Liittymisvieraskirja

Hakemuksia: 352
Sivu:1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36

Jessica

Pelaaja: Suski Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Valkoinen Virta Kuva: Linkki Kuvaus: Hahmon nimi: Jessica Hahmon sukupuoli: Naaras Hahmon laji: Täysin susi Lauma: Valkoinen virta Syntymäpäivä: 19.6.2003 Ikä: Koirissa 4 vuoden paikkeilla. Ulkonäkö: Jessica on väritykseltään musta. (vaikka kuvassa näyttää harmaalta). Yllään sillä on kaikenlaisia koruja, mm. Karhun hammas, Jonkinlainen hehkuva kivi. Kiven sisällä on sipulin kynsi, sillä Jessica uskoo, etteivät noidat voi lähestyä tätä sen takia. Hännän alus on oranssi, ja näyttää kuin se liekehtisi. Myös oikean puoleisessa etutassussa on pieni oranssi kuvio, joka muistuttaa hyvin paljon liekkiä. Vasemmassa tassussa Jessicalla on rusetti. Rakenteeltaan naaras on melko siro, mutta on sillä lihaksiakin. Ei ole kovin hyvä juoksemaan kovaa, mutta kestävyys pitkillä matkoilla on hyvä. Luonne: Jessica on melko temperamenttinen, mutta hyvin taikauskoinen. Hän siis uskoo vahvasti sanontoihin, ja taikavälineisiin. Kuten sanonta ”Jos ei heilaa helluntaina, ei heilaa koko kesänä” pelottaa Jessicaa. Epätoivoisesti tämä yrittääkin etsiä kumppania ennen helluntaita. Useimmiten myös jättää nämä heti seuraavana päivänä. Neitimme on siis oikein sydäntensärkijä, ja unohtaakin helposti toisten tunteet. Vaara tilanteissa ajattelee ensin itseä. Jessica myös uskoo, että häntä seuraa 7 vuoden huono onni, sillä hajotti kerran peilin. Neiti karttaa tikapuiden alta kävelemistä. Perjantai 13. Noina päivinä Jessica jää mielellään koloonsa, eikä tahdo nousta millään. Hän uskoo vahvasti, että silloin tapahtuu kaikkea kauheaa, kuten hänen siskolleen (Lisää menneisyydessä). Myös muut symboliset päivät pelottavat häntä. Ainakin 6.6.2006 neiti oli aivan kauhuissaan. Kaupunkiin muutettuaan, Jessicasta tuli voodoopappi, Bokor, eli eräänlainen velho. Jessica kulkee siis ’vasemmankäden tietä’. Jessica tuntee hieman mustaa magiaa, sekä tietää myrkkyjen ja tuhoavien magioiden salat. Hän on kuullut siitä, kuinka toisen voi muuttaa ns. zombiksi, mutta ajatus on Jessicasta jotenkin pelottava, eikä sitä halua opiskella. Naaras on myös kuullut tästä vasta aineesta, ja haluaisi tietää miten sitä voi valmistaa. Ohjetta vain ei tunnu löytyvän mistään. Voodoopapiksi Jessica ryhtyi taikauskonsa vuoksi. Menneisyys: Jessica syntyi yönä, jolloin oli ukkosta. Läheinen metsä syttyi palamaan, ja juuri syntyneet pennut emo kiikutti nopeasti turvaan. Jessica oli viimeinen. Emä haki pentunsa nopeasti, mutta ei vielä huomannut tätä outoa kuviota jalassa. Mutta ei sitä ainakaan ollut syntyessä tullut… Palosta huolimatta Jessica perheineen eli onnellista pentuaikaa. Kovan kolauksen tämä kuitenkin koki, sillä Jessican sisko jonka kanssa nämä olivat parhaita ystävyksiä, kuoli yllättäen. Päivämäärä oli perjantai 13.8. Silloin naaraasta tuli jo hieman taikauskoinen, mutta suri sisarensa kuolemaa kovasti, eikä keskittynyt taikauskoisiin juttuihin. Pian Jessican äiti oli jo vanha, ja muut pennut olivat lähteneet omille teilleen. Jessica päätti huolehtia äidistään. Vuonna 2006, 6.6 Jessican äiti kuoli vanhuuteen. Jessica uskoo, että pahat henget hakivat tämän, sillä joskus 6 aikoihin aamulla naaras heräsi äitinsä voihkaisuun. Pian tämän ruumis olikin eloton. Tästä Jessica murtui, ja masentuikin, ja päätti lähteä kaupunkiin. Kaupungissa susi keräsi kaikenlaisia taikavälineitä roskiksilta ja kaatopaikoilta. Naaras harjoitti kaikenlaisia loitsuja, ja osaakin satuttaa toisia pistelemällä neuloja nukkeen. Tosin ei halua käyttää sitä melkein koskaan, sillä tämä ei ole keskeinen rituaali šamanismin uskonnossa. Naaras uskoo myös oman laumansa jumaliin, Nigoniin ja Avengelinaan. Avengelinan kuolemaa Jessica sureekin kovasti, sillä olisi halunnut nähdä tämän elävänä. Susi on löytänyt ennustajan roskakorista mm. Tarot kortit, Yrtti kirjan, Kynttilöitä (joita ei osaa sytyttää), Karhun hammas korunsa sekä neuloja. Voodoo nuken tämä löysi jonkun perheen roskiksesta, ja vei sen noiduttavaksi opettajalleen. Jessica oli siis oppipoikana eräällä voodoopapilla. Tämä vanhus opetti Jessicalle kainenäköistä. Kun Jessica oli mielestään oppinut tarpeeksi, lähti tämä omille teilleen harjoittamaan uskontoaan. Kaupungista susi siirtyi siis Dogman alueelle, ja onkin asustellut siellä jonkin aikaa luolassa. (haen sille omaa paikkaa..) Muuta: -Suskin 6 hahmo -Idea lähti hieman omasta taikauskosta joihinkin sanontoihin - Kuva:http://i142.photobucket.com/albums/r108/nunski_bucket/taikatyyppi.gif Se on kuvapohjasta Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Mutta muistathan sitten anoa luvat tuolle voodoolle ja magialle vielä erikseen foorumissa. Vastaisuudessa magiat anotaan ennen hahmon tunkemista viekkuun kiitos. HUOM!: Ja liittymistä miettiville tiedoksi, hahmolle anotaan magiat sun muu sälä vasta foorumissa, vieraskirjassa en niitä hyväksy.

