Liittymisvieraskirja

Hakemuksia: 352
Sivu:1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36

Artemis

Pelaaja: Singalana Lähetetty: to 12. marraskuuta 2009 21:29:21 Lauma: Valkoinen Virta Kuva: Linkki Kuvaus: Pelipaikka: Dogma RPG Nimi: Artemis Lempinimet: Arty Syntymäpäivä ja horoskooppimerkki: 12.3.2008, kalat Ikä: 1-vuotias, täyttää kohta 2. Ihmisen iässä tämä vastaa noin parikymppistä. Sukupuoli: Naaras Rotu: 50 % Arktinen susi (Canis Lupus Arctos), 50 % Kishu Lauma: Valkoinen Virta (klaani), kuten kummatkin vanhempansa. Väritys: Enemmän tai vähemän puhtaan valkoinen. Naaraan lapaluun kohdalta lähtee vaaleanharmaa (hopeanharmaa) taljamainen kuvio, joka ulottuu reisien takaosasta hännän yläosaan. Kaikkissa neljässä jalassa on tumman harmaa (teräksenharmaa) sukka. Tassut ovat kumminkin samaa puhtaanvalkoista sävyä kuin pohjavärityskin. Naaraan silmät ovat sekoitus isän ja äidin silmien väriä, valotuksen mukaan siis kullanväriset tai hunajanväriset. Artemiksen silmännurkista lähtee mustat viirut. Etunurkasta kuonon myötäisesti, takanurkasta kyyneljuovan omaisesti alas kääntyen. Naaraan kirsu on musta, mutta tassujen anturat ovat vaaleanpunaiset. Rakenne: Artemis on ruumiinrakenteeltaan hieman korkeuttaan pidempi, siro, mutta selvästi voimakas koirasusi. Sen kuono on suora, korvat pystyt ja ilmeikkäät. Naaraan silmät ovat suuret, ja kasvot yleensä vakavailmeiset. Naaras on melko pienikokoinen, vaikka sen emo onkin susi, sillä Artemis on säkäkorkeudeltaan ainoastaan 50 cm. Artemis on kevytrakenteinen ja ketterä, ja sen aistit ovat erinomaiset. Naaras on perinyt äidiltään paksun, tuuhean turkin, joka suojaa sitä hyvin kaikenlaiselta ilmastolta. Arvet: Ei ole. Kyvyt: Artemis on äärimmäisen nopea ja ketterä, ja sillä se korvaakin hyvin sitä, että ei ole kovin suurikokoinen tai voimakas. Naaras on sitkeä ja erittäin päättäväinen ja laumauskollinen. Artemis on myös äärimmäisen kaunis, sekoitus äitinsä voimakasta ja villiä kauneutta, ja isänsä viisautta ja tyyneyttä. Artemis osaa isänsä taidon hyppiä puissa, mutta ei osaa igojen Raikaken-iskua. Sensijaan naaras haluaisi mielellään oppia äitinsä Pardomas-taian, vahvistaakseen jo ennestäänkin vahvoja osaamisalueitaan tarvitessa. Artemis osaa myös erittäin taitavasti käytellä sirppiään, se on naaraalle juuri sopivan kevyt ja näppärä ase. Ase: Sirppi. Sirpin terä ja varren nuppi ovat terästä, kahva on puuta, jonka ympärille on kiedottu ruskeaa nahkanauhaa niin että mahdolliset tärähdykset tai iskut kahvasa pidellessä eivät vahingoita hampaita. Aseella ei ole nimeä, eikä se ole muutenkaan maaginen. Luonne: Artemiksen leimallinen luonteenpiirre on sen äärimmäinen päättäväisyys. Mitä naaras päättääkin, se menee läpi vaikka harmaan kiven päästäkseen päämääräänsä. Tätä voisi kuvailla myös itsepäisyydeksi, naaraan päätä ei hevillä käännetä, vaikka se olisikin väärässä. Naaras on perinyt isältään tyyneyden ja mietiskelevyyden perusolemuksenaan, mutta kyllä Artemiksesta temperamenttiakin löytyy. Kipinä syttyy nopeasti, mutta yleensä naaras myös leppyy suhteellisen helposti. Artemis on siis yleensä äärimmäisen hillitty ja elegantti, mietiskelevä ja harkitseva. Se harvoin osoittaa negatiivisia tunnetiloja. Artemis on henkisesti hyvin vahva, vanhempiensa oppien mukaisesti. Arty on erittäin laumauskollinen, ja tahtookin puolustaa laumaansa henkeen ja vereen. Artemis tahtoisi ajaa naaraan mielestä vastenmieliset kulttilaiset mereen. Artemis suojelee perhettään ja laumaansa ennen kaikkea. Sisimmässään naaras tahtoo todistaa kaikille, että naaras voi olla yhtä urhea ja hyvä kuin muut uroksetkin. Se suojelee naaraita ja pentuja ennen kaikkea, jos siihen ilmenee tarvetta, ja yrittää häätää kulttilaiset laumansa alueelta jos suinkin pystyy. Tyhmänrohkeisiin tekoihin Artemis ei kuitenkaan ryhdy, sen verran älliä ovat vanhemmat sen päähän saaneet ajettua. Rakkaudelle naaraalla ei tällä hetkellä ole aikaa, mutta se rakastaa perhettään ja laumaansa syvästi. Artemis on äärimmäisen kunniallinen, ja jos sulhaskandidaattia ruvettaisiin esittelemään, tahtoisi naaras ensin perheensä hyväksynnän. Yhden yön suhteista ei siis Artemiksen kanssa ole toivoa. Suhteet muihin laumoihin: Punainen Kuu: Pitää etenkin lauman täysikasvuisia vihollisina. Aivan pieniä pentuja saattaa sääliä, koska uskoo ettei pahuus vielä ole saavuttanut pentujen sydäntä. Valkoinen Virta: Suojelee laumaansa parhaan kykynsä mukaan, mutta ei hyväksy kaikkia lauman käytäntöjä. Vapaa Kansa: Suhtautuu Vapaaseen Kansaan melko neutraalisti, ei pidä laumaa yhtä pahana uhkana kuin Punaista Kuuta. Laumattomat: Suhtautuu varauksella. Menneisyys: Artemiksen menneisyydessä ei vielä ole tapahtunut mitään hirveän ihmeellistä. Kasvoi perheensä hellässä huomassa. Opetettiin klaanin ja vanhempien aikaisempien laumojen tavoille. Artemis sai vanhemmiltaan parhaan mahdollisen kasvatuksen, ja laumaltaan kaiken sen koulutuksen mitä naaras tarvitsi ja halusi. Naaraalle on opetettu soturintaitoja, kuten vanhemmilleenkin, ja todennäköisesti se pyrkii tulevaisuudessa ensin jääkäriksi ja sitten soturiksi. Kasvatettiin laumauskolliseksi, ja ajaakin nyt laumansa asiaa. Naaras ajaa enemmän radikaalia kantaa, sen mielestä Punaiseen Kuuhun on suhtauduttu liian leppoisasti. Vihollislauman voimistumisen merkit ovat ilmassa, ja Artemiksen mielestä jotain olisikin nyt tehtävä. Pitää: - Kuutamosta - Metsästyksestä - Yksinäisyydestä - Puunlatvoista - Perheestään - Vedestä - Pakkasesta ja lumesta Ei pidä: - Punaisesta Kuusta - Kunniattomuudesta - Brutaaliudesta Perhe: Isä: Somnus (Singalana) Äiti: Kougou Zetsumei (Bitter) Veli: Ksifos (Bitter) Muuta: - Pitää Souseita (Bitter) verivihollisenaan, koska hirvitys on ahdistellut sen perhettä useammankin kerran. - Tunnubiisi: Paradise Lost – The Enemy Why can't you say sorrow Why can't you say think I believe Thou must not steal borrow Why must you steal things I receive? Why can't you say sorrow Why can't you say think I believe Why must you steal borrow Always conceal cling to belief Damaged this way hollowed Living the lie that you can't take Damaged maintained solemn Living for rules you only break How can you say? The enemy is thrown into the sadness, For the enemy there's only pain and sadness then death... Nimen merkitys: ARTEMIS Gender: Feminine Usage: Greek Mythology Other Scripts: Αρτεμις (Ancient Greek) Pronounced: AHR-te-mis (English) [key'> Meaning unknown, possibly related either to Greek αρτεμης (artemes) "safe" or αρταμος (artamos) "a butcher". Artemis was the Greek goddess of the moon and hunting, the twin of Apollo and the daughter of Zeus and Leto. She was known as Diana to the Romans. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti:

