Liittymisvieraskirja

Hakemuksia: 352
Sivu:1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36

Lunatic

Pelaaja: Saranna Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Valkoinen Virta Kuva: Linkki Kuvaus: Moi~ Halusin pirteemmän hahmon jees, tässä mennään. Vähän on käämi tuo menneisyys, mutta se suotanee anteeksi. _______________ Kuva: http://img21.imageshack.us/img21/5961/lunaticnewval3.jpg Värikartta: http://img17.imageshack.us/img17/4361/lunaticvarikartta.png(unohtakaa tuosta tuo siipi, se on vähän vääränlainen) Nimi: Lunatic. -Alkuperäinen nimensä oli Luna, ja Lunaksi naarasta useimmiten kutsutaankin. -Lunatic on englantia ja tarkoittaa kuuhullua/hullua/sekopäätä. Sukupuoli: Naaras Laji/rotu: Koirasusi. Ikä: 23 ihmisittäin, koirissa siis jotain kahden tai kolmen vuoden paikkeilla. -Lunaticin veressä on ainakin bernhardinkoiraa(pitkäkarvaista, 30%), tiipetindoggia(30%), skotlanninhirvikoiraa(10%), pyreneittenkoiraa(10%) ja sutta(20%) -Äiti luultavasti oli skotlanninhirvikoiran ja pyreneittenkoiran risteymä, kun isä taasen bernharninkoiran, suden ja tiibetindogin. Lauma: Valkoinen Virta/klaani Luonne: Jonkinverran taikauskoinen ja omissa maailmoissaan haaveillen liitelevä Lunatic saattaa vaikuttaa ensitapaamisella hyvinkin oudolta persoonalta. Se on useimmiten jokseenkin hilpeä ja hyväntuulinen, ja näyttää löytävän kaikkea hyvää ja kaunista mitä rumimmistakin asioista. Se on selvä optimisti ja aavistuksen hippimäinenkin olento, joka ei pidä sotimisesta tai tappamisesta. Siinä on tämän vuoksi selviä pasifistin piirteitä, jopa niin vahvasti, ettei se itse ole vaivautunut edes opettelemaan miten taistellaan. Lunatic onkin melko kömpelö ja huono tappelija, ja vaivautuu hyvin harvoin edes näyttämään kynsiään, pitäen joko ihailtavan tai typerän vankasti kiinni siitä periaatteesta, ettei aio itse satuttaa ketään. Ainoa mahdollisuus saada se kimppuunsa on uhata jotakuta sille rakasta, eikä se oikeastaan siinäkään tapauksessa osaa kunnolla tapella. Vaaran uhatessa klaanilainen sitäpaitsi menee jonkinsorttiseen paniikkitilaan, ja alkaa hätäillä sen sijaan, että toimisi viisaasti. Vastusta naaraasta ei ole siis nimeksikään. Kovin hyväuskoinenkin koirasusi on, ja se on helppo ajaa ansaan sanomalla vain muutama kaunis sana ja tekemällä mitä pieninkin kaunis teko. Sinisilmäisyytensä takia se onkin joutunut usein pattitilanteisiin, joista on kuitenkin ainakin tähän mennessä selvinnyt säikähdyksellä. Lunatic on erittäin tunteellinen ja avulias, eikä se liiemmin osaa tuntea kaunaa ketään kohtaan. Se kyllä pelästyy helposti ja saattaa alkaa kammota jotakuta, mutta se ei osaa maksaa takaisin kokemistaan vääryyksistä, eikä se oikeastaan haluakaan. Se pitää kostamista lapsellisena ja vääränä, ja voisi helposti auttaa jotakuta, joka sitä tai sen läheisiä on satuttanut. Melkeimpä säälittävällä tavalla se uskoo siihen, että jokaisenkin ilkiön ja pahiksen sisimmässä on hyvyys, joka täytyy vain kaivaa esiin. Tunteellisuutensa takia se traumatisoituu ja loukkaantuu helposti, mutta on sisimmässään aina niin optimistinen, ettei se anna traumojen taikka surun ajaa itseään liian masentuneeseen mielentilaan. Loukkauksetkin yleensä menevät korvista sisään, aiheuttavat hetkellisen huonon itsetunnon ja katoavat sitten sen siliän tien. Se yleensä selviää lähimmäistensäkin poismenoista mitä lyhimmässä ajassa, ja jotkut pitävät sitä melkeinpä hulluna sen vuoksi, ettei se jaksa surra kauaa. Naaras on hyvin estoton näyttämään tunteitaan, eikä se sen takia häpeile itkeä kenenkään seurassa, jos sen aiheelliseksi kokee. Lunan motoksi sopisi hyvin, että elämä on nauttimista varten, koska niin se mitä selkeimmin ajattelee. Klaanilainen tapaa kuitenkin nähdä ikävimmistä tapauksista, olivatpa ne mitä tahansa, pitkällisiä ja piinaavia painajaisia, minkä takia se ei nuku paljoa, ja on aina hitusenverran väsynyt. Osaksi uupumuksensa takia se varmaan onkin niin hilpeä, sillä täksi tunteeksi väsymys tuppaa toisinaan muuttumaan. Koirasusi ei ole tippaakaan pinnallinen tai itserakas - itseasiassa nuo kaksi ovat sotaisuuden rinnalla yksiä niistä harvoista ominaisuuksista, joista se ei oikeasti pidä. Se kyllä tietää, että jokaisessa sisin on tärkein ja merkityksekkäin asia, ja se ei sen vuoksi kavahtaisi mitä epäilyttävimmän- tai pelottavimmankaannäköistä olentoa. Veri on ainoa asia, mikä sen saa hieman varpailleen ja epäluuloiseksi, vaikkei se kyseistä hurmetta missään muodossa kammoakaan Tämä nykyinen klaanilainen ei ole alunalkujaan uskonut jumaliin niin vähääkään, mutta saavuttuaan Dogmaan ja liityttyään nykyiseen kotilaumaansa on sen kanta asiaan muuttunut kerta heitolla. Se ei ole toistaiseksi tavannut isajumalaansa, mutta uskoo tämän olemassaoloon vakaasti. Se myös tietää äitijumalasta vaikkei Dogman saarella ollut vielä silloin, kun Avengelina oli, ja toivoo tämän syntyvän uudelleen vielä joskus. Naaras saattaa kunnon klaanilaisen tapaan jossain epämukavaksi muuttuneessa tilanteessa kääntyä jumalansa puoleen, pyytäen noilta apua selvitäkseen tilanteesta. Sen myös tiedetään kiittävän jumaliaan kaikista hyvistä kokemuksista. Vaikkei Lunaticista ole taisteluissa ajamaan Valkoisen Virran puolia on se ehdottoman laumauskollinen, kykenemättä siltikään olemaan erikoisen ilkeä kultille, joka klaanille on se selvin uhka. Se ajaa laumansa asiaa lähinnä ystävällisellä käytöksellään yrittäen luoda klaanilaisista mahdollisimman hyvän kuvan. Naaras hakeutui alkuaikoinaan muuan klaanilaisen opetukseen, ja tietää nykyään paljon yrttikasveista ja niiden vaikutuksista. Se myös opiskeli yrttitietoa omatoimisesti lisää, ja se onkin loistava parantajana. Se ei vaadi vastinetta siitä, jos parantaa vaikkapa haavan joltakulta, muttei se yleisemmin kieltäydykään, jos sille jotain maksuna tarjotaan. Erityisesti kaikenlaisista koruista koirasusi tykkää erityisen paljon. Koirasusi uskoo uudestisyntymiseen ja rinnakkaistodellisuuteen sekä yliluonnollisiin asioihin. Sillä on myös joitain omia uskomuksia elämästä, syistä ja seuraamuksista. Lunatic on melkoinen haaveilijaluonne ja ajattelija ja unelmoi esimerkiksi omasta perheestä, jostain unelmiensa prinssistä ja ties mistä. Se rakastaa pentuja, ja haluaisi niitä siis itsekin, mutta se ei ole tähän mennessä onnistunut löytämään puolisoa, eikä se halua edes ajatella minkäänlaisia irtosuhteita. Ystävätkin ovat sille tärkeitä, vaikka se onkin enemmän sitä tyyppiä, joka viihtyy parin tarkkaan valitun toverin seurassa, eikä haali itselleen älyttömiä määriä ystäviä. Klaanilainen on hyvin rehellinen ja luotettava, eikä siinä ole hitusenkaan vertaa juorukellon vikaa. Se on harkitsevainen ja itseasiassa melko älykäskin, kunhan nyt vain pääsisi eroon sinisilmäisyydestään. Lunatic ei ole mikään tajuttoman puhelias tapaus, muttei mikään hissukkakaan. Se pitää leppoisista keskusteluista, mutta tuskin jää ihan sanattomaksi vakavemmissa tai kireämmissäkään puhetilanteissa. Mutta sitten päästäänkin käsiksi niihin vähän mielenkiintoisempiin tunnetiloihin ja piirteisiin koirasuden ajatuksissa. Sekopäätä tai kuuhullua merkitsevä nimi, Lunatic, ei ole ihan aiheettomasti naaraalle vakiintunut - se tosiaan on kuuhullu termin kirjaimellisimmassa merkityksessä. Se lumoontuu täysikuusta totaalisesti, ollen täysikuisina öinä jokseenkin houreinen ja outo. Se saattaa selittää jotain asiaan liittymätöntä ja puhella yksikseen, mutta millään tapaa aggressiivinen se ei tuolloinkaan ole. Täysikuun öinä klaanilaisen taikauskoisuuskin kohoaa pykälää korkeammalle. Tuolloin se esimerkiksi on näkevinään aaveita(jotka suurimmaksi osaksi ovat sen mielikuvituksen luomia), ja kykenee tämän kautta meediolle omaisiin toimenpiteisiin, eli kommunikoimaan kuolleiden henkien kanssa. Täysikuun aikaan Lunatic kammoaa peilejä, ja välttelee jopa katsomasta peilikuvaansa esimerkiksi lampien pinnasta, vaikka niillä ei olekaan mitään tekemistä peilien