Liittymisvieraskirja

Hakemuksia: 352
Sivu:1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36

Sera

Pelaaja: Singalana Lähetetty: ma 17. elokuuta 2009 11:37:52 Lauma: Valkoinen Virta Kuva: Linkki Kuvaus: Sera / Roun / Mystery Syntymäpäivä ja horoskooppimerkki: 10.9., horoskooppimerkiltään neitsyt. Ikä: Pelin alkaessa n. 3 kk. Sukupuoli: Naaras Rotu: Buhund Lauma: Koska kulkee Lunaticin mukana, kuuluu tämän kautta Valkoiseen Virtaan. Pohjaväritys: Vaaleanruskea, ”maitokahvinvärinen”. Väritys: Pohjaväri vaaleanruskea. Molemmissa etujaloissa korkeat sukat, joissa on siivenkaltaiset kuviot yläreunassa. Kasvoissa vaalea maski, joka yhdessä selän valkoisen juovan kanssa muodostaa ristimäisen kuvion ylhäältä katsottuna.Selän juova jatkuu hännänpäähän asti. Korvankärjet ovat mustat. Silmien ympärillä on mustat rajaukset, joka jatkuu kuonon selän yli. Kirsun takana kuonon musta väri jatkuu alaspäin ylähuuleen saakka. Yläleuan kuonon kärki on valkoinen. Rakenne: Sera on pienikokoinen pystykoirva. Naaraan pää on siro ja kiilamainen. Kirsu on musta, Naaraan silmät ovat soikeat. Silmät ovat kauttaaltaan vaaleansiniset, ja niissä on hieman tummemmansiniset pupillit. Silmät ovat täysin sokeat. Naaras on siro ja ylväsryhtinen. Naaraan häntä on ylös kiertynyt. Karva on pidempää hännässä, reisien takaosassa, niskassa, rinnassa, kaulassa ja vatsassa. Naaras on säkäkorkeudeltaan n. 43 cm, lisäksi Sera on hieman alipainoinen, vaikka sitä on vaikea havaita runsaan turkin alta. Yleisolemukseltaan Sera on pienikokoinen, ketterän oloinen pystykorva. Koska naraas on vielä pentu, tervehdyttyään se muuttuu eloisammaksi ja ”poukkoilevammaksi”. Naaras saattaa pitää toista korvaansa alaspainettuna, näyttäen korvapuolelta. Sen korvassa ei kuitenkaan ole mitään rakenteellista vikaa, korvan alaspainaminen on vain tapa. Arvet: Molemmissa kyljissä on kolme pitkää, kaareutuvaa arpea. Tilpehöörit: Naaraalla on niskassaan musta ”huppu”, joka on kiinnitetty sen rinnan kohdalta soljella. Naaras pitää huppua mielellään päivisin, jotta muut eivät saa vihiä sen sokeudesta. (Ihan pelin alussa naaraalla ei vielä tätä huppua ole, vaan hankkii sen aikuistuttuaan hieman.) Kyvyt: Naaras saa silloin tällöin välähdyksiä toisista koirista, asioita niiden menneisyydestä tai ajatuksista. Naaras ei kykene hallitsemaan tätä kykyä. Läheskään kaikkien ajatuksia Sera ei pysty lukemaan, etenkin jos toinen on kovin vahva henkisesti, ja osaa suojata ajatuksensa. Naaras kykenee täysin pimeässä erottamaan elävät olennot himmeästi ”kimaltelevina” hahmoina. Mutta tämä kyky vaatii täyden pimeyden. Taivaalla ei saa paistaa edes kuuta tai tähtiä, vaan täytyy olla lähes säkkipimeää. Naaras on pääosin kasvinsyöjä, ellei sillä käy hyvä tuuri tai joku tuo sille ruokaa. Koska naaras on sokea, se ei pysty juurikaan metsästämään itse, paitsi ehkä pienempiä olioita, kuten sammakoita. Täysin pimeässä Seralla on paremmat mahdollisuudet onnistua saalistusyrityksissään, sillä se kykenee näkemään hahmoja pimeässä. Luonne: Naaras on luonteeltaan hieman arka ja syrjäänvetäytyvä. Se on saanut kokea paljon pahaa sen oman perheen yritettyä tappaa sen. Lisäksi naaraan kyvyt ja sokeus pelottavat sitä, ja saavat naaraan usein hämmentyneeksi ja alakuloiseksi. Naaras ei tiedä mistä sen kyvyt ovat peräisin, eikä kukaan koskaan ole opettanut sitä hallitsemaan niitä. Tästä syystä naaras kokee olevansa yksin maailmassa, ja välttelee toisia koiraeläimiä ja niille puhumista. Oman epätäydellisyytensä takia naaras tavoittelee teoissaan täydellisyyttä, ja yrittää miellyttää mahdollisimman monia, ettei enää joutuisi vaikeuksiin. Sera saattaa sanoa tietämänsä asiat kovinkin suorasukaisesti, jos se saa tietoonsa esimerkiksi toisen tulevaisuuteen liittyviä yksityiskohtia, se tuntee pakottavaa tarvetta sanoa tietonsa toiselle. Naaraalla on kuitenkin paljon opittavaa siitä, mitä muut haluavat kuulla, ja mitä eivät. Naaras on vielä liian nuori ymmärtämään, että sen kyvyt pelottavat monia. Sera on sanoissan ja teoissaan rehellinen ja vastuuntuntoinen. Se arvostaa rutiineja ja säännönmukaisuutta, joskus jopa sairaalloisuuteen saakka. Naaraan huonoihin puoliin lukeutuu sen epävarmuus, joka yltää joskus jopa luulotautisuuteen saakka. Myös rutiinien rikkoutuminen saa naaraan olon epämukavaks, ja käyttäytymään jäykästi ja töksähtelevästi. Menneisyys: Naaras syntyi yhdessä kolmen muun pennun kanssa Dogman saarelle pieneen laumaan nimeltä Tuulentarpojat ja nimettiin Rouniksi. Lauma koostui yhdistyineista laumattomista, entisistä kaupungin kulkukoirista, jotka eivät olleet liittyneet laumattomiin. Pentujen isä, Replicare johti laumaa puolisonsa Emperlerin kanssa. Kaksikko oli karannut kasvattajalta ja jäänyt sille teilleen. Pentujen silmien avauduttua vanhempien järkytys oli suuri, kun yksi pennuista osoittautui ilmeisen sokeaksi. Naaraspentu ei kyennyt erottmaan liikettä, eikä telminyt sisarustensa kanssa. Isä olisi halunnut hylätä sokean pentunsa, mutta emo halusi pitää naaraan. Pitkin hampain isä suostui, sillä se ei olisi halunnut osoittaa heikkoutta laumansa edessä. Niin Roun sai jäädä eloon. Pieni naaras kasvoi hitaammin kuin muut, mutta vaikutti muuten ihan terveeltä. Naaraan kasvaessa sen ympärillä alkoi kuitenkin tapahtua kummallisia asioita. Roun vaikutti kykenevän näkemään pimeässä. Lisäksi Roun tiesi laumalaisista joitrakin asioita, joita pennun ei olisi ollut mahdollista saada tietoonsa. Mutta eräs tapaus katkaisi isän kärsivällisyyden. Lauma oli lähdössä metsälle, ja kaikki pennut katselivat rivissä metsästäjien lähtöä. Roun oli ollut hiljaa ja näyttänyt katselevan Dess-nimistä naarasta. Sitten Rounin silmät laajenivat, ja se sanoi, ensin kuiskaten, mutta äänen kohotessa korvia riipiväksi kirkunaksi: ”Valosi heikkenee silmissäni, lanka katkeaa!” Naaras kaatui maahan ja vaahtoa valui sen suupielistä, sen sätkiessä voimattomasti raajojaan. Kaikki säpsähtivät, ja emo läimäytti Rounia saadakseen sen tokenemaan, ja kielsi naarasta tekemästä enää koskaan mitään tuollaista. Metsästäjät lähtivät matkaan. Muut palasivat, mutta ei Dess, sillä villisika oli surmannut naaraan. Illalla laumalaiset pitivät palaverin, ja Roun päätettiin surmata, sillä pennun epäiltiin olevan riivattu, eivätkä laumalaiset enää uskoneet olevansa turvassa, jos Roun olisi lähettyvillä. Ties mitä demoneita naaraspentu saattaisi lähettää laumalaisten kimppuun. Niinpä Replicare vei pentunsa syvälle metsään, ja vihoissaan retuutti ja raateli tätä hampaissaan, niin että pentu menetti tajuntansa ja alkoi vuotaa runsaasti verta. Lopulta isä jätti pennun, luullen tämän kuolleen. Perhe: Isä: Replicare Äiti: Emperler Sisarukset: Enigma (n), Arcano (u), Tajemnica (u) Laumalaiset (Tuulentarpojat): Johtaja: Replicare Johtajan puoliso: Emperler Johtajan pennut: Enigma, Arcano, Tajemnica ja Roun (Sera) (Muut arvojärjestyksessä) Brave, beauceron-uros Taranga, sekarotuinen-naaras Dess, laika-naaras (KUOLLUT) Indus, sekarotuinen-naaras Tunnusbiisi: The Rasmus – Heart of Misery Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty.

