininen. Kumpikaan silmistä ei ole sokea, vaikka näin voisi luulla JA neitosella on myös pitkähköt silmäripset. Näitä ei tosin huomaa kovinkaan helposti, onhan hänellä tuollaiset kivat pandakehykset. Akachilla on kiharainen harja, joka on viininpunainen ja toisinaan räpelletty kiinni nauhalla mutta onhan se toki nähny ilmankin nauhaa. Naamallaan hänellä on yleensä joko vakava tai apea ilme. Harvoin hänet on hymyilemässä nähty! Punaisen huivin hän sai kasvatti-isältään Mishkalta ja kuljettaa sen poimuihin ujutettuna kymmentä myrkkyneulaa. Akachi kulkee kyyryssä, kuin häpeilläkseen itseään. Harvoin hänen häntänsä on kiinnostuksesta heilumassa, että ei kovin iloisenpirteä hän ole ei. Neidon tassut ovat heikohkot, eikä hän kauaa voi juoksennella ympäriinsä joten on usein pidettävä levähdystaukoja. Kooltaan hän on pienempi kuin normaali siperianhusky. Aseet: Aseinaan hän käyttää kymmentä myrkkyneulaa. Neulat on kastettu käärmeestä lypsettyyn myrkkyyn, joka saa uhrin näkemään viitisen minuutin ajan illuusioita. Myrkky siis EI vie henkeä, mutta vaikuttaa nopeasti. Illuusioiden aikana neito pakenee paikalta. Myrkystä ei jää minkäänlaista jälkeä ja vaikutus häipyykin kymmenessä minuutissa. Neuloissa on se heikkous, että myrkky voi valua hukkaan ja ne onkin täydennettävä joka päivä. Niissä on myös vaara, jos neuloja pitää väärin voi myrkky levitä itse aseiden käyttäjään. Akachi poimii enintään viisi neulaa suuhunsa ja sylkee näitä sitten pelottavan tarkasti kohti uhriaan. Vanhemmat: Codey (isä, kuollut) & Jennifer (äiti, kuollut), kasvatti-isä Mishka (kuollut) Ystävät: --- Vihamiehet: --- Ihastus: --- Puoliso: --- Perhe: --- Tunnari ::: The Ark - Tell me this night is over Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Pahoittelen kestoa. Muutama huomautus olisi: Ei ole kovin korrektia mainostaa toista roolipeliä liittymishakemuksessaan. Toisekseen voisitko lisätä hahmoesittelyyn, mistä hahmosi saa sen käärmeenmyrkyn, luulisi ainakin että yksinään sen on aika hankalaa sitä käärmeistä hommata. Ja toisekseen tuo neulojen sylkeminen, ainakin tarkkuudella... Sitä voisi kyllä vähän hioa, jos mahdollista?

Gjadeih

Pelaaja: Saranna Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: Päpäpäpä. Minun on jo viikon päivät pitänyt laittaa nämä tiedot tänne mutten ole jaksanutvuutsinytmuistanut. Ahaha. Eli Erawenin ja Hadeksen psykoottisenpuoleinen ipana kyseessä. Tiedot ovat aikaansa edellä, mutta en jaksanut kirjoiddaa Jadelle tietoja sen nykymuodossa, kun se tulee joutumaan sinne tutkimuskeskukseen heti ensimmäisen (perhe)pelinsä jälkeen. Tälläkertaa nämä eivät ole mitkään hehtaaritiedot, kuten viimeisimmät hahmokirjoitelmani, mutta tekstin laatu sentään on vähän sujuvampaa. Ja tälle kakarallekin on hahmokaartissa tilaa(9. hahmo, 10. jos en olisi heittänyt Orjista mäkeen). Ja tähänkin hahmoon tuli heitettyä sitä luovuutta aika kukkurallisesti, hahhah. ________________________ http://img233.imageshack.us/img233/5061/gjadeihrakennecd3.png <=Pentuna http://img152.imageshack.us/img152/9838/halloween2varkh1.png <=Aikuisena ________________________ Nimi: Gjadeih Kutsumanimi: Gjade, Idh, Jade ... Myöhemmin tullaan tuntemaan Halloween- nimellä. Ikä: Ihmisittäin jotakuinkin 10. Skp: Naaras Laji/Rotu: Koirasusi. Äiti sekarotuinen koira, jossa mahdollisesti sutta, isä taasen puhdas susi. Lauma: Ateisti Säkäkorkeus ja paino: nyt 33cm ja 14kg, aikuisena 70,5cm ja 39kg Luonne: Vinksahtanut, yksistään tuo sana riittää kuvaamaan Gjadeihin persoonaa. Naaras tosiaan on jokseenkin hullu, jonkin matkan päässä täysjärkisestä. Erityisen aggressiivinen tai millääntavoin väkivältainen se ei kuitenkaan ole, vaan tämä hulluus ilmenee suorastaan psykedeelisenä nauruna ja muutoin oudolla käytöksellä. Pentu saattaa ilman minkäänlaista koomista jännitettä alkaa nauraa, vaikka olisi aikaisemmin ollut käytökseltään asiallinen ja rauhallinenkin. Monia tämä hämäräperäinen käytös häiritsee, mutta yleensä pentu ei vähääkään välitä siitä, jos joku käskee sen lopettaa, käyttäytyä normaalisti. Pentu ei edes ymmärrä olevansa poikkeava, se ei tiedä, mitä on normaali käytös. Se luulee itseään ihan yhtä tervejärkiseksi kuin joku muukin, ja masentuukin helposti, jos joku osoittaa sille selvästi, ettei pidä siitä sen käytöksen perusteella. Jatkuvat virnistely ja nauru onkin lähinnä jotain alitajunnallista käytöstä, jota Jade itse ei edes huomaa. Pääkäytökseltään hilpeä ja kiltti pentu luuleekin olevansa mukava ja rakastettava persoona. Niimpä se on aina kova isku vasten kasvoja, kun joku ilmaisee naaraan olevan outo tyyppi, joka mieluummin halutaan kiertää kaukaa. Vanhemmiten tämä vaaraton hulluus tuleekin todennäköisesti muuttumaan sadistiseksi psykopaattiudeksi, katkeruuden myrkyttäessä pois se niin iloinen ja hilpeä olento, mikä naaras vielä nykyään on. Gjadeih on pääpiirteittäin erittain sosiaalinen persoona. Tuo hakeutuu mielellään seuraan, ja viihtyykin paremmin porukassa kuin yksin. Siksi sille onkin niin kova pala, kun joku mainitsee sen poikkeavuuden. Pentu on erittäin herkkä ja loukkaantuu helposti. Se ei osaa kuitenkaan ottaa nokkiinsa pilkasta, ei osaa antaa takaisin, vaan vajoaa oitis depressiiviseen olotilaan, pitäen itseään hetken aikaa arvottomana olentona, itseinhoon vajoten. Luonnostaankin Jade tosin on lievästi masentunut, vaikkei se enää muistakaan mistä syystä. Tutkimuskeskukseen joutuminen tuhosi osan sen muistista, minkä takia se ei muista edes tutkimuskeskukseen joutumistaan. Se ei muista olleensa missään tekemisissä ihmisten kanssa, eikä se edes tuntisi isäänsä, jos tuohon törmäisi. Masennuksen syyhän on se, että koirasuden äiti katosi, luutavasti kuolikin, tuon ollessa vain parin kuukauden iässä. Ehkä hieman yllytyshulluksi pentua voisi luonnehtia. Sillä on auttamaton tarve olla hyvä kaikessa, ja se suostuu mitä hullumpiinkin tekoihin, kun käytetään tyyliä "Et sinä uskalla kuitenkaan". Jade kun on niin kovin nuori ja kokematon, se ei oikein ymmärrä kaikkien asioiden painoarvoa ja vaarallisuutta. Siksi se tietämättään voi vaarantaa henkensä uhkarohkeissa teoissaan. Tässä tulee esiin myös se suuri itsepäisyys ja päättäväisyys, jonka