Lydia

Pelaaja: Hyena Lähetetty: ma 9. marraskuuta 2009 19:00:02 Lauma: Laumattomat Kuva: Linkki Kuvaus: Tässäpä vielä tämä tyttö tännekin, josta yksärillä viestittelin. Nimi x Lydia Nimen merkitys x Lydia tarkoittaa jaloa. Kutsutaan x Lydia, ei pidä että nimeä lyhennetään tai muuten vain väännellään. Ikä x Ihmisissä varmaan 23-25vuotias. Sukupuoli x Naaras Rotu x Puhdasrotuinen saksanpaimenkoira Säkäkorkeus ja paino x 60cm & 25kg Lauma x Laumaton kaupunkikoira, kuuluu kuitenkin [url=http://dogmacodex.proboards.com/index.cgi?board=ateistit&action=display&thread=1968'>Kastielin[/url'> perustumaan ”rikollisjärjestöön”. Ulkonäkö x Kuvasta kannattaa katsoa paremmin, siitä näkee esimerkiksi rakenteen ja värityksen todella hyvin. Rakenne: Lydia on rakenteeltaan varsin naarasmainen ja siro, muttei kuitenkaan turhan hontelo. Sen keho on neliömäinen ja lihasmassaa on selvästi kertynyt pitkiin, jänteviin jalkoihin eikä tuo myöskään ole mitenkään liian laiha. Pää on varsin kallomainen, otsapenger jyrkkä ja kuonot pitkähkö. Silmät ovat suuret ja mantelinmuotoiset. Turkki: Turkki naaraalla on varsin lyhyttä ja silkkistä. Se pitää lämpöä suhteellisen hyvin ja myös hylkii vettä. Pidempää turkki on niskassa, kaulassa ja hännässä. Väritys ja kuviointi: Lydian turkin pääväri on hieman oranssihtavan vivahtava ruskea, ehkä jopa hieman sinappimainenkin. Mustaa tai paremminkin tummanharmaata on tuon selässä, niskassa, hännässä korvien taustoissa ja kasvoissa maskin muodossa. Tuon kuono ja anturat ovat lihanvärisiä ja kieli tavallisen vaaleanpunainen, kuten kuvastakin voi huomata. Silmät: Tuon silmät ovat mintunvihreät ja hyvin eloisan näköiset. Arvet & asusteet: Lydialla ei ole arven arpea, eikä myöskään minkäänlaisia asusteita. Luonne x Lydia ei ole diivaileva hieno neiti, vaikka omistaakin useita pystejä näyttelyistä ja vaikka minkälaisista kauneuskilpailuista. Tuon ensimmäinen oma sääntö on, että yksityiselämää ja bisnestä ei sekoiteta. Naaras saattaa olla oikein ystävällinen narkkareillekin, jotka ostavat tuolta yrttejä ja muuta, mutta esimerkiksi velkojen keruun aikaan tuo unohtaa kaikki ystävyyssiteet. Ei auta pyynnöt ja ulinat, vaan Lydia on valmis hakkaamaan parhaasta ystävästäänkin maksun irti. Tuolla on myös vahvoja mielipiteitä ja tapoja, joista naaras ei suostu luopumaan. Itsepäisyyttä ja tervettä omaa tahtoa löytyy, eikä Lydia missään nimessä suostuisi kenenkään panopuuksi tai seuraneidiksi. Tuo ei osaa oikein ottaa vastaan kehuja, sillä uskoo urosten vain kehuvan toivoessaan saavansa itselleen helpon yhden yön hoidon. Myöskin kornit iskulauseet ja hunajaiset puheet saavat naaraan raivonpartaalle ja helposti tuo ampaiseekin jonkun ärsyttävän tapauksen kurkkuun kiinni. Aineisiin tai mihinkään yrtteihin Lydia itse ei ole koukussa, sillä pitää tätä jonkinlaisena heikkoutena. Siksi tuo katseleekin säälittäviä kirpputurkkisia narkkareita selvästi alaspäin, halveksivasti. Tämä tapa näyttää periytyneen naaraalle tuon äidistä, joka katseli jokaista kapista olentoa selvästi alaspäin ja toivoi noiden katoavan maanpinnalta. Naaras haalii ystävänsä varsin tarkkaan ja huomioi noiden aseman ja taidot, kaiken miten tuo itse hyötyisi näistä. Ei Lydia nyt sentään kokoajan omaa napaansa katso, ei ollenkaan vaan tuo kaipaa hyödyllisiä suhteita eikä mitään mitättömiä pikkusuhteita. Rakkaudessa naaras on vielä vaativampi. Helpolla tuo ei ”sulata” ammattimaista ja jopa jäistä kuortaan ja avaa sydäntään kenellekään. Tämä onnekas uros tarvitsee paljon karismaa, älykkyyttä, voimaa ja taitoja. Sen Oikean pitää viedä jalat alta yhdellä katsauksella ja tämä onkin Lydian ohjesääntö puolisoa metsästäessä. Tylsiin ja tusinakamaan on turha tuhlata aikaa. Yhdenyönseuraksi kyllä kelpaa kuka vaan, mutta tätäkin tuo harvemmin harrastaa sillä ei halua ansaita minkään huoran leimaa otsaansa. Ihmisiin Lydia suhtautuu yllättävän hyvin ja ystävällisesti, johtuen tietenkin tuon ihmistäytteisestä menneisyydestä. Koira osaa olla hyvä tapainen ja esittää eksynyttä lemmikkiä, saaden helposti ylimääräisi rapsutuksia ja sääliviä puheita. Naaras on siis taitava manipuloimaan ja käyttämään hyväksi ulkomuotoaan, tilannettaan ja tekojaan. Se osaa olla hyvin kiero, sitä on turha kieltää. Menneisyys x Lydia syntyi jossain päin maailmaa, Dogmaksi kutsutulla saarella. Se syntyi ”vankeuteen”, kahden kotikoiran rakkauden ainoaksi hedelmäksi. Mustan saksanpaimenkoira nartun omistajat olivat varsin ylpeitä kauniin kuvioinnin perineestä pennusta, joka omisti myös potentiaalisen luonteen. Aluksi ihmiset päättivät vain kokeilla onneaan, testata olisiko pennusta kenties näyttelykehään. Ensimmäiset näyttelyt menivät nappiin ja nuo palasivat komean ykköspystin kanssa kotiin. Monet myös kiinnostuivat Lydiasta ja olivat kiinnostuneita ostamaan tuon sekä halukkaita astuttamaan tuon jollakin koiristaan. Koiran onneksi tuon omistajat eivät innostuneet pennutuksesta. Lydia kierteli pentuna ja nuoruudessaan useissa näyttelykehissä ja se myös pärjäsi niissä sekä ansaitsi muutamia kertoja nuorten mestarin tittelin. Naaraan varttuessa, se alkoi hiljalleen kaivata muutakin kuin rajattua elämäänsä aidatussa kotipihassa ja ainaisia näytöksiä. Se alkoi haaveilla katukoiran jännittävästä elämästä, kaupunginsykkeestä ja kaikesta kielletystä. Lydia paljasti ajatuksensa äidilleen, jo korkeaan ikään päässeelle koiralle joka paheksui tyttärensä ajatusmaailmaa. Clara oli kasvanut ihmisten kanssa ja se oli opettanut myös Lydian inhoamaan kapisia kujarakkeja tai olikin ainakin luullut opettaneensa niin. Koira ryttäsi tyttärensä unelmat varsin perinpohjaisesti ja käski tuon vain keskittyä kilpailuihinsa ja nauttimaan ihanasta ruuasta ja huolenpidosta. Lydia puolestaan oli saanut mittansa täyteen ja se alkoi suunnitella omaa pakoaan yhä enemmän ja enemmän. Sitten eräänä alkutalven aamuna, kun ensilumi oli satanut maahan - koira toteutti suunnitelmansa. Se laskettiin normaalisti ulos jaloittelemaan yhtä aikaa äitinsä kanssa. Lydia varmisti, ettei ihmisiä ollut lähistöllä ja painui etsimään aidan vierustalta aiemmin löytämäänsä vanhaa kuoppaa, jota kautta se pääsisi toiselle puolelle. Claran vastusteluista huolimatta naaras kaivoi loppumatkan itse ja sujahti juuri aidan toiselle puolelle, kun perheen vanhin lapsi tuli hakemaan koiria sisään. Kovasti tyttö huusi rakasta lemmikkiään, huusi vanhempansa paikalleen ja Lydiaa huudettiin vielä lisääkin. Koira soi viimeisen katsauksen perheeseensä, ennen kuin se lähti juoksemaan kohti tuntematonta jännittyneempänä kuin koskaan ennen elämänsä aikana. Kaupungin olot tuntuivat aluksi hyvin rankoilta ja ankarilta. Enää ei ollut kättä joka antoi ruuan ja veden, kättä joka silitti turkkia tai kattoa pään päällä ja lämmintä nukkumapaikkaa. Lydia kuitenkin sopeutui, tutustui nopeasti uusiin koiruuksiin, ottaen mallia noiden huolettomasta kaupunkielämästä. Muutaman viikon päästä naaras tunsi hylätyn satamarakennuksen kodikseen, osasi suunnistaa oikeaan paikkaan etsiessään ruokaa ja tiesi kehen ottaa yhteyttä tarvitessaan jotain. Se alkoi myös itse kaupitella tavaroita, aluksi vain jotain ihmisiltä varastettua ja muualta löytynyttä krääsää, mutta myöhemmin Lydia alkoi kaupitella yrttejä ja kasveja, ihmisten satunnaisia lääkkeitä ja myrkyiksi laskettuja yrttiseoksia. Se oppi nopeasti tunnistamaan tarvittavat kasvit ja yrtit, yhdistelemään niitä ja myös käyttämään rehuja taitavasti sekoituksissa, joita ostivat niin narkkarit kuin jonkun murhaakin suunnittelevat tapaukset. Naaras oli sulautunut kaupungin muottiin leikiten. Muuta x Käy välillä entisen talonsa ulkopuolella katsomassa ja muistelemassa ”entistä elämäänsä”, mutta on kuullut äidiltään monet kerrat, ettei takaisin ole tulemista, vaikkei Lydia ole takaisin haikailemassakaan. ”Diilaa” yrttejä ja muita aineita koiramaailman narkomaaneille ja muille halukkaille ostajille. Ase x Ei omista aseita. Taistelutyyli x Lydia luottaa ketteryyteensä ja nopeuteensa, sekä älyynsä taisteluissa. Tuo käyttää ympäristöstä löytyviä ”aseita” hyväkseen, eli saattaa napata maasta löytämänsä laudanpätkän suojakseen taistelussa. Naaras myös käyttää ympäristöään hyväksi ja pyrkii tuntemaan sen pakoreitit ja muut tärkeät ominaisuudet hyvin, käyttääkseen näitä myös taisteluissa hyväksi. Lydia pitää myös vastustajansa yllättämisestä. Perhe x äiti Clara, musta saksanpaimenkoira vanhus, joka häpeää tyttärensä muuttumista katukoirahulttioksi. isä ei täysin tiedossa, ihmisomistajat epäilivät naapurin saksanpaimenkoiraa. ei sisaruksia. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Tästä hahmosta sovimmekin jo aikaisemmin.