Hauras

Pelaaja: sirpale Lähetetty: pe 24. heinäkuuta 2009 12:02:14 Lauma: Valloittajat Kuva: Linkki Kuvaus: nimi: Hauras sukupuoli: Uros Rotu: Kiinan harjakoiraa ja Kaanaankoiraa, eli seropi Säkä: 55 cm Ikä: 6 vuotta Lauma: Valloittajat Ulkonäkö: Hauras on 60 cm korkea, (maa – selkä). Tämä on perinyt osittain häntäänsä Kiinanharjakoiralta, ja siksi siinä on tupsu, joka muistuttaa leijonanhäntää. Uroksella on kapoiset jalat, jotka eivät ole erityisemmin siitä lihaksikkaasta päästä. Uroksen keskivartalo on suunnilleen tasapaksu. Kaulan turkki ei ole nyt siitä pöyheimmästä päästä, joten koska mikään ylikarvainen pörröotus Hauras ei ole, siksi uroksen ulkonäöstä saakin luihun kuvan, vaikkei itse otus sitä olekaan. Hauraalla on kohtalaisen isot korvat, ja niiden kärjet ovat terävät. Ne sojottavat miltei aina hieman eteenpäin, riippuen tietysti tunnetilasta. Hauraan otsa on hieman terävä Uroksella on tummanharmaata kuonossa, josta se jatkuu otsaan, siitä niskaan suorana viivana ja sitten se laajenee niskaan. Puolet kauluksesta (niskasta lähtien) on tummanharmaata, ja etujalan kohdalla tummanharmaa vetäytyy hieman sisäänpäin, ja sitten se taas mahan kohdalla laajenee niin, että koko kylki on tummanharmaata. Jälleen, takajalkojen kohdalla, harmaa vetäytyy ylemmäs, ja sitten koko häntä onkin tummanharmaa, paitsi ihan sen kärki, joka on tupsun peitossa yleensä, on valkoinen. Silmät ovat kirkkaan siniset, ja niissä on tummemman sinisiä kohtia. Uroksen kirsu on mustanharmaa, ja sen keskeltä menee kirkkaan sininen viiru. Korvat ovat ulkopuolelta mustat, sisäpuolelta valkoisenharmaat. Vaaleanharmaata tällä on pilkkuina kehossa. Pilkut ovat keskittyneet tiettyihin paikkoihin, kuten vasemman silmän luokse, uroksen ”olkapäihin” ja kankkuun. Pilkkuja hieman tummemman harmaata löytyy tassuista. Kynnet ovat valkoiset, mutta näyttävät harmailta koska ne eivät yleensä kovin puhtaat ole. Hauraalla on harjas, joka on sähkönsininen, samanvärinen kuin hännän tupsukin. Harjas lähtee miltei pystysuoraan sään kohdalta, ja kaartuu hieman eteenpäin kun lähestytään otsaa. Otsan kohdalla harjas on miltei taipunut otsatukaksi, vaikka harjas onkin suhteellisen pitkää tässäkohden. Harjasta on myös pitkästi, kuin kehysten Hauraan pärstää, ja harjasta sojottaa alaspäin pitkin harjasta säkään asti, se ei siis ole pelkkä irokeesi. Härpäkkeistä sen verran, että uroksella lähtee lapaluista hämähäkinmuotoiset, metalliset siiven tapaiset härpäkkeet, joilla ei ole muuta virkaa kuin jumittaa uros aina pusikkoon, kun ei vain voi mitään sille että jää jumittamaan. Hämähäkinseittihärpäkkeistä lähtee sinisiä helmiä mustista langoista. Helmien paikka vaihtelee, kun liikkuessahan ne pomppivat askelten tahtiin ja saattavat heilahtaa johonkin suuntaan ja jäädä siihen sitten kiinni. Helmiä on myös hännässä, juuri ennen tupsua. Hauraalla on harjaksensa vasemmalla puolella kaksi hopeista klipsua, jotka saa irti repimällä harjaksesta tupon karvaa poies. Vasemmalla puolella on myös vasemmassa etujalassa korun tapainen renkula. Hauraalla on korvakorutkin, hopeiset renkaat joista lähtee vaaleanruskeat nahkahihnat, jota ylettyvät urosta tämän ”polviin”. Nahkahihnojen päässä on oranssinmustat kiekot. Luonne: Hauras ei ole hoivaavaa tyyppiä, eikä toisten asiat tätä juuri pahemmin satu kiinnostamaan. Hauras on juuri sellainen, että jokaisella on oma elämä, omani sinulle ei TODELLAKAAN kuulu -tyyppiä. Kuitenkin, jos kysyt jotain tältä, tämän elämään liittyen, saat joko lyhyen vastauksen, tai hyvin viileän mulkaisun, kera mustalle listalle laiton. Kuten äsken mainitsin mustasta listasta, Hauraalla on sellainen pääkopassaan, johon lisääminen sitten edellyttää sitä, että Hauras todellakin sitä jotakuta vihaa, enemmän kuin vähän. Hauras on erittäin kärsivällinen, ja jaksaa odottaa toista vaikka siinä menisi monta tuntia, vain langan saamiseen neulansilmästä. Haurasta on loppujen lopuksi vaikea saada suuttumaan, mutta kyllä siinäkin onnistuu. Uroksen ärsyttäminen on puolestaan luvattoman helppoa. Hauras on myös utelias, mutta vain tietyissä asioissa. Jos Hauras näkee vaikkapa oven joka on peitetty kankaalla, on miltei pakko käydä katsomassa mitä sen toiselle puolella on, ihan vain ollakseen varma, että tietää kaiken oleellisen kaikesta mikä ei urokselle tippaakaan kuulu. Hauraalla on valokuvamuisti, ja siksi tämä muistaa keskustelukumppaninsa kasvot, muttei välttämättä nimeä. Hauras nauttii siitä, kun saa tietää muiden elämästä asioita jotka eivät tälle voisi vähempääkään kuulua. Hauras ei kaihda tappeluita, mutta ei mielellään niihin mene ja loikkaakaan. Uros pelkää korkeita paikkoja, mutta vain todistaakseen ettei ole pelkuri, tämä voi kyllä kiivetä korkealle, mutta eri asia onkin saada uros sitten alas sieltä korkealta. Uroksen mielipidemaailmassa kaikki vastaantulijat voi kääntää ystäviksi puheella, jos urosta innostaa saada ystäviä, ja useammin uros puhuukin kuin tekee jotain tekoja. Hauras rakastaa myrskysäitä, ja sateita, eikä malttaisi pysyä sellaisen saapuessa sisällä, vaan mieluusti seisoisi pärstä kohden taivasta ulkona, sairastumisenkin uhalla. Hauraan kirsu on normaalia hieman tarkempi, mutta silti uros ei luota kirsuunsa tippaakaan, hajujahan voi huijata ties millä keinoilla. Harvoin uros näyttää masentuneisuutensa, ja peittääkin sen sulavasti täydellisellä valehymyllään, jota tämä on ties kuinka paljon harjoitellut, saatikka sitten käyttänyt. Erittäin paljon Hauras pelkää kuolemaa, tai jonkun läheisen menettämistä. Tällä hetkellä uroksella ei ole ketään läheistä, joten ainakin yksi pelko vähemmän. Mitään traumoja uros ei ole kykeneväinen saamaan, ja kaikki pilkka kuin kimpoaa otuksesta poies. Hauraalla on hyvä taito, ja se osaa nostaa ties kenet pois masentuneisuudesta, omilla sanoillaan ja teoillaan, kuten vaikkapa vääntämällä naamansa erittäin outoon ilmeeseen, ja toinen repeää ilmeelle, ja tadaa, toinen olikin epämasentunut hetken ajan. Toisaalta, jos uros on masentunut, sitten myös tämä on masentunut, eikä oikein mikään urosta sieltä murheen lätäköstä nosta pois, paitsi aika. Aina kun uros näkee punaista, tämä ei voi olla vetämättä asiasta pultteja, tämä ihana ominaisuus johtuu uroksen menneisyydestä. Suhtautumiset muihin: Pennut: Hauras rakastaa pentuja, ja ei voi olla lepertelemättä näille, ellei sitten pentu ota kiinni kirsusta ja revi sitä mielissään, sitten Hauras vihaa pentuja. Nartut ja urokset: Näihin Hauras suhtautuu samalla tavalla, tasa-arvoisesti. Enemmän Hauraan suhtautumiseen vaikuttaa otusten ulkonäkö. Jos omaat täydellisen hullun ilmeen, sitten Hauras pysyy kaukana, ja pitkään. Muut laumat/kultit: Hauras ei pahemmin pidä kulttilaisista, ja kohteleekin näitä sitten hieman alempiarvoisesti. Valkoinen Virta on uroksen mielestä ihan varteen otettava klaani, ja pitääkin yleensä klaanin hurtista suhteellisen paljon. Ystävät: Ystävät ovat Hauraalle kaikki kaikessa, koiria joille kertoa kaikki ilman jättämisen pelkoa. Uroksen ystäväksi on erittäin vaikea päästä; ensin on läpäistävä uroksen ”suojamuuri” jonka ylitse ei vain niin kiivetäkään. Perhe: Hankala sanoa, Hauras ei kerro. Vihamiekkoset/naikkoset: Näille Hauras äyskii minkä kerkiää, ja mieluusti rökittääkin jos vain onnistuisi siinä. Sarkasmiakin näille ”lipsahtelee” huulien välistä turhankin usein. Menneisyys: Hauras on perheensä toinen pentu, ja samalla myös nuorin. Tämän molemmat vanhemmat olivat koiria ja ylpeitä vain toisesta lapsestaan, Hauraan siskosta. Se näkyi jo aikaisin, kun Hauras jätettiin vaille huomiota, ja kaiken piti aina keskittyä Hauraan siskon ympärille. Hiljalleen uros katkeroitui jo alussa perheelleen, mutta ei antanut itse perheen huomata mitään. Uroksen isä otti Hauraan vain kerran mukaan metsästysretkelle, ja siihen tämän nuoruuden metsästysoppitunnit loppuivatkin. Itsekseen Hauras opetteli metsästämään, vakoili isänsä metsästämistä ja sovelsi näkemäänsä sitten itsekseen. Kerran, Hauras oli saanut ihan itse kiinni kanin, ja kiikutti sen kotiin ylpeänä, nuori uros halusi vanhemmiltaan edes kerran elämässään kehuja. Kun Hauraan isä näki kanin uroksen suussa, tämä räjähti, huusi nuorelle Hauraalle ja nakkasi tämän luolasta kani Hauraan suussa pihalle. Hauras katsoi itkuisena luolaan, jossa tämän isä ja äiti makoilivat selkä Haurasta päin. Kiukkuisena uros nakkasi kanin pusikkoon, ja laahusti makuulle luolan suuaukon vieressä olevan kiven taakse. Pian luolasta kuului onnellista puhetta, kehumista ja ylpeilyä. Vaivihkaa Hauras kurkisti luolaan, ja siellähän tämän sisko ylpeili kaniinilla, jonka Hauras oli vastikään heittänyt puskaan. Kyynelet purskahtivat tämän silmistä ja uros käpertyi pieneen kuoppaansa kiven takana. Kului muutama vuosi, ja Hauras tapasi elämänsä ensirakkauden. Kyseessä oli puhdasrotuinen narttu, nimeltään Friela, narttu jolla on kauniin punainen turkki, ja hurmaava hymy. Hämmentyneenä sisällään olevasta uudesta tunteesta Hauras katseli toista kauempaa, joskus jopa jutteli toiselle ja hymyili puhdasta ja pehmeää hymyä nartulle. Pian Hauras kävikin Frielan kanssa lenkeillä, metsästämässä yhdessä, tuijottelemassa kukkia ja vain puhumassa. Friela vannoi Hauraalle, ettei koskaan jättäisi urosta ja rakastaisi tätä aina. Ja Hauras uskoi toisen sanat, vannoen itse saman. Nämä kaksi olivat yhdessä vuoden, ja Hauras oli elämänsä kukkuloilla. Kerran Hauras oli kävelemässä metsässä, etsimässä paikkaa johon voisi talveksi piilottaa jotain ruokaa, vanhan ruhon tai vastaavaa. Uroksen kirsuun leijui tuttu, kermainen tuoksu. Frielan tuoksu, ja uros lähti onnellisena sitä seuraamaan. Nyt enään Hauraan ja Frielan välissä oli pusikko, ja Hauras kohotti kasvonsa hymyillessään leveästi, nähdäkseen rakkaansa. Uroksen ilme valahti, ja korvat napsahtivat vasten päätä. Tuollahan Friela oli, toisen kanssa. Järven rannalla kuhertelemassa, keimailemassa. Hauras tuijotti näkyä uskomatta silmiään, ja vetäisi henkeä terävästi. Pian tämän mustiin korviin kantautuivat ne samat sanat, ettei Friela koskaan jättäisi urosta. Se sai Hauraan kurkusta kantautumaan murinaa. Kaikki onnelliset tunteet vaihtuivat vihaan, kaikki muistit Frielasta olivat olleet onnellista petosta. Harkitsematta asiaa enempää, Hauras rynni pusikosta rakastavaisten keskelle, yllättäen Frielan kokonaan, ja varsinkin tämän uuden uroksen. Hauras tuskin kuuli rakkaansa kirkaisuja, ja selittelyitä, kun tämä repi auki toisen uroksen kurkkua, korvia, kaikkea mitä sai toisesta kiinni. Hauraasta ja toisesta uroksesta lähti kauhea älinä, ja se vaimeni kuin iskusta, kun Hauraan vastustaja juoksi karkuun metsään, jättäen Frielan ja Hauraan kahden. Raivoa pursuten uros kääntyi rakastaan kohden, joka aneli Hauraalta anteeksiantoa, selitti että tämä oli vain leikkinyt toisen kanssa! Tuossa mielentilassa Hauras kun oli, ei uros saattanut millään uskoa nartun sanoja, ja tappoi toisen, jättäen ruumiin järven rantaan. Ensirakkauden myötä Hauraassa oli kuollut usko Frielaan, ja tämä kielsi itseään rakastumasta enään koskaan. Hauras ei halunnut jäädä enään yksin. Hauras kävi turkki verisenä ilmoittamassa kotonaan, että näiden olisi urosta enään turha kaivata, tämä lähtisi. Ja Hauras myös lähti, katsomatta taakseen josta ei kuulunut yhtään ääntä viitaten siihen että urosta nyt kaivattaisiin kotona. Hauraan elämä yksin oli vaikeaa, ja ruokaa oli talvisin vielä vaikeampi hankkia, ja enemmän kuin kerran uros oli katunut valintaansa lähteä kotoa, jossa sentäs oli ruokaa jota syödä, katto pään päällä. Helmet Uroksessa olevat siniset helmet ovat sukukoru, ja jokaisella tämän suvussa olevalla on samanlaisia sinisiä helmiä. Mitä vähemmän helmiä on, sitä vähemmän otus kuuluu suvun sisäpiiriin. Hauraalla on helmiä suhteellisen vähän, verrattuna siskoonsa. Perhe Hauraan perheeseen kuuluu vanhemmat ja sisko. Sisko on koko suvun ihannoimisen kohde, ja tällä on aika paljon helmiä. Siskon nimeä ei Hauras muista, mutta tämän vanhempien nimet ovat Särkyvä ja Remel. Hauraalla ei ole kovin läheiset ja tiukat suhteet perheeseensä, ja urokselle on aivan sama mitä tämän suku tästä ajattelee. Omapa on tämän elämänsä, eikä mikään suku sitä saisi päättää. Mustalista -Sisar- -Friela- Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Toivoiisin jonkin selityksen noille seittihärpäkkeille sen selässä. Ensinnäkin esittelyssä ei mainittu mitä materiaalia ne ovat, ja toisekseen toivoisin, että ne eivät ole urokselle synnynnäiset.