Dornig

Pelaaja: Kyuuketsuki Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Valkoinen Virta Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Dornig. Sukupuoli: Uros. Ikä: 4 ja puoli vuotias. (Ihmisissä 31 ja puoli vuotta.) Rotu: 50% berninpaimenkoiraa, 45% hovawarttia, 5% labradorin noutajaa. Lauma: Valkoinen Virta. Kuva hahmosta: http://i164.photobucket.com/albums/u34/KetsukiKyuu/Vielnimetn.jpg Ulkonäkö: Koiran säkäkorkeus on 75cm, painoa 61kg. Turkki on sileää ja pehmeää, mutta paikoitellen hieman takkuista, esim. hännässä ja korvissa. Turkki on kolmivärinen, kuten kuvasta voi huomata. Kasvoissa, otsassa ja rinnassa on valkoiset merkit. Koiran häntä on pitkähkö ja tuuhea. Silmät ovat väriltään ruskeat, joissa on vivahde harmaata. Dornigin ruumiinrakenne on tiivis ja vankka, mutta lihava hän ei ole. Jalat ovat hyvin voimakkaat, ja tassut ovat isot sekä leveät. Kynsissä on vaaleat vahvat kynnet. Valjaat ovat paksua, tummanpunaista tekonahkaa,jota koristaa monta pientä kultaista niittiä. Kaulaosan pyöreästi neliön muotoinen rengas on suuri ja siten myös painava. Rinnan vasemmalla puolella kulkee yksi suuri ja vierestä yksi pienempi arpi. Kasvoissa päälaen oikealla puolella kulkee leveä raapauma-arpi, josta yksi raapauma jatkuu oikean silmän ylitse. Luonne: Dornig on ystävällinen, ja huomattavan kohtelias persoona. Hän ei yleensä haasta turhaan riitaa kenenkään kanssa, ellei siihen ole todellista aihetta, kuten vaikka jos hän näkee ihmisen kiduttavan tai kiusaavan jotain koiraa. Kurjan menneisyytensä vuoksi koira puuttuu kyllä tälläisiin kahakoihin. Perusluonne on siis yllättävän rento (kurjasta menneisyydestään ja kohtalostaan huolimatta) ja kohtelias herra. Hänestä saa kyllä hyvän ja lojaalin ystävän. Menneisyys: Dornig syntyi Saksan hienostokaupungin synkimmillä ja kurjimmilla kujilla. Vaikka hänen kodittomalla äidillään, kahdella pikkusiskollaan ja hänellä itsellään ei ollutkaan maailman parhaimmat oltavat, he olivat enemmän kuin onnellisia. Mutta sitten koitti päivä, joka erotti puolen vuoden ikäisen Dornigin äidistään. Rankkuri löysi katukoiraperheen, ja heidät kaikki vietiin rankkurin hoiviin. Nuoren urospennun äiti lopetettiin, koska hänellä hänellä todettiin pahanlaatuinen syöpä, eikä kukaan olisi muutenkaan halunnut vanhaa, kapista rakkia. Pennut laitettiin sen sijaan kotiin haettaviksi lemmikeiksi. Siskoilla ei ollut mitään aavistustakaan, mihin äiti oli viety, mutta Dornig tiesi, että äitiä ei enään ollut. Eräs perhe haki sekarotuisen Dornigin kotiinsa leikkitoveriksi perheen neljälle lapselle. Perhe oli kotoisin Iso-Britanniasta, joten edessä olisi koiranpennulle pitkä lentomatka uuteen kotimaahan. Pelottavan lentomatkan jälkeen pentu näki uuden kotinsa, vaatimattoman valkean omakotitalon. Perheen isä, joka ei ollut mukana Saksan reissulla, ei tiennyt mitään uuden perheenjäsenen ottamisesta perheeseen. Hän raivostui ja uhkasi ottaa eron vaimostaan näin harkitsemattoman teon takia. Dornig muistaa, kuinka neljä, noin viisi tai seitsemän vuotiasta lasta itkivät, osa roikkuen isänsä kädessä, osa halaten Dornigiä sanoen: "Isi, älä Dornigia pois!" Pentu tulkitsi tilanteen yhtä painostavaksi kuin se olikin, silloin