avulla se jaksaa painella lannistumatta eteenpäin. Millään tavoin herkkäkään Idh ei ole. Pennun luonteessa on roimasti tempperamenttisuutta ja sisua, minkä takia se ei helpolla ala pelätä mitään. Kenties Jade on myös niin paljon sekaisin päästään, ettei yksinkertaisesti osaa pelätä mitään. Kieltämättä se on hieman tyhmäkin, osaksi tuo on sitä pennun sinisilmäistä hyväuskoisuutta, osaksi täyttä totuutta sanan varsinaisessa merkityksessä. Sosiaalisessa kanssakäymisessä tämä vajavaisuus ei oikeastaan edes tule esille virnistelyä ja hihittelyä lukuunottamatta, mutta juuri se, ettei ateisti itse tajua edes tätä hämärrä käytöstään, tuo esille tyhmyyttä. Naaraan oppimiskykykin on käytännössä kokonaan nollilla, eikä Jade osaa oppia negatiivisia seurauksia luoneista tekemisistään mitään, vaan saattaa hyvinkin toistaa tekemiään älyttömyyksiä. Jotkut asiat tosiaan täytyy rautalangasta vääntämättä takoa koirasuden kalloon, ja se saattaa siltikin unohtaa sen kaiken sille opetetun erittäin lyhyessä ajassa. Pentumaisen uteliaaksikin ateistia voisi sanoa, eikä se missään nimessä yritä peitellä tätä puolta itsessään. Gjadeihin on aina pakko tietää syitä toisten mielipiteille ja perusteluja niille, pakko tivata joka asiaan syy välittämättä siitä, että sille tämän takia monesti ärsyynnytään. Toisten viha ei kuitenkaan saa pentua aisohin, mikä onkin varsin tuhoisaa sille itselleen. Tarpeen tullen Jade on kuitenkin hyvinkin kekseliäs pakotien löytämisessä, ja oveluudellaan pystyykin yleensä liukenemaan paikalta, ennenkuin mitään pahempaa tapahtuu. Hassuinta menevästä luonteesta varmaan tekee se, että vielä ennen tutkimuskeskukseen joutumistaan koirasusi oli mitä arin ja ujoin pentu, sellainen epävarma luonne, jota ongelmitta saattoi pompottaa mihin halusi. Olihan Jade tässävaiheessa vielä sokea silmämunien puuttumisen takia, mutta koiraeläimelle, joille näkö ei ole kovin tärkeä, ei tämän pitäisi olla mikään maailmaamullistava ongelma. On siis päivän selvää, että tutkimuskeskukseen jouduttuaan joku nuorukaisen päässä vinksahti tehden siitä sen, mikä se nyt on. Ulkonäkö: Jo yleisvaikutelmaltaan Jade on perin huomiotaherättävä. Silmät, jotka ovat paljon normaalia isommat ja pyöreämmät luovat ulkonäköön omanlaisensä säväyksen, puhumattakaan paljon normaalia leveämmästä virneestä pennun naamalla ja tikkauksista silmien ympärillä. Koirasuden suunalueen lihakset tosiaan ovat paljon normaalia suuremmat, mahdollistaen näin epätavallisen leveän virneen, sekä suun avaamisen jonkinverran normaalia suuremmaksi. Varsin silmiinpistävä piirre on myös nuorukaisen rakenne - Gjadeihin etupään lihakset ja luusto ovat normaalisti kehittyneet aina kylkiluihin asti, mutta selkärankaan kehittyneet ylimääräiset nivelet saavat selän painumaan epänormaaliin kulmaan. Tämän takia myös takajalat ovat vajaavaisesti kehittyneet. Naaraan rintakehän seudun, etujalkojen ja kylkien lihakset ovat huomattavasti takapään lihaksia suuremmat ja kehittyneemmät, kun taas takajalat ja alaselän lihakset ovat vajaavaiset. Turkki on tiheää ja tuuheaa, hyvin