kanssa. Talvisin myös jää ansaitsee omat kammopisteensä. Tällöin koirasusi ei myöskään uskaltaudu kaupunkiin, joskaan se ei muutoinkaan tuolla kovinkaan usein käy, sillä on melko luonnonläheinen. Perjantai kolmastoista on täysikuun lisäksi taikauskoisuutta korostava ärsyke. Klaanilainen on harvinaisen varovainen ja vakava kyseisenä päivämääränä, mutta yrittää silti olla oma optimistinen itsensä - onnistuen siinä itseasiassa melko hyvin. Vaikka klaanilainen onkin kiistatta niihin niinkutsuttuihin hyviksiin kuuluva persoona, tuntee se eittämättä hieman synkeältäkin vaikuttavaa mielenkiintoa kuolemaa kohtaan. Taikauskoisuuskaan ei verota tätä kiinnostuksenaihetta, vaikka useinhan sitä sanotaan esimerkiksi aaveen näkemisestä koituvan huonoa onnea. Luna itseasassa uskoo tähän, mutta on sitä mieltä, että henkien langettama huono onni on vältettävissä tekemällä näille jokin palvelus. Joka tapauksessa koirasusi viihtyy erityisen paljon hautausmaalla, mistä sen voi löytää mukamas juttelemasta kuolleille. Ulkonäkö: (Kuvan tsekkaus on järkevää) Lunatic ei ole kovin siro, koska suurin osa sen veressä kulkevasta perimästä on peräisin suurempikokoisilta a rotevammilta roduilta, mutta se on hoikka, vaikka tuuhea ja paksu turkki tätä ominaisuutta vähän rappeuttaakin. Naaras on melko kookas(n. 70cm säältään), mutta jäntevästä rakenteestaan huolimatta femiininen. Se ei ole järin lihaksikas, muttei turhan ruipelokaan ja joksenkin sopusuhtainen huolimatta aavistuksen raskaasta ja suuriluisesta rakenteestaan. Sen pää on melko raskasrakenteisen oloinen, ja otsapenger on jyrkkä. Keskiharmaat ja pahoin repaloituneet korvat ovat puolipystyt ja luonnottoman pitkät, ne näyttävät lähinnä venytetyiltä. Kolmen eri ruskeansävyn, valkoisen ja lähes mustan tummanharmaan värin kirjoma turkki on tuuheaa ja hyvin lämmintä. Se on huomattavasti pidempää esimerkiksi etujalkojen kyynerpäistä, takajalkojen takasyrjiltä ja hännästä, jonka päähän on kehittynyt huomattavasti pidempia tummanharmaita karvoja. Lunaticilla on niskassaan myös pitkä, miltei maahan asti ylttävä harjas, joka edustaa samaa tummanharmaansävyä kuin häntäkin, sävyttyen kuitenkin hiljalleen tummahkoon harmaanruskeaan mitä ylemmäs mennään. Harjaksessa on koristeina kolme erivärisin puuhelmin sidottua lettiä sään kohdalla vasemmalle puolelle kallistuen ja pieni hiusnippu joka on kolmella helmellä ja ristikorulla koristettu. Loppu harjaksesta on sidottu nippuun sideharsolla. Naaraan turkin pohjaväri on sinapinruskeaa hitusenverran vaaleampi ruskea. Sen rintakehässä ja kasvoilla, kuin myös takakoipien takasyrjällä ja hännän alla, on valkeita merkkejä, ja selässä, jaloissa, hännässä ja niskassa tummempaa, hieman liilahtavaa harmaanruskeaa. Tummempaa kastanjanruskeaa väriä löytyy kuunsirppiä muistuttavasta kuviosta naaraan vasemman silmäkulman luolta ja alaselästä unohtamatta jokaisessa jalassa olevaa sukkaa, jotka ovat etujaloista huomattavasti takajalkoja pidemmät. Koirasuden silmät ovat täyteläisen suklaanruskeat, ja kirkkaassa valossa saavat meripihkaisen sävyn. Muutamia arpiakin on klaanilaiselle kertynyt. Sen selän yli kummallekin puolelle takajalkoja kulkee tikattu, syvä ja perin ilkeännäköinen haava, joka ei ole vieläkään täysin parantunut ja muistuttaa olemassaolostaan perin ikävillä kipuaalloilla. Myös vasemmassa etujalassa on kolme ohutta arpea, ja oikean etujalan kannusvarvas on revitty kokonaan irti, ja siinä olevaa arpeumaa on nyt side peittämässä. Tämä jalka on myös murtunut joskus, ja aavistuksenverran väärin luutunut, joten se rasittuu helposti. Lunan kasvot ovat jokseenkin arpiset, ja näitä arpia on peittämässä koiran pääkalloa muistuttava naamio/kypärä, joka tosin ei aitoa luuta ole, vaan itseasiassa jotain puuntapaista materiaalia. Kypärän otsassa, johon on kaiverrettu muutama kuvio, on seitsemän kiiltävää helmeä, joista kolme silmäaukon päällä, ja yksi, kaikista isoin, keskellä otsaa. Koirasuden kaulassa on kaksi kahleentapaista metallipantaa, jotka ovat melko epämukavat. Vasemman etujalan nilkassa on kaksi rannekorua, ja ylempänä jakavarressa yksi kultaisenvärinen metallipanta, johon on upotettu liilansävyinen ja kauniin kiiltävä kivi. Takajaloissa on kummassakin yksi rannerengas nilkassa, ja hännässä kaksi metallista pantaa, joiden välillä oikealla puolella on löysä kettinki. Mutta varmasti se kummallisin yksityiskohta naaraan ulkonäössä ovat pienehköt, kärsineet ja siniharmaansävyiset, siivet, jotka on tikattu kiinni sen lapojen alueelle. Niitä on tikkien lisäksi kiinni pitämässä kolme putkimaista rakennetta - kaksi siiven yläpuolella, ja yksi sen alla. Menneisyys: Koirasusi syntyi muuan lemmikkikoiran pennuksi kera kolmen siskonsa ja yhden veljensä. Sen elo oli vierotusikään asti suhteellisen elämän yleisasioiden opettelua, melko leppoisaa ja mukavaa. Ihmiset hoitivat koiriaan hyvin, ja niistä tulikin henkisesti hyvin tasapainoisia ja normaaleita, säyseitä lemmikkieläimiä huolimatta siitä vähästä suden perimästä niiden veressä. Tämän takia ne menivätkin sekarotuisuudestaan huolimatta helposti kaupaksi, eikä Lunakaan ollut mikään poikkeus. Sen adoptoi muuan nainen, joka kyllä ikävästi harrasti pimeitä tutkimustöitä ja kokeita hankkimillaan lemmikeillä. Hän ei kuitenkaan ollut tippaakaan epä-eettinen toimissaan eikä kaltoinkohdellut eläimiään, ja piti huolen siitä, että puudutus tai jopa nukutuslääke toimisi, mikäli joku koe edellyttäisi leikkausta tai jotain muuten kivuliasta toimenpidettä. Ei Lunakaan mokomista toimenpiteistä henkisesti häiriintynyt, vaikka saikin muutamien geneettisten kokeilujen ansiosta muutamia epänormaaleja piirteitä, kuten ylipitkät häntäkarvat ja harjaksen, kehoonsa. Naisen suurimpana tavoitteena oli luoda koira, jolla olisi toimivat siivet, ja joka olisi kyvykäs lentämään. Lunakin sai oman osansa tästä tavoitteesta, joskaan sen omistaja ei kyllä onnistunut sille lentokykyä antamaan. Eikä se itseasiassa ollut tavoitekaan vielä tässä välissä, sillä ennen täydellistä lentäjää yritti ihminen saada liitettyä toisen eläimen kehoon jonkun muun lajin raajoja, ja saada ne vielä liikkumaankin. Koirasutemme tapauksessa ihminen kuitenkin epäonnistui tavoitteessaan, ja vaikka naaras siivet saikin, ei se niitä pystynyt edes liikuttamaan. Vietettyään omistajansa luona jotakuinkin vuoden saivat viranomaiset tietoonsa naisen hämärät puuhat, ja huolimatta siitä, että ne olivat olleet kivuttomia ja melko vaarattomiakin, tuomittiin nainen menettämään kaikki lemmikkinsä valtiolle. Ja tämähän käytännössä tarkoitti eläinten lopetusta. Lunatic kuitenkin vältti tuomionsa onnistuttuaan karkaamaan viranomaisilta. Se ravaili jonkinaikaa päämäärättömästi minne sattui, saaden tässä välissä kaikki arpensakin erinäisistä välikohtauksista(lukuunottamatta kasvojen arpia, jotka tulivat jo silloin, kun naaras kuului ihmisomistajalleen). Nykyiseen olinpaikkaansa se päätyi vahingossa asetuttuaan lepäämään muuan rahtilaivaan, jonkä päämäärä oli Dogma. Turhuudet: - Lunaticin ääni on melko lämmin, ystävällinen ja naisellinen, eikä kovin kimeä sen enempää kuin erikoisen matalakaan. - Hahmon tiedot on melko nopeasti kasaan kyhätyt, mutta itse hahmon idea on ollut pitkällisemmän aikaa mietinnässä, joskin sain sen lopulliseen kuosiin vasta vähän aikaa sitten. - Alunperin hahmo suunniteltiin Andriaanaan, sittemmin sen piti mennä Okami Legendiin. - Sarannan(huonon laskutaidon mukaan) kaikenkaikkiaan 14 sen oma hahmo Dogmaan. - Pelaaja kyllästyi siihen tosiasiaan, että sen kaikki hahmot oli angstipaskoja tai sitten jotenkin muuten vialla päästään, ja se halusi vähän ilosemman pelattavan vaihteeksi. -...menneisyys olisi myös jossain vaiheessa tarkoitus kirjottaa pidemmäksi, Saranna ei vaan nyt jaksanut vääntää sitä kunnolla. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Saranna Kommentti: Hyväksytty. Heissan, täytyy myöntää, että söötti örkki taas jälleen kerran. :)