hän päätti, ettei poistuisi näiden lasten luota ikinä. Isä antoi lopulta luvan koiran pitämiseen, kunhan hänen ei tarvitsisi maksaa mitään kuluja, mitä pentu aiheuttaisi. Sopimus tehtiin, ja Dornig eli onnellista elämää uuden ihmisperheensä kanssa. Onni ei kestänyt ikuisesti. Eräänä kylmänä, myrskyisenä talvi iltana hän joutui auto-onnettomuuteen jäädessään kahden kolaroivan auton tielle. Toinen tuleen syttyneistä autoista nimittäin kirjaimellisesti iskeytyi omistajansa kanssa lenkillä olleen koiraparan päälle sirpaleisine ikkuneine ja pelteineen. Dornigia lenkittänyt seitsemän vuotias tyttö oli juossut kauemmas ja huusi apua. Ihmiset kerääntyivät katsomaan kolaria. Ambulanssin ja palokunna pillit ulvoivat lumisateessa sinä surullisena iltana. Se ilta muutti koiran elämän täysin. Dornig loukkaantui erittäin vakavasti. Sen päähän oli uponnut kaksi valtavaa lasinsirua kuten myös rintaankin. Vatsaankin oli uponnut suuri lasinsirpale. Koiraa ei pelastaisi mikään muu kuin nopea leikkaus. Leikkaus oli kylläkin hyvin hintava, joten mistä muuttua rahaksi? Isä joka ei ollut vuosien varrella välittänyt ei-toivotusta perheenjäsenestä tippaakaan, ei todellakaan ollut valmis maksamaan monta sataa dollaria yhden elukan vuoksi. Silloin oli perheen äidin vuoro toimia. Äiti maksoi leikkauksen omasta tilipussistaan ja Dornig saatiin pelastettua... mutta liian myöhään. Leikkauksen tekoa mietittiin sen verran kauan, että koiran vammat aiheuttivat pysyviä oireita. Uros ei voisi siis koskaan elää kuin terve koira. Dornigin pelastaminen maksoi perheelle kyllä kovan hinnan. Isä otti äidistä eron. Syynä oli se, että perheen äiti oli käyttänyt kaikki rahansa koiran pelastamiseksi. "Minäkö joudun yksin elättänään koko perheen?!" hän oli raivonnut vaimolleen. Dornigin pitkä toipumisaika oli synkkää aikaa. Nyt kun isä oli vapaa mies, niin lapsista kuin vaimostaankin, hän vaati kuitenkin Dornigin itselleen. Koira oli nimittäin merkitty myös isän nimiin, mikä oikeutti tämän Dornigin omistajaksi. Juopottelemaan alkanut isä löi ja potki toipuvaa koiraa joka päivä typerimmistäkin syistä. Esimerkiksi, jos koira ei päässyt vammojensa takia heti seisomaan siitä hän sai palkinnoksi potkun päähänsä. Lapset olivat aluksi köyneet katsomassa isäänsä ja Dornigia, mutta käyminen vähentyi jä vähentyi. Lopulta Dornig tunsi olevansa aivan yksin maailmassa. Hän päätti paeta, vammoistaan huolimatta. Dornig raahautui posi kodistaam kauas isännästään ja tämän väkivallastaan, aina satamaan asti. Hän kiipesi laivaan, sillä hän tiesi että laivoista alkavat uudet alut. Uupuneena hän jäi makaamaan laivan ruumaan, ja matkusti näin jäniksenä Dogmaan. Muuta: -Dornigin pysyvät vammat tarkoittavat hetkellisiä, mutta voimakkaita huimauksia ja näön sumenemista, pahimmassa tapauksessa tajunnan menettämistä. - Ei ole uskollinen millekkään laumalle, ja liittyi Valkoiseen Virtaan vain, jotta hän olisi paremmassa turvassa, sillä suuressa laumassa olo on turvallisempaa. -Näin hahmon ja hänen menneisyytensä unessani. Juu, neljäs hahmoseni :3 Toivottavasti läpäisee. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty! Tämä on jotain niin ihanaa tämä hahmo... *Aww* Hienon kuvankin olet värkännyt.