Galenos

Pelaaja: Singalana Lähetetty: la 11. heinäkuuta 2009 20:27:13 Lauma: Punainen Kuu Kuva: Linkki Kuvaus: Galenos Black, Galenos Musta, ”Kirurgi” Lempinimi: Gale Syntymäpäivä ja horoskooppimerkki: Ikä: Ihmisen iässä noin 28-vuotias, koiran iässä 2-vuotias. Syntymäpäivä: 13.10. Horoskooppimerkki: Vaaka Sukupuoli: Uros. Rotu: Sekarotuinen. (50 % susi, 25 % venäjänvinttikoira (borzoi), 25 % saksanpaimenkoira.) Lauma: Punainen Kuu. Asema laumassa: Laumalainen, ei erikoisasemaa. Pohjaväritys: Musta. Väritys: Galenoksen pohjaväri on musta. Uroksen korvat ovat valkoiset, korvien valkoisuus yhdistuu niskassa noin puoliväliin häntään asti ulottuva siima. Uroksen kuonon kärki ja alaleuan kärki ovat valkoiset. Uroksen rinnassa on repaleisia siipiä muistuttava kuvio, joka jatkuu mahan alle. Kuvio päätttyy hännän alle, yhdistyen selän siimaan. Uroksen silmän ympärillä on vihertävä kuvio. Myös hännän pää on vihreä. Galenoksen silmät ovat tummanruskeat. Rakenne: Galenos on voimakas ja lihaksikas koira, keskikokoista hieman suurempikokoinen. Borzoilta Galenos on perinyt suuren ja voimakkaan olemuksensa. Uroksella on pitkä kallo, ja hieman korkeuttaan pitempi runko. Uroksen kallo ja kirsu kaartuvat loivasti. Galenoksella on selkeä niskakyhmy. Uroksen rintakehä on voimakas ja syvä. Vatsaviiva saksanpaimenkoiramaisesti hieman nouseva. Arvet: Ei ole. Kyvyt: Anatomia: Galenos tuntee koiraeläinten anatomian kuin omat taskunsa, tietää tarkkaan kaikkien sisäelinten paikat, johtuen menneisyydestään. Näin ollen uros tietää tarkalleen mihin iskeä aiheuttaakseen haluamaansa vahinkoa. Uros ei suinkaan käytä kykyjään hyvään, eikä lempinimi ”kirurgi” tarkoita, että Galenoksen puoleen kannattaisi kääntyä avun tarpeessa. Laumansa tavoin Galenos on kannibaali, ja se herkutteleekin mielellään sisäelimillä. Uros saattaa myös toimia tavarantoimittajana laumansa magian harjoittajille, hankkien näiden käyttöön heidän tarvitsemiaan ruumiinosia. Uros myös ottaa mielellään uhreistaan ”matkamuistoja”, joilla on ”koristellut” pesänsä seinät. Taistelutaidot: Galenos käyttelee taitavasti asettaan Juotikasta. Ilman asettaan sen taitelutaidot ovat normaalin kulttilaisen tasolla. Taistelussa uros pyrkii nopeudellaan ja massallaan "tyrmäämään ja nujertamaan" vastustajansa nopeasti. Pitkittyneissä taisteluissa Galenos on heikompi. Spurtti: Venäjänvinttikoiralta Galenos on perinyt "räjähtävän" nopeuden. Uros pystyy nopeaan spurttiin, mutta kestävyysjuoksijaksi siitä ei ole. Matkaa uros taittaa yleensä susimaisesti jolkottaen. ~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ Ase: Juotikas (”Leechfang”) Historia: Nuorukaisena Galenoksella oli tehtävällä suolla. Tylsistynyt nuorukainen seuraili virvatulten liekkejä, kunnes suolle syttyi yllättäen suurempi ja kirkkaampi virvatuli kuin muut. Galenos lähti uteliaisuuttaan katsomaan tulta lähempää. Matkalla uros oli upota suonsilmäkkeeseen monta kertaa, mutta pääsi lopulta rämpimään virvatulen luokse. Tuli sammui, ja sen paikalla pisti suosta esiin jotakin mustaa. Uros veti esineen pois suosta ja otti sen mukaansa. Galenoksen opettajat tutkivat esinettä, ja huomasivat sen olevan mustaa puuta. Puun pinta oli kuin mustaksi hiiltynyttä, mutta se oli kivikovaa. Opettajat sanoivat, että oli kohtalo, että Galenos löysi esineen suosta. Puukepin molempiin päihin kiinnitettiin erilaiset terät; toiselle puolelle koukku, ja toiselle sapelinterä. Myöhemmin äitinsä toivomuksesta Galenos lisäsi toiseen sirppipäähän ankh-korun onnenamuletiksi. Ulkonäkö: Juotikkaan varsi on pikimustaa, hiiltynyttä puuta, joka on kuitenkin kovaa. Toisessa päässä on teräksinen sapelinterä, toisessa päässä on sirppimäinen koukku, myös teräksestä. Aseen sirppiterässä roikkuu hopeaketjussa hopeinen ankh. Aseen väistimet (terän ja kahvan väliset osat) ovat punertavaa puuainesta. Ominaisuudet: Kummatkin terät ovat äärimmäisen terävät. Sapelinterällä saadaan aikaan erilaisia viiltoja, kun taas kouokku soveltuu lähinnä "kiinni ottamiseen". Juotikkaalla on myös tärkeä rooli Juotikkaan kirous (”Leeche’s Curse”) – loitsussa. (Ks. kirouksen kuvaus.) ~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ Luonne: Galenos on voimakas ja uhkaava hahmo. Uros ei ole kannibaalisuudestaan huolimatta barbaari, mutta ei se liioin ole herrasmies. Galenos on pikemminkin ”hiljaista ja voimakasta tyyppiä.” Normaalioloissa uros on melko tavallinen, mitä nyt sen silmiin saattaa hiipiä laskelmoiva kiilto sen mittaillessa puhekumppaniaan miettien mikä sisäelin olisi tällä kertaa sen mieleen. Uros on puhekumppanina hieman sarkastinen, mutta ei suoranaisen loukkaava. Ystävyyssuhteita uroksella ei sanottavasti ole, pikemminkin voitaneen puhua rikoskumppanuudesta. Naaraiden seura kelpaa Kirurgille siinä missä muillekin uroksille. Korkeampi arvoisiaan uros kunnioittaa hieman vastentahtoisesti, mutta ylettömään pokkurointiin se ei suostu. Taistelutilanteessa uroksen luonne on erilainen. Se on riehakas, peloton, mutta raisun ulkokuoren alla kylmän laskelmoiva. Se ei pelkää kipua, eikä kuolemaa, mikä tekee uroksesta peräänantamattoman vastustajan. Tyhmänrohkea se ei ole, eikä mielellään antaudu taisteluun ylivoimaista vastustajaa vastaan. Galenos ei ole kylmä tappaja, vaan sillä on myös inhimillinen puolensa. Etenkin sen äiti on urokselle tärkeä, eikä se suvaitse loukkauksia, jotka kohdistuvat sen perheen naaraspuolisiin jäseniin. Uros kykenee tuntemaan myötätuntoa, mutta ei useinkaan piittaa tuntemattomien hädästä tai hengestä. Uros erottelee ihmissuhteensa oikeastaan kolmeen joukkoon: 1) Perhe ja "ystävät" - Suojelu ja arvostus 2) Laumatoverit - Asiallinen käytös 3) Muut - Ei niin väliä Jotta pääsisi etenemään uroksen arvoasteikossa luokan 3 ruokalistalta ylöspäin, vaatii kovaa työtä. Vaikka uros saattaisi näennäisesti tulla toimeen esimerkiksi ateistin kanssa, jos uroksen mieli alkaa tehdä ruokaa tai sille annetaan käsky, ei Galenos epäröi murhata satunnaista tuttavuuttaan. Menneisyys: Galenos on syntyjäänkin villikoira. Sen isä oli puhdas kulttilaissusi, kun taas sen emo oli Vapaasta Kansasta. Tämän emo taas oli ollut Valkoisesta Virrasta. Vihreät merkkinsä Galenos siis peri emoltaan, ja valkoisuutensa isoäidiltään. Vihreiden merkkien mukana tulee taito enemmänkin ateistien kuin kulttilaisten magiaan. Näin ollen Galenoksen kirous Juotikkaan kirous onkin enemmän "luonnonmagiaa", kuin pimeää magiaa. Uros syntyi kultin ja ateistien alueiden rajamailla, eikä kummankaan lauman vaikutus sen elämässä ollut pentuna kovinkaan voimakas. Äiti kuului ateisteihin vain nimellisesti, hänen isänsä taas oli paljon poissa. Pennut kasvatettiin kuitenkin tiukan kulttilaiskasvatuksen mukaan, vaikka hänen äitinsä ei pitänytkään kaikista kultin käytännöistä, hän ei esimerkiksi syönyt lainkaan koiranlihaa. Kun pennut olivat sopivassa iässä, heille kaikille valittiin omat ”uransa”, erikoisalat, joihin pentuja alettiin valmistamaan. Galenos, voimakkaampana pentuna koulutettiin soturiksi. Taistelussa nuorukainen osoitti merkittävää luontaista havainnointikykyä siitä, mihin vastustajaa tuli iskeä. Tämän takia nuorukainen laitettiin viettämään aikaa Punaisen Kuun eri jäsenten seurassa. Galenos sai oppia deaconeilta, summonereilta, salamurhaajilta, ja monilta muilta erikoisosaajilta, jotka kaikki opettivat Galenokselle kaiken, minkä tiesivät koiran anatomiasta, ja siitä, mikä käyttötarkoitus milläkin elimellä heidän mukaansa oli. Tietenkin paljon tästä tiedosta oli silkkaa roskaa ja taikauskoa, mutta kokemuksen kautta Galenos suodatti ja käsitteli tietoa. Saavutettuaan täysi-ikäisyyden, uros tiesi jo huomattavasti anatomiasta, enemmän kuin moni muu. Uroksen vanhemmat olivat ylpeitä Galenoksen menestyksestä, tämän löytäessä oman paikkansa laumassa. Tietenkin äiti paheksui monia urosen tapoja ja tehtäviä, mutta Galenosta tämä ei pahemmin haitannut. Se piti tehtävästään, ja vaikka Vixenin mielipide merkitsee paljon, Galenos aikoo jatkaa valitsemallaan tiellä. Perhe: Isä: Carner Black (Punainen Kuu) - Susi Äiti: Vixen (Vapaa Kansa) - Sekarotuinen Sisarukset: Bellamy (uros), Paschara (naaras), Niza (naaras) Isän isä: Balroq (Punainen Kuu) - Susi Isän äiti: Calypso (Punainen Kuu) - Susi Äidin isä: Azeel Forestpaw (Vapaa Kansa) - Saksanpaimenkoira Äidin äiti: Ambrosia (Valkoinen Virta) - Borzo ~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ Kirous: Juotikkaan kirous (”Leeche’s Curse”) Esivalmistelut: Galenoksen on etsittävä itselleen tilaa, missä hyökkäyksen tai keskeytyksen vaara ei ole välitön, sillä kirouksen tekeminen vaatii pienen hetken aikaa. Uroksella on myös oltava mukanaan aseensa Juotikas (Leechfang). Suorittaminen: Uros kohottaa aseensa korkealle ja sanoo ääneen sanat: ”Verijuotikkaan voima, iske!” Kirkkaassa päivänvalossa näyttää, kuin ei tapahtuisi mitään, mutta pimeällä huomaa, kuinka aseen terät hohtavat hetken värillistä valoa, useimmiten joko punaista tai hopean vaaleaa. Tämän jälkeen ase on niin sanotusti käyttövalmis. Kun aseen terä osuu vastustajan lihaan, verenvuoto ei lakkaakaan normaalisti. Vaikutus muistuttaa iilimadon erittämän hirudiinin vaikutusta, mutta on useimmiten voimakkaampi. Vaikutukset: Galenokseen kirouksella ei ole vaikutuksia, sillä taika on nimenomaan aseessa, eikä kirousta voi suorittaa ilman Galenoksen asetta. Jos Juotikas viiltää Galenosta itseään, on kirouksella tällöin sama vaikutus urokseen itseensä. Uhriin kirouksella ei ole vaikutusta, ellei Galenos onnistu tekemään Juotikkaalla haavaa. Jos Galenos puree tai raapii itse, ei kirouksella ole vaikutusta. Jos Juotikas onnistuu tekemään haavan, ei haavan verenvuoto lakkaa normaalisti, vaan vaatii pidemmän aikaa lakatakseen. Vuodon voimakkuus riippuu haavan vakavuudesta ja paikasta. Suurten verisuonten seutuvilla pienikin haava voi aiheuttaa vakavan verenhukan tai jopa kuoleman. Normaalisti kirouksen vaikutuksen lakkaaminen ja verenvuodon lakkaaminen kestää noin puolesta tunnista pariin tuntiin. Muita vaikutuksia uhriin ei verenvuodon lisäksi ole. Kirouksen kesto: Kirouksen kesto aseessa vaihtelee puolesta tunnista tuntiin. Tämän jälkeen kirous on uusittava. Sen voi suorittaa päivässä niin monta kertaa kuin tahtoo. Historiaa: Juotikkaan historiasta enemmän aseen historiassa, mutta loitsun loi asetta varten Punaisen Kuun Summoneri Tripan Lichtbau (”Valonvankila”). Hän oli aikanaan kouluttanut Galenosta, ja kun ase valmistettiin nuorukaista varten, Tripan loi kirouksen, joka sopi aseen luonteeseen ja Galenoksen tehtävään. ~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ Muita henkilöitä Galenoksen elämässä: - Tripan Lichtbau, Punaisen Kuun summoner, Galenoksen opettaja ja Juotikkaan Kirouksen kehittäjä. Muuta: - Galenos-nimi tulee lääketieteen oppikirjasta, jonka nimi tulee taas tästä tyypistä. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty.