Babacar

Pelaaja: nameki Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: Babacar > http://img80.imageshack.us/img80/8629/babacar.png < Sukupuoli : uros ikä : noin 5 vuotta seksuaalinen suuntautuminen: Hetero laji : saluki säkä : noin 70 cm paino : noin 25 kg Luonne : Uros on luonteeltaan rauhallinen ja vakaa. Tämä ei välitä paljoa muista ympärillään olioista, vaan yleensä on todella välinpitämätön ja kylmä. Babacar ei välitä myöskään tutustua kehenkään, varsinkaan itseään nuorempiin otuksiin. Uros ei pidä pennuista, koska ne ovat hänen mielestään vain ärsyttäviä räkänökkia. Babacarilla on todella lyhyt pinna, joten sitä ei kannata mennä missään herran nimessä ärsyttämään. Pieninkin nykiminen saa tämän herrasmiehen rähähtämään. Kuitenkin Babacar on melko huumorintajuinen, vaikkakin kyllä huomaa jos vitsi menee vittuiluksi. Uros ei ota itseensä loukkauksia, kyllä se kestää herjaa kuunnella. Tietysti tämä ei kuuntele asiatonta huutelua, vaan silloin varsinkin käy päälle. Vaikka urosta on koulutettu hyvin, ei tämä silti oppinut tuntemaan pitkän sietokyvyn lahjoja. Babacar on hyvä taistelemaan, siksi on säästynyt pahemmilta haavoilta. Tämä on saanut korkealaatuista opetusta elämään, ja taistelutaidon tämä herra omaksui kaikista parhaiten. Naaraita kohtaan uros suhtautuu melko kylmästi, ei pahemmin puhu. Mutta jos tälle sanotaan jotakin, uros luo kyllä vakuuttavan katseen. Uros ei ujostele missään tilanteessa, tämä sanoo aina tunteensa suoraan. Rakkaus on tälle kivikasvolle täysin vieras asia. Herra on elänyt koko lapsuutensa toisten urosten keskuudessa, joten tämä ei oikein osaakaan suhtautua mitenkään lämpimästi toisiin. Uroksille herra on asiallinen, vaikkakin yleensä hyvin välinpitämätön. Babacar kunnioittaa vanhempiaan ja kuuntelee heitä ottaen oppia miltein jokaisesta sanasta. Mutta jos tielle sattuu nuorempia rakkeja, ei uros pelkää taittaa niiltä niskoja. Ei siis kannata mennä urkkimaan jos ei ole valmis kohtaamaan jäätävää katsetta ja tunteettomia sanoja. Vaikka salukin rotumääritelmään kuuluukin, että otukset ovat koko elämänkaarensa läpi leikkisiä, se ei koske Babacaria. Urokselta suljettiin heti kaikki lapsuuden huvit pois, joten tämä ei koskaan saanut tuntea leikkimisen iloja. Babacaria voi siis lyhyesti kuvata tunnekylmäksi ukoksi. Ulkonäkö : Uros on perus saluki. Ylväs ja hienostunut ruumiinrakenne, sileä ja melko lyhyt turkki. Uroksen korvat ovat lupat, keskipitkät ja pitempi karvaiset. Rinnassa hiukan pidempää karvaa, samoin mahassa. Babacarin häntä on katkottu aikoinaan, nyt siinä on vain siisti side. Uroolla ei ole näkyviä arpia, mutta pienempiä jälkiä saattaa löytyä jos todella tarkkaan katsoo. Babacarin päävärinä toimii ruskea, selässä ja korvissa on tummempaa ruskeaa. Kasvoista lähtevä viiru loppuu vähän rinnan yläpuolelta, jatkuen sitten mahan alle. Uroon tassutkin ovat vaaleamman ruskeat. Uroon silmät ovat myöskin ruskeat, kun taas nenä on tummemman harmaa. Herran kynnet ovat melko pitkät ja kestävät, väriltään miltein mustat. Uros omaa myös vahvat ja hyväkuntoiset hampaat. Menneisyys : Niin kuin jo muutamaan otteeseen Babacarin luonteessa mainitsin, uros on hyvin koulutettu. Tämä johtuu siitä, että kun Babacar oli vasta pienen pieni palleroinen, tämä vietiin miltein suoraan synnytyksen jälkeen eräänlaiseen leiriin. Tuolla urosta valmennettiin, oikeastaan tuohon testattiin miten hyvin tietyt keinot tepsivät. Siksipä uros ei saanut kokea pentuelämän hienoja hetkiä, tämän piti vain seisoa kuuliaisesti rivissä ja puhua vain silloin kun siihen annettiin lupa. Aika minkä uros joutui viettämään leirissä oli pitkä ja piinaava, mutta Babacar ei tiennyt mitään muuta maailmasta, eikä siksi osannut haaveilla paremmasta. Leiristä tuli uroolle koti, joka oli samalla tämän koko maailma. Ei ollut olemassa mitään muuta kuin tietyt metsästysalueet, tietyt nukkuma ja harjoitusalueet. Babacar oppi tulkitsemaan ohjastusta ihmisiltä, tästä kehittyi monien opetuskertojen jälkeen kuuliainen koira. Kuitenkin Babacarin maailman todellisuus järkkyi, kun vartioidulle alueelle pääsi vieraita otuksia. Nuo olivat kuin koiria, mutta olivat kuitenkin suurempia ja pelottavampia. Nuo muukalaiset tappoivat Babcarin tovereita ja jopa ihmisiäkin. Mitä nuo pedot oikein olivat? Kun uros oli vahtivuorossaan, tämä huomasi metsässä liikettä. Pian pimeydestä kurkisti kaksi tuikkivaa silmää. Babacar ei ilmoittanut tunkeilijoista, koska oli kiinnostunut noista omituisista kaltaisistaan. Uros ei lähestynyt kiiltävää silmäparia, vaan katsoi vakaasti niitä kohti. Pieni pelko alkoi hiipimään tämän mieleen, mutta opetustensa mukaan tämä sivutti mielensä ja keräsi kaiken tahtonsa tilanteeseen. Pian, mitään varoitusta antamatta silmäpari kasvoi kokonaiseksi, koiramaiseksi otukseksi. Se käveli lähemmän urosta, mutta ei kuitenkaan uhkaavaan sävyyn. "Kuka olet ja mitä haluat?" Babacar lausahti kylmästi, yrittäen kuulostaa vakuuttavalta. Otus joka oli astunut pimeydestä, katsoi Babacaria hiukan päätään sivulle kääntäen, sitten naurahtaen. "Etkö ole muka koskaan ennen sutta nähnyt, poika?" Otus sanoi ontosti. "M-mitä? En ole koskaan kuullut susista. Mitä te olette?" Uros sanoi hämmästyneesti. "Me olemme sinun, ja teidän kaikkien esi-isiä. Sinutkin poikaseni, on tehty minun perimistäni. En kyllä tiedä miten siinä on onnistuttu. Mutta niin asia on, tai niin laumamme vanhin on meille kertonut." "Laumanne vanhin? Haluaisin puhua hänen kanssaan." "Se ei ole ikävä kyllä mahdollista. Arvostettu johtajamme ei halua puhua saastuneille." "Saastuneille? En minä ole saastunut!!" Babacar huudahti ihmeissään. Mistä tuo tummaturkki puhui? "Toisin sanottuna johtajamme ei pidä teistä, koirista. Hänen mukaansa te olette häpeä nelijalkaisten rodulle. Olette hänen mukaansa alhaisia, jotka palvelevat sokeina isäntiään, ihmisiä." "Mutta ei ihmisissä ole mitään vikaa, ne auttavat meitä selviämään ruokkimalla ja hoitamalla jos olemme sairaita. Kuuliaisuus on pieni asia siihen nähden." "Mmmm-m, voi olla. Mutta minä inhoan noita haisevia kaksijalkaisia karvattomia otuksia. Ne tappavat meitä ja tekevät meistä sitten vaatteita itselleen." Babacar meinasi lausahtaa jälleen vastaan, mutta tiesi ettei tuo kinastelu auttanut mihinkään. Nuo kaksi voisivat väitellä asiasta vaikka koko tuon illan, eikä se lopulta johtaisi mihinkään. Kun uros meinasi kysyä uudemman kerran vieraan suden nimeä, tämä kuuli kuinka toiset hänen toverinsa huusivat häntä. "Sinun on poistuttava alueelta, nopeasti. Jos kumppanini näkevät sinut, sinä kuolet varmaakin varmemmin." Babacar lausahti, ja lähti juoksemaan kohti ääniä, jotka lähestyivät. Harmaaturkki näemmä tajusi kehotuksen ja katosi yön pimeyteen. Seuraavina iltoina harmaaturkkinen muukalainen saapui uudelleen ja uudelleen juttelemaan Babacarille. Uros ei tiennyt miksi toinen palasi aina, mutta ei tuo pistänyt juttuseuraa pahakseen. Muukalainen oli todella mielenkiintoinen otus, vaikka heissä oli paljon samaa olivat he silti täysin erilaisia. Babacar kertoi omasta elämästään toiselle, kun susi taas kertoi omastaan uroolle. Heillä oli mukavaa yhdessä, ja Babacar alkoi pitämään toista ystävänään. Eräänä iltana, kun oli taas aika erota, harmaaturkki sanoi jotakin todella merkitsevää. Vaikka kaksikko olikin puhunut toisilleen monesti ja paljon asioita, eivät he olleet esitelleet toisiaan. "Ainiin koira, minä olen Arcolem." Susi sanoi kepeästi. "uh, minä olen Babacar." Uros sanoi hiukan hämmentyneenä. Sitten toinen hymyili vielä pienesti, ennen kuin katosi pimentoon tapansa mukaisesti. Uros alkoi miettimään kaikkia niitä asioita, mitä he olivat puhuneet. Arcolem oli kertonut uroolle paljon asioita "omasta maailmastaan". Uroolle oli pikkuhiljaa tullut halu nähdä millainen tuo suuri maailma oli, mistä Arcolem niin innostuneesti aina puhui. Seuraavana iltana uros meni taas paikkaan, jossa he olivat keskustelleet Arcolemin kanssa. Mutta tänä iltana hukka ei näyttäytynytkään. Uros kyllä odotti, mutta ketään ei kuulunut. Hiukan pettyneesti uros meni iltavuoronsa jälkeen leiriin. Sinä iltana Babacar ei saanut nukutuksi. Tämä ajatteli lakkaamatta ystäväänsä ja kaikkea sitä, mitä tuo oli koiralle selittänyt. Avara maailma, kaksijalkaisten vaarallisuus, vapaana elämisen ihanuus.. Kaikki tuo tieto sekoitti nyt herran päätä pahimman kerran. Seuraavana aamuna, kun uros heräsi, tämä näki kuinka maassa oli paljon verta. Mistä tuo kaikki oli peräisin? Babacar seuraili tilannetta syrjemmästä, joka näytti olevan hyvin kiireinen. Uros huomasi kuinka ihmisetkin olivat yltä päältä punaisessa aineessa. Mutta miksi? Kukaan noista ei näyttänyt olevan vahingoittunut. Babacar meni lähemmäs, ja huomasi tutun turkin verisellä pöydällä. Babacar sävähti ja nousi katsomaan tarkemmin. Uros ei osannut uskoa silmiään, kun näki miten verinen, Arcolemin näköinen ruumis makasi pöydällä. Tuo järkyttävä näky sai Babacarin raivostumaan. Uros hyökkäsi itseään kasvattaneiden ihmisten kimppuun, repi noita niin kovasti kuin pystyi. Uros ei antanut yhdenkään noista koskea itseensä, tuo vain hyppi kaksijalkojen päälle ja upotti hampaansa niihin niin kovasti kuin vain ehti. Silpomisen jälkeen uros lähti juoksemaan, ja tämä ylitti ensimmäisen kerran elämässään maailmansa rajat. Tämä juoksi vain suinpäin metsikköön, eikä pysähtynyt vaikka kuulikin tovereidensa huudot takanaan. Tuon jälkeen uros onkin ollut sulkeutunut, kylmä ja etäinen kaikkia kohtaan. Vaikka tämä ei koskaan tulekaan unohtamaan menneisyyttään, tämä on oppinut sivuttamaan kaikki epämiellyttävät muistot mielestään. Muuta : - Hahmo on minulle tärkeä - Pidän Babacarin menneisyydestä - Babacarin esittelyä oli mukava kirjoittaa - kerrankin omatekemä esittelykuva. - Hahmo syntyi vahingossa, kun yritin piirtää jotakin kuvapohjaa. - Inspaava herra~ - toinen hahmoni Dogmassa. -------- toivottavasti on hyväksyttävä herra~ :D Ja pahoittelen kökköä kuvaa. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Hurr, olipas siinä menneisyyttä kerrakseen. :)