Kuura Daybreak

Pelaaja: Denver Lähetetty: su 8. marraskuuta 2009 13:23:38 Lauma: Valkoinen Virta Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Kuura Daybreak Nimen merkitys: Kuura on pienten jääkiteiden muodostamaa, rakenteiden pintaan kehittyvää valkoista peitettä. Daybreak on englantia ja tarkoittaa aamunkoittoa. Etunimi viittaa isän sukuun, kun taas Daybreak on merkitykseltään erittäin lähellä Twilightia. Kutsutaan: Yleensä Kuuraksi, esittäytyy vain harvoin koko nimellään. Ikä: Ihmisittäin noin 5-vuotias. Syntymäpäivä ja horoskooppi: 7.11, eli on horoskooppimerkiltään skorpioni. Rotu/laji: Koirasusi. Isän puolelta arktista sutta, äidin puolelta kaanaankoiraa ja jotakin tuntematonta koirarotua (50% arktinen susi, 25% kaanaankoira ja 25% tuntematon). Sukupuoli: Narttu. Lauma & arvo: Valkoinen Virta. Säkä ja paino: Aikuisena isokokoinen, säkäkorkeus tulee olemaan yli 80cm ja painoa sen mukaisesti. Tällä hetkellä kuitenkin suhteellisen pienikokoinen, noin 40cm korkea. Ulkonäkö: Kuva: Pentukuva/värikartta: http://i51.photobucket.com/albums/f373/Kazard/Kuura-1.png Aikuiskuva: http://i51.photobucket.com/albums/f373/Kazard/kuura.png <- tässä yksi väritysvirhe, teen uuden kun ehdin. Rakenne: Pentuna Kuura on hieman pyöreä ja vankka olento, jonka yleisolemus kertoo, että siitä kasvaa hyvin isokokoinen tyttö. Perusrakenteeltaan se on voimakas, ja muistuttaa selvästi enemmän isäänsä kuin hentoa äitiään. Kasvojen yleisilme on susimainen ja hieman ilmeetön, pään rakenne voimakas ja selväpiirteinen. Narttu on sopusuhtainen lukuun ottamatta pennuille tyypillistä raajojen ja pään suuruutta. On myös huomattava, ettei koirasusi tulevan massiivisuutensa johdosta ole mitenkään erityisen tyttömäisen näköinen, ja meneekin pelkän ulkonäön nojalla helposti uroksesta. Kaikesta näkee, että Kuurasta kasvaa vielä joskus hyvin sievä, joskaan ei klassisen kaunis, naaras. Turkki & väritys: Naaraalla on huomattavan pitkä turkki, aivan kuten isälläänkin, ja se on äidin turkin tapaan karhea, mutta ei takkuunnu kovin helposti. Erityisen pitkää turkki on kaulassa ja jaloissa, sillä kaulan turkki muistuttaa lähestulkoon leijonanharjasta, ja jaloissa on hevosilla yleiset vuohistupsut. Pohjaväriltään Kuura on puhtaan valkoinen, ja sen kehoa kirjovat siniharmaat ja mustat merkit. Kasvojen kuviot ovat melko minimalistiset, sillä siniharmaata on ainoastaan leuassa, kulmakarvojen kohdalla ja korvien takaosissa. Nartun selkää pitkin kulkee rosoreunainen, melko kirkkaan siniharmaa siima, joka alkaa korvien takaa ja päättyy kutakuinkin ensimmäisen häntänikaman kohdille. Hännänpää on myös siniharmaa. Oikean etujalan tassuosa on musta, molemmissa takajaloissa taas jotakuinkin kintereeseen asti ulottuvat sukat. Näistä vasemmanpuoleinen on kokonaan vaaleansiniharmaa, kun taas oikean takajalan sukka on kaksivärinen, tassuosan ollessa huomattavasti loppukuviota tummempi. Tuntomerkit: Pentu ei ole mitenkään erityisen hätkähdyttävän näköinen, ainakaan vielä ollessaan keskenkasvuinen. Sen tuntomerkkeihin voi kuitenkin ennen muuta lukea mustan, sotkuisen harjaksen, jossa on huomattavan pitkä otsatukka. Nartulla on erittäin haalean siniset silmät, kuin sokealla, vaikka Kuuran näössä ei mitään vikaa olekaan. Lopuksi mainittakoon, että koirasudella on siniharmaat anturat. Luonne: Kuura on melko tyypillinen pikkupentu, eli aktiivinen, erittäin utelias ja hyvin äänekäs. Sillä on äitinsä sarkastisen terävä kieli ja isänsä laskelmoiva äly samassa pääkopassa, joten nuoren neidin suusta purskahtaa melko usein lapsen suuhun varsin kummallista tekstiä. Toistaiseksi tyttöä kuitenkin kiinnostaa maailman tutkiminen ja riehuminen huomattavasti enemmän kuin älyllinen keskustelu, joten kovin usein se ei älyään vieraille näytä. Kaiken raisuutensa alla pentu kuitenkin arvioi maailmaa ympärillään, ja on pohjattoman kiinnostunut kaikesta uudesta. Sillä on yllättävän hyvä keskittymiskyky ikäisekseen, mikä auttaa sitä omaksumaan kiinnostavat tiedot ja taidot nopeasti. Narttu nauttii sosiaalisista kontakteista vieraiden kanssa ja juttelee mielellään lähestulkoon kenelle vain, mutta varoo kertomasta itsestään kovin paljoa. Jos joku utelee tytön mielestä liikoja, se sulkeutuu nopeasti kuoreensa, ja muuttuu näsäviisaaksi pikkupenskaksi. Tämän taidon se on oppinut sulkeutuneelta ja varovaiselta isältään, ja pentu kunnioittaakin hiljaisuutta lähes yhtä paljon kuin iloista puheensorinaa. Isän kasvatusmetodit näkyvät myös siinä, että Kuura haluaa pitää muut kuin perheenjäsenet askelmitan päässä itsestään ja on muutenkin erittäin tarkka henkilökohtaisesta koskemattomuudestaan, paitsi tietysti leikkimielisen taistelun yhteydessä. Perhettään kohtaan Kuura on erittäin suojelevainen ja viettää mielellään aikaa näiden kanssa. Perhe onkin nartulle se kaikkein tärkein asia maailmassa, eikä sen mielestä mikään voita yhteisiä hetkiä isän ja siskon seurassa. Tässä tutussa seurassa naaras on puhelias ja hyväntuulinen, mutta pyrkii myös esiintymään ja näyttämään taitojaan saadakseen irtopisteitä isältään. Isä onkin Kuuralle elämää suurempi idoli, jonka seurassa se roikkuu niin paljon kuin suinkin pystyy, pyrkien kasvamaan Roudan kaltaiseksi voimakkaaksi hahmoksi. Tämä idolisointi näkyy myös siinä, että yksikin poikkipuolinen sana pennun perheestä saa tytön kiristelemään hampaitaan. Äitiään neiti ei juuri muista, ja vaikka se joskus kaipaakin äitihahmoa rinnalleen, se ei varsinaisesti sure menetystään. Tyttö on syntyperäinen klaanin jäsen, mutta ei tunne kovinkaan suurta kiinnostusta sen Jumalaa tai magiaa kohtaan. Narttu miettii mieluummin maallisia kuin sotkee tassujaan uskonnon kiemuroihin. Punaisen Kuun laumaan Kuura suhtautuu erittäin varautuneesti, sillä se tietää äitinsä kuuluneen tuohon laumaan ja kärsineen sen takia, minkä lisäksi Routa on varoittanut tytärtään kulttien vaarallisuudesta. Isän tarinat Lumenkulkijoista ovat pennun suosikkisatuja, ja se ihannoikin tuota jo tuhoutunutta laumaa samaan tapaan kuin isäänsä. Joskus siitä tuntuukin, että se on enemmän Lumenkulkija kuin klaanilainen. Toisin kuin pasifisti isänsä, Kuura nauttii nujakoinnista ja voiton tuomasta onnistumisen ja voiman tunteesta. Tässä suhteessa naaras on erittäin urosmainen, sillä se suorastaan hakeutuu leikkimielisiin tappeluihin ikäistensä kanssa, eikä koskaan kieltäydy haasteesta. Tyttö on erittäin ylpeä taistelijan taidoistaan, niin itse opituista kuin isän sille opettamistakin. Varsinaisesti väkivaltainen koirasusi ei ole, mutta tiettyä piilevää dominoinnin tarvetta on selvästi havaittavissa. Kuuran persoona pähkinänkuoressa on siis kaikin puolin normaali ja elämästään nauttiva, energinen ja utelias pentu, joka osoittaa nuoresta iästään huolimatta tarvetta ihailuun ja hallitsemiseen. Perhe on tärkeä, samoin kuin perinteiset arvot, toisin sanoen isän lauman perintö. Pentu on uusille tuttavuuksille avoin, mutta haluaa pitää ajatuksensa ominaan, eikä salli tunkeilua. Terhakka tyttö, josta epäilemättä kasvaa vielä melkoinen kiusankappale. Menneisyys: Nuoren ikänsä johdosta Kuuralla ei ole mainittavasti menneisyyttä. Se syntyi Dogman saarella klaanilaisjääkäri Roudan ja epäsuosioon joutuneen kultin, Victoria Twilightin, vanhimmaksi yhteiseksi pennuksi. Victorialla oli jo koko joukko pentuja toisen uroksen kanssa, mutta Kuura kasvoi seuranaan ainoastaan aavistuksen nuorempi siskonsa Halla Nightfall. Perhe oli Punaisen Kuun epäsuosiossa, minkä vuoksi pennut liitettiin klaaniin äidin syntyperästä huolimatta. Aluksi näytti siltä, että perhe saisi elää idyllisen onnellisesti, mutta valitettavasti Twilightin aiempi masennus palasi takaisin entistäkin rajumpana, ajaen nuoren naaraan itsemurhaan. Pentu oli tuolloin vielä hyvin nuori, ja sen muistikuvat äidistä ovatkin varsin utuisia. Joka tapauksessa Routa ei enää tuon jälkeen ollut entisensä, ja muuttui pelottavan suojelunhaluiseksi tyttäriään kohtaan. Kasvattajana isä oli lempeä ja reilu, mutta tarvittaessa tiukka, ja uroksen tavoitteena olikin ennen kaikkea saada tyttäristään kunnollisia, itsenäisiä naaraita, jotka osaisivat tarvittaessa puolustaa itseään. Halla lähti vasta jonkin aikaa sitten omille teilleen, mutta Kuura roikkuu vielä isänsä kintereillä, hakien tuon arvostusta ja oppia. Äitinsä menetystä pentu ei osaa pahemmin surra, vaikka tunteekin joskus, että sen elämässä on aukko hyvin tärkeällä kohdalla. Kaiken kaikkiaan se kuitenkin on onnellinen, ja valmis uusiin seikkailuihin. Perhe: Äiti Victoria Twilight (Rosa), Punainen Kuu, kuollut. Isä Routa (oma hahmo), Valkoisen Virran jääkäri. Sisko Halla Nightfall (Rosa), Valkoinen Virta. Puolisisarukset äidin puolelta: Puoliveli Nixon (Migi), Punainen Kuu. Puolisisko Rainmaker (Hyena), Punainen Kuu. Puoliveli Närhi (Rosa), Punaisen Kuun taktikko. Puolisisko Masquerade (Saranna), Valkoinen Virta. Puolisisko Nietos (Flipper), Valkoinen Virta. Näiden lisäksi Kuuralla on erinäisiä sukulaisia molempien vanhempien puolelta. Pelaaja: Denver Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Yllättävän lyhyt hakemus Denveriltä. :D