Yethu

Pelaaja: voodookani Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Valloittajat Kuva: Linkki Kuvaus: © Isis Index (http://www.isisindex.net/) Muokkaaja: Voodookani Nimi: Yethu Ikä: 4 vuotta koirissa Sukupuoli: Naaras Laji: Susi (tundrasusi) Korkeus: 75cm Lauma: Valloittajat Ulkonäkö: Naaras on isokokoinen ja hyvin urosmainen. Naaraalla on pitkä musta harja. Yethu on muuten ruskea, mutta sillä on mustaa harjassa ja vatsan kohdalla. Naaras on tosiaan 75cm korkea ja vähän päälle 170cm pituutta. Sen jalassa kulkee aina mukana tikari, joka raapii sen jalkaa verille aina välillä, mutta naaras on jo tottunut kipuihin. Se sai tikarin erään saaren asukkaalta, tikaria se käyttää joskus tappaessaan muita koiraeläimiä. Naaraan tyypillisin ilme on julma hymy tai sitten ei mitään. Sillä pysyy pokerinaama useimmissa tilanteissa, mutta joskus kova kuori päästään murtamaan. Luonne: Yethu on aina kamppailut vihaongelmiensa kanssa. Sen persoona ei ole tarpeeksi vahva kestämään kaikkea, mitä se on saanut henkisesti kokea raskaasti. Naaraan luonnetta voisi kuvailla lempeän julmaksi, sillä naaras ei ole ollut koskaan läpeensä paha. Sillä on tunteet tuola jossain, jossa se sitten kaipailee omaa Romeotaan hakemaan hänet. Yethu ei ole juurikaan piitannut normaaleista Matti Meikäläisistä, vaan se haluaa pahimman ja karskeimman uroksen, usein urokset ovat vain olleet kylläkin läpeensä pahoja. "Miksi aina pitää rakastua niihin pahoihin?" - olisi oivallinen kuvaus naaraan elämästä ennen ja varmaan jälkeenkin Dogmaan saapumisen. Yethu pitää paljon harjastaan ja heittelee sitä usein pakkomielteisesti, mutta vain, koska se pieni tuulahdus on niin hauska. Yethu on hieman tohelo oppimaan uusia asioita, mutta kyllä se muutaman nöyryyttävän epäonnistumisen jälkeen viimeistään nousee muiden yläpuolelle, varsinkin jos tulee sen omaan lajiin. Naaras on kuin luotu tappamaan, kun tulee luonteeseen. Sen kasvonpiirteetkään eivät anna mitään ilmi, sillä taitava saalistaja on saanut opetuksia ennen. Naaras ei piittaa muiden naaraiden tunteista tai oloista, kunhan itsellä menee hyvin, mitä sitä muita ajattelemaan. Itsekäs olento kun on. Yethu on tottunut olemaan pimeässä, se on tottunut nälkään ja kurjiin oloihin, mutta olisihan se kiva, jos pääsisi jonnekkin ylellisempään, kuin roskilta haisevat paikat, minne heidänlaisensa on törkätty. Naaraalla on motiivi kostaa, vaikkei välttämättä näille tietyille koiraeläimille. Yethu "sortuu" joskus kannibalismiin. Yethu ei pidä kovasta pomottelusta, mutta se usein haluaa olla enemmän apulaisena, jolloin sen ei tarvitse ottaa vastuuta asioista. Menneisyys: Yethu syntyi metsän viereen kesällä 4 vuotta sitten. Rauhallisella maanviljelijöiden asuttamalla paikalla oli helppo asua. Oli aina riistaa ja kunhan ei mennyt liian lähelle taloja sai pitää henkensä. Eli kohtalaisen helpot säännöt. Pienenä Yethulla ei ollut isää eikä veljiä opastamaan naaraan matkaa ja se ei oppinut tavoille. Naaraan vihanhallintaongelmat tulivat jo pienenä esiin, mutta se oppi ainakin metsästämään jotenkin äidin avustuksella, kunnes tänkin hylkäsi hänet. Pentu jätettiin yksin kasvamaan ja se lopulta päätti lähteä pellon laidalta metsän syrjäisiin varjoihin, missä se vaelsi lopulta paikkaan nimeltä Ulv Feide, jossa Yethu tapasi Destroyerin. Naaraan rakkaus, jota naaras arvosti yli kaiken. Se olisi tappanut vaikka kaikki Ulv Feiden asukkaat vain uroksen takia. Tikarin, jota naaras yhä säilyttää ja käyttää, se sai Destroyerilta ja varjelee sitä kuin elämäänsä. Tavattuaan Desten Yethu alkoi liikkumaan uroksen kanssa ja tappoi uljaasti käskystä tai kasteli tappamista. Eihän siinä mitään pahaa ollut, mutta silti Yethu ei olisi ikinä lähtenyt uroksen luota ilman syytä. Naaras joutui kuitenkin lopulta lähtemään ja suunnisti vetisten silmien kanssa jonnekkin, minne vain mutta pois tuolta. Sinne se ei enään astuisi jalallaankaan. Naaras kuitenkin suunnisti ympäriinsä ja kuuli huhuja muista saarista, sitä alkoi kiinnostamaan tämä tietty paikka ja niinpä se saapuikin Dogmaan. Ase: Tikari Pelaaja: Voodookani Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Lue vielä kerran tuo menneisyys läpi ja selvennä tuota loppua hieman, se on vähän sekava.