Mihail

Pelaaja: Kylkiluu Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: B15 "Mihail" Nimen merkitys: Laboratoriossa Mihail oli osastolla B, koekappale 15. Mihail on kutsumanimenä. Ikä: noin. 2-3 vuotta. syntympäpäivä: 23.4 Skp:Uros Laji/rotu: Sekarotuinen koira. Oikea rotujen sulatusuuni. Tästä löytyy kaukaista sutta, erinlaisia arktisia ja alkukantaisia rituja. Vinttikoiraakin löytyy. Lauma: Vapaa kansa Luonne pähkinänkuoressa: Voi vaikuttaa ulkoapäin sisäänpäinkääntyneeltä. Tämä ei tosin pidä paikkaansa, sillä Mihail viihtyy kyllä oiekin hyvin pienessä seurassa, mutta mikään äärimmäinen laumaeläin tämä ei ole. Liika porukka ja hälinä saa vain olon ahdistuneeksi. Vaikkei mikään laumaeiläin olisikaan, kunnioittaa ja tottelee korkea-arvoisempia kuin tämä itse on. Mutta kaikkia mitä edellä mainitut käskisi tämän tehdä, ei Mihail suorita. Mihail on viisas ja harkitsevainen persoona, joka miettii kahdesti ennekuin mitään tekee. Kunnia on tärkeä, eikä tämä tee mitään mikä vaarantaisi tämän maineen... tai muutakaan vaarallista.Uskollinen persoona, luottavainen, jolle voi hyvin purata painot sydämmestään. Mihail tekee mitä lupaa ja auttaa ystäviään vaikka se taistelisi paljonkin tämän luonnetta vastaan.Mihail pyrkii pitämään mielensä aina avoimena ja positiivisena, ehkä joskus jopa liiankin positiivisena. Tietää, että vihaisena ja hädässä henkilö voi tehdä tai sanoa asioita mitä ei muuen tekisi. Moni asia saa kuitenkin tämän ärsyyntymään, kuten esim itseään täynnä olevat henkilöt ja ne jotka haluavat tappaa ilman mitään erikoisempaa syytä. "Pidän tappamisesta" tai vastaava on syy mitä Mihail inhoaa jonkun toisen murhaamisen syynä. Myös liiallinen itsesäälissä rypeminen ja angstaus ottaa Mihailia päähän. Tällaisissa tilanteissa tämä myös näyttää sen ilmi.Mihailille on jäänyt elinikäiset traumat ihmisistä, joita aika vain lieventää, mutta koskaan ne eivät varmasti unohdu. Kylvääkin joskus tarkoituksetta pahaa mainetta ihmisistä ja kertoo mitä kaikkea nämä voivat tehdä koiralle. Mihail ei ole mikään äärimmäisen hyvä taistelija, mutta joskus sanat iskevät kovemmin. Äärimmäisissä tilanteissa tämä käyttää hyväkseen teräviä kynsiään, vahvoja leukojaan ja teräviä hampaitaan. Pitää esim: - Viileä tuuli - täysikuu - juokseminen, nopea vauhti - kevyt sade - sumu - luotettavat persoonat - ystävät Ei pidä esim: - rankkasateesta, ukkosesta - ihmisistä - liian suuresta väenpaljoudesta - itsekeskeisistä, ja muutenkin ärsyttävistä persoonista. - "Tapan koska se on hauskaa" tyypit. - johtajista, jotka tekevät vääriä päätöksiä. Menneisyys ja Nykyaika: Syntyi villikoiraperheeseen, mutta tämä vietiin nopeasti pois perheensä luota koe-eläimeksi laboratorioon. Kokemukset siellä ovat jättäneet Mihailiin elinikäiset arvet. Labrassa tämän ruumis tuhottiin laittamalla siihen kehonosia muista tämän lajikumppaneista ja tähän testattiin miten elävä keho reagoi joihinkin aineisiin ja myrkkyihin. Näiden takia tämän keho saattaa vieläkin reagoida joihinkin muihin asioihin erillä tavalla kuin muiden. Labra tarvitsi tietenkin tutkimuksiinsa rahaa, ja sitä saatiin esim. myymällä pentuja joita ei käytettäisi kokeissa. Tämän takia Mihailkin on yhden pentueen isä. Tämä ei kuitenkaan kerennyt olla kauaa pentueidensa ja pentujen äidin kanssa, ennekuin tämä sai siirron. Tämä ja muutama muukin koira lähetettiin Dogman saarella sijaitsevaan tutkimuskeskukseen. Siellä koirat saavat jopa jaloitella häkeissä ulkona, mutta Mihail haluaa karata. Tätä tämä on suunnitellut jo pitkään. Parin kerran tämä on päässyt ulos, ja eräällä kerralla tämä liittyi Vapaseen Kansaan. Nimellisesti tämä siis on Vapaassa Kansassa, mutta lauman toimissa ei niinkään. Ulkonäkö: http://i434.photobucket.com/albums/qq63/Kylkiluu_album/skannaa0017.jpg <- kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa~Ruumiinrakanna on neliömäinen. Raajat ovat pitkät ja vahvat. Korvat ovat pystyt, teräväkärkiset ja eteenpäin suuntautuneet. Silmät punaiset ja mantelin muotoiset. Mihailin oma alkuperäinen turkki on lyhyttä ja tiheää. Aluskarva on paksua, ja turkki pitää muutenkin hyvin kylmää. Laboratoriossa tämän omat kehonosat poistettiin, ja tilalla on kahden erin koiran kehonosia. Nämä osat eroavat sekä turkin väristä ja arvista jotka kehossa kulkevat. Vasemmassa takajalassa tällä on Viiden toista muotoinen arpi, joka kertoi tämän "kappalenumeron".Mihail omaa harjamaisen pitkäkarvaisen hännän, ja mustan pitkän harjaksen. Korupuolta on edustamassa vasemmassa jalassa oleva pronssinen koru, johon on kaiverrettu "B", eli osasto missä Mihail on ollut. Siinä lukee myös kahden tutkijan nimet jotka olivat eniten tekemisissä koiran kanssa.Lävistyksiä tällä on pärstässä aika monipuolisesti. Vaaleansinisen kirsun alla alahuulessa on pieni musta rengas, ja molemmilla puolilla kuonossa ylähuulessa on kaksi mustaa pientä palloa. Silmien yläpuolella on kaksi palloa (ovat siis samaa lävistystä), korvissa on alhaalla renkaat ja korvien läpi keskeltä menee "piikit". Parhaiten ne näkee kuvasta. Muuta pientä infoa: - http://www.youtube.com/watch?v=AvJevERKT-g UVERworldin "Zero No Kotaen" tyypillinen kappale olisi hyvä tunnuskappale Mihailille. Aina kun tuon kappaleen kuulen, tulee jotenkin Mi mieleen. - Olen ollut joskus aikaa sitten Dogmassa erillä nimimerkillä, joten tämä on vähänniinkuin comebacki. : D - Kylkiluun ensimmäinen hahmo Dogmassa - Mihailin syntymäpäivä oli siis myös päivä jona hahmo valmistui Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Tervetuloa mukaan, ja hienon hahmon olet värkännyt. :)