Halla Nightfall

Pelaaja: Rosa Lähetetty: su 8. marraskuuta 2009 13:17:29 Lauma: Valkoinen Virta Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Halla Nightfall Nimen merkitys: Halla on tilanne, jossa ilman lämpötila laskee kasvukauden aikana maanpinnan läheisyydessä pakkasen puolelle. Nightfall tarkoittaa iltahämärää Kutsutaan: Halla, mutta myös muut muunnokset ovat sallittuja. Syntymäpäivä: 7.11 Sukupuoli: Narttu Ikä: 5v ihmisittäin. Rotu: Sekarotuinen. (Äiti: kaanaankoira + tuntematon, isä: arktinen susi) Lauma: Valkoinen Virta Säkäkorkeus: 38cm Paino: 23kg Luonne Halla näyttää rauhalliselta ja suhteellisen nöyrältä tyypiltä, mutta se ei ole ihan täysin koko totuus. Rauhallinen tyttö kyllä on, mutta ei todellakaan nöyrä, sillä klaanilainen on perinyt äidiltään tämän itsepäisyyden ja isältään itseluottamuksen. Halla ei kumarra ketään eikä pidä itseään muita huonompana, vaikka joskus se saattaa rehvastella hieman liikaa antaen itsestään turhamaisen vaikutelman. Pohjimmiltaan Halla on kuitenkin varsin rempseä ja rehti tapaus, eikä mikään kynsiään viilaileva diiva. Ollessaan niin luottamuksellinen itseään kohtaan Hallasta tulee pakostakin vähän pikkuvanha huonolla menestyksellä, sillä se ei varsinaisesti ole mikään ruudinkeksijä, vaan täysin tuiki tavallinen pentu joka kuvittelee tietävänsä kaiken. Jos nuorukainen tosiaan tietää jotakin (tai ainakin luulee niin), pitää se tämän usein omana salaisuutenaan. Halla kun sattuu pitämään turhautuneista ilmeistä muiden naamoilla, kun nämä miettivät tytön heille heittämää haastetta. Klaanilainen on tavoiltaan kissamaisen salaileva ja se antaa usein muiden ymmärtää tietävänsä enemmän kuin oikeasti tietääkään, vaikka ei aina tätä tahallaan saa aikaiseksi. Utelias Halla kyllä on ja jos jossakin tapahtuu jotakin, naaraan voi helposti paikantaa lähistöltä norkoilemasta. Usein huonosti piiloutuneena, koska erityisen tarkka ja huolellinen klaanilainen ei ole. Hallalle perhe tulee aina ensin, sillä sen elämässä oli pitkään vain isä ja sisko, jonka kanssa välit ovat säilyneet läheisinä. Ollessaan jonkun perheenjäsenensä kanssa Halla on paljon avoimempi, villimpi ja reippaampi kuin yleensä, sillä sitä piristää kovasti tavata tuttuja naamoja joille ei tarvitse esittää mitään saadakseen kiintymystä. Klaanilaisella onkin eräänlainen käsitys elämästä, jonka mukaan hyvä ystävä voi pettää, mutta perhe kulkee aina mukana. Klaanilaisella on pahana tapana myös tuomita muut liian nopeasti ja tehdä virhearviointeja, eikä sen päähän ole vielä iskostunut ajatus ”tutki ennen kuin hutkit”, vaan se luottaa heti intuitioonsa, tuntui ajatus miten tyhmältä tahansa. Joskus Hallan hyvä intuitio tosin voi pelastaa sen ongelmilta, mutta useimmiten siitä on vain haittaa. Nuorukainen on aika tarkka omasta tilastaan, eikä se salli tuntemattomien koskea itseään, ainakaan ilman lupaa. Hallalle on siis hyvin selvillä sen omat rajat ja se osaa myös tehdä kantansa harvinaisen selväksi väkivaltaa käyttämättä. Tappeluissa naaras olisikin huono, sillä se on isokokoinen ja kevytrakenteinen ja näin ollen hieman kömpelö. Tunteensa nuori naaras näyttää helposti. Se on vielä tyttömäisen ujo ja punastelee herkästi, etenkin jos kyse on jostakin suloisesta tai miellyttävästä. Vihaista Hallaa näkee silloin tällöin, kun joku loukkaa naaraan tunteita tai sanoo muuten vain ilkeästi – ennemmin nuorukainen kyllä loukkaantuu kuin alkaa raivota. Halla suosiikin hiljaista vihaa ja kostoa ennemmin kuin suoraa hyökkäystä. Avainsanat: Itsevarma, salaileva, pikkuvanha, huolimaton, tuomitseva, utelias, täsmällinen, ujo, rehti. Ulkonäkö Turkki ja kuvioinnit: Pohjaväriltään Halla on valkoinen, ja sillä on turkissaan kuvioita kolmen eri sinisen sävyissä. Selässään pennulla on kolme kaksihaaraista raitaa, ja molemmissa takajaloissaan kaksi samanlaista. Väriltään nämä raidat ovat vaaleansinisiä. Samaa sävyä ovat myös Hallan kirsu ja korvien sisäpinnat puolestavälistä ylöspäin. Ulkopuolelta korvat ovat harmaansinistä puolestavälistä ylöspäin. Samanlaista tummaa harmaansinistä väriä on myös Hallan häntä, mutta tyvestä valkoinen ja siniharmaa sekoittuvat hassusti piikeiksi, eikä väri jakaudu tasaisesti. Kaikista tumminta sinistä ovat etutassuissa olevat kuviot. Ne seuraavat ihan varpaiden alaosaa pitkin anturoita myöten, ja ovat siksi hankalammin havaittavissa. Anturat, kieli ja ikenet ovat väriltään pehmeän vaaleanpunaiset. Silmät ovat likaisenvihreät. Rakenne: Pennuksi Halla on isokokoinen, ja isona se tulee aina pysymäänkin. Pentu on keskimääräistä koiraa suurempi, mutta sen lihasmassa ei seuraa kasvukäyrää samassa tahdissa. Vaikka Halla onkin suurikokoinen, on se silti laiha ja hieman hontelo sekä sutjakkalinjainen. Mikään tankki ei siis ole kyseessä, ja pehmeä turkki saakin naaraan näyttämään hieman pyöreämmältä kuin mitä se todellisuudessa on. Korut ja arvet: Arpia Hallalla ei vielä ole, mutta sen oikeassa etutassussa on kaksi paksua mustaa rannerengasta, jotka naaras peri äidiltään. Menneisyys Halla Nightfall syntyi yhdessä sisarensa Kuura Daybreakin kanssa hieman omituiseen perheeseen. Isä Routa oli erittäin suurikokoinen klaanilainen, ja äiti Victoria Twilight oli taas pienikokoinen kultti, jonka oma lauma oli tuominnut. Hallan äiti surmasi itsensä vain reilu kuukauden jälkeen pentujen syntymästä sairastuttuaan synnytyksenjälkeiseen masennukseen, ja jätti Roudan yksin tyttöjen kanssa. Halla tottui nopeasti rooliinsa olla perheen pikkutyttö, sillä sen isosisko oli enemmän isän kaltainen sotilasmaisen karkea tyyppi. Halla sai myös kokea miltä tuntui olla ylisuojelevan yksinhuoltajaisän holhouksen alaisena, ja omatoiminen nuorukainen kyllästyikin siihen nopeasti, lähtien omille teilleen. Hallalla on myös siskopuolet Nietos (Flipper), Masquerade (Saranna) ja Rainmaker (Hyena), sekä velipuolet Nixon (Migi), Närhi (Rosa). Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Suloinen otukka. :)

Gladiolus (Awan)