Kazka

Pelaaja: Kylkiluu Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Punainen Kuu Kuva: Linkki Kuvaus: ## Yksityisviestillä tähän turskaan tutustuitkin jo, hylkiöksi tarkoitettu siis~ 8) ## Nimi: Kazka Kutsumanimet: Yleensä pelkästään Kazka. Kaaokseksikin on kutsuttu. Ikä: Semmoiset 5 vuotta. Skp: Narttu Laji/rotu. Sekarotuinen koira. Samojedia ja salukia. Lauma: Alun perin Vapaasta Kansasta, nykyään hylkiö(?) Ulkonäkö: Kuva=> http://i434.photobucket.com/albums/qq63/Kylkiluu_album/skannaa0003.jpg Värikartta (joka EI vastaa anatomiaa, kuvassa ei myöskään koruja sun muita)=> http://i434.photobucket.com/albums/qq63/Kylkiluu_album/kazkavrikuva.jpg Kazka ei näytä ensisilmäykseltä yhtään vanhemmiltaan. Mutta kuitenkin, tästä on tunnistettavia piirteitä vanhempiensa roduista. Tällä on jäntevä vartalo äidinsä puolelta, ja pitkät mutta lihaksikkaat jalat. Notkea kaikenkaikkiaan, ja kestävä juoksija. Onkin enemmän juuri kestävä juoksija kuin pikajuoksija. Nopeaan vauhtiin tämä pääsee kyllä helposti, mutta pystyy sitten myös pitämään tämän suht. kauan yllä. Tämän häntä on myös suhteellisen pitkä (äidin puolelta tullut), ja sillä saa hyvän tasapainon Kazkan juostessa tälle tyypilliseen tapaan matalalla ojennellen raajojaan suoriksi, kuin jokin gepardi. Häntä auttaa myös tasapainon hallinnassa loikatessa. Turkki on periytynyt vähän molempien vanhempien puolelta. Turkki on lyhyttä/puolipitkää, tiheää mutta paksua, jonka alla on hyvänä lämpöeristeenä toimiva pohjavilla. Turkki on päällepäin selästä, raajoista ja kyljistä karheaa, mutta muuten se on pehmeää. Väritykseltään turkki on kolmivärinen: Musta enimmäkseen, valkoisin ja vihrein merkein. Mustassa värissä ei ole mitään vivahdetta muista väristä, vaan on pohjavillaa myöten mustaa. Vihreät kiemurat merkit tämän kehossa ovat muuten symmetriset, mitä nyt turkki välillä heittää vähän. Kuviot ovat räikeään kevään vihreät, jotka erottuvat siksi mustan turkin seasta hyvin. Muu väri tämän kehossa on turkoosi, jonka väriset tämän polkuanturat ja korvien sisäpinta ovat. Silmät olivat alun perin kauniin kullahtavan väriset, mutta menneisyyden tapahtumien takia silmät ovat nyt kaksiväriset. Toinen puoli silmästä on kellertävä, jossa on vielä erotettavissa tämän silmien entinen sävy, toinen puoli on punertava. Kirsu on harmaa. Kynnet tällä ovat vitivalkoiset, hyvin terävät ja pitkät. Koristehärpättimiä tältä löytyy. Ensinnäkin, tämän oikea takajalka on aikalailla täynnä erilaisia pantoja ja nauhoja joita tämä on vuosien varrella keräillyt. Niitä on erin värisiä ja laisia. Vasemmassa etujalassa on tämän joltain ”saama” (todellisuudessa otettu) kolmesta metallirenkaasta ja ohuista ketjuista tehty korusysteemi. Lävistyspuolta on edustamassa molemmissa korvissa olevat komeat nappi ja rengasrivit. Oikeassa korvassa on viisi rengasta, vasemmassa viisi pallerokorua. Kielessä tällä on kaksi lävistystä. Valkoinen nappi ja saman värinen pieni rengas. Kazka on ilmeikäs persoona, jolle kaikista tyypillisin ilme on hiukan ivallinen, ilkeäkin virnistys. Käyttääkin paljon elekieltä. Luonne: Ensimmäisenä mainittakoon skitsofrenia. Tämä mielenhäiriö johtuu osittain menneisyyden tapahtumien takia, mutta vaikuttaa tämän luonteeseen paljon. Tämän luonteesta löytyy skitsofrenian yleiset oireet, todellisuudentajun heikkeneminen, tunteiden ja ajatusten välisen yhteyden ja johdonmukaisuuden katkeaminen sekä tahtoelämän ja ajattelutoimien häiriintyminen. Näistä parhaiten Kazkassa ilmenee tunteiden ja ajatusten välisen yhteyden katkeaminen, joka on todella yleistä. Tämä ei osaa ilmaista omia tunteitaan, eikä liioin toistenkaan. Toisten tunteet ja ajatukset ovat tälle siis yhtälailla ilmaa. Nämä ominaisuudet ovat pahasta, sillä se estää Kazkaa tutustumasta helpolla muihin. Tämä kun ei, niin kuin aiemmin tuli kerrottua, osaa kontrolloida omaa mieltään, ajatuksiaan, tunteitaan tai tulkitsemaan omia tai toistenkaan ajatuksia ja tunteita! Todellisuuden tajun heikkeneminen ilmenee Kazkalla harvemmin, mutta sitäkin voimakkaammin. Tämä luulee olevansa jossain aivan muualla joidenkin aivan muiden henkilöiden seurassa mitä oikeasti on. Näköharhat silloin eivät lievennä tapauksia lainkaan, tai minä tämä itse ajattelee ”kohtauksina”. Silloin Kazkan lähellä voi olla vaarallista olla, sillä tämä menee silloin yleensä paniikkiin, hermostuneeksi ja aggressiiviseksi. Tämmöiset kohtaukset käynnistyvät yleensä ahdingossa ja paranevat ajan kanssa. Yleensä ne eivät kestä kovin kauaa, kymmenisen minuuttia korkeintaan. Itse-tuhoisia ajatuksia tällä ei ole, niin kuin joillain samasta häiriöstä kärsivillä, mutta masennusta esiintyy silloin tällöin. Silloin tämä todellakin tuntuu vajoavan maata syvemmälle, eikä näe mitään iloa. Kaikki ympärillä tuntuu olevan yhtä ilmaa, ja silloin tarvitaan yleensä joku tuomaan taas. Ennakkoluuloinen narttu kun on, tämä ei kuitenkaan kuuntele persoonia jotka eivät ole tarpeeksi vakuuttavia. Ei Kazka kuitenkaan kokoaikaan ole tuollainen mitä edempänä kerrottiin. Voisi sanoa että tämän mieli on jakautunut kuin kahtia. Tuo skitsofreeninen luonteenosa on ehkä esillä eniten, mutta on olemassa myös rauhallisempi, ”normaali” Kazka. Menneisyydessä tälle tapahtuneen onnettomuuden takia tämän mielestä tuli sellainen ja ”paha” Kazka syntyi. Tästä luonteesta tämä kuitenkin välillä pääsee poiskin, muttei niinkään voi itse vaikuttaa siihen. Yleensä se on ulkoinen osapuoli joka laittaa ”persoonanvaihdon” alulle. Kun hämmentävästä, ja vähän hetkellisesti muistia vievästä tapahtumasta on päässyt yli, Kazkasta tulee tavallaan ”oma itsensä”. Tämä Kazkan alkuperäisluonne on yleensä vieraiden seurassa hiukan varovainen ja hiljainen, mutta kuin tikittävä aikapommi. Tutustuu silloin helposti muihin henkilöihin, ja on silloin huumorintajuinen, sosiaalinen ja kaikkeen ryhtyvä mukava persoona jonka kanssa viihtyisi kauemminkin. Se vain varjostaa tätä osaa Kazkasta, että aina kun tämän alkuperäisluonne on vallassa, tämä muistaa kaiken mitä on tehnyt. Kaiken mitä on tehnyt kun on ollut skitsofreenisen mielensä vallassa. Se saa tämän yleensä hyvin syvään itseinhoon ja ehkä masennukseenkin, riippuu mitä on tullut tehtyä. Jos seura on sellaista, tämä saattaa kuitenkin piristyä nopeammin, ja saada rohkeutta ääntä vastaan sisällään joka painostaa luovuttamaan. Tämä ääni on toisen persoonan. Toisen persoonan on yleensä loppujen lopuksi helppo ottaa heikkomielinen Kazkan alkuperäisluonne hallintaansa. Tämä ”kiltimpi” Kazka pysyy itsenään yleensä korkeintaan päivän ajan. Lyhimmillään muutaman sekunnin ajan. Muutos tapahtuu nopeasti ja huomaamattomasti. Kaiken kaikkiaan tämä Kazkan yleisin, skitsofreeninen luonne on aika vaikea persoona ottaa vastaan. Tämä ei välitä minkään laumojen sisäisistä menoista eikä usko jumaliin. Kiroukset ja muut laumojen magiat tosin ovat kiinnostuksen kohteina, ja löytyyhän nartulta myös johtajuudenhalua ja itsepäisyyttä komentaa muita. Menneisyys: Kazkan lapsuus oli aluksi suhteellisen onnellinen. Tämä leikki usein siskonsa Keväänsirpaleen kanssa, sekä ihan kiusallaan silloin tällöin härnäsi Lumisielua, joskus Marcattaa. Perhe oli nuorelle, vahvaksi kasvavalle nartulle kaikki kaikessa. Vaikka Kazkan isä Kaaos olikin nimensä veroinen, Kazkalle isä oli todella tärkeä ja rakas. Tämä opetti silloin tällöin kun siihen oli tilaisuus Kazkalle kaikenlaisia taitoja, vaikkakin kovalla kädellä. Kova kuritus sai nuoren Kazkan tosin vahvamieleiseksi. Tästä oli tullut hyvin suojeleva sisariaan kohtaan ja tämä uhitteli mielellään isoimmillekin ikäisilleen pennuille. Ja mitä enemmän isä Kaaos katsoi ylpeänä sivusilmällä Kazkan kehittymistä uhittelusta riidankin haastamiseen, sitä enemmän Kazka sai intoa. Sitten, kun eräänä kesänä isä Kaaos oli lähettänyt Kazkan veljet pois, tämä ei enää oikein tiennyt mitä ajatella. Tämä kun oli samaistunut isäänsä, siksi tämä ei osannut tuntea kovin pahaa vihaa isäänsä kohtaan. Tottakai omien veljiensä menettäminen oli kova pala Kazkalle, mutta isä Kaaos sanoi vain että ”He halusivat lähteä, ja heidän pitikin”. Tämä sai Kazkankin mielen rauhoittumaan. Ei aikaakaan, kun Kazkan äiti Surkusiipi ja isä Kaaos erosivat ottaen kumpikin toisen pennun mukaansa. Kazka lähti ilman vastalauseita isänsä mukaan. Tämä eli Kaaoksen kanssa tämän omasta mielestä normaalia elämää. Tosin, Kaaos oli usein hyvin äkäinen, äkkipikainen, ankara ja kohteli Kazkaa usein julmasti. Kaikki koulutukset ja opetukset elämään menivät hyvin perille. Mutta koska Kaaos oli mitä oli, tämä erosi tyttärensä kanssa Vapaasta Kansasta liittyen Punaiseen Kuuhun. Kultissakaan Kaaosta ja tämän tytärtä ei heti otettu avosylin vastaan. Aikaa kuitenkin kului, ja Kazka sai muutaman ystävänkin. Kaaos oli kuin erakoitunut, oli aina vain yksin. Kazkasta tämä ei enää välittänyt paljon yhtään. Hyvä esimerkki tästä on tapahtuma, joka tuli muuttamaan nuoren Kazkan elämän lopullisesti. Dogman saarella on magiaa, kirouksia, loitsuja ja ennen kaikkea demoneja. Kaaos oli ottanut yhteen erään demonin kanssa, ja tottakai oli itsekin saanut pahasti turpiinsa. Kaaos kun kaaosluonteinen oli, oli saanut demonin hyvin vihaiseksi. Tämä oli uhannut Kaaosta tämä tyttärellä, mutta Kaaos oli vähän veisannut. Tämä ei uskonut. Haukuttuaan ja kirottuaan aikansa demonia, Kaaos sai huomata että demoni tekisi mitä uhkasi jalkapuoleksi tulleen Kaaoksen tyttärelle. Kazka, joka oli tilanteen tapahtuessa syrjässä peloissaan, joutui kirouksen kohteeksi ja menetti osan sielustaan demonille. Tämä aiheuttaa tämän mielen jakautumisen ja muutenkin nykytilanteen. Kaaoksessa oleva sisäinen isähahmo oli kuin herännyt syvästä horroksesta, sillä tämä vielä yritti rauhoitella demonin lähettyä pahassa shokissa olevaa tytärtään. Aikaa kului, ja Kazkan tilanne ei näyttänyt minkäänlaista muutosta. Lauma paheksui Kazkan aggressiivista luonnetta, ja myös Kaaos leimattiin huonoon maineeseen. Kaaoksen mitta meni täyteen, ja tämä itse väkivalloin karkotti Kazkan. Tämä ”karkottaminen” oli lähinnä verinen tappelu, jonka päätteeksi Kazka lähti vannoen ettei enää palaisi Kaaoksen tai perheensä luo. Ja edes Kazka ei tiedä, että tämän isä Kaaos kuoli myöhemmin haavojen, jotka Kazka aiheutti, tulehduttua pahasti. Kuolinhetkellään, Kaaos oli mielessään pyytänyt Jumalilta anteeksi kaikkea mitä oli elämänsä aikana tehnyt, erityisesti perheelleen. Perhe: Äiti: Surkusiipi Isä: Kaaos Sisko: Keväänsirpale Veljet: Lumisielu ja Marcatta. Muuta: - Kazka olisi Kylkiluun toinen hahmo Dogmassa. - Kazka on Kylkiluulle todella mieluinen ja inspaava hahmo, jota oli mukava suunnitella. : D - Niille jotka eivät vielä tajunneet, Kazka on Sirpaleen Kevätsirpaleen sisko. Jos halukkaita tulee, veljille Marcattalle ja Lumisielulle etsitän pelaajat tulevaisuudessa. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Jees tämä ok. :)