lämpöistä, mutta tarpeentullen kuitenkin ilmavaa, jolloin koirasudelle ei kovillakaan helteillä tule ahdistavan kuuma. Tyypiltään turkitus on osaksi puolipitkäkarvaista - etu- ja takajalkojen takasyrjillä, vatsanalusessa ja rinnassa turkki on pitkää, kun taas kaulanseudulta ja selästä lyhyttä. Poskikarvat ovat tuuheat. Häntä on hieman normaalia pidempi ja kieltämättä myös taipuisampi. Hännän karvat ovat karkeahkoja ja kovia, minkä takia ne sojottavat mikä mihinkin saaden hännän näyttämään lähinnä ränsistyneeltä pulloharjalta. Turkin pääväri on valkoinen, mutta selässä, kaulassa, päässä ja hännässä on harmaanruskeaa, joka sävyttyy valkoiseen. Turkissa on mysö tummemman harmaanruskeita raitoja. Jaloissa on tummanharmaat sukat, ja päässä samaista väriä oleva 'maski'. Menneisyys: Syntyi erään ateistinaaraan ja kulttilaisuroksen pennuksi kera kahden sisarensa. Alunperin Jade syntyi sokeana, kokonaan ilman silmämunia, omaten päässään vain tyhjät kuopat siinä, missä silmien olisi kuulunut olla. Pennut olivat noin nelikuisia kun elämän raadollisuus valkeni niille. Ateistit ja kultit olivat pitkän aikaa olleet riidoissa keskenään, ja kulttien saatua tietää erään heidän laumalaisistaan saaneen pentuja ateistin kanssa, joutui perhe väijytyksen uhriksi. Tästä syntyi tietenkin taistelu, jonka aikana Jaden sisarukset kuolivat, sekä äiti katosi, kohdaten luultavasti kuolemansa. Tässä samaisessa tapahtumassa Gjadeih eksyi isästään, harhaillen sitten tutkimuskeskuksen lähipiiriin. Eräs tutkija löysi pennun, napaten tuon mukaansa rakennukseen. Koirasuden silmättömyyttä tutkittiin jonkin aikaa, ja todettiin, että silmien tarvitsemat suonet olivat kaikki olemassa, vaikkain hieman vajavaisesti kehittyineinä. Tämän johdosta pennulle päätettiin kokeilumielessä 'tehdä' silmät. Tämä onnistuikin, ja koirasusi sai näkönsä, menettäen kuitenkin niiden kaikkien leikkausten ja operointien ansiosta osan muististaan kuten myös palasen mielenterveydestään. Ihmiset laskivat pennun ulos testatakseen pärjäisikö tuo luonnossa. Pennun kaulaan kiinnitettiin panta, johon asetettu pieni sateliitti kertoi ihmisille, missä Jade oli menossa. Ihmisten kannalta takaiskun nimissä panta oli kuitenkin mennyt huonosti kiinni, irroten nuorukaisen kaulasta vain muutaman päivän sisällä. Muuta: Selkärangan kehityshäiriön vuoksi takajalat ovat hontelot, eikä Jade pääse juoksemaan kovin nopeaa vauhtia rasittumatta. Myös se, että koirasusi voi kasvolihastensa normaalia suuremman koon takia avata suunsa isommalle, rasittaa paljoltikin leukaluuta. Gjadeihilla ei ole lainkaan normaaleja silmäluomia, vaan ainoastaan läpikuultavat kalvot siinä, missä silmäluomien pitäisi olla. Kalvot hoitavat kyllä hyvin silmäluomien viran, eikä niissä ole mitään haittaavia piirteitä. Ainoa vaan, että ulkoapäin pennun silmät näyttävät aina olevan auki. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty! Pahoittelen tuhannesti taas jälleen kerran kestoa. Upea hahmo, kuten yleensä teikäläiseltä.

Hakemuksia: 352
Sivu:1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36