Punishment

Pelaaja: Bitter Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Valkoinen Virta Kuva: Linkki Kuvaus: Punishment Hahmon nimi: Punishment (eng. rangaistus) Hahmon sukupuoli: Uros Ikä: n. 28 v ihmisissä (3 v koirissa) Hahmon laji: 20% sutta, 70% valkoista anatolianpaimenkoiraa, sekä 10% harjasutta. Lauma: Valkoinen Virta Ulkonäkö: Turkin pohjaväri valkoinen. Varjoissa näyttää haalean siniharmaalta. Punishmentin jäntevää kehoa kiertää julmat arvet, jotka eivät ole tämän maailman tekosia. Uroksen silmät ovat sinimustat. Vasemmassa silmässä on sininen iiris ja musta valkuainen ja pupilli, oikeanpuoleisessa silmässä toisinpäin. Koiralla on siniharmaa harja jossa on otsatupsu. Häntä on katkaistu tynkä. Korvat ovat pystyt ja kolmionmalliset. Jalat ovat pitkät, tarkoitettu juoksemiseen. Vasemmassa jalassa klaanilaisella on tähjääntynyt, vesinen side, jonka uros on sitonut peittääkseen jalkaansa kaiverretun tekstin: No Crime can be left without Punishment. Luonne: Punishment on melko jäyhä ja yksinäisyydessä viihtyvä tyyppi. Vihaa koko sydämmestään kulttilaisia ja rankaisee kovalla tassulla pahantekijöitä. Kerrotaan että tämä on jopa tappanut eräältä urokselta ruokaa varastaneen nartun, oikeuden nimissä. Punishmentin oikeudentaju on ajan saatossa kieroutunut ja rangaistukset koventuneet, ja uros ei itse tajua tekevänsä väärin. On elämänsä aikana avautunut vain yhdelle olennolle, veljelleen Crimelle, ja kärsi kovat seuraamukset. Joten urosta ei ole helppo voittaa puolelleen, mutta jos se onnistuu, Punishmentista saa lojaalin seuralaisen ja peräti henkivartijan. Menneisyys: Suunnilleen kolme vuotta sitten syntyi kulttinaaraan ja klaanilaisuroksen rakkaudesta kolme urospentua, Crime, Shame ja Punishment. Crime oli musta kuin sydänyö, Shame harmaa kuin lokakuun loskasää, ja Punishment puolestaan oli valkoinen kuin vastasatanut lumi. Laumojensa erimielisyyksien vuoksi uros ja naaras tiesivät suhteen mahdottomaksi, joten uros palasi klaanin maille ja naaras pysyi kultissa. Pennut varttuivat kuukausi kuukaudelta vahvemmiksi. Shame kuoli yllättäen rotan puremasta saatuun verenmyrkytykseen. Kulttilasemo kuoli pois pudottuaan liukkaalta jyrkänteeltä. Tämän jälkeen Punishment muuttui katkeraksi ja hiljaiseksi, ja puhui ainoastaan veljelleen Crimelle. Veljekset olivat loistava tiimi ja ylenivät nopeasti kultin arvoasteikossa, Crime metsästys- ja varastaitojensa turvin, Punishment magiansa avulla. Eräänä iltana Punishment kuitenkin kertoi veljelleen aikovansa jättää kultin ja liittyvänsä klaanilaisiin. Kultin synkeä ilmapiiri ja ja verenhimo olivat näes alkaneet jossain syvällä uroksen sydämmessä ahdistamaan tätä, liekö tuo klaanilaiveren vuoksi. Kultille uskollinen Crime kuitenkin kavalsi veljensä ja ylempi papisto otti tämän nuoren niskurin käsittelyynsä. Monien kirousten ja kidutusten jälkeen verinen ja syvien haavojen peittämä Punishment sidottiin roikkumaan näkyvälle paikalle varoitukseksi kapinallisuudesta. Crimelle tuli kuitenkin sääli veljeään ja tämä kuljetti kituvan Punishmentin klaanilaisten alueelle. Musta uros kaiversi veljensä vasempaan jalkaan sanat, No Crime can be left without Punishment. Näin Crime yritti varmistaa sen, että veljekset kohtaisivat vielä jonain päivänä. Poistettuaan Punishmentin muistin pienellä taialla, Crime jättii veljensä yksin Orkkidealehtoon. Sieltä pari Valkoisen Virran jääkäriä löysi muistinsa menettäneen Punishmentin. Valkoisen värinsä ja vakavien vammojen takia klaanilaiset uskoivat Punismentin olevan kultin hyökkäyksen kohteeksi joutunut klaanilainen. Partio kuljetti loukkaantuneen uroksen kardinaalien hoitoon. Uros on siitä hetkestä alkaen kuulunut Valkoisen Virran laumaan. Siniharjainen uros itse uskoo arpiensa, jalkaansa kaiverretun viestin ja muistinmenetyksensä olevan jumalan rangaistus jostain hirveästä rikoksesta, joten hyvitykseksi teoistaan uros on ottanut vastuulleen rangaista syntien ja vääryyksien tekijöitä, aivan kuten jalassa oleva lause käskee. Koiran suonissa virtaavan kulttilaisveren vuoksi Punishmentin jakamat rangaistukset ovat usein kuitenkin julmia ja kieroutuneita. Muuta: -Uros osaa kirouksen nimeltä Paw of Punishment. -Kuului ennen kulttiin Kirous: Kirouksen nimi: Paw of Punishment (Rangaistuksen tassu) Toimintatapa: 1. Tekijä asettaa tassunsa kohdetta/uhria vasten 2. Sitten tekijä siirtää omaa negatiivista energiaansa uhrin sisään. 