Gizi

Pelaaja: Teekuppi Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Gizi/Giselle Ikä: 2 vuotta / n. 14 vuotta ihmisissä Rotu: Komondoria ja villakoiraa (Äiti villakoira, isä komondor) Sukupuoli: Narttu Ulkönäkö: Gizi omaa varsin lempeät silmät joissa on syvä vihreän sävy. Silmänsä hän on äitinsä sanojen mukaan perinyt isältään, sisältäen samanlaista viisautta ja kärsivällisyyttä. Ulkonäkönsä on sekoitus niin villakoiraa ja komondorille ominaista turkkia. Korvansa ja häntänsä ovat kasvussa rastoittuneet, mutta muu turkki on muuten vain kiharalla, hoitamattomana saattaa alkaa rastoittua. Turkin väri on toffeemainen ja rastat ovat hiukan tummemmat, kuten kuononsakkin. Pientä sävyeroa on myös jaloissa muuhun turkkiin verrattuna. Gizi ei omista muita arpia kuin kaksi arpea kuonollaan, molemmat toisen koiran etuhampaista. Kuvan linkki: http://fc02.deviantart.com/fs43/i/2009/162/5/b/Gizi__the_dreadlock_doggy_by_TeaCupPanda.jpg Horoskooppimerkki: Vaaka (23. syyskuuta - 23. lokakuuta) Luonne: Gizi omaa varsin ailahtelevan luonteen, hän voi olla hetkessä joko iloinen, aktiivininen ja innostunut, seuraavaksi voikin olla masentunut, passiivinen ja välinpitämätön. Silti, Gizi muovautuu mieluummin riitatilanteessa, mutta jos sattuu varsin huonoon aikaan suututtamaan tämän naisen, voivat seuraukset olla tuhoisat. Gizi on varsin perso kaikille kauniille, etenkin tavaroille ja voisikin sanoa nartun olevan enemmän sukua varikselle kuin villakoiralle. Gizi on varsin seurallinen, eikä usein suostu vapaaehtoisesti viettämään aikaansa yksin. Narttu on myös hyvä lepertelemään ja ratkomaan riitoja tai toimia rauhoittelijana. Historia: Syyskuussa, suurella risteilyaluksella M/S Gisellellä, syntyi villakoira Fleurille yksi ainokainen pentu. Kohtalon oikusta, komondorkoira Álmos ja Fleur löysivät toisensa suuren laivan ruumasta, nyt vielä uuden lisäyksen kanssa. Pentu nimettiin laivan mukaan Giselleksi, ainakin äitinsä kutsui pentua niin, mutta isä muutti nimen syntyperänsä mukaan unkarilaiseksi Giziksi. Lyhyempi nimi jäi pennulle, kun tuo kasvoi laivan ruumassa, lastilla eläen ja ihmisiä vältellen. Usein koirat huomattiin, mutta yleensä syytettiin ruuman varjoja ja huomanneen henkilön väsymystä, jotenka koirien hävittämiseen ei alettu. Myöhemmin kiersivät jo huhuja, että laivalla kummittelisi karmiva aavekoira, joko vain ajanpuutteeksi tai selitykseksi useille havainnoille koiramaisista otuksista. Fleur, Álmos ja Gizi jatkoivat siis eloaan ruumassa, vailla huolia tulevasta. Kun M/S Giselle ankkuroitui Dogman satamaan hetkellisen vian takia, koirat huomasi heidän ikävikseen itse laivan kapteeni. Koirien etsintä käynnistettiin, jonka takia perhe joutui pakenemaan jo kotoisaksi käyneestä ruumasta ulos. Suuren koonsa vuoksi, Álmos, Gizin isä jäi jälkeen, jääden merimiehien kynsiin. Fleur ja Gizi jatkoivat vastahakoisesti matkaansa, löytäen itsensä kannelta, kaikkien turistien joukosta. Pienimpänä, Gizi pääsi pujahtamaan ihmisten jalkojen välistä, mutta lopulta Fleur napattiin kiinni. Luontaisiaan vaistojaan vastaan sotien, Gizi jatkoi juoksuaan kannella, jättäen vanhempansa jälkeen ja hypäten sitten laidan yli, ikävikseen suolaiseen ja kylmään meriveteen. Pennun uintia seurasivat niin turistit ja merimiehet, salaa toivoen pienen, nykyisesti orvon koiran selviävän rannalle. Kun aallot kuljettivat pentua kohti rantaa, oli Gizillä aikaa huutaa ja itkeä vanhempiensa perään, kyyneleet huuhtoutuen meriveteen kuin pyyhkien pois surun koiran kasvoilta. Lopulta, uupuneena ja likomärkänä, narttu ajautui rannalle odottamaan energiansa paluuta ja toivomaan ettei kukaan löytäisi häntä täältä. Sittemmin, Gizi on asettunut Vapaan Kansan alueelle, ominaisen kykynsä turvin sopeutuneena laumaan ja hankkien sieltä ystäviä. Narttu ei ole niinkään huolissaan vanhemmistaan, sillä on nähnyt usein kuinka hyvin koirat elävät usein ihmisten kanssa ja toivoo, että vanhempansa ovat löytäneet paikkansa jonkun kivan omistajan luota. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Jees, hyvä hahmo ja ihana kuva. :)

Crice

Pelaaja: talvikko Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Valkoinen Virta Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Crice. Lausutaan miten halutaan. Sukupuoli: narttu Ikä: Crice on n. 2 vuotias. Rotu: Crice on puoliksi koira, puoliksi susi. hänen isänsä oli susi ja äiti oli sekarotuinen. Äidistä ei tiedetä muuta, kuin että ainakin hänessä oli saksanaimenkoiraa. Ulkonäkö: Crice on hyvin paljon äitinsä, eli saksanpaimenkoiran näköinen, mutta valkoinen, lukuunottamatta päätä, jossa on mustanharmaa ''maski'' joka jatkuu pitkänä ''siimana'' aina hännänpäähän asti. Cricen toinen silmä on sininen ja toinen ruskea. Cricellä on mukanaan kartta ja hänellä on musta kaulapanta. (muistona äidistä) Luonne: Crice on hyvin innokas ja leikkisä likka, ja aina tunkemassa kuonoaan joka koloon. Tästä johtuen hän saattaakin usein olla vaikeuksissa. Crice pelkää aivan valtavasti susia. Erityisesti uroksia. Menneisyys: Eräällä saaren ihmisellä oli kaunis sekarotuinen koira. Eräänä päivänä tämä kuitenkin karkasi ja ei tullut enää takaisin. Ihminen ei koskaan tiennyt mitä koiralle tapahtui, mutta mepä tiedämme. Koira karkasi kauas kauas metsään ja tapasi siellä komean uros suden. Susi ja koira tutustuivat paremmin ja jo parin kuukauden kuluttua se tapahtuikin. Suuren kuusen alla koira sai pennun. Yleensähän koirat saavat useamman pennun, mutta tälle ei sitä lahjaa suotu. Tämän pennun nimeksi tuli Crice. Pentu kasvoi ja varttui kunnes hän oli 12 kk vanha, yhden vuoden. Sudelle ja Koiralle tuli riitaa ja susi uhkasikin tappaa koiran ja pennun. Koira, pennun emo, Cricen äiti, päättikin lähettää Cricen maailmalle, jotta Crice pelastuisi. Koira sanoi rakastavansa Criceä aina, vaikka mitä tapahtuisi. Sitten hän antoi Cricelle saaren kartan, ja sanoi viimeiset sanat, ''juokse, kauas pois, äläkä katso taaksesi... Rakastan sinua.. aina'' Crice juoksi, muttei kauaa, pian hän pysähtyi... Katsoi taakseen ja huomasi miten Susi parhaillaan tappoi äitiä. Crice ei koskaan ymmärtänyt miksi tai miten voi tulla niin iso riita, mikä saa tappamaan. Parin päivän vaeltamisen jälkeen Crice muisti kartan minkä äiti oli antanut hänelle. Crice katsoi karttaa ja huomasi että siitä oli ympyröity jokin alue. Suoraan alueen keskelle oli kirjoitettu valkoinen virta. Äiti oli joskus kertonut tarinoita tuosta kauniista turvallisesta paikasta mikä oli äidin lapsuudenkoti ennen kuin ihminen oli napannut hänet. Nyt Crice lähtikin vaeltamaan kohti valkoisen virran aluetta... (toivottavasti oli tarpeeksi pitkä ,)) Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Olit tuonne vieraskirjaan laittanut viestiä, että hakemuksesta oli unohtunut jotain tietoja. Kyllä tämä menee läpi tällaisenaan, laita puuttuvat tiedot sitten foorumiin. Tervetuloa. :)