Kastiel

Pelaaja: Denver Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: Haa, en olekkaan aikoihin laittanut tänne mitään. x) Tällä kertaa on vähän lyhyemmät tiedot, ja sinua ei edes ole varoitettu etukäteen. Nomut, asiaan. Nimi: Kastiel Nimen merkitys: Kastiel on muunnos nimestä Castiel. Castiel on yksi enkeleistä, ja torstaipäivän suojelija. Kutsutaan: Kastiel tai Kas. Joskus, kun uros ei viitsi kertoa nimeään, syntyy sellaisia lempinimiä kuin Turma, Peto, Luuranko tai Demoni, mitä nyt kenellekin tulee herrasta mieleen. Ikä: Ihmisittäin uros on noin 25 vuoden ikäinen, eli koirien iässä hieman yli kaksivuotias. Syntymäpäivä ja horoskooppi: 27.9, eli on horoskooppimerkiltään Neitsyt. Rotu/laji: Susi. Isän puolelta suvussa voi mahdollisesti olla jotain isokokoista koirarotuakin. Sukupuoli: Uros. Lauma & arvo: Vapaa kansa, ei erityistä arvoa. Säkä & paino: Säkäkorkeus noin 70cm, paino jotain 35 kg paikkeilla. Ulkonäkö: Kuva: http://i51.photobucket.com/albums/f373/Kazard/Kastiel01.png (älkää välittäkö harvinaisen loistokkaasta muokkauksesta selkäkuvassa) Rakenne: Uros on pitkäjalkainen, hoikka ja pikemminkin jäntevä kuin lihaksikas. Sen olemusta hallitsee lievä anorektisuus ja melko vähäinen lihasmassa. Jalat ovat kuitenkin voimakkaat ja tassut keskikokoiset ja hyvin muodostuneet. Selkä keskipitkä, ja vatsalinja melko jyrkkä, mitä turkki entisestään korostaa. Häntä uroksella on pitkä ja kapea, mutta hyvin tuuhea,. Sillä on pitkä, taipuisa kaula, tyypillisen susimainen pää. Kuonossa on pieni kyömy, korvat ovat pystyt. Silmät ovat hieman vinot ja hyvin ilmeettömät. Laihuuden vuoksi luut törröttävät paikoin esiin: Lonkkaluut, olkaluut, selkä- ja niskanikamat sekä jalkojen taipeiden luut ovat selvästi tunnettavista, lonkkien ja olkaluiden tapauksessa joka nähtävissä. Perusrakenne on kuitenkin hyvä. Turkki ja väritys: Sudella on karhea, kaksikerroksinen ja säänpitävä turkki. Turkki on melko lyhyt, lukuun ottamatta häntää, vatsaa ja poskia, joissa on pidempää, usein takkuista karvaa. Väritykseltään uros on varsin yksinkertainen. Turkin pohjaväri on sysimusta, ilman pienintäkään vivahdetta esimerkiksi ruskeaan tai siniseen. Mustalla pohjalla on valkoisia kuvioita. Kasvoissa sillä on silmien alla ohut, valkoinen viiva, joka muodostaa silmät alle kolmion. Otsassaan sillä on vastaava viiva, joka muodostaa vinoneliön. Heti korvien takaa alkava siima haarautuu kuudeksi suureksi ja yhdeksi pieneksi raidaksi, joista ensimmäinen on hieman ennen säkää. Kaikkien kuuden isomman raidan sisällä on musta, teräväkärkinen osa, joka saa kuvioinnin muistuttamaan luurankoa. Entisestään tunnelmaa vahvistavat kaksitoista mustaa soikiota siiman molemmissa laidoissa, jotka tuovat mieleen selkänikamat. Hännässään sillä on kolme valkorajaista, mustaa raitaa, joiden sisältä löytyy toinen, pienempi valkea raita. Yksi vastaava raita on myös molemmissa takajaloissa. Lisäksi takajaloissa on kintereen alapuolella yksinkertaiset, valkorajaiset pikkuraidat. Vasemmassa etujalassa on yksi valkea raita, oikeassa kaksi. Lisäksi kaikki varpaat ovat valkoiset. Etujalkojen raitoja lukuun ottamatta kaikki kuviot ovat symmetrisiä. Tuntomerkit: Uroksen kuviointi on melko tunnuksenomainen, samoin kuin sen kirkkaankeltaiset, melkein kullanväriset silmät. Arpia tai muita koristuksia sudella ei ole. Fyysiset ominaisuudet: Laiha uros ei kuulu niihin kaikkein vahvimpiin tapauksiin. Se ei ole mitenkään erityisen voimakas, vaan oikeastaan melko heikko. Se ei myöskään ole erityisen nopea, vaikka omaakin hyvän reaktiokyvyn ja terävät refleksit. Sen sijaan se on taipuisa ja ketterä, ja sen, minkä se voimassa ja nopeudessa häviää, sillä on tapana voittaa taitavasti koordinoiduilla ja eleettömän tyylikkäillä liikkeillään. Sudella on kuitenkin lajinsa edustajaksi hieman huono kunto, ja lisäksi se on tyystin uimataidoton. Luonne: Ulkoisesti uros vaikuttaa ylitsevarmalta ja röyhkeältä luonteelta, mutta kuitenkin hyvin älykkäältä. Se ei tunnu piittaavan muista laisinkaan, ei tunne katumusta ja käyttäytyy hyvin impulsiivisesti. Tuntuu, kuin sillä ei olisi minkäänlaisia tunteita. Valitettavasti kaikki näistä olettamuksista ovat totta, sillä Kastiel sairastaa vakavaa antisosiaalista mielenhäiriötä, joka suden tapauksessa on yltänyt psykopatian tasolle. Tautinsa vuoksi se on välinpitämätön kaikkia sääntöjä ja rajoituksia kohtaan, ja käyttäytyy täysin oman mielensä mukaan. Uroksella ei ole minkäänlaista moraalikäsitystä, ja vaikka se ei varsinaisesti ole paha, sen kykenemättömyys ymmärtää hyvän ja pahan välistä eroa tekee siitä vaarallisen. Uroksen käytös on aina erittäin impulsiivista ja arvaamatonta, ja huonoina päivinään sillä esiintyy provosoimattomia aggressionpurkauksia, jotka saattavat ilmetä väkivaltana. Kastiel on monien psykopaattien tapaan erittäin petollinen, ja käyttää muita hyväkseen vailla katumusta. Katumuksen ja empatian puute aiheuttaa myös sen, että se saattaa laukoa hävyttömyyksiä ymmärtämättä loukkaavansa toista, sekä siinä, että se ei lainkaan piittaa muiden turvallisuudesta, ja joskus ei omastansakaan. Tunteet uroksella ovat lähes olemattomia ja hyvin pinnallisia, lukuun ottamatta sen syvää rakkautta itseään kohtaan. Tummaturkki sairastaakin psykopatian lisäksi narsismia. Kastiel on terävä päästään ja osaa käyttää älyään taitavasti omien etujensa ajamiseen. Koska uroksen mieltä eivät sumenna mitkään harhaluulot, eikä se tunne epävarmuutta, sen ajatustenjuoksu on aina hyvin kirkasta, ja se on aina varma itsestään. Lisäksi sen täydellinen moraalin puute mahdollistaa teot ja ajatukset, joita tavallinen koira ei voisi tehdä. Järkensä ansiosta susi on myös nopea oppimaan, ja elämänsä aikana se on oppinut uskottavasti matkimaan tunteita ja niihin liittyviä reaktioita, sekä lukemaan muita. On sitten eri asia, milloin se jaksaa tätä taitoaan hyödyntää. Silloin, kun Kastiel jaksaa leikkiä normaalia, se on yleensä erityisen kiinnostunut hakemaan omaa etuaan. Tilannetta helpottaa se, että moraalittomuus tekee valehtelusta helppoa. Kastiel ei osaa rakastaa tai välittää, ainakaan kenestäkään muusta kuin itsestään. Kaikki muut ovat sille vain työkaluja, joita voi käsitellä miten haluaa. Moraalittomuus ja äkkipikaisuus saavat sen tekemään niin hyviä kuin pahojakin tekoja hetken mielijohteesta, mikä aiheuttaa usein epämukavia tilanteita kaikille ympärillä olijoille. Valitettavasti uros ei viihdy yksin kovinkaan hyvin, vaan hakeutuu lähes poikkeuksetta muiden seuraan saadakseen näistä hupia. Koska ulospäin sen luonne saattaa vaikuttaa itsevarmalta ja hyvin rohkealta, sen olemuksessa on tiettyä karismaa, joka entisestään auttaa sitä käyttämään muita hyväkseen. Tämä tietysti vain siinä tapauksessa, että se on kyllin kiinnostunut tarjolla olevasta edusta käyttäytyäkseen edes melkein normaalisti. Uroksen tunneskaala on muutoinkin erittäin vähäinen ja laimea. Rakastaa se ei osaa lainkaan, ja lähes kaikki muutkin inhimilliset tunteet, kuten suru, ilo ja kiukku ovat lähes olemattomia. Näiden sijaan se tuntee fyysisiä asioita, kuten nälkää, väsymystä, janoa ja kipua, joihin se saattaa reagoida arvaamattomasti ja erittäin voimakkaasti. Varsinaisen ilon sijaan se tuntee eräänlaista irrallista hilpeyttä saavuttaessaan tavoitteensa, tai kun jokin tapahtuma saa sen aivot erittämään mielihyvähormoneja. Lisäksi se osaa tuntea pettymystä, joskin lähinnä silloin, kun kaikki ei mene sen mielen mukaan. Kastiel on erittäin ylpeä ja itsekeskeinen, mikä liittyy myös sen narsismin oireisiin. Koska tunteet ovat hyvin vähäiset, susi toimii pitkälti rationaalisen ajattelun ja päättelyn pohjalta, mitä ei tosin aina uskoisi, kun se ylireagoi ja käyttäytyy täysin holtittomasti. Sudella ei ole minkäänlaista laumauskollisuutta, eikä se usko mihinkään ylempään voimaan. Siksi sellaiset asiat kuin laumat, jumalat ja demonit ovat sille täysin yhdentekeviä, eikä sitä kiinnosta lainkaan, mihin laumaan vastaantulija kuuluu. Kaikki ovat kuitenkin olemassa vain hänen miellyttämisekseen. Koska koko lauma-asia on sille niin merkityksetön, se saattaa esittäytyessään ilmaista jonkin muun lauman, jos ajattelee siitä koituvan jotakin hyötyä itselle. Lyhyesti ilmaistuna Kastiel on vakavasti mielisairas yksilö, jonka persoonallisuus koostuu narsismin ja antisosiaalisen mielenhäiriön oireista. Sisäisesti tunnekuollut, moraaliton ja sosiaalisesti kykenemätön, vaikka osaa halutessaan olla ulospäin karismaattinen ja hurmaava. Päivästään riippuen se saattaa olla mukavin koskaan tapaamasi henkilö tai pahin painajaisesi, mutta se on aina yhtä petollinen, oli ulkokuori mikä tahansa. Menneisyys: Kastielin elämä ei saanut alkuaan onnellisimmalla mahdollisella tavalla. Uroksen isä, Tempest, sairasti suhteellisen lievää antisosiaalista mielenhäiriötä, ja äiti Iris rakasti silti puolisoaan toivottomasti. Kun pari sai pentuja, ei isää kiinnostanut näiden kasvatus lainkaan, eikä raskaasta synnytyksestä väsyneestä äidistäkään oikein ollut huoltajaksi. Vasta kun äidin voimat alkoivat parin päivän kuluttua palailla, se alkoi huolehtia pennuistaan, ja silloin seitsemästä pennusta kaksi oli jo kuollut aliravitsemukseen. Nämä pennut olivat pentueen nuorimmat, ja olivat syntyneetkin heikkoina, joten niiden kuolema ei ollut kellekään yllätys. Kastiel itse oli pentueen keskimmäinen. Pentujen isää näkyi vain harvoin, sillä se kierteli mielensä mukaan ja ilmaantui vain joskus kotipesälle. Tempestin lukuisat suhteet muiden naaraiden kanssa ja täydellinen välinpitämättömyys puolisoaan ja tämän pentuja kohtaan ajoivat Iriksen hulluksi surusta, ja se kuoli pentujen ollessa noin vieroitusikäisiä. Tässä vaiheessa pennut alkoivat olla melko aktiivisia, mutta eivät vielä selvinneet yksin. Syystä tai toisesta Tempestin mielenkiinto pentuihin heräsi Iriksen kuoltua, ja se alkoi raahata jälkikasvuaan mukanaan. Mikään ihannevanhempi se ei ollut, sillä täydellisen moraaliton ja välinpitämätön uros laiminlöi ja pahoinpiteli pentujaan. Näiden kahden yhdistelmä teki pennuista käytöshäiriöisiä ja säikkyjä. Kaikista paitsi Kastielista. Nuori susi kohteli sisaruksiaan vähintään yhtä huonosti kuin isäkin, eikä piitannut näistä lainkaan. Jopa uroksen isä tajusi, että Kastiel ei ollut normaali, vaan hänen itsensä kaltainen. Antisosiaalinen mielenhäiriö oli periytynyt isältä pojalle, ja huono kohtelu oli tehnyt sairaudesta vielä vakavamman kuin isällä. Tästä kaikesta kummallisen ihastuneena Tempest hätisti muut pennut tiehensä, ja piti vain Kastielin kanssaan. Pentu, joka ei tuntenut rakkautta eikä kiitollisuutta, roikkui tottuneesti isänsä kintereillä, ja koska isästä ei ollut minkäänlaiseksi roolimalliksi, mielisairaus syveni entisestään. Isä ja poika seikkailivat yhdessä ympäri saarta tehden mielensä mukaan, kunnes Kastiel yhtenä iltana lähti. Mitään kummempaa syytä sillä ei ollut, moinen ajatus vain oli sattunut tulemaan sen päähän. Sen koommin se ei isäänsä nähnyt, ja unohti tämän nopeasti täysin. Ilman sen kummempaa päämäärää susi hortoili ympäri saarta, tehden mitä lystäsi ja välittämättä kenestäkään muusta. Se pysyi vanhempiensa laumassa, ateisteissa, koska koko lauma-asia ei kiinnostanut sitä lainkaan. Samaa hortoilua se jatkaa yhä. Taistelutavat, Sudella ei ole mitään erityistä taistelutapaa, vaikka se tappeleekin suhteellisen usein. Ainoa sen taisteluille tyypillinen ominaisuus on täysin äkillinen hyökkäys. Uros saattaa ensin jutella ihan normaalisti ja käyttäytyä jopa miellyttävästi, ja yhtäkkiä aggressiopurkaus nostaa rumaa päätään. Tummaturkki on taistellessaan aina epärehellinen, julma ja armoton, eikä se pahemmin katso, kehen käy kiinni, kun kiukuttaa. Ei yleensä pärjää pidemmissä taisteluissa, ja tietää sen itsekin, mutta ei hyökätessään välitä omasta turvallisuudestaan, ja voi käydä ylivoimaisen vihollisen kimppuun. Perhe: Kuusi sisarusta: Phobos (uros), Fay (naaras), Isaac (uros), Astra (naaras) & kaksi nimetöntä naaraspentua. Isä Tempest (ei tietoa) Äiti Iris (kuollut) Muuta: ~ Tunnuskappaleena Metallica – Master of Puppets ~ Uroksen ääninäyttelijä on Mikael Åkerfeldt, Opethin laulaja. Myös uros saa äänensä suhteellisen pehmeästä ja korkeasta hurjaan karjuntaan, ja sen äänensävy saattaakin heitellä rajusti. (hyvä esimerkki olisi Ayreon – Day Twelwe – Trauma) ~ Hahmo on sarjassamme ”Denver tekee kuvasotkun koulussa”. ~ Kaikki uroksen luonteessa kuvaillut psykopatian oireet ovat oikeita antisosiaalisen mielenhäiriön ja siihen liittyvän psykopatian oireita. Koska tauti on persoonassa erittäin vallitseva, on suden oma luonne aika mitätön. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Jees, hieno hahmo, kuten tavallista, uniikit kuvioinnita ainakin. :)