Pelaaja: Denver Lähetetty: pe 9. lokakuuta 2009 22:55:25 Lauma: Punainen Kuu Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Gladiolus Nimen merkitys: Gladiolus on kukka, miekkalilja. Tämä kukka symboloi voimaa, valmiutta, uskomatonta kauneutta ja rakkautta ensi silmäyksellä. Kutsutaan: Pentu, Typerys, Friikki… Kaikkea on kuultu. Sitä on kielletty esittäytymästä omalla nimellään, joten se esittäytyy usein nimellä Awan (intiaanikieltä, tarkoittaa sananmukaisesti ”joku”). Ikä: Ihmisittäin se on iältään noin 7-vuotias, koirissa siis alle puolivuotias. Syntymäpäivä & horoskooppi: Syntynyt 29.7. ja on siten horoskoopiltaan leijona. Rotu/laji: Susi. Sukupuoli: Uros. Lauma & arvo: Punainen Kuu, mutta syntyperältään Vapaan Kansan jäsen. Ei erityistä arvoa, mutta ei kohdella täysivaltaisena jäsenenä. Säkä & paino: Aikuisena säkäkorkeus noin 70cm ja paino noin 40kg. Tällä hetkellä keskenkasvuinen, noin 40cm korkea. Ulkonäkö: Kuva: http://i51.photobucket.com/albums/f373/Kazard/Awan.png Kuvasta löytyy pentu ja aikuiskuvat. Lue ulkonäkö, sillä muutokset pennusta aikuiseksi tapahtuvat asteittain. Rakenne: Uros on suhteellisen tavallisen näköinen nappula. Se on pieni, hieman tanakka ja kömpelö olento, jonka pää, käpälät ja häntä näyttävät aivan liian suurilta muuhun ruumiiseen nähden. Perusrakenne on susimainen pitkine, hieman kärkeä kohti kapenevine kuonoineen, suorine selkineen ja pitkine, voimakkaine jalkoineen. Sudella on huomattavan suuret, hieman taaksepäin kaartuvat korvat ja isot, ilmeikkäät silmät. Sen olemus lupailee voimaa, jäntevyyttä ja sulavaa rakennetta. Gladioluksella on kuitenkin huomattavan vähän niin sanottua pennunpyöreyttä, ja sen olemuksessa on selviä merkkejä aliravitsemuksesta. Turkki & väritys: Näin pentuna suden turkki on pehmeä, hyvin paksu ja hieman villava. Se ei ole erityisen pitkää, mutta sitäkin tuuheampaa, ja suojaa hyvin säältä. Aikuistumisen myötä karvanlaatu tulee todennäköisesti muuttumaan karheammaksi. Pohjaväriltään uroksen turkki on eräänlainen keskiruskea, joka valosta riippuen saattaa näyttää vuoroin punaruskealta, vuoroin kullanpunaruskealta. Ruskealla pohjalla on mustia, tummanruskeita ja valkeita kuvioita. Sen ainoa valkoinen kuvio on vasemman hartian kolmihaarainen symboli, joka on erittäin selvärajainen ja lähes luonnottoman näköinen. Tummanruskeaa väriä sudelta löytyy kasvojen maskista. Maski ulottuu kirsusta silmäkulmiin, ja kaartuu silmien alle eräänlaiseksi itkujuovaksi. Suurin yhtenäinen tummanruskea kuvio on uroksen leveä siima, joka alkaa korvien takaa ja päättyy hännäntyveen. Siimassa on leveämpi alue lautasten kohdilla. Näiden lisäksi sen hännässä on epätasainen ja epäsymmetrinen ruskea kuvio. Musta on tummanruskean ohella toinen kuvioinnin pääväri. Ruskean maskin itkujuovat jatkuvat mustina, ulottuen pitkälle posken alaosaan. Huomaamattomampi kasvojen kuvio on korvien raidoitus. Kummassakin korvassa on kolme mustaa raitaa, ja korvan sisuksen reuna-alueet, samoin kuin korvan sisällä olevat pidemmät karvat, ovat mustia. Sudella on jokaisessa jalassaan musta kuvio, joista kolme on erimuotoisia ja -kokoisia sukkia. Oikeassa etujalassaan sillä on kuitenkin vain epätasainen, pitkänomainen kuvio jalan takasyrjässä. Lisäksi Gladioluksen hännänpää on musta. Tuntomerkit: Suden tunnusomaisin piirre lienee sen pitkä, kihartuva harjas, joka on väriltään jotakin hopeisen ja valkean väliltä. Tietyssä valossa se on selvästi metallinvärinen, toisinaan karvat taas näyttävät puhtaan valkoisilta. Todellinen väritys on kuitenkin lähempänä hopeaa kuin valkoista. Lisäksi Gladioluksella on varsin mielenkiintoinen silmienväri. Sen silmät ovat metallinsävyiset, ennemmin tummuneen raudan kuin kirkkaan hopean väriset. Joskus ne näyttävät lähestulkoon mustilta. Yksi erikoinen piirre on jo kuvioinnissa mainittu valkoinen kolmisakara vasemmassa hartiassa. Varsinaisia arpia pennulla ei ole, mutta sen koko keho on alati erilaisten lievien vammojen peitossa. Turkin alla sen iho on oikea mustelmien kirjo, ja myös pieniä haavoja ja haavaumia näkyy joskus. Ainoastaan kasvoissa olevat mustelmat erottuvat sivustakatsojalle, mutta ei toisaalta ole kovin erikoista, jos suden silmä on esimerkiksi turvonnut umpeen tai huuli haljennut. Gladioluksessa näkyy myös muita yleisen pahoinpitelyn ja laiminlyönnin merkkejä, kuten aliravitsemus, epäsiisteys, pakotetun magiankäytön aiheuttamat verestävät silmät, erilaiset lievät sairaudet, ontumista ja yleisesti heikko fyysinen kunto. Luonne: Ensivaikutelma sudesta on hiljainen, hyvin arka ja ehkä hieman outo ja yksinkertainen. Uros on hyvin poissaoleva ja ilmeetön, eikä sen olemuksessa ole mitään muuta pentumaista kuin ulkonäkö. Ainoa ilmeikäs asia sen kasvoissa ovat silmät, ja niissäkin tuikkii vain silloin tällöin mitään tunteita. Pentu on syvästi traumatisoitunut, sillä se todisti perheensä brutaalin kuoleman ja on itse pahoinpitelyn uhri. Tämän seurauksena se pyrkii irrottautumaan muusta maailmasta. Uros on hyvin hiljainen, ja puhuu tuskin mitään. Se saattaa antaa itsestään tyhmän kuvan istuessaan hiljaa paikallaan ja tuijottaessaan kanssapuhujaansa värähtämättä, mutta todellisuudessa se yksinkertaisesti suojelee itseään. Silloin kun se puhuu, sen puhe on yleensä yksinkertaista, lyhyttä ja varovaisen kohteliasta, sekä mahdollisimman persoonatonta. Itsestään se ei suostu puhumaan mitään, ja pelkästään valenimen saaminen ulos sen suusta on suhteellisen haastavaa. Ainoastaan ollessaan todella peloissaan se muuttuu oudon sarkastiseksi ja uhmakkaaksi, ikään kuin todistaakseen, että se ei pelkää. Gladiolus antaa itsestään mielellään hieman välinpitämättömän ja tyhmänkin kuvan, koska on huomannut siten saavansa olla rauhassa. Sen todellinen, rakastava ja lempeä luonne tulee kuitenkin toisinaan näkyviin, mutta vain kun se uskaltaa peloltaan sen näyttää. Tällä hetkellä uroksen ainoa kiintymyksen kohde on sen uusi sisko, Ayasha, jota uros suojelee intohimoisesti. Todellisuudessa pentu on varsin fiksu ja nopeaälyinen. Tämä ilmenee lähinnä sen tavassa laukoa pisteliäitä kommentteja, kun se pelkää, tai sen tavasta varovasti kontrolloida muita. Jo pelkästään ärsyttäminen on opittu tapa, jolla Gladiolus on onnistunut vetämään kulttien huomion Ayashasta itseensä. Uroksen suhde väkivaltaan on jokseenkin yksipuolinen ja välinpitämätön. Se ei halua satuttaa ketään, paitsi ehkä Ayashaa suojellakseen. Susi ottaa valittamatta vastaan fyysisen kurituksen, yrittämättä vastata siihen mitenkään. Sillä on tapana kiertyä palloksi suojatakseen päätään ja laukoa solvauksia. Ensimmäinen asia, jonka se kulteilta oppi oli, ettei kipua kannata näyttää, ja tähän opetukseen se onkin takertunut kuin viimeiseen oljenkorteen. Kaiken kaikkiaan Gladiolus on hyvin suljettu kirja, joka ei mielellään avaudu kenenkään muun silmille. Se pyrkii pitämään etäisyyttä kaikkiin suojellakseen itseään, eikä halua puhua kivuliaasta elämästään. Pelokkaan kuoren alla on lempeä sydän, joka ei kuitenkaan uskalla astua esiin. Pentu on oppinut raskaan läksyn siitä, että kovassa maailmassa täytyy itsekin olla kova, jotta pystyy suojelemaan niitä, joita rakastaa. Menneisyys: Gladiolus sai elämälleen harvinaisen lupaavan alun. Se syntyi kauniina heinäkuun aamuna varsinaisen suurperheen kuopukseksi ja kasvoi seuranaan neljä samanikäistä sisarustaan, sekä yhä pesän lähellä pyörivät kuusi edellisen vuoden pentua. Uroksen vanhemmat rakastivat toisiaan ja pentujaan, kasvattaen näitä lempeällä kädellä kunnollisiksi kansalaisiksi. Perhe asusteli maailmalta piilossa Läntisen Järvenrannan seudulla, eivätkä pennut satunnaisten perhetuttujen vierailujen lisäksi altistuneet ulkomaailmalle juuri lainkaan. Ne eivät tienneet maailmasta kimaltelevan järvenrannan ulkopuolella, eivätkä halunneetkaan tietää. Uroksen isä, Shamrock, oli entinen palkkasoturi, joka oli vanhentuessaan paennut maailmaa tähän rauhalliseen kolkkaan. Vesperia puolestaan oli syntyjään kulttilaispappi, jonka Shamrock oli uransa loppupuolella pelastanut, kun naarasta uhattiin kuolemanrangaistuksella petturuuden johdosta. Pennut eivät tienneet mitään kummankaan vanhempansa taustoista, eivätkä vanhemmat olleet tästä lainkaan pahoillaan. Ne olivat päättäneet pitää yllä onnellisuuden kulissia suojellakseen pentujaan pahalta maailmalta. Valitettavasti se, minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Näiden kahden tapauksessa menneisyys otti Vesperian kiinni, tuoden maailman julmuuden ryskeellä kotipesään. Tämä tapahtui aikaisin syyskuussa ja ilmeni väkivaltaisen kulttilaispartion muodossa. Shamrock ei enää ollut elämänsä kunnossa, eikä onnistunut puolustamaan kumppaniaan tai pentujaan. Rohkea uros kuoli pesänsuulle pentujensa silmien edessä. Järkyttyneet