Teruko

Pelaaja: nameki Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Punainen Kuu Kuva: Linkki Kuvaus: [Teruko.'> > http://img213.imageshack.us/img213/2105/teruko1fe5.png < .TIEDOT. > Teruko > noin 2 vuotta > naaras > kuuluu Punaiseen Kuuhun. > koira, ei tarkempaa määritystä rodusta. > ei lahkossa. .LUONNE. > Teruko on luonteeltaan kiltti ja iloinen. Neito ei lannistu pienistä vastoinkäymisistä, vaan jaksaa aina yrittää ja on yleensä täysillä mukana. Teruko on rakastavainen ja välittää kaikista, yleensä. Toisaalta jos neitonen suuttuu johonkin henkilöön se näyttääkin sen avoimesti. Tuolloin hän välttelee ja käyttäytyy nokkavasti. Teruko on melko herkkä, joten tuo puoli tulee helposti esiin. Vaikka Teruko onkin suurimman osan ajastaan iloinen ja mukava, osaa se olla pahallakin päällä. Kun Teruko nousee väärällä jalalla päivään sen kyllä huomaa. Tuolloin neito taas puolestaan on hyvin ärtyisä ja ärähtää kenelle vain, yleensä pienimmästäkin asiasta. Huono luonteenpiirre, pakko sanoa. Naaraita kohtaan Teruko suhtautuu ihan hyvin, vaikkakin välillä mustasukkaisesti. Jos naaras näet ihastuu johonkin ja tuo kyseinen henkilö menee juttelemaan toiselle naaraalle, voi Teruko ottaa hyvinkin nokkiinsa. Tuollaisia mustasukkaisuus kohtauksia Teruko yrittää välttää, mutta välillä tunteet kumpuavat sisimmästä hyvinkin arvaamattomasti. Uroksia kohtaan naaras suhtautuu hyvin, se yleensä lirkuttelee niille ja viettelee niitä. Teruko tietää että on kaunis ja suloinen, eikä naaras pelkää käyttää tuota piirrettään. Naaras on melko kiero siinä mielessä, että se pitää siitä kun saa vietellä ja sitten hylätä uroita mielensä mukaan. Julmaa, mutta Terukosta hauskaa. Neitonen on nuori, eikä se ole vielä ehtinyt tutkia ympäristöään pahemmin. Siksipä naaraalla ei ole pahempia mielenkiinnon kohteita, tai sen puoleen asioita mitä se inhoaa. Tietysti kaiken maailman ötökät ja liskon inhottavat tätä hienohelmaa, mutta ei se kuitenkaan juokse kirkuen karkuun kun esimerkiksi käärme sattuu vastaan. Naaras vain välttelee kaikenlaisia liskon tapaisia eläimiä. Teruko ei taistele kovin mielellään. Toki, jos Teruko suutahtaa pahasti, voi se hyökätä, mutta ei likaa mielellään tassujaan. Kuitenkaan ei voi haluttomuuden piikkiin laittaa sitä etteikö neito osaisi, se vain ei viitsi vaivautua yleensä. .ULKONÄKÖ. > Niinkuin taisin mainita, Teruko on hyvin kaunis naaras. Hienot, sulavat linjat, sirot jalat ja kaikilla tavoilla kauniit piirteet. Naaras muistuttaa rakenteeltaan kishu inua, mutta hänellä on hiukan pitemmät jalat. Kummassakin etujalassa on kiinni siteet, jotka ovat vain koristeina. Koska naaras piti niitä tyylikkäinä, se päätti sitoa ne jalkaansa. Terukolla on suurehkot silmät, jotka ovat väriltään vaaleansiniset. Naaraalla on ruumiissaan vihreitä kuvioita, jotka korostavat naarasta kauniisti. Terukolla on vain kaksi arpea ruumiissaan, ne ovat muistoja menneistä. naaraan koriven karvoituksen väri on myös vihertävän sävyinen. Terukon anturat ovat normaalin väriset, samoin kuin kieli ja sisäpuoli yleensä. .MENNEISYYS. > Teruko syntyi pieneen kylään viiden sisarensa kanssa. Tuolla pienessä kylässä koiraperhe sai asua rauhassa, ihmiset antoivat niiden asua pienessä vajassa ilman häirintää. He kaikki olivat iloisia ja mielissään hyvistä oloistaan, kunnes sitten Tekije, Terukon isoveli ilmoitti lähtevänsä kylästä. Se tuli todellisena yllätyksenä perheelle, varsinkin Terukolle. Tuo rakasti veljeään kovasti, eikä olisi halunnut päästää tuota lähtemään. Terukon vanhemmatkin olivat tuota vastaan, koska heidän mielestään siinä ei ollut mitään mieltä. Kuka nyt haluaisi lähteä pois perheensä luota, kun asiat olivat noin hyvin? Kuitenkin lopulta heidän vanhempansa taipuivat ja laskivat pienen poikansa menemään maailmalle. Tuosta Teruko loukkaantui syvästi, koska luuli ettei veli lähtisi koskaan hänen rinnaltaan. Kun eron aika koitti, Teruko ei tullut edes hyvästelemään. Naaras oli niin vihainen, että mökötti vain hiljaa yksikseen. Aika kului kulumistaan, Teruko kasvoi ja vahvistui. Naaras harjoitteli salaa vanhemmiltaan alkeellisia teistelumenetelmiä, koska hänen vanhempansa eivät suvaineet väkivaltaa millään tavalla. Lopulta kun Teruko oli melkein kaksi vuotias, tuo päätti lähteä valjensä perään. Niin, tavoite kuulosti mahdottomalta, mutta Teruko oli hyvin päättäväinen eikä aikonut taipua millään lailla. Siispä Teruko hyvästeli synkin mielin vanhempansa ja lähti matkaan. Teruko lähti kulkemaan samaan suuntaan kuin velkensä oli, se kysyi miltein jokaiselta vastaan tulijalta olivatko he nähneet hänen veljeään. Tuloksitta naaras jatkoi kivistä polkuaan, kunnes yksi matkaaja muisti nähneensä miltein samannäköisen uroksen tuolla noin puoli vuotta aikaisemmin. Tekije oli kuulemma harhaillut satama-alueella ja mennyt johonkin rahtilaivaan. Tuo tieto riitti neitoselle, se päätti yrittää samaa. Yleensä laivat kulkivat paljon samoja reittejä pitkin, joten tuo laiva tulisi varmasti tuohon satamaan ennen pitkää. Matkaaja antoi melko tarkat ohjeet miltä laiva näytti, joten Teruko uskoi että se löytäisi veljensä kyllä. Aikaa kului, mutta laivaa ei näkynyt. Pienehkö koira ei kuitenkaan lannistunut, se oli päättänyt löytää veljensä ja sen se myös tekisi, tulisi tielle mitä vain. Ja kärsivällisyys palkittiinkin, kun kuvailun perusteella oikea laiva lipui satamaan. Teruko lähestyi hiljakseen laivaa, ja kun kukaan ei huomannut tuo nousi kyytiin. Naaras piiloutui niin ettei sitä huomattaisi ja odotteli. Aika minkä naaras vietti tuolla piilossaan tuntui kestävän ikuisuuden. Terukon sydän pamppaili holtittomasti, se oli niin hermostunut että miltein tärisi. Tunnelma tiivistyi, kunne sitten.. Kuului jysähdys. Sitten toinen, kolmaskin. Hetken sen jälkeen laiva alkoi liikkumaan kovaan ääneen ja Teruko kuuli kuinka ihmiset juoksivat ympäriinsä tavaroita pakkaamassa loppuun asti. Sitten alkoi piinallinen hiljaisuus. Tai noh, melkua riitti, mutta koira ei voinut inahtaakkaan, muuten se tulisi huomatuksi. Kului tunteja toistensa perään. Lopulta naaras alkoi käydä jo niin hermottomaksi että se nousi varovaisesti pois suojastaan ja katseli ympärilleen. Siististi pakatut suuret laatikot huojuivat laineiden tahtiin. Oli melko hämärää ja sumu oli noussut. Teruko katseli hämmentyneenä ympärilleen ja nousi sitten katsomaan yhdelle laivalle jotakin paikkaa, mille se pystyisi uimaan turvaan. Hetken tiirailun jälkeen neitosen silmiin sattui suurelta vaikuttava saari. Tuo oli mainio paikka, luultavasti. Teruko hyppäsi pois laivan kyydistä ja alkoi uimaan vimmatusti. Taisteluharjoittelusta oli ilmeisesti hyötyä, koska tuolloin Teruko oppi myös kestävyyttäkin. Sitä tarvittaisiin nyt varsinkin, koska matka oli pitempi miltä vaikutti. Kun naaras oli jo melkein rannassa, se tunsi miten sen voimat olivat kaikonneet tyystin. Enää muutama veto ja se olisi turvassa.. Ja niin, lopulta nuutuneen koiran jalat tavoittivat hiekkamaan. Teruko lysähti elottomasti maahan ja pyörtyi. Kun neitonen heräsi, se huomasi olevansa edelleen rannikolla. Noustessaan huterasti jaloilleen, naaras huomasi että sen ruumiista valui verta. Naaraan vasemmanpuoleinen reisi oli auki, siinä oli melko syvä haava joka oli kipeä. Pahasti irvistäen neitonen lähti kävelemään eteenpäin, se etsi itselleen suojaa. Tietämättään se oli saapunut saarelle, jota kutsuttiin nimellä Dogma. .MUUTA. > Teruko ensimmäinen naarashahmoni Dogmassa. > Terukolla on melko kiva luonne, erilainen pelattavaksi. > Teruko on Kenzien hahmon, Tekijen pikkusisko. > Teitoja oli kiva kirjotella, ulkonäkökin passaa. > Ajattelin viedä Terukon ensin Andriaanaan, mutta päätin tuoda sen lopulta tänne. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Jopas nyt pukkaa vihreää ja vaikka minkä väristä hahmoa, mutta olkoon menneeksi. :)

Keväänsirpale

Pelaaja: sirpale Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Keväänsirpale Surkusiipi Kutsutaan Sirkuksi, Sipaksi, Sirpaleeksi, Kesuksi tai miksi nyt halutaankaan. Oudoin kutsumanimi koskaan on ollut on Urpiainen. Ikä: Sirpale on noin 5 vuotias. Sukupuoli: Narttu Lauma/Kultti: Vapaakansa/Ateistit Laji/Rotu: Sirpaleessa on vinttikoiraa (pitkät jalat, kuono) ja samojedia Paino ja Säkä: 20 kg ja säkä on n.130 cm Sitaatti: ”Aina täytyy olla toinen keino” Luonne Kuvailtuna Sirpaleen luonne on monimutkainen ja syvä. Nartun luonnetta ei voi ymmärtää kunnolla, ellet sitten kunnolla koeta ymmärtää nartun ajatusmaailmaa, joka on miltei omalla tasollaan. Adjektiivein sanottuna, Sirpale olisi kenties utelias, pirteä ja äyskähtelevä. Sirpale ei ajattele kerralla yhtä ajatusta, vaan narttu kykenee käsittelemään viittä asiaa kerrallaan, ajattelemaan niitä erikseen tismalleen samaan aikaan, ja silti olemaan sekoittamatta ajatuksia ja asioita toisiinsa. Siitä johtuneeksin Sirpaleen terävät vastaukset ja suhteellisen hyvä yleistieto ja joskus jopa harkitut sanomiset. Jos osaisit lukea ajatuksia, saattaisit ymmärtää miksi Sirpaleen kasvoilla on aika usein laskelmoiva ja leikkisä ilme samaan aikaan. Sirpale kuuntelee mielummin kuin kertoo, mutta yleensä nartulla on päällä se positiivinen luonteenpiirre ja tämä hymyilee kaikelle vaikka kuinka pahalta tuntuisi. Sirpale vihastuu aika helposti, ja tämän viha on pitkäaikaista jos narttu on sillä tuulella, eli aika harvoin. Sirpaleen mielipiteet vaihtelevat päivittäin, mutta tämä aina arvostaa muissa sitä, että nämä on rehellisiä eivätkä petä muita. Sirpale siis vihaa valehtelijoita, pettäjiä, omahyväisiä ja itsekkäitä ja sadistisia persoonia. Toisaalta Sirpale ei osaa jättää ketään pulaan, ja auttaakin toisiaan mielellään, mutta jos narttu on itse aiheuttanut toisen ahdingon, sille Sirpale ei tee mitään, katsoo vain kuonoaan pitkin toisen surkeutta, kuin sanoakseen ”sen sinä ansaitset.” Sirpaletta voisi luonteeltaan joskus sanoa hieman lapselliseksi, tämäkun koettaa saada muut aina hyvälle tuulelle, maksoi se nartulle mitä tahansa. Sirpale jopa runttaisi tunteensa kasaan jos se auttaisi muita. Sirpaleen ilmeet ovat kaikenkirjavia, eikä ole mitään tunnetilaa mitä narttu ei osaisi ilmaista loistavasti. Ainoastaan tämän ilmeet ovat surkeahkoja kun asiaan tulee tunteidensa ilmaitseminen, se kun on nartulle vaikeaa. Koskaan Sirpale ei ole sanonut mitään hellyyttävää, oikeasti sydämmensä pohjasta. Sirpale rakastaa öitä, niiden sinisyyttä. Narttu pitää myös merenrannoista öiseen aikaan, varsinkin kun kuu heijastuu vellovan veden pintaan ja ilmassa on puhtaan suolan tuoksu. Sirpale ei voi sietää hämähäkkejä, ja pelkääkin niitä sydämensä pohjasta. Jopa millin kokoinen hämähäkki saa Sirpaleen kirkumaan hengenhädässä ja juoksemaan miltei itkien ympyrää ja anelemaan apua murhanhimoiselta koirulilta. Jos haluat Sirpaleesta eroon, heitä tämän päälle hämähäkkejä. Varma keino millä saat Sirpaleen vihaamaan itseäsi ja pysymään kaukana. Sirpale kaihtaa noloja tilanteita, ettei tarvitsisi selittää maita ja mantuja jotta kuuntelija ei katsoisi niin huvittuneena ja halveksien Sirpaletta, koska tämä oli kämminyt ja pahasti. Sirpale pelkää rakastuvansa, joten siksi yleensä ruttaa todelliset tunteensa mielensä perukoille, mutta silti toimii niiden mukaisesti. Suhtautumiset muihin Nartut: Sanotaampa vaikka että Sirpale on aivoimepi nartuille kuin uroksille, ja mielummin viettääkin aikaa näiden seurassa. Urokset: Sirpale ei oikein tahdo lämmetä uroksille, ja on näitä kohtaan epäluuloinen mutta ei näytä sitä. Vanhemmat koirat: Sirpale kunnioittaa suuresti, eikä epäröi vaika madella maassa vanhemman edessä, kunnioituksen vanhempia kohtaan Sirpale peri vanhemmiltaan. Muut laumat/kultit: Sirpale ei oikeastaan piittaa muista, koska nartulle eivät laumat niin paljoa merkitse, eikä tällä ole kaunoja muita vastaan. Pennut: Sirpale ei voisi olla lässyttämättä pennuille. Ulkonäkö (kuva tulee varmasti, mutta se pitää skannata ensin) -Pää Sirpaleen kuono on kapea ja se osoittaa hieman alaspäin ja on lyhyempi kuin koirien kuono on yleensä. Nartun pää on pyöreähkö ja tämän kasvoista saa yleensä ensimmäisenä ystävällisen vaikutelman. Nartun silmät ovat pyöreän mantelin muotoiset ja sijaitsevat sopusuhtaisesti paikoillaan, ja vasen silmä on oranssi, oikea keltainen. Silmistä lähtevät lehteä muistuttavat köynnösmäiset kuviot,. Korvat ovat oikeilla paikoillaan, ja ne ovat kolmiomaiset, pehmeäkärkiset ja hieman kapeat .Korvat ovat sisältään sinisenvihreät. Sirpaleella on myös harjas, joka on tuuheimmillaan otsan kohdalla, harjas alkaa niskan puolivälistä. Harjas on valkoinen, ja siinä on otsatukka, ja otsatukkaa reunustavat todella pitkät hiustupsut, joista vasemmanpuoleinen on musta. Nartun molemmissa korvissa ovat samanlaiset korvikset, joiden muodosta voi etäisesti erottaa ristin. -Jalat Jalat ovat Sirpaleella pitkät ja kapeahkot. Vasemmassa etujalassa on metallinen koru, jota Sirpale ei saa irti muutenkuin repimällä sen voimalla. Mutta sellaisia voimia ei Sirpale omistakaan. Koru alkaa nartun polvesta, joten se ei haittaa juoksemista, ja se on yläosasta suora, eikä hankaa tämän jalkaa laisinkaan. -Ruumiinrakenne Sirpale ei ole mikään siropienipiski, vaikka tällä onkin pieni kuono ja pitkät jalat. Narttun kaula on normaalia hieman pitempi, ja selkä hieman normaalia kaaremmalla, vaikka tämän selkä onkin lyhyehkö. Nartun turkki on kaulasta ja kintereistä tuuheampaa, kuten hännästäkin. Nartun häntä on hieman lähdössä kohden taivasta, kunnes se ”lopahtaa” ja päätyy osoittamaan kohden maata. -kuvioinnista Nartun silmien ympärillä on lehtikuvioita. Nartun kuonon yläosa on vihreä, ja vihreä jatkuu silmien väristä hännänpäähän asti, selkää myöten. Nartun oikea etujalka on kokonaan keväänvihreä. Nartun vasen etujalka on puoleenväliin keväänvihreä, ja väri sitten vaihtuu valkoiseksi. Nartun ”kyynärpää” on vasemmassa etujalassa valkoinen. Takajalat ovat identtiset kuvioinniltaan. Häntä on keväänvihreä, mutta pitempien karvatupsujen päädyt ovat tummanvihreät. Menneisyys Sirpale syntyi keväällä pieneen koivumetsikköön, neljän muun pennun kanssa. Tämän äiti oli nimeltään Surkusiipi, ja isää kutsuttiin Kaaokseksi. Pentueen muiden pentujen nimet olivat Kazka, Lumisielu ja Marcatta. Pennuista vilkkaimmat olivat Keväänsirpale ja Kazka, kun taas Lumisielu ja Marcatta olivat hieman hiljaisempaa ja pesässä pysyvää sorttia. Kesä oli saapunut, ja pennut leikkivät ulkosalla. Sivukorvalla Sirpale kuuli isänsä sanovan Marcattalle ja Lumisielulle, että nämä lähtisivät matkalle eikä siitä saisi kertoa kenellekään, ei edes äidille tai sisaruksille. Utelias kun Sirpale oli, tämä ei voinut olla menemättä ja kysymättä isältään, miksei hän saanut lähteä mukaan? Miksi vain Marcatta ja Lumisielu saivat lähteä? Noista pienistä kysymyksistä Kaaos skitsahti ja potkaisi vanhimman pennuistaan, Sirpaleen kauemmas ja ärähti tälle ettei se kuulunut Sirpaleelle, ja jos tämä hiiskahtaisikaan asiasta Surkusiivelle, saisi Sirpale kärsiä, ja kauan. Sirpale säikähti isänsä kovista sanoista, ja juoksi Kazkan luokse turvaan, olihan Kazka aina hieman suojellutkin Sirpaletta. Kului muutama päivä tapahtuneesta, ja Surkusiiven äiti kyseli Sirpaleelta ja Kazkalta, olivatko nämä nähneet veljiään koko päivänä. Sirpale katsoi äitiään surkeana, ja kertoi mitä oli kuullut isänsä sanoneen. Ilme valahti Surkusiiven kasvoille, ja tämä käänsi katseensa huolettomaan Kaaokseen, joka hymyili viattomasti kumppanilleen. Surkusiipi ja Kaaos ottivat yhteen, sanoin sekä hampain ja tulos oli tasavahva, joten Kaaos ja Surkusiipi erosivat, ja molemmat ottivat mukaansa yhden pennuista. Surkusiipi otti Sirpaleen mukaansa, ja Kazka joutui Kaaoksen matkaan, mutta se ei Sirpaleen muistojen mukaan näyttänyt siskoa haittaavan. Sirpale kulki äitinsä mukana pitkin maita ja mantuja, oikeastaan samaa laajaa aluetta, mutta silti se oli nuorelle nartulle kuin kokonaan uusi, iso maailma. Surkusiipi opetti Sirpaleelle normaaleja arkipäivän asioita, kuten sen miten metsästää ruokaa talvella, mietn seurata toisen vanhoja jälkiä, ja miten tärkeää, ennen kaikkea oli oppia valitsemaan itselleen kunnollisen kumppanin tekemään sen mihin Surkusiipi ei ollut onnistunut. Sirpale näki kuinka Kaaoksen menetys särki tämän äidin sydäntä, kuinka kipeää se teki, joten narttu päätti ettei koskaan rakastuisi, ainakaan kovin vapaaehtoisesti. Surkusiipi opetti Sirpaleelle myös sen, että jos joku uros nauroi ja hymyili samaan aikaan, kannattaisi juosta. Kun Sirpale alkoi kyllästyä ainaiseen äitinsä seuraan, narttu erosi Surkusiivestä ja aloitti oman, itsenäisen elämän, mutta sai kuitenkin äidiltänsä muistoksi korvakorut, joita Sirpale pitää todella suuressa arvossa. Ensimmäinen vuosi yksin oli Sirpaleelle vaikeaa, kun kaikki piti tehdä itse, erityisesti metsästäminen oli vaikeaa. Vaikeampaa oli Sirpaleelle metsästää ruokaa jäniksestä jolla oli seuranaan pieniä pupuja, sen poikaisia. Sirpale päätti juhlavasti olla kesäisin mahdollisimman kasvissyöjä, ja talvella tämä söisi sitä mitä nyt saisi ruoaksi, lihaa tahi kasveja, kunhan nyt pysyisi elossa. Rouskutellessaan heinää maasta, Sirpale törmäsi koiraan joka kantoi suussaan hauskanmallista rautakepukkaa, joka oli kiemuroilla. Koira katsoi monttu auki Sirpaletta, joka puolestaan katsoi monttu auki koiraa, ruoho suusta tippuen maahan. Sirpale sentään tajusi sulkea suunsa, ja nielaisi ruohonkorret sisuksiinsa, ja koirakin sulki suunsa, laskien ensin rautahäkkyrän maahan. Nuo kaksi koiraa juttelivat hetken, ja rautahäkkyrä päätyi Sirpaleelle, joka sen tunkaisi jalkaansa hetkellisen älynväläyksen johteena. Siinä se sitten oli, Sirpaleen jalassa. Sirpale kasvoi sitten rautahäkkyrän laittamisen jalkaan, ja kävi ilmi ettei se enään lähtenytkään irti, muttei se Sirpaletta pahemmin haitannutkaan. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Hieno, pitkä hakemus. :)