3. Energia kerääntyy kehräksi uhrin sisällä... 4. ja lopulta räjähtää, räjäyttäen samalla kohteen sisältä päin. Tein tällaisen kuvajaisen, selittää paremmin. http://www.deviantart.com/deviation/55454046/ Vaikutus uhriin: Elikkä kohde siis räjähtää, riippuen kohdasta johon tassu on asetettu. (Esim rintakehä, tai sitten lävistetty/pirstaloitunut puunrunko tai kaula tai raaja.. etc.) Jos tassu vain hipaisee uhria, osumakohtaan tulee laaja mustelma ja/tai ihon repeämiä ja verenpurkauksia. Lisäksi saattaa tulla luunmurtumia. Kunolla kohdistettu ja osunut isku siis räjäyttää kohteen palasiksi. Vaikutus tekijään: Tekijä menettää omaa energiaansa iskiessään, joten mitä vähemmän tähtiä, sitä enemmän kuluu energiaa. (1 isku/kolme tähteä, 2 iskua/neljä tähteä, 3 iskua/ viisi tähteä tai enemmän.) Iskun jäkeen tekijä tuntee heikotusta, ja raaja puutuu hetkeksi toimintakyvyttömäksi. Jos suorittaa enemmän kuin sallitun iskumäärän tekijä menettää kaiken energiansa ja kuolee. Muuta: - Kirouksen suorittamiseen tarvitaan vähintään kolme tähteä. - Vain minun Punishment hahmoni osaa tekniikan, mutta voi kyllä opettaa sen toiselle hahmolle, jos hahmo vain saa Punishmentin luottamuksen puolelleen. - Uhri voi välttää osuman väistämällä tekijän tassua. -Toimii sekä elollisiin että elottomiin kohteisiin. - Kirouksen suorittaja pystyy toimimaan sitä nopeammin, mitä enemmän on tähtiä (15 sek. ennen räjähdystä/3 tähteä, 8 sek./ 4 tähteä, 1 sek./ 5 tähteä tai enemmän.) Olen anonut luvan tähän kiroukseen Singalta jo yksärillä. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksyttyhän tämä. Hieno ja mielenkiintoinenn hahmo. ^^

Tofu

Pelaaja: Nyyppä Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Valkoinen Virta Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Doufu Nimen merkitys: Doufu tarkoittaa tofua, joka siis on sama kuin soijamaito. Kutsutaan: Tofuksi, aina. Ikä: 20 ihmisissä. Koirissa se olisi melkein kolme vuotta. Syntymäpäivä- ja horoskooppi: 25.11. 04 ja Skorppioonihan se sitten olisi. Skp: Uros Laji: Tofu on sekarotuinen piski josta löytyy mm. kultaistanoutajaa, dalmatialaista ja hieman sutta. Lauma: Valkoinen virta. Eli klaanilainen. Ennen hän oli ateisti, mutta palattuaan Dogmaan vaihtoi klaaniin. Ulkonäkö: Rakenne: Ei enää niin pentumainen kuin nuorempana, vaan uros on jo kasvanut. Pitkät ja lihaksikkaat jalat kuuluvat varustukseen. Niin myös suuret tassut, jotka takaavat paljon juoksuvoimaa Tofulle. Rintakehäkin on nyt lihaksikkaampi kuin pentuna. Tietysti Tofulla on edelleen luppakorvat, mihinkäs ne olisivat siitä kadonneet, vaikka muuten uros onkin täysin erinäköinen kuin ennen. Häntäkin on uroolla tuuhentunut, paljonkin. Eli hänen häntänsä on paksun ja terveen näköinen. Kasvoissa puolestaan kuono on sellainen vähän normaalia leveämpi ja kapenee kirsua kohti. Muutenkin uroksella on melko vahvat kasvonpiirteet Turkki & Kuviot: Turkki Tofulla on pehmeää ja sileää, ja hyvin lyhyttä. Vain rintakehässä, jaloissa, korvissa sekä tietysti hännässä karva on pidempää, muuten siis hyvin lyhyttä ja sileää. Kuviot uroksella ovat periytyneet varmaankin hänen äidiltään, joka myöskin omasi samaiset kuviot. Eli kirsusta alkaen rosoinen (melkein raidoista voidaan puhua) punertava kuvio, joka jatkuu aivan hännän alkamiseen asti. Pääväri uroksella on hiekanruskea, ja kuviot siis kutakuinkin viininpunaiset. Arvet ja muut tuntomerkit: Ensinnäkin Tofulla on vasemmassa polvessaan kaksi arpea, jotka hänellä jo kauan on ollutkin. Lisäksi hänen molempiin etutassuihinsa on sattunut niin pahat arvet, että hän joutui peittämään ne löytämällään nauhalla. Silmät uroksella on pinkit. Miten hän inhoaakaan niitä, mutta mitään hän ei niille mahda. Luonne: Uroksen villi ja iloinen luonne on jäänyt jonnekkin kauas unholaan. Hänestä on tullut virallistakin