pennut pyrkivät ulos pesästä ja muutama onnistuikin siinä Vesperian taikuuden ansiosta. Äidin kulttilaismagiasta ei ollut juuri apua, sillä kulttilaispartion mukanaan tuoma pappi selätti naaraan helposti ja tappoi tämän. Metelin hälyttämänä paikalle saapuivat nyt vanhemmat sisarukset, jotka huomasivat nopeasti jäävänsä alakynteen koulutettuja kulttilaissotureita vastaan. Bamboo kaatui ensimmäisenä miekan lävistäessä sen kurkun. Dandelion seurasi pian veljeään iskiessään päänsä terävään kiveen. Turvallisessa hiljaisuudessa kasvaneet pikkupennut olivat täysin kuoleman, veren, pelon ja metelin lamaannuttamia, säntäillen itkien minne sattui. Kultit eivät tunteneet armoa, vaan tappoivat Gladioluksen puolustuskyvyttömät sisarukset. Lopulta vanhemmat sisarukset näkivät taistelun toivottomaksi ja kääntyivät paetakseen. Cactus ja Azalea suistuivat paetessaan järveen ja virta vei ne mukanaan. Edelweiss, sisaruksista eniten isänsä kaltainen, raahasi haavoittuneen Crocuksen turvaan, tappaen mennessään yhden kulttilaisista. Taistelun laannuttua kultit olivat julman hyväntuulisia ja tavallistakin häijympiä. Ne keräsivät veriset ruumiit pesäpaikalta yhteen pinoon tehdäkseen niille ties mitä jumalatonta. Eräs kulteista oli juuri siirtämässä Shamrockia pois pesänsuulta kun huomasi keskellä pesää liikkumattomana istuvan Gladioluksen. Pentu oli nähnyt kaiken, aina isänsä kuolemasta sisarustensa teurastukseen, mutta silti se istui hiljaa paikallaan pesässä, tuijottaen kulttilaista tyhjin silmin. Uroksen turkki oli veren ja lian tahraama, mutta se itse oli täysin vahingoittumaton. Kaaoksen keskellä kulttilaiset eivät olleet lainkaan huomanneet sitä. Kultti, ihastuneena vielä yhdestä mahdollisuudesta tappaa jotakin, lähestyi pentua hiljaa naureskellen. Soturi kuitenkin jähmettyi niille sijoilleen kun pennun hahmon tilalle ilmestyi yllättäen kirkkaan hopeinen, valtava susi. Kultti päästi hämmentyneen äännähdyksen, joka tietysti houkutteli paikalle loput partiosta. Kaikki jäivät kummissaan tuijottamaan valkohopeista sutta, joka tuijotti niitä uhmakkaasti. Lopulta paikalle saapui partion pappi, joka erotti pennun hahmon tuon oudon hopeisen suden alta. Uteliaana pappi yritti käyttää erästä vahvimmista loitsuistaan: Pakottautua sisään pennun mieleen selvittääkseen, millaista taikuutta se oikein käytti. Mutta tuskin oli pappi ehtinyt lausua taikasanojaan ja kurkistaa sisään pennun syvimpään olemukseen, kun sokaiseva kipu pakotti sen perääntymään. Tämän jälkeen niin pentu kuin pappikin lysähtivät voimattomina maahan. Kultit päättivät ottaa pennun mukaansa. Se oli selvästi jonkinlainen maagi, eikä kulteilla koskaan ollut liikaa taikavoimaisia koiraeläimiä riveissään. Pentu otettiin näin väkipakolla osaksi kulttia. Punaisen Kuun jäsenten toiveena oli murtaa Gladioluksen voimakas sielu ja pakottaa pentu käyttämään voimiaan kultin hyväksi. Tämän vuoksi ne riisuivat pennun kaikesta, mikä sille oli tuttua, jopa sen omasta nimestä. Nyt nuori uros on elänyt kulttien keskuudessa noin kuukauden. Sen elämä koostuu koulutuksesta, pahoinpitelystä ja pilkkahuudoista. Suden ei ole lupa edes liikkua vapaasti, ja sen kulttilaiset huoltajat pitävät hyvin tarkkaa kirjaa sen liikkeistä. Pentu on kuitenkin kaikkea muuta kuin murrettu, eivätkä kulttien yritykset alistaa sitä tahtoonsa ole tähän mennessä tuottaneet mitään tuloksia. Awan ei kuitenkaan yritä paeta kiduttajiaan. Se ei voi. Uroksen vastuulla on toinen kulttien nappaama erikoinen pentu, sutta itseään vielä hieman nuorempi valkea naaraspentu. Tämäkin pentu on ilmeisesti pakotettu luopumaan oikeasta nimestään, joten Awan kutsuu sitä muutamilla eri intiaaninimillä, näiden joukossa Kachina (sielu, pyhä tanssija), Ayasha (pikkuinen) ja Numees (sisko). Suojeluvaisto pitää Awanin naaraan rinnalla, ja pentu onkin ainoa asia, mikä pitää uroksen kutakuinkin järjissään. Sen täytyy olla vahva suojellakseen uutta sisartaan. Kyvyt: Gladioluksella on erikoinen, synnynnäinen kyky, jota ei voi oppia tai opettaa, eikä se periydy. Uroksella on ikivanha, voimakas sielu, joka antaa sillä kyvyn nähdä salattuja asioita – muiden olentojen sielut. Pentu näkee heti tavatessaan jonkun tämän sielun. Sielu saattaa piirtyä henkilön fyysisen kehon päälle, kulkea tämän vierellä tai häilyä tämän yläpuolella. Sielu muistuttaa ulkonäöltään huomattavasti kantajansa fyysistä ruumista, tosin sillä erotuksella, että koetut asiat jättävät jälkensä sieluun. Pahasti traumatisoituneen sielu saattaa olla haavoille revitty, hullun taas kummallisen värinen. Pahan sielu näyttää demoniselta, hyvän enkelimäiseltä. Lisäksi sielun toiminta kuvastaa henkilön tunnetilaa, sillä se liikuskelee usein kantajansa lähellä ja ilmehtii itsenäisesti, ikään kuin näyttäen, mitä kanssapuhujan päässä todella liikkuu. Gladiolus näkee kaikkien, myös aaveiden (ruumiittomien sielujen) demonien, serafien ja jumalten sielut heti, mutta erottaakseen, mikä sielun muutokset on aiheuttanut, sen on pyydettävä lupa katsoa syvemmälle. Näin tehdessään se saa palasia muistoista, niihin liittyviä tunteita ja muita vastaavia tiedonmurusia. Pentu voi myös saada kenet tahansa näkemään oman sielunsa, joka on suuren, valkohopeisen suden hahmoinen. Vaikuttaa siltä, että tämä sieluhahmo on aina vähintäänkin 90cm säkäkorkeuksinen, mutta näyttää kasvavan, jos kanssapuhuja on tätä suurempi. Sielu ei kuitenkaan voi vaikuttaa fyysisesti kehenkään, ainoastaan näyttää pelottavalta. Kun Gladioluksen sielu on näkyvissä, se yleensä liikkuu pennun vierellä, ja kun pentu puhuu, sielun huulet liikkuvat sen tahtiin. Tällöin uroksen äänessä on tavallista syvempi kaiku. Myös Gladioluksen sielu paljastaa usein jotakin sen todellisesta tunnetilasta liikkeillään, mutta tämä valkohopeinen hahmo on täysin ilmeetön, eikä siten paljasta tarkempia tietoja. Siinä eivät myöskään millään tapaa erotu suden kokemukset. Luvan pyytämällä Gladiolus voi myös ujuttautua muiden uniin karkottaakseen painajaisia ja parantaakseen unennäkijää. Unissa pentu esiintyy aina sieluhahmossaan, ja joskus suden sijaan hopeisena oriina, etenkin silloin, kun se ajautuu taisteluun unidemonien (painajaisten) kanssa. Unimaailmassa uros pystyy parantamaan unennäkijän sielun vammoja korjaamalla unessa saadut fyysiset vammat. Näin se pystyy lievittämään esimerkiksi masennusta, tai muuttamaan pahan muiston kaukaiseksi ja utuiseksi. Suden sielukyvyn viimeinen ominaisuus on, että koska sen oma sielu on niin voimakas, se pystyy ”puhumaan” suoraan toisille sieluille, eli käyttämään erilaista telepatiaa. Toisten ajatuksia se ei voi vastaanottaa. On myös huomattava, ettei tämä Awanin telepatian muoto lähetä selkeitä sanoja ja lauseita, vaan pikemminkin kuvia, tuntemuksia ja joskus myös musiikkia, mutta ei koskaan selkeitä ajatuksia. On myös huomattava, että kykyjensä ansiosta susi on immuuni kaikille sieluun tai tunteisiin tunkeutuvalle magialle. Sen ajatuksia voi lukea, ja sitä voi vahingoittaa loitsuin, mutta jos joku yrittää tunkeutua sen sieluun, esimerkiksi pakottamalla sen tekemään jotakin, on seurauksena voimakas kipu, joka yleensä tainnuttaa sekä pennun että tunkeutujan. Susi ei myöskään pysty parantamaan omia henkisiä vammojaan. Awan ei pysty mitenkään kontrolloimaan kykyään, vaan se on ikään kuin aina käynnissä. Se ei kuluta sellaisenaan juurikaan voimia, eli esimerkiksi sielun tarkastelu vaikka miten tarkasti ei ole väsyttävää, mutta sielun puolustaminen tunkeilijoilta ja unissa vierailu ovat hyvin rasittavia. Lisäksi on huomattava, että vastapuoli voi antaa luvan sielunsa näkemiseen ilman, että pentu pyytää sitä, pakottaen sen näin kokemaan varsin elävästi vastapuolen elämän tärkeimpiä kokemuksia. Uros on nähnyt paljon pelottavia muistoja, tunteita ja revittyjä sieluja, ja sen kyky pelottaakin sitä melkoisesti. Perhe: Neljä sisarusta samasta pentueesta: Peony (naaras, kuollut), Narcissus (uros, kuollut), Lupine (naaras, kuollut) ja Ivy (naaras, kuollut) Kuusi sisarusta aiemmasta pentueesta: Azalea (naaras, ei tietoa), Bamboo (uros, kuollut), Cactus (uros, ei tietoa), Crocus (uros, ei tietoa), Dandelion (naaras, kuollut) ja Edelweiss (uros, ei tietoa) Äiti Vesperia (kuollut) Isä Shamrock (kuollut) Muuta: ~ Ääninäyttelijä Arjen Anthony Lucassen ~ Hahmon inspiraationa toimi tukku erilaisia kappaleita ja lukemiani tarinoita, jotka yhdistyivät Awaniksi. ~ Denverin ensimmäinen uusi hahmo vuoden 2009 tauon jälkeen ~ Kun Awan käyttää sielupuhetta kirjoitan tekstin kursivoituna ja paksunnettuna heittomerkkien sisään. Tämä puhe ei koskaan sisällä suoria viestejä. Pelaaja: Denver Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Huaah, hehtaarihakemus! *Kuolee* Mutta hieno hahmo ja perusteellinen esittely, taas jälleen kerran. :D

Ninja Nunchaku

Pelaaja: Tintti Lähetetty: pe 2. lokakuuta 2009 20:21:26 Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: Heitin pari hahmoistani roskakoriin pitkän harkinnan jälkeen. Tässä olisi Ninjani tulossa tänne, hän on jo kahdesta roolipelistä lähtenyt erinäisistä syistä. Ehkä Ninja on nyt sitten tullut jäädäkseen Dogmaan. ___________________________________________ Nimi: Ninja Nunchaku Nimen selitys: Ninjat olivat feodaalisessa Japanissa toiminut ammattiryhmä, joiden harjoittamaa taistelutaitoa ja kulttuuria kutsutaan ninjutsuksi. Nunchaku on ainakin ninjoiden käyttämä lähitaisteluase, jossa perinteisesti naru yhdistää kaksi lyhyttä puukeppiä. Ase: Chigiriki. Se on noin 60 cm pitkä suora putki, jonka päässä on ketju, jossa on kiinni piikkipallo. Ninjan aseessa on noin 30cm pitkä tamminen putki, päässä 50cm pitkä ketju paksuudeltaan 5cm. Ketjun päässä on 6cm paksu ja 10cm pitkä piikkikuutio. Narttu on koko ikänsä käyttänyt lähitaisteluissa apunaan asettaan, ja osaa käyttää sitä äärimmäisen hyvin. Harvemmin neito kuitenkaan asettaan käyttää jollei vastustajalla ole sellaista myös. Ikä: 3.5 oikeaa vuotta. Ihmisissä: 24.5 Sukupuoli: Narttu Ulkonäkö: Ninja on säkäkorkeudeltaan noin 80cm ja painoltaan 50kg. Luusto nartulla on vahvaa, eikä häneltä ole mikään paikka murtunut koskaan. Hampaat Ninjalla ovat terävät ja vahvat, kulmahampaat eritoten. Nuorena saatu lihaskuntoinen koulutus on muovannut nartun kunnosta hyvän, terveydestä samoten ja henkisestä kunnosta kohtalaisen. Narttu on notkea taistelutaustansa ansiosta, ja nopea ruumiillisen narttumaisen kehonsa ansiosta. Heikoin kohta nartulla on lähitaistelu, ja sitä varten Ninjalla on Chigiriki. Tassusita neidolla ovat esutassut heikoimmat, ja ruumiissa heikoin kohta tietysti kurkku. Narttumaisen ruumiinsa takia on Ninja myös heikompi taistelemaan kuin urokset. Turkki Ninjalla on paksua, kiharaa ja tiheää. Ohuimmiltaan nartun turkki on alaleuan luona ja kasvoissa, paksuimmillaan hännässä sekä vatsan alla. Niskassa sekä sään kohdalla on lukuisista taisteluista muodostunut paksumpi karvakerros ja paksu nahka. Oikealla purutaidolla toki nekin voi lävistää. Koruja tai näkyviä arpia ei Ninjalla ole. Pohjaväriltään Ninja on tummahko harmaa. Alaleuasta rinnan kohdalle, rinnuksille vatsan alle ja hännän alle kulkee valkoinen alue. Muuten nartussa on valkoista 'sukissa' ja siiven muotoinen laikku vasemman puolen lavassa sekä kaksi raitaa silmien edessä ja silmistä valumassa kyynelten tavalla alas. Korvien päätkin ovat Ninjalla valkoiset, kuin myös sisus. Päässään Ninjala on yötaivaansininen harjas. Luonne: Ninja ei varo ikinä sanomisiaan, narttu kertoo mielipiteensä kaikista ja kaikesta suoraan, kainostelematta. Teräväkielisiä vastauksia lentelee sarkasmilla koristeltuna Ninjan huulilta usein. Lipevä ja etova ääni vihjailee toisten alemmuudesta usein, ja siihen lisätään päälle ivallinen ja alentava katse, niin se on nartun perus ilme. Narttu myös on hyvä manipuloimaan muita susia, ja on mielellään huomion keskipisteenä. Arvostustakin narttu hakee lähes sairaalloisesti. Uroksille Ninja flirttailee rivolla kehonkielellä, silmäniskuilla ja koskettelemisella rohkeasti. Sana luotettava on kaukana tästä neidosta, joka pyrkii lähes aina etsimään omaa etuaan. Yhden uroksen narttu ei Ninja ole, vaan jakelee mielellään itseään vähän joka suuntaan. Taisteleminen Chigirikin kera on nartun mielipuuhaa, ja muutenkin muiden kanssasusien ärsyttäminen. Ninja väittää, ettei pelkää mitään, mutta todellisuudesshan nartulla on joitakin pelkoja. Narttu kammoksuu ahtaita paikkoja. Helposti lähes kuka tahansa saa Ninjan tekemään jotakin tyhmää, sillä hän on myös perin yllytyshullu että uhkarohkea. Vastapainoksi edelliselle on kuitenkin nartulla vahvahko henkinen että fyysinen kunto. Vaikka joku onnistuisi narttuun tutustumaan, ei hän ikinä tulisi olemaan mikään lämmin. Kuitenkin, Ninjasta tulee se elämän suuria kysymyksiä ajatteleva koiraeläin esille. Ensimmäiseksi Ninjasta varmaan saa tietää sen, ettei narttu usko mihinkään jollei ensin näe itse, ja on täysi ateisti. Seuravakasi neidosta varmaan huomaa halveksunnan pentuja ja vanhuksia kohtaan. Kuitenkin eniten halveksuntaa saavat neidolta kuka tahansa Hakucho. Niinsanotusti kohtelias Ninja on vain selvästi itseään fyysisesti vahvempia laumalaisiaan kohtaan ja arvojärjestyksessä korkealla olevia kohtaan. Kunnioitusta Ninjalta saa voittamalla nartun taistelussa, tai sitten sillä fyysisellä kunnolla ja auktoriteettisellä käytöksellä. Oman laumansa jäseniä kohtaan Ninja käyttäytyy parhaiten. Ninjalta on turha toivoa apua, paitsi jos on roikkumassa rotkon partaalla täysin avuttomana. Tosin siinä tapauksessa vaatii susi itselleen vastapalkkioksi jotakin. Apua ei myöskään Ninja haluaisi keneltäkään missään tapauksessa. Jos kuitenkin niin käy että joku pääsee auttamaan narttua, tuo närkästyy syvästi. Todennäköisin uros Ninjalle on oman lauman jäsen, kuka on korkealla arvojärjestyksessä ja fyysisesti vahva. Nartun pään saa kääntymään ne niinsanotut 'pahikset'. Nartusta myös ulkonäkö on todella tärkeä, ja luonteen olisi oltava aika peto, lainaten nartun omia sanoja. Heikkouksia Ninjassa on lähitaistelu ilman asettaan Chigirikiä, narttumainen rakenne on huono taisteluissa joten tappelupukari ei pärjää kunnolla uroksille. Ninja on myös käytöksensä takia aika yksinäinen, muttei näytä sitä kenellekkään eikä myönnä edes itselleen. Menneisyys: Ninja syntyi Hokkaidon vuoristossa Japanissa keskikokoiseen laumaan. Ninjan perheeseen kuului Isä Sai, Äiti Tanto, Sisko Surujin ja Veli Samurai. Lauma, Gervne, asui lähellä ihmisiä, eikä heidän lähellään muita laumoja ollut. Gervnessä ilmapiiri oli hyvä ja rauhallinen. Lauman elinalueet olviat viihtyisät, mutta ruuasta oli pulaa. Ruokapulan takia Gervene-lauma joutui varastamaan ruokaa ihmisiltä. Ihmiset eivät tietenkään tykästyneet varastelevaan villikoira susi laumaan. Eräänä päivänä, hieman sen jälkeen kun Ninja oli oppinut syömään lihaa, ihmiset tulivat aseiden kanssa vuorelle. Laumasta he ampuivat kaikki aikuiset, mutta pyydystivät pennut ja myivät ne eteenpäin metsästyskäyttöön. Ninja pyydystettiin muiden joukossa, ja hänet ostettiinkin melko pian. Heti kun Ninja oli kotiutunut ja tottunut ihmisiin jotenkuten, hänen omistajansa aloitti koulutuksen. Mies opetti Ninjaa tyytymään vähäiseen ruokan ja veteen vaatien nartulta kekseliäisyyttä, että hän saisi ruokaa. Fyysistä kuntoa mies paransi pitkillä lenkeillä paksussa lumihangessa tai vuoristossa. Aina kun Ninja teki jotakin oikein tai hyvin, hän sai palkkioksi joko vapaapäivän tai herkkua. Mies oeptti nartulle myös taistelemista. Ninja taisteli ihmisen metsästyskoiraa vastaan useasti. Ninjan täyttäessä yhden vuoden, mies antoi nartulle hänen aseensa, Chigirikin, palkkioksi ihmisen koiran pelastamisesta kaatuvan puun alta. Saatuaan Chigirikin, narttua alettiin opettamaan myös käyttämään asetta. Niimpä koulutus jatkui, mutta narttu ei päässyt vieläkään metsästämään oikeasti. Henkistä kuntoa ja kärsivällisyyttä mies opetti ripustamalla lihakimpaleen korkealle, siten että se tippuisi sieltä alas aikanaan, jollei narttu keksisi enen sitä keinoa saada liha alas. 1.3 vuotiaana Ninja pääsi ensikertaa metsästämään, mutta joutui yksinään siitä lähtien hankkimaan ruokansa ja vielä tappelemaan siitä ihmisen koiran kanssa. Puolitoista vuotiaana nartun koulutusta rankennettiin. Ruokaa vähennettiin, lenkeistä muodostui lähes hengenvaarallisia. Taistelut vaarallistuivat, kun narttu alkoi käyttää niissa Chigirikiään ja vastustajalla oli Nunchaku. Lisänimensä Nunchaku Ninja sai siitä, kun taisteli ihmisen koiraa vastaan, ja hajoitti tuon Nunchakun tuhansiksi palasiksi. Kaksivuotiaana Ninjan koulutus oli valmis, ja hän lähti kahdestaan ihmisen kanssa puoleksi vuodeksi vuorille metsästelemään. Metsällä Ninja sai tarpeekseen ihmisestä, ja karkasi. Puolessa vuodessa narttu löysi tiensä dogman alueelle, ja on nyt ollut sen puolisen vuotta paikassa, ja liittynyt Vapaaseen Kansaan. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Anteeksi että jouduit odottamaan. :)

Aik-chan

Pelaaja: Aik-chan Lähetetty: pe 2. lokakuuta 2009 18:44:23 Lauma: Punainen Kuu Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: aik Ikä: 2 Skp: narttu Lauma: punainen kuu Laji: susi Ulkonäkö: Luonne: raakalaismainen suuttuessaan . vihaa kaikkia paitsi ystäviään ja johtajaa . tappaa kaikki jotka satuttavat hänen ystäviään. lisäksi aik tykkää tappaa vihollisia kasoittain . hän ei sekaannu toisten asioihin . oikeastaan ne eivät kiinnosta häntä oollenkaan . Menneisyys: aik eli äitinsä kanssa vanhassa susi luolassa kunnes heidät häädettiin ja toinen susi lauma otti heidät huostaansa . tsuki oli aina lempeä ja huolehtivainen aik:in terveydestä ja ruuasta , itse hän söi viimeisenä ja sai osakseen vain vähän . tsuki kuoli sairauteen aik:in silmien edessä ja käski tämän etsiä suurempi ja parempi lauma . Muuta: aik ei puutu asioihin jotka eivät kuulu hänelle tippaakaan ! Tila: Hylätty Tarkastanut: Denver Kommentti: Ei hyväksytty. Esittely on puutteellinen. Ulkonäkökuvaus puuttuu täysin ja luonne on aivan liian lyhyt ja suurpiirteinen. Lisäksi esittelystä puuttuvat kaikki isot alkukirjaimet, mikä tekee tekstistä erittäin raskasta luettavaa. Korjaa kielioppivirheet ja lihota esittelyä. Yritä sen jälkeen uudestaan.

Aisha

Pelaaja: Dairin Lähetetty: la 12. syyskuuta 2009 18:44:35 Lauma: Valkoinen Virta Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi:Aisha Ikä: 2 vuotta Skp: Naaras Lauma: Valkoinen Virta Laji: Rodultaan sekarotuinen eli 50% Siperianhusky ja 50½ Kishu Ulkonäkö: Säkä 56cm. Rakenteeltaan kovin siro, sulavalinjainen ja omaa kevyen luuston. Jalat pitkähköt ja sirot ja erikoistuneet nopeisiin liikkeisiin. Pienet tassut, anturat vaaleansiniset. Sopivan pituinen, kapeahko kuono. Vaaleansininen kieli. Siniset kynnet. Aishalla on kultainen rengas oikeassa takajalassa. Silmät: mantelinmuotoiset, hiukan vinot ja vaaleansiniset. Turkki: melko ohutta, runsaampaa niskan,rinnan ja reisien kohdalla. Häntä on runsas, iso ja puuhkamainen. Väritys: puhtaanvalkoinen, kiiltävä sinertävän vivahteleva viiva jatkuu kuonosta selkään ja häntään asti, viivasta lähtee molemminpuolin raidat. Raidat on identtiset molemminpuolin. Korvien sisus karvat on myös tummansinisiä. Luonne: Aisha on tutustuessa kovin utelias ja ehkä hieman varautuvainen muutamien seurassa. Aisha on kuitenkin hyvin sosiaalinen ja tekee tuttavuutta mielellään. Aisha kaipaa muiden hyväksyntää ja seuraa, vanhempien hylkääminen jätti Aishaan jälkensä. Aisha on silti melko positiivinen persoona. Innostuu helposti toisten innoittamana joten saattaa ryhtyä mukaan outoihin ja tyhmiinkin tempauksiin mutta rajansa kaikella. Naaras on melko leikkisä ja pitää siis nuoremmastakin seurasta. Aina lojaali todellisille ystävilleen. Aisha ei pysty valehtelemaan tai piilottelemaan tunteitaan vaikka yrittäisikin, itse ei sitä myönnä mutta muut näkevät epävarmuuden helposti pelkkä naaraan eleistä. Eipä välitä paljonkaan loukkauksistakaan, harvoin saattaa jopa yrittää sanoa jotain takaisin jos naarasta provosoidaan liikaa. Pääasiassa Aisha ei halua joutua riitoihin eikä pidä kinastelusta ja pyrkii välttämään konflikteja, kun on huono kinastelemaan mutta vihoissaan aina voi yrittää. On aina valmis puolustamaan laumaansa ja ystäviään vaikka henkensä uhalla. Yleensä nuori pysyy samoissa mielipiteissä muiden kanssa, mutta osaa olla omaakin mieltä. Aisha on melko nöyrä vaikka hieman itseluottamusta ja ylpeyttäkin löytyy. Loppujen lopuksi on kohtalaisen fiksu ja osaa olla välillä hillitty ja pitkäpinnainenkin, tai ainakin yrittää olla. On sopeutuvainen ja yrittää tulla toimeen monien kanssa, on niitäkin joille ei voi enään olla ystävällinen tai väleissä ollenkaan. Hän on utelias kokeilemaan kaikenlaista rohkeaa ja uhkarohkeaa, siksi onkin usein lopuksi satuttanut itsensä. Naaras on silti vielä nuori ja oppii jokaisesta virheestään vaikka kaikki joutuisi kokemaan kantapään kautta. Aisha ei tahtoisi taistelua laumojen välillä mutta puolustaa laumaansa niiltä jotka sitä haluavat vahingoittaa. Aisha pitää Punaisen Kuun klaanin periaatteita sairaina. Taistelussa saattaa olla raivokaskin taistelija, ei kuitenkaan yleensä koskaan aloita hyökkäystä. Kevyemmän ruuminrakenteensa takia Aisha ei mahda loppujen lopuksi paljoakaan isommillensa voimassa vaan käyttää silloin nopeuttaan hyväkseen. Taistelutahtoa löytyy jos yllytetään. Naaralla on pelottavan vahvat leuat ja terävät hampaat. Nopea juoksija ja nopeat liikkeet. Aisha on hyvin kiinnostunut magiasta. Menneisyys: Aishan vanhemmat kuuluivat Valkoisen Virran klaaniin ja Aisha syntyi heille ainoana pentuna. Aishan vanhemmat uskoivat vakaasti Isään ja Äitiin, kun taas Aisha ei tiennyt mitä hänen pitäisi ajatella. Hän ei täysin kiellä että Jumalat olivat ainutlaatuisia mutta eivät kuitenkaan ohjaillut nuoren jokapäiväistä elämää. Aishan vanhemmille oli taas hyvin tärkeää että Aisha uskoi ja nuori sai aina rangaistuksen mainitessaankaan mitään siihen viittaavaa että Jumalat eivät välttämättä kykenisi suojelemaan laumaa. Aisha oli aina hyvin katkera vanhemmilleen joille uskomus ja rakkaus Jumaliin oli vahvempi kuin rakkaus omaa pentua kohtaan. Aisha ei aina uskonut vanhempiensa olevan täysjärkisiä. Aishan ollessa noin 6 kuukautta hän alkoi huomata että vanhempien poissaolot kotoa pidentyivät koko ajan. Eräs päivä Aisha tajusi että hänet oli hylätty, vanhemmat eivät enään lainkaan palanneet. Joku laumassa piti aina huolta että Aisha sai ruokaa kunnes oppi itse metsästämään. Aisha on elänyt koko elämänsä tähän asti Valkoisen Virran laumassa. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Pahoittelen viivästystä.