Luca

Pelaaja: Hyena Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Punainen Kuu Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Delilah’s Lullaby, eli Luca. Kutsutaan: Luca, Luc – mitä nyt ikinä keksiikään. Ikä: Ihmisittäin noin 20 vuotias. Sukupuoli: Uros Syntymäpäivä, horoskooppi: 20.4, Oinas Rotu: Tanskandoggi. Säkäkorkeus ja paino: 90cm & 70kg. Lauma: Maatilankoira, eli ei kuulu mihinkään laumaan. Kuva: http://i132.photobucket.com/albums/q19/HopeaHyena/luca.png Ulkonäkö: Luca on rakenteeltaan melko raskas, muttei missään nimessä tankkerimainen. Tuo on suuri ja hoikka, paremmin ilmaistuna jäntevä. Uroksen turkki on lyhyttä ja kiiltävää, korvat ja häntä ovat säästyneet typistykseltä. Turkki on pääväriltään valkeaa, mutta kasvoissa, etujalkojen sukissa sekä reisien kohdilla on mustaa kuviointia. Lisäksi selkää pitkin kulkee musta raita, joka alkaa koiran takaraivolta. Lucalla on myös ruskeaa väriä rintakehässään ja vatsassaan. Urokselle on myös siunaantunut eripariset silmät: oikea on sininen ja vasen hieman turkoosihtava. Kuono ja anturat Lucalla ovat vaaleanpunaiset. Kaulassa tuolla on vahva kuristuspanta, joka roikkuu kuitenkin useasti löysänä ketjuna koiran kaulassa. Muita asusteita Lucalta ei löydy. Myöskään arpia tuon kehosta ei ainakaan vielä löydy. Luonne: Luca on elämäniloinen ja energinen persoona. Tuo on tutustumassa kaikkiin ja pyrkii olemaan ystävällinen sekä kohtelias, ellei vastapuoli sitten ole aivan ärsyttävä tapaus. Uros on hyvin puhelias, eikä ollenkaan ujo ja välillä tuntuu, että koko koira olisi tehty elohopeasta. Luca saattaa olla myös hieman liian itsevarma ja varsinkin vastakkaisen sukupuolen edustajien edessä koira aivan villiintyy. Valitettavasti naaraat aiheuttavat myös rakkausasioissa tumpelolle nuorukaiselle päänvaivaa, sillä tuo tuntuu sotkeentuvat kieleensä ja kompuroivan muuten vain. Luca on todella hyvä ja lojaali ystävä joka haalii suuren joukon ympärilleen. Ystäviensä kanssa tuo toilailee, seikkailee ja hankkiutuu vaikeuksiin. Vaikeuksista siirrytään taisteluun, jossa uros on ihan siedettävän hyvä. Tuon on vähän pakkokin olla, sillä onhan koiran tehtäväksi siunaantunut maatilan vartiointi. Luca vahtii hyvin tarkasti alueitaan, mutta ei suoraan kimppuun käy jos näkee jonkun kuljeskelemassa alueella. Mutta jos yrittää kajota maatilaneläimiin, voi olla varma että saa kimppuunsa ei-niin-ystävällisen tanskandoggin. Luca on huutaa raivotessaan ja saattaa ryhtyä uhkaavaksikin mutta mieluummin purkaa vihaansa ympäristöön kuin muihin henkilöihin. Tuo myös useasti sanoo asioita joita ei oikeasti tarkoita. Uros ei tosin osaa olla kovinkaan pitkävihainen, ellei kyseessä ole joku hyvin paha loukkaus. Perusluonteeltaan Luca on kuitenkin ystävällinen ja sosiaalinen tapaus, josta saa helposti mukavan kaverin. Menneisyys: Luca, oikealta kennelinimeltään Delilah’s Lullaby syntyi keväällä kera neljän muun sisaruksensa. Tuon isä ja äiti olivat molemmat upeita, näyttelypokaaleja keränneitä koiria joten tietysti pentujenkin kuului olla upeita. Kolme viidestä pennusta olikin, mutta Luca ja tuon veli Jacey olivat värivirheellisiä. Siispä noiden kohtaloksi lankesi halvalla ja paperittomina myyminen. Tämä värivirheisyys ei kuitenkaan muuten rajoittanut noiden elämää, vaan molemmat vanhemmista rakastivat kaikkia pentujaan. Seitsemän viikkoa täyttäessään Lucaa tuli hakemaan hieman maajussin näköinen, lempeä mies. Ja niin tuon miehen mukana koira matkusti Dogmaan saakka ja päätyi maatilalle, vahtikoiraksi. Aluksi pentu oli hieman ujo, eikä tuo tullut toimeen maatilalla jo olevan vanhan, äkäisen mastiffin kanssa. Kuitenkin maatilaa oli vartioimassa myös ystävällinen Milo, joka ystävystyi heti Lucan kanssa. Ajan kuluessa ja Lucan varttuessa tuo oppi tulemaan toimeen myös Dannyn kanssa. Mitään suurempaa tuon menneisyydessä ei ole tähän mennessä tapahtunut – koira on vain asustellut maatilalla ja välillä tehnyt pieniä retkiä lähimetsikköön. Milo & Danny (saattavat esiintyä sivuhahmoina viesteissäni): Danny (http://i132.photobucket.com/albums/q19/HopeaHyena/danny.jpg) on ihmisittäin jo varmaan kuusikymmentä vuotias, äreä ja tyly mastiffiuros. Tuo vartioi tiukasti maatilaa ja on aina ojentamassa nuorempiaan. Milo (http://i132.photobucket.com/albums/q19/HopeaHyena/Milo.jpg) on ihmisittäin noin kolmekymmentä vuotias, melkein puhdasrotuinen valkoinenpaimenkoira. Milo on hyvin varovainen ja rauhallinen, sekä pyrkii olemaan jokaisen ystävä. Siinäpä olisi uusin hahmoni. :') Toivottavasti tiedot eivät ole liian lyhyet tms. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Jeespoks, tämä ok. :)

Hakemuksia: 352
Sivu:1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36