virallisempi klaanilainen, siitä ei pääse mihinkään. Hänen päähänsä mahtuvat vain ne asiat jotka koskevat Valkoista Virtaa, niin nopeasti hän on päässyt klaanilaisuuden makuun. Hänelle kaikkein tärkeintä on olla uskollinen klaanin johtajalle, MIKÄÄN ei ole hänelle tärkeämpää. Vaikka kyllä hänen tuo iloinenkin luonteensa oikeassa seurassa saattaisi vapautua, mutta sitä oikeaa seuraa Tofun on vaikea löytää.. Ystäviä hänellä on hyvin vähän, vaikka hän monia koiria onkin tavannut. Tunteitaan Tofu ei pahemmin esittele, ja yrittää yleensä olla mahdollisimman virallinen jokaisessa tilaisuudessa. Ja tyypillisintä klaanilaista hänessä on erityisesti se, että hän inhoaa kultteja enemmän kuin mitään. Hän kuolisi miellummin, kuin asioisi kultin kanssa. Kaikkein suurin häpeä hänelle olisi kuolla kultin toimesta. Tofu on vahvistunut.. Hän ei ole enää se pikkupentu, mikä hän silloin oli. Osa syy siihen on myös Hades. Vaikka häntä inhottaa se myöntääkkin. Ei ehkä fyysisesti niin vahva, mutta henkisesti. Hänellä on todella tahtoa tehdä mitä hän itse haluaa, ja hän haluaa olla uskollinen klaanille, vaikka se lähenteleekin jo pakkomiellettä. Vaikka Tofu kuulostaakin viralliselta ja tylsältä koiralta, osaa hän olla mukavakin. Hän haluaisi todella löytää jonkun jota rakastaa, ja jonka kanssa perustaa perhe. Ehkä se saisi hänet vieroittumaan tuosta klaanilaisuuspakkomielteestä. Tofun on kuitenkin vaikea rakastua, tai sanotaan, että häneen on vaikea rakastua. Hän on välillä ehkä turhankin itsekäs, ja tunkee päälle omia ajatuksiaan, ja jättää toisten ajatukset varjoonsa...Hän on vähänkuin kurkiauran kärjessä kulkeva tuulenhalkoja. Tofu yleensä haluaa, että muut kuuntelevat mitä hänellä on sanottavana, ja vahvat mielipiteet hänelle on kehittynytkin. joten on muilla mitä kuunnellakkin. Tofu ei aina välttämättä jaksa/halua kuunnella mitä muilla on sanottavana, mutta hän ei ymmärrä sitä pahaksi jutuksi. Menneisyys: Pentuna Tofu eleli emonsa kanssa kaksin. He olivat luolassa pakoilemassa ihmisiä jotka halusivat tehdä luonnontieteellisiä kokeita koirille, tai ottaa ne kiinni vain kinniottamisen vuoksi. Kuitenkin Tofun emon täytyi päivittäin hakea ruokaa poikaselleen. Eräänä päivänä emo ei enää palannut ja Tofu oli vasta kaksi kuukautta vanha. Nuori uros ryömi ulos luolasta ja siellä hän joutui välittömästi ihmisten käsiin. Ihmiset telkesivät hänet tyrmään ja tutkivat häntä ja polttivat kivuliaasti merkin nuoren uroksen oikeaan korvaan. Pienokaisen päivät kuluivat pienessä häkissä istumalla. Hän laihtui vallan kauheasti siellä ollessaan. Eräänä päivänä ihmiset kuitenkin tajusivat hänet tavalliseksi sekarotuiseksi piskiksi ja viskasivat ulos kylmään ulkoilmaan. Ulkona talvi oli parhaimmillaan ja pakkanen puri laihaa ja lähes kaljua koiraa. Onneksi muutamien tuntien vaelluksien jälkeen uros löysi itselleen luolan jossa makoili. Hänen oli ikävä emoaan, eikä hän tiennyt mitä hänelle oli käynyt. Hän aikoisi etsiä tämän, mutta pian sekin kuitenkin unohtui, kun uros luolasta lähdettyään löysi Dogman. Jonkin aikaa uroo Dogmassa asusteli, ja tyytyväisenä asustelikin. Hän tapasi paljon uusia koiria, ja sai ystävänkin. Tosin melko pian hän joutui jättämään Dogman. Hän muisti, miten hän oli luvannut etsiä äitinsä, mutta se ei suinkaan ollut ainoa syy Tofun lähtöön. Hän tajusi viimein, että hänen oli kasvettava aikuiseksi. Niinpä hän sitten lähti pois Dogman mailta, sinne, missä hän oli syntynyt. Hän löysi sen luolan, missä he olivat emonsa kanssa asustelleet, ja hän kyseli emostaan satunnaisilta ohikulkioilta, kukaan ei tiennyt hänestä mitään. Pian kävi kuitenkin ilmi, että hänen äitinsä oli kuollut.. Jonkun kultin tassusta vieläpä, ei suinkaan ihmisten. Se sai Tofun tuntemaan niin suurta raivoa, ettei tosikaan. Hän matkasi ympäriinsä synnyinseudullaan, ja kyseli paljon kaikesta, harjoitteli taistelemista ynnä muuta. Jonkin ajan kuluttua hän tunsi olevansa valmis palaamaan Dogmaan ja kostamaan kulteille. Hän vaihtoi nimensä, jottei häntä tunnistettaisi niin helposti. Paluumatkalla uros jäi kuitenkin kiinni piikkiaitaan.. Ne saivat hänen etutassunsa niin hirveille arville, että hänen oli pakko löytää jotain millä peittää ne. Viimein monen ponnistelun jälkeen Tofu löysi takaisin Dogmaan, ja liittyi klaaniin. Muuta: - Tämä hahmo oli jo kerran Dogmassa, mutta poistin sen, ja nytten ottaisin sitten takaisin, jos on mahdollista? - Tunnuskappale voisi olla Pauli Hanhiniemen Perunateatterin Joki. Tavannut: -Shiku -Oôkami -Brise -Hades Neutraalit: -Oôkami -Brise Vihamiehet: - Ystävät: -Shiku Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Outoa, en muistat tätä hahmoa ollenkaan. ^^