Nightmare

Pelaaja: Kalmanhurtta Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Valloittajat Kuva: Linkki Kuvaus: Tulossa~ Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Ohhoh, olipas pitkä hakemus! Mutta hyvältä kuulosti, joten tervetuloa. :)

Intimider

Pelaaja: Kirsikkasilma Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Punainen Kuu Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Intimider Rotu: Sekarotuinen koira, 50% Vinttikoiraa ja 50% Ikä: 3vuotta Skp: Uros Ulkönäkö: Intimider on joidenkin mielestä pelottavan näköinen. Uros omistaa paljon arpia ja pari ketjua. Uroksen turkissa on valkoista ja keltaista. Keltaista löytyy päässä ja selässä, etu- ja takatassussa. Uroksen molemmat korvat ovat leikattu irti vähän yli puolestavälistä. Uroksella on arpia silmien kohdalla, tassuissa, niskassa, vatsassa ja selässä. Selässä oleva arpi on tehty veitsellä ja siinä tähti. Intimiderin vasemmassa takatassussa puuttuu yksi varvas. Pari ketjua lähtee uroksen kaulassa olevasta metalli rinkulasta. Yksi ketju lähtee etutassuun ja toinen menee korvaan, korvassa se on kiinni pienellä korvakorulla. Uroksen takatassussa löytyy metallirengas. Uroksella on myös kielessä ja huulessa lävistys. Intimider on hyvin hoikka. Uroksella on melko pitkät jalat joka on peritty hänen äidiltään. Intimiderillä on mustat pitkät kynnet. Intimiderin turkki on lyhyt. Uroksen hännässä olevan siteen alla on vain nahkaa. Intimider on kokonaan sokea, hänen oikean silmän kohdalla on vain lasisilmä ja vasemman silmän kohdalla on tyhjä kuoppa. Säkältään Intimider on 68cm. Luonne: Intimider on äkkipikainen ja kova taistelija ja siksi hän saattaa hyökätä ilman syytä. Uros on pahan suinen ja siksi hän usein kiroilee. Joskus Intimider saattaa pomotella ja se on tälle paha tapa. Uros ei siedä nyhveröitä, ja niille hän pystyy antaa suoraan turpaan. Uros ei sula helpolla, mutta jos hänelle muistutetaan hänen vaikeista ajoista, Intimider saattaa murtua ja hänen sisäinen suru pääsee valoilleen ja joskus hän saattaa jopa hyökätä, mutta harvoin sillä sisimmässä oleva kipu on niin herkkä. Uroksemme on muuten koko ajan paha ja hän ei pelkää taistella. Usein Intimider saattaa olla kettumainen. Uros saattaa hyvinkin tulla syömään ja olla puhumatta, mutta kun on vatsa täysi hänelle saattaa herätä halu tapella. Intimider muuten tykkää olla yksin paitsi jos hän pääsee tappelemaan. Mitä tulee uroksen pahuudenpalvontaan, se on voimakasta. Intimider käyttää yleensä ruokanaan tappamaansa suden/koiran. Vaikka itse uroksemme tykkää pomotella, hän on silti uskollinen omalle jumalalleen. Menneisyys: Intimider syntyi labrotorioon jossa tehtiin eläin kokeita. Hänelle pistettiin paljon ketjuja ja tehtiin paljon haavoja testien takia. Häneltä jopa poistettiin silmät ja pistettiin toisen silmän paikalle lasisilmä. Ollessaan vuoden siellä, uroksemme onnistui pakenemaan. Hänelle jäi pari ketjua kaulaan ja takatassuun. Hän sai roikkuneen ketjun kiinnitettyä oikeaan korvaan. Toinen ketju hänellä oli jo valmiina vasemmassa etutassussa. Maailmalla hänet pahoin pideltiin ja siitä hän on saanut loput arvet ja siinä samalla hänen kieli oli halkaistu ja korvat leikattiin. Hänelle jopa tehtiin poltettu jälki vasempaan kylkeen. Kahden vuoden aikana hänelle kasvoi paha luonne ja hän halusi kostaa kaikille. Ajallaan hän alkoi uskomaan pahuuden jumalaan ja hän alkoi tappaa monia. Ruokanakin hän alkoi pitää muita koiraeläimiä. Oltuaan ulkoilmassa sokeana, Intimider alkoi oppia liikkumaan ja taistelemaan sokeana. Harmikseen eräänä päivänä uroksemme joutui laivalle. Laivalla hän tappoi pari ihmistä keneenkään huomaamatta. Lopulta ruumiit löydettiin ja alettiin varoa tappajaa. Intimider naureskeli itsekseen, mutta sitten yltyi myrsky. Myrskyn aikana uroksemme joutui yliaidan. Suolainen vesi kirveli tuoreita arpia, mutta Intimider pysyi siinä ajatuksessa, että hänen jumala on tehnyt tämän tarkoituksella. Ei aikaakaan, kun uroksemme löysi tukin jonka avulla hän kellui saarelle. Intimider lähti kulkemaan saaren hiekkarannalta kohti metsää, toivoen, että hänen jumala on antanut hänelle paremman elämän. Heikkoudet ja vahvuudet: Intimider omistaa terävät kynnet ja hän on aika hyvä taistelemaan. Kuitenkin hänelläkin on heikkous, nimittäin sokeus. Jos vastustaja kulkee hiljaa ja osaa sekoittaa hajunsa ilmaan kätsästi, Intimider on pulassa. Myös uroksen laihuus on huonoja puolia. Kuva unohtui... http://i301.photobucket.com/albums/nn47/Neppeli/skannaa0001-2-2-1.jpg Tuossa on kuva ja tiedot edellisessä viestissä :3 Toivottavasti kelpaa tälläinen sokea mörkö : D Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Muistathan, että sokeus asettaa hahmollesi rajoituksia, joten pelaathan maltillisesti. :) Tervetuloa mukaan!