Homicīda

Pelaaja: Morkku Lähetetty: ma 7. syyskuuta 2009 19:45:57 Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: Ja laitan kuvan myöhemmin kun se ei toimi. Pitää fiksailla sitä vielä :) Nimi: Homicīda Lempinimi: Homi Ikä: 3v 16 ihmisissä Sukupuoli: Uros Ulkonäkö: Homilla on kaulassaan ruskeanpunainen kaulapanta. Muuten hän on aivan tavallinen susi. Ruskea turkkinen hän on muuten paitsi että hänen päänsä on oranssihtavan ruskea. Haavoja uroksella ei ole eikä muita arpia. Hänellä on sinertävät silmät. Uroksella on myös harmaa nenä. Hänellä on mukanaan aina tassukoru jossa on eräänlainen kivi. Kivi on todella pieni niin sanotusti. Se on eri sinisten yhdistelmä. Se on kiinnitetty nahkaiseen rinkulaan joka sitten puolestaan on mustaa. Homin yksi etutassun varpaista on musta. Luonne: Homilla on hiukan flirttiä heittävä luonne ja menevä. Tämä tykkää samantapaisista nartuista kuin itse on. Uros on hirveän puhelias ja riskejä ottavan tapainen, sillä eihän sitä tiedä mitä on edessä, tämä on tuon motto joka on hänelle kullan kallis. Uros suutuu todella todella vaikeasti eli ei melkein koskaan. Homi on aika pehmis ja tämä rakastuu helposti, jos tämä löytäisi rakkauden niin se suojelisi sitä koko hengelään. Homi kuitenkin haluaisi isompana peheen jotta ei jäisi yksinäiseksi ja pennuttomaksi. Uros osaa olla myös kova mutta se ei satuttaisi ketään ellei sille teihtäisi niin. Homi on todella tuntteensa näyttävä henkilö koska hän ei tiedä kunnolkla mitä tunteita pitäisi pitää piilossa ja olla sanomatta. Ehkä kaikki vain sihsi koska hän ei tiedä kunnolla mitä oikein rakkaus on. Menneisyys: Homi syntyi pentueeseen ainoana elävänä pentuna. Hänen isänsä oli Immortalis Nebula jä äiti oli Natalie. Kun uros täytti 1 kuukauden niin hänen isänsä tappoi hänen äitinsä. Isä oli niin kauan treenannut poikaa että se oli jo aivan nopea ja vikkelä ja jo 2 kuukautisena se osasi saalistaa ja tapella hiukan vanhempia vastaan se melkein pärjäsi isäleen ja pikku hiljaa hänen isänsä alkoi pelätä että hän yrittäisi viedä hänen asemansa laumassa ja yöllä hän jätti sem kuonoon merkkinsä, kynnen jäljen ja raahasi mtämän kauas metsään niin ettei se löytäisi enää takaisin. Ja niin aamu sarasti ja Homi oli tajunnut tilanteen ja matkasi meren rannalle ja lähti uimaan kohti Silva densan saarta. Kun tämä saapui pää määräänsä niin se lähti rannalta kävelemään vuoristoa ylös koska oli uinut sen taakse. Pian nuori oli ollut pari vuotta jo silvan saarella ja oli kotiutunut hyvin. Teksti: Jasper & Morkku Kuvakin: Jasper ja Morkku Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty.

Tekije

Pelaaja: Kirsikkasilma Lähetetty: ke 26. elokuuta 2009 17:53:19 Lauma: Valkoinen Virta Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Tekije Ikä: 3 vuotta Skp: Uros Lauma: Valkoinen virta Laji: Koira, sekarotuinen Ulkonäkö: Kuva kiitos. Uros on hyvin sopusuhtainen. Turkki on keskipitkää ja kevyttä. Alhaalta turkki on pehmoista ja päältä karheampaa joka kestää niin vettä kuin tuulta. Häntä on kippuralla selän päällä, hännän pää osuu selkään. Turkin väritys on tavallinen, valkoista ja vaaleanvihreää. Vaaleanvihreät kuviointeja on silmien alla, hännässä, tassuissa ja vatsassa. Kirsu on musta. Kuonoa koristaa myös musta leukatupsu, joka muistuttaa partaa. Vasemmassa etutassussa on nahkainen “rannekoru”, väriltään se on musta ja siinä on piikkejä. Silmät on jäänsiniset ja ne on hieman mantelin muotoiset. Korvia peittää violetti hattu, joka on löysä. Korvat ovat hieman päistä lurpalla. Luonne: Tekije on hyvin rauhallinen ja ystävällinen. Juurikaan hän ei möläyttele asioita eikä ala kiistämään. Salaisuudet pysyvät tällä hyvin salassa, sillä uroksen mielestä salaisuudet ovat hyvin salaiset asiat joita ei pidä möläytellä. Osittain uros on myös ujo. Helposti tämä saattaakin säikähtää. Käärmeitä ja isoja rottia uros pelkää suunnattomasti. Tekije usein jää kuuntelemaan toisen ongelmat ja yrittää parhaansa mukaan auttaa toista. Aluksi uros saattaa olla ujo eikä paljon puhua, mutta sitten kun hän alkaa tuntemaan seuralaisensa, hänestä voi lähteä paljonkin juttua. Tekije puhuu kohteliaasti ja joskus teitittelee. Ilkeät urokset ja nartut eivät ole tämän mieleen ja siksi hän välttelee sellaista seuraa. Pennut ovat hyvin hänen mieleen, sillä ne ovat silloin pieniä ja suloisia, ainakin uroksen mielestä. Tapella tämä ei osaa. Jos nyt joku hyökkää uroksen kimppuun, saa tämä murska voiton, sillä uros ei uskalla edes puraista toista. Harvoin on tapahtunut myös sellaista, että Tekije on puraissut toista suojellessaan pentuja tai rakkaimpiaan. Menneisyys: Tekije syntyi perheeseen pienessä kylässä. Hänen perheensä asui räätälin takapihalla vajassa. Vuoden päästä syntyi Tekijelle sisaruksia, neljä kappaletta. Uros auttoi vanhempiaan hoitamaan sisaruksiaan. Ja näin jälleen vuosi vierähti. Tekije vietti mukavaa aikaa sisaruksiensa kanssa. Räätäli, jonka vajassa he asuivat, antoi Tekijelle hatun johon uros tykästyi. Hiljattain uokselle tuli mieli lähteä maailmalle, löytää uuden paikan missä asua ja aloittaa oman elämän. Kerrottua perheelleen ideasta, he eivät juurikaan tykännet siitä. Tekije sai kuitenkin lopulta luvan lähteä. Uros lähti maailmalle, mutta hänen sydämen pohjalle jäi riivaamaan se, että hänen rakas sisko Teruko ei tullut hyvästelemään. Tekije oli näin lähtenyt maailmalle. Uros ei tiennyt minne lähteä, missä asua. Eräänä päivänä hän kuitenkin eksyi laivaan. Laiva ehti lähteä ennen kuin uros tajusi asiaa. Matka jatkui laivalla kohti tuntematonta. Yöllä, kun uros nukkui, nousi suuria aaltoja jotka pyyhkäisivät Tekijen yli laidan. Uros meni tajuttomaksi ja vasta herättyään hän huomasi olevansa rannalla. Uros nousi hitaasti ja lähti tutkimaan tätä paikkaa. Pian hän löysikin seuraa, kauniin nartun nimeltään Coward. Uros ihastui täysin tähän narttuun. Cowaed tunnusti myös rakkautensa Tekijeen. Aikaa kului ja pian uros sai kuulla, että narttu oli saanut pentuja toisen uroksen kanssa. Uroksen sydän särkyi ja siksi päätti nartun kanssa, että heidän ei pitäisi enää tavata. Tekije oli masentunut ja siksi halusi nopeasti lähteä saarelta. Uros sai tietoa laumansa alfalta miten pääsisi pois saarelta. Tekije juoksi rannalle ja lähti uimaan. Uituaan hän löysi tukin jonka avulla hän lähti kauemmas uimaan. Uros oli hyvin väsynyt ja huonossa kunnossa, sillä hän ei ollut nukkunut pitkään aikaan. Horisontissa alkoi kuitenkin näkyä maata. Se piristi Tekijee ja siksi hän antoi viimeiset voimansa päästääkseen rannalle. Lopulta uros pääsi rannalla jolle hän lysähti uuvuksissaan ja nälissään. Hän oli päässyt Dogmaan. Muuta: -Tekije oli ennen Andriaanassa -Namekin Teruko on Tekijen pikkusisko -Tekije on ihana hahmo jota sakastan suuresti -Haluan tulevaisuudessa löytää hänelle rakkauden -Tekije on minun toinen hahmo Dogmassa Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Pahoittelen viivästystä.

Hakemuksia: 352
Sivu:1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36