Tetsuya

Pelaaja: Midorikawa Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Valkoinen Virta Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Tetsuya sukupuoli: uros laji: Koirasusi. Koiraa 50% ja sutta 50% lauma: Valkoinen virta ikä: 16 jos ihmisenä olisi. ulkonäkö: http://i174.photobucket.com/albums/w81/Rikawa_photo/Tetsuya.png luonne: Kiltti ja rauhallinen. Tetsuya on rauhallinen ja yleensä omissa oloissaan. Pitää laikottelusta, mutta hän taistelee hyvin. Hän käyttää taistelussa aina miekkaansa. Hän joko laskottelee tai taistelee. Mutta hämn ei taistele jos ei ole uhkaa. Ei puhu paljon. menneisyys: Hän asusti ennen kylässä. Hän harjoitteli isänsä kanssa miekkailua. Hän harjoitteli kerran yksin metsässä. Sitten hän kuuli kun hänen isänsä huusi. Hän meni katsomaan. Hän näki kun joku susi oli vahingoittanut hänen isäänsä. Hän nappasi miekan ja iski täydellä voimalla sutta, mutta susi ehti väistää, niin susi sai vain jalkaan haavan. Susi suuttui mutta häipyi. Tetsuya meni isänsä luo. Isä oli kunnossa, mutta sai pahoja haavoja. Myöhemmin kun Tetsuya oli tarpeeksi vanha niin hän lähti. Tetsuya oli saanut haavoja kun hän oli harjoitellut miekkailua. Hän sai myös isänsä punaisen pannan, joka vuosien saatossa mennyt vähän huonoksi. Ja huivissa on kylän merkki. Kaulakorut ovat kylästä hankittuja koruja. (Koristeena vaan). (Anteeksi kun viimeksi panin nimimerkikseni Midioirikawa. Midorikawa on se oikea!) Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Aika lyhyt hakemus. Kirjoita pidempi foorumiin.

Meishin

Pelaaja: Nyyppä Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Punainen Kuu Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Meishin Nimen merkitys: Japania, meinaa taikauskoa. Kutsutaan: Mei, tai ihan yksinkertaisesti vain Meishin. Sukupuoli: Uroo Ikä: 8 Oikeaa vuotta, ja 56 Ihmisissä, eli ei mikään nuori enää. Syntymäpäivä ja horoskooppi: 2. 7. 1999, eli rapu. Laji/Rotu: Susi. Lauma: Punainen Kuu Asema: Ulkonäkö: (KUVA! : http://i155.photobucket.com/albums/s309/Yukidaruma93/Hahmot/Proffa.jpg ) Rakenne: Rakenteleeltaan tämä vanha herra on roteva, ja aika suuri kokoinen, sudeksikin. Voimakkaat, ja kokeneet lihakset näkyvät uroksen komeassa ulkomuodossa, siitä emme voi kiistellä. Karvapeite on iän myötä kuitenkin alkanut harvenemaan, joten se verottaa hieman uroksen komeutta. Mutta häntä on pysynyt vahvan ja tuuhean näköisenä. Suuret korvat takaavat hyvän ja vahvan kuulon, joka puolestaan ei ole iästä huolimatta kadonnut minnekkään. Jalat ovat lihaksikkaat, ja niistä näkyy, miten ikä on niitä kouluttanut. Eli siis lihaksikkaat jalat, ei mitkään pitkät. Kuono puolestaan uroksella on tasapaksu, ei mikään suunnattoman pitkä. Turkin kuviot: Turkki on uroksella hyvälaatuinen, mutta erittäin karhea, susimainen. Kuten tuossa tulikin jo ilmi, turkki on iän myötä harventunut, mutta erityisesti rinnassa ja hännässä karva on pidempää ja tuuheampaa, muualla tasapaksua. Kuvionti uroksella on melko yksinkertainen. Naamassa on naamiomainen rosoreunainen kuvio, joka on molemmin puolin päätä samanlainen. Tassuissa on lyhyet, tai oikeammin keskipitkät sukat. Selässä on sekava raitakuvio, joka on samanlainen molemmilla puolilla. Raidat ovat vain muutaman senttimetrin mittaiset, eli sanoisin n. 5 cm. Kaikki kuviot ovat tummanhamaita, melkein mustia, ja pohja väri on harmaa. Arvet & Muut tuntomerkit: Vasemalla puolella kaulaa/niskaa on kaksi raapimisarpea, jotka uros sai villissä taistelussa itäisillä mailla eläessään. Arvet ovat aikalailla suoraan silmän alla. Lisäksi uroksen vatsassa on