Evra Ewa Evian

Pelaaja: Suski Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Valloittajat Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Evra Ewa Evia Kutsutaan: Evi, Evra, 'E' jne. Nimen tarkoitus: Evra on ulkomaalaisen jalkapalloilijan nimi, Ewa ja Evia eivät tarkoita oikeastaan mitään. Sukupuoli: Naaras Ikä: Vastasyntynyt Syntymäpäivä: 6.3.2009 Säkä/paino: Aikuisena n. 56cm / 18kg Rotu: Sekarotuinen, Bordercollieta (äiti) & harjasutta+siperianhuskyä (isä) Lauma: Valloittajat Asema laumassa: Tavallinen laumalainen Luonne: Pentuna Evra on varsinainen hölösuu. Se puhuu kaikkea mitä sylki suuhun tuo, eikä pahemmin mieti muiden mielipiteitä. Se haluaa kokeilla kaikkea vaikka sitä kiellettäisiin. Ja varsinkin jos kielletään, pentu innostuu enemmän. Evra on poikatyttö, se haluaisi kovasti olla poika ja viihtyy melkeimpä vain poikien seurassa. Evra haluaa antaa itsestään muille hieman salaperäisen ensivaikutelman. Se ei kerro kaikkea heti ensitapaamisessa, vaan mielellään puhuu pinnallisista asioista ja kyselee muilta. Naaras on melko ennakkoluuloinen, se saattaa aluksi tuomita jonkun ulkonäön perusteella, mutta tutustumisen jälkeen mielipiteet useimmiten muuttuvat. Evra pistää mielellään muut asialle juonittelemalla. Kyllä se itsekin asioita hoitaa, mutta kaikkein hankalimmat jättää muiden harteille. Naaras onkin melko taitava puhumaan toisia ympäri. Mikään ei estä sitä vähän huijaamasta - pokerinaama kyllä kestää valkoiset, ja vähän mustemmatkin valheet. Evralla ei ole kuitenkaan tapana hyväksikäyttää omia läheisiään. Muita laumalaisia se kyllä huputtaa melkeimpä mielellään. Mikäs sen mukavampaa kuin nauraa jollekkin seläntakana? Yksinkertaisesti sanottuna Evra on ovela ja viekas. Naaras saattaa selvitä puhumalla mitä kummallisimmistakin tilanteista, riippuen tietenkin miten kovapäinen kaveri on vastassa. Eviltä ei puutu älyä, se on varsin fiksu ja kekseliäs. Evra kuitenkin haluaa ottaa opiksi virheistään, yleensä kuitenkin kantapään kautta. Vaikka neitiä varoiteltaisiin tai kiellettäisiin, sitä enemmän motiivia sillä on tehdä kielletty asia, joutuen pian huomaamaan että saattoi sittekin olla väärässä. Jos naaraalla on tietty mielipide asiasta, ei sen päätä niin hevillä käännetäkkään, ei ainakaan ulkopuoliset. Tempperamenttisuutta siis löytyy. Evralla on mielikuvitus ystäviä. Varsinkin pentuna se saattaa leikkiä kauankin aikaa kavereidensa kanssa joita kukaan muu ei näe. Evin paras ystävä, Mielikuvitus Patch kulkee yleensä neidin mukana. Patch on uros, rodultaan leikkisä ja energinen Weimarinseisoja. Ulkonäkö: Kuva: http://i349.photobucket.com/albums/q396/suskiy/evraewaevian.jpg (silmä meni pilalle) Yleisvaikutelmaltaan sopusuhtainen, sulavalinjainen ja tyylikäs, jokseenkin viehättävä. Vaikka Evra on kevyt, siro ja narttumainen, se on kuitenkin tukeva ja soveltuu juoksemaan pitkiäkin matkoja. Ruumis on pitkänomainen. Pää on hieman leveähkö, ja sillä on puolipystykorvat kuten Bordercollieilla yleensäkin. Häntä on pitkä, mustaharmaa raidallinen. Väritykseltään Evra on "Blue merle". Sen niska on valkea aina rintakehään asti. Samoin tassuissa on valkeat sukat. Oikeassa etutassussa on ripaus sinistä, isältä peritty. Myös sen silmät ja kirsu on Kansakselta, Ne ovat kirkkaat merensiniset. Evran turkki on puolipitkä ja pörröisen pehmeä. Siihen takertuu helposti oksia ja muuta roskaa. Menneisyys: Texcéan ei ehtinyt luolaan asti, ja joutui etsimään Nenéare metsästä suojaisan paikan synnyttämään. Pennut syntyivätkin turvallisesti, ja pian syntymän jälkeen paikalle pamahti Texcéanin vanha tuttu, Daki. Muuta: Äiti: Texcéan Isä: Roberto Kansas Wyandotte Sisarukset: Narya Elwe //Tälläistä siis ~ Me tehdään piakkoin sitten aikahyppy että pennut ovat vähän isompia ja pelaillaan jonkun aikaa pentupelejä. Kirjoittelen menneisyyden sitten uudelleen kun tulee lisää kirjoitettavaa ^^ Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Hyvä, hieno hakemus.

Narya Elwe

Pelaaja: Kisa Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Valkoinen Virta Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Narya Elwe Nimen merkitys: Flaming feelings/heart Sukupuoli: uros Ikä: syntyy 6.3. Laji: 25% harjasusi, 25%siperian husky ja 50% bordercollie Säkäkorkeus/ paino: -”- aikuisena: 63cm/34kg Ulkonäkö: Kuva http://img.photobucket.com/albums/v202/aliez/Elwebyme2.jpg (oma) http://img.photobucket.com/albums/v202/aliez/Elwe1.png (kuvapohjaan muokattu, osittain Rosan & Suskin tekemä) Melko jäntevä, muttei kuitenkaan kauhean massiivinen. Muistuttaa lähinnä kevytrakenteista sutta. Pohjavärinä on musta, etutassuissa on kuitenkin valkoista n. kintereeseen asti. Vasemman takajalan toiseksi ulommainen varvas on sininen. Elwellä on pystyt korvat ja vaaleansiniset silmät. Oikeassa korvassaan, sillä on kaksi sinistä rengasta. Vasemmassa korvassa on yksi kultainen rengas. Kaulassa roikkuu sininen ketju, jossa on pyöreä, valkoreunainen koru. Korun sisäosa on sininen. Luonne: Elwe on luonteeltaan melko sopuisa ja laskelmoiva. Se ei pidä riskien otosta ja suunnittelee toimensa aina tarkkaan. Suunnittelu onkin yksi Elwen mielipuuhista, erityisen mielellään se suunnittelee, mitä muut tekevät. Vaikka uros maalaileekin taivaita suunnitelmillaan, on se periaatteessa varsin realistinen. Turhaa toive ajattelua ei löydy, mutta pessimistiin uros ei sorru sitten millään. Tämä herra on myös kova tasa-arvon kannattaja, niin oikeuksineen kuin velvollisuuksineenkin. Nartut ei luista mistään sukupuoli verukkeella, mutta heitä ei myöskään saa jättää ulkopuolelle tai muutoin aliarvioida. Normaalitilanteissa Elweltä löytyy kuitenkin varsin vahva herrasmiesvaisto, mutta tämä koskee vain mukavia naaraita. Elwe rakastaa tiedon keräämistä. Se tahtoo tietää kaikesta, kaikista ja joka asiasta niin paljon kuin mahdollista. Tiedon jakaminen on sitten toinen juttu, mutta ystävilleen se uskoo myös tärkeää tietoa. Apua uros voi antaa täysin tuntemattomallekin, mutta omasta mielestään epäkunnioittavasti tai muuten ala-arvoisesti käyttäytyvät se jättää omaan arvoonsa. Ystäviensä puolesta se tekisi mitä vain. Hyväksikäyttöä uros ei kuitenkaan hyväksy, mikäli se kohdistuu tähän itseensä tai läheiseen henkilöön. Toisinaan uros voi puuttua myös heikompien asioihin, mikäli se tilanteen katsoo sitä vaativan. Varsinaisesti toisten asioihin sotkeutumien ei kuitenkaan Elwelle kuulu. Uros on varsin puheliasta sorttia, mutta harkitsee sanojansa melko tarkkaan, ellei kyse ole väittely tai muusta kiista tai kilpailutilanteesta. Uros on varsin kilpailuhenkinen ja kunnianhimoinen. Se on mielellään oikeassa ja paras. Häviöstäkään Elwe ei kuitenkaan lannistu vaan kehittää taitojansa ja tietojansa jatkuvasti. Urokselta löytyy myös melko laaja huumorintaju, ja se nauttii humoristisesta seurasta. Myös puheliaat tai vaikkapa kiinnostavan taustan omaavat saavat plus pisteitä. Ylipäätänsä Elwe pitää uusista tuttavuuksista ja koettaa usein hankkia itselleen ystäviä. Töykeät tai julmat koiraeläimet se jättää mieluusti omaan arvoonsa, mitä nyt joskus mulkaisee pahasti tai sanoo teräviä kommentteja. Muun tiedon ohella myös taistelutaitojen oppiminen kuuluu Elwen suunnitelma listaan. Uros on ja haluaa aina olla valmis puolustamaan omiaan. Varsinainen riidanhaastaja Elwe ei ole, ja varsinkin heikompia hyökkäyksiä jakeleva saa muutaman kerran iskeä, ennen kuin uros sopivasti suutahtaa vastatakseen. Yleensä erimielisyydet koetetaan selvittää puhumalla ja tuimalla ilmeellä. Elwe luottaa myös kokoonsa riitatilanteissa, suurehko uros ei heti hätkähdä pienemmän vastustajan uhitteluista. Kokoonsa nähden uros ei ole kovin massiivinen ja tästä syystä se on myös varsin ketterä. Tunteetonta tappajaa herrasta ei millään saa aikaiseksi. Maassa makaavaan voimattomaan viholliseen ei kajota, ellei tämä jotain aivan kauheaa ole tehnyt. Elwellä on joitain elämän perusperiaatteita ja yksi niistä on lupausten pitäminen. Valkosia valheita saattaa toisinaan tulla, mutta lupaukset ovat totta ja pitävät. Elwe on lauman sisällä varsin oikeudenmukainen, muttei liiemmin jakele turhia säälipisteitä vihollislauman edustajille. Elwe kieltäytyy puolustamassa laumaansa vain siinä tilanteessa, että se kokee oman laumansa tekevän vahvasti väärin tai jos uros tuntee erittäin henkilökohtaisesti jonkun vihollisista. Tällöin se jättää ainakin tuntemansa ja näiden läheiset rauhaan, olipa kyse melkein mistä tahansa. Elwe tuntee pientä identiteetti ongelmaa laumansa suhteen. Lähes pikimusta uros tuntee itsensä hivenen ulkopuoliseksi pääosin vaaleiden tovereidensa keskuudessa. Tämä masentaa urosta melko useinkin, sillä se tuntee olonsa erittäin erikoiseksi monissa tapauksissa, vaikka parhaansa yrittää tulla hyväksytyksi. Monesti se miettii, miksei valinnut liittyä Valloittajiin äitinsä ja sisarensa seuraksi, mutta ei varsinaisesti päätöstään kadu. Syy tähän on se, että Elwe arvostaa klaanin ideologiaa ja aatteita, Valloittajien alueiden valtaukset ovat sen mielestä hivenen epäoikeudenmukaisia, vaikkei uros itsekään aina mikään enkeli ole. Rauhaisa elämä ja omien taitojen kehittäminen on sen mielestä tärkeämpää. Menneisyys: Syntyy Dogmaan ~6.3. Vanhempina Kansas & Texcéan. (tarkempi menneisyys jahka sellainen tulee) Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Hjuva hjuva. :)

Tomorak

Pelaaja: nameki Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Valkoinen Virta Kuva: Linkki Kuvaus: kuva > http://img19.imageshack.us/img19/3392/tomorak.png < Nimi : Tomorak Ikä : noin 4 vuotta Laji : susi [ ei tarkempaa määritelmää '> Sukupuoli : uros Luonne : Tomorak on hyvin luonnonläheinen susi. Se ei halua vahingoittaa ympäristöä, vaan haluaa suojella luonnon kauneutta. Siksi uros ei piittaa ihmisistä, jotka sitä tuhoavat kaatamalla puita ja tappamalla eläimiä. Tomorak on melko itsenäinen, on ollut koko ikänsäkin. Se ei halua olla riippuvainen muista, eikä näin siis tahdo olla taakkana. Mitään ystävyyttä syvempiä tunteita ei herra helposti sisällään kokoa, se ei tunne olevansa vielä tarpeeksi perillä itsestään antaakseen muiden koskettaa itseään henkisesti. Uros on siis näin ollen melko etäinen muita kohtaan, mutta käyttäytyy silti ystävällisesti ja asiallisesti, myös puhuessa teitittelee toisia. Rakkaus on siis melko vieras tunne otukselle, se ei ole koskaan rakastanut ketään, koska ei ole tuntenut rakkautta sitten syntymänsä jälkeen. Melko karu lapsuus on tehnyt Tomorakista kovapintaisen, eikä tuo siis näytä sisäistä tunnetaan muille helposti. Tomorak viihtyy yksikseen, se onkin mieluummin omissa oloissaan. Seura ei sitä ole koskaan oikein kiinnostanut, mutta kyllä se yleensä jos joku sattuu vastaan niin juttelemaan alkaa. Jos tosiaan pääsee uroon kanssa juttusille, se ei puhu muusta kuin olennaisista asioista siinä hetkessä, tai kuuntele vain mitä toinen sille selittelee. Tomorak hiljenee visusti menneisyydestään, eikä siis puhu siitä koskaan, kenellekään. Naaraille uros on melko etäinen, koska ei halua antaa niille mitään sellaista kuvaa, että olisi jotenkin kiinnostunut. Tomorak toimii melko usein muille “terapeuttina”, eli kuuntelee noiden huolet jos niitä sattuu olemaan ja sanoo oman mielipiteensäkin. Toisinaan uros ei pahemmin ota kantaa, riippuu toki asiastakin. Uroksille Tomorak on etäisempi kuin naaraille, se yleensä vain tervehtii ja menee menojaan. Mutta jos puheenaihe löytyy, niin ei Tomorak pelkää puhua. Se ei pahemmin avaudu, mutta puhuu siltikin niitä näitä. Jos joku joka sattuu vastaan on vihamielinen ja riidanhaluinen, kyllä Tomorak vastaan alkaa sanomaan. Jos uroon saa suuttumaan, tuo todella myös sitten suuttuukin. Uros on hyvä taistelemaan, se iskee kyllä niin, että tuntuu. Yleensä kuitenkin Tomorak saa olla rauhassa, mutta on sille tullut vastaan joitakin aggressiivisia henkilöitä. Vielä ei ole uros saanut tappeluista pysyviä arpia, mutta mistä sitä tietää jos oikein vahva köriläs sattuu vastaan. Ulkonäkö: Tomorak on hyvin normaalin näköinen ja värinen, vaaleanharmaa susi, mutta sillä on poikkeuksena vartalossaan vihreitä kuvioita. Vihertäviä merkkejä uroolla on sen kasvoissa, molemmissa olkapäissä ja reisissä. Tomorakin korvat, tassut ja hännänpää ovat tummemman harmaat. Uroksen rakenne on kepeä, se omistaa pitkähköt raajat ja vartalon. Uroon turkki on paksua, se suojaa kylmältä säältä mainiosti. Kuitenkin paksu karva on joskus melkoiseksi riesaksi, etenkin lämpiminä aikoina. Mutta Tomorak selviää kuitenkin hyvin. Herralla on vaaleanvihreät, jopa lumoavan kauniit silmät. Menneisyys: Niin kuin jo mainitsinkin, Tomorakin menneisyys oli melko karu. Kun Tomorak syntyi Dogman alueelle, se ei saanut kunnon hoitoa kuin vain parin ensimmäisen päivän ajan. Koska uroon äiti ei välittänyt hänestä paljoa ollenkaan, tämä ei saanut kokea tuon, eikä isänsäkään rakkautta. Hänen vanhempansa kyllä kasvattivat pienoistaan sallittuun rajaan asti, mutta jättivät tuon oman onnensa nojaan noin yhden vuoden iässä. Tomorakin isä oli kuitenkin onneksi opettanut harmaaturkkia niin hyvin, että tuo pärjäsi hyvin, osaten saalistaa ja liikkua huomaamattomasti. Mitään maailmaa mullistavaa ei ole uroolle sen melko lyhyen elämänkaaren aikana vielä tapahtunut, vaikka se on nähnyt ja kokenut melkoisesti. Muuta: - Tomorak on minun ensimmäinen hahmoni Dogmassa. - Tomorakin luonne on melko erilainen verrattuna muihin luomiini hahmoihin. - Tomorak on minulle tärkeä herra. - Ulkonäkö on kiva, vaikkakin melko yksinkertainen. - Uroon esittely kuva ei kerro mitään sen rakenteesta tai anatomiasta, mutta siitä näkee kuitenkin melko hyvin värin ja kuviot.~ ----------------------------------------- Noniin, toivottavasti on hyväksyttävä herra :3 Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Anteeksi että hahmon hyväksyminen kesti! Hieno hahmo, ja oikein paljon tervetuloa mukaan!

Ryuusei

Pelaaja: KarvaHaamu Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Punainen Kuu Kuva: Linkki Kuvaus: Kuva: http://tinyurl.com/bpqbkf Nimi: Ryuusei "Ryuu" Sukupuoli: Uros Ikä: 3-vuotta Rotu: Susi/koira (30% akita/husky, 70% susi) Lauma: Punainen Kuu Ulkonäkö: Ryuu on solakka ja jäntevä, keskikokoinen nuori uros. Turkki on tasaisen tummanharmaa, valkeine merkeineen. Valkoista löytyy esim. silmien ympäriltä maskina, hännän päästä, mahan alta, tassuista ja "harjas"tupsuista sieltätäältä. Ryuun molemmat silmät ovat "toistensa vastakohdat" näkyvillä oleva silmä hohtaa jäänsinisenä valkean maskin ympäröimänä, aivan pupillin ympärillä menee valkea rengas joka tehostaa jäätävää katsessa. Harjatupsun peittämä silmä hehkuu lämpimän oranssina, ja aivan pupillin ympärillä kulkee sitruunankeltainen säröilevä rengas. Luonne: Ryuusei on luonteeltaan yleisemmin vakaa ja rauhallinen, järkyymätön ja syvimmät tunteensa helposti peittävä. Mutta yhtä asiaa uros ei voi sietää, naaraiden tai pentujen ollessa uhan alla, naksahtaa jokin uroksen päässä. Se paljastaa hampaansa ja raivon vallassa puolustaa naisväkeä. Ryuu onkin erittäin ketterä ja voimakas taistelija halutessaan. Ryuu oleskelee mielellään omissaoloissaan muttei pane pahakseen saadessaan jonkinlaista seuraa. Myös tylyt ylimieliset tyypit ovat jotain mistä tämä herra ei pidä, kylmästi ja viileästi ylpeähköt tyypit saavat silmä seisomalta hylkäyksen. Ryuu ei pidä turhista taisteluista tai nahisteluista vaikka toisinaan suutahtaakin helposti. Menneisyys: Kukaan ei tiedä mistä Ryuusei alunperintuli, miten siitä tuli suden ja koiran risteytys? Ainoastaan se oli varmaa ettei sellaisia toivottu, niinpä Ryuu joutui kiertoon. Se kulki paikasta toiseen ollen välillä perhelemmikki, vahtikoira, metsästyskoira… Noin vuoden ikäisenä Ryuusei päätyi ketjuun ränsistyeeseen pihaan, seuranaan kopinrähjä ja ruokakuppi. Silloinen isäntä oli välinpitämätön vanha juppo. Toisinaan Ryuu sai säänöllisesti ruokaa, joskus sitä sai odottaa päiviä. Sillointällöin selvinpäin ollessaan isäntä vei Ryuun lenkille, mutta sekin oli harvinaista herkkua. Puolivuotta kahlittuna riitti sille. Eräänä kauniina päivänä kun mies tarttui hihnaan ja tulutti koiran ulos, se kiskaisi itsensä vapauteen. Juoksi juoksemistaan, syvälle metsään kunnes ei enää jaksanut. Muutaman päivän levättyöön ja pantaa kaulastaan nirhattuaan se päätti etsiä paikan jossa elää rauhassa kaukana ihmisistä… Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Mukavaa saada lisää väkeä. :)

Hakemuksia: 352
Sivu:1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36