kaksi parantumatonta arpea, jotka hän sai jo joskus nuorena ensimmäisistä taisteluistaan ikinä. Arvet ovat melko pieniä, mutta ne huomaa kyllä helposti uroksen tummasta turkista. Uroksella on verenpunaiset silmät. Ne ovat taikuuden ansiota. Uroksen silmät ovat oikeasti taivaan siniset, mutta pitkän pimeän magian harjoituksen jälkeen ne muuttuivat punaisiksi, lisäksi ne hohtavat pimeässä. Meishinillä on kaksi magiaan liittyvää korua kaulassaan. Toinen on eräänlainen \'piikkilanka\' koru, ja se on lähinnä onnen tuoja, mutta tämä toinen, joka on täysin samanvärinen kun uroksen silmät, on tärkeä väline hänen harjoittamassaan magiassa. Juuri tämän korun käytön takia uroksen silmät ovat siis sen väriset kun ovat. Jaloissa Meishinillä on kaksi punaista nauhaa. Nauhat symboloivat osatun magian määrää. Kolme on suurin määrä, ja uroksella on kaksi, joten hän on melko taitava pimeässä magiassa. Lisäksi on myös pieni musta parta, joka on iän myötä Meishinille kasvanut. Luonne: Mainittua tuossa tulikin, että uroksen sydän on kylmä. Hän ei tunne rakkautta, vihaa tai mitään muutakaan tunnetta. Niin hänet on koulutettu, muuten hän ei olisi niin hyvä taistelia, kun mitä nyt on. Eli herra on hyvin tunteeton. Vaikka luulisi, että hänen kaltainen tunteeton ja kylmä susi tappaisi uhrinsa samantien, ilman omantunnon tuskia, nopeasti. Mutta ei Meishin.. Jos Meishin tappaa jonkun, hän tekee sen hitaasti, kuin nauttien siitä.. Hän jättää tappamisen aina kesken jättäen uhrin kitumaan kunnes kuolee. Eli hänen uhrinsa kokevat kamalimman mahdollisen kuoleman mitä kuvitella saattaa. Mutta palataksemme varsinaiseen aiheeseen.. Uros ei ole ilkeä toisia kohtaan, eikä lempeä. Hän ei osoita yleensä minkäänlaista kiinnostusta ketään kohtaan, kaikki ovat hänelle tasavertaisia, niin kauan, kun heitä ei enää ole, niin Meishin ajattelee. Ystäväksi ei ole mitään toivoa kenenkään päästä, ei liikekumppaniksi, ei rakastetuksi, korkeintaan päivälliseksi. Uros ei kertakaikkiaan huoli ketään lähelleen. Meishin on viisas vanha mies, ja tietää paljon. Varmasti paljon enemmän kuin moni muu kultti, ei sillä, että nyt väittäisin, että Meishin olisi jotenkin parempi. Uros liikkuu paljon yksikseen, ja miettii omia ajatuksiaan, joista tuskin kukaan tietää, mitä siellä pään sisällä liikkuu. Monet häntä nuoremmat ovat tulleet kysymään häneltä neuvoa, ja hyviä neuvoja hän on antanutkin. Tosin neuvot ovat yleensä vain elämänohjeita, tai taisteluneuvoja. On uroksella ollut oppipoikakin, mutta hän ei tullut oikein toimeen tämän kanssa, joten hän ajoi tämän pois. Eli uroksen lähelle on todella vaikea päästä, siitä ei päästä yli eikä ympäri. Aina välillä uros toivoisi olevansa erilainen, mutta hän on mitä on, eikä muutu. Hän kuitenkin on jo niin sulautunut yhteen magian kanssa, ettei niitä erottaisi korkein aitakaan, saatikka sitten joku höpsö rakkaussuhde. Uros ei ole koskaan rakastunut, eikä tiedä miltä se tuntuu.. Mutta ei hän oikeastaan edes välitä. Kaikki on hänelle ihan sama, tai miten vaan. Uros nauttii kivusta, ja sen tuottamisesta, mutta ei siitäkään niin paljon, että haluaisi sitä jatkuvasti, tai voiko sitä edes nauttimiseksi kutsua. Meishin on siinä mielessä omituinen luonne, että aina välillä hänen tekisi mieli huutaa kaikki pahat teot itsestään ulos, ja toisinaan hän nauttii ajatuksesta, kuinka hän silloin kidutti ja tappoi, joten läpeensä paha ei hänkään kai ole. Ehkä jos uros olisi itse saanut valita, hän ei olisi \'paha\', vaan kenties hänellä olisi perhe ja pentuja sekä kaunis rakastava naaras vierellään. Meishin ei siis ole mitenkään avoin susi. Uros voi tuntea sisällään tuskaa, iloa tai surua, mutta ei koskaan näytä sitä muille. Hänen perusilmeensä on neutraali, josta ei voi päätellä mitään. Jopa taistellessa hän pystyy olemaan täysin näyttämättä minkäänlaisia tunteita. Se saa yleensä vastustajan turhautumaan, ja turhautuminen tekee heikoksi. Varmasti ei voida sanoa, mutta todennäköisesti myös Meishin on joskus ollut hyvin vahingoittuvainen ja herkkä. Mutta siitä on jo niin kauan, että tuskin Meishin itse edes muistaa sitä, tai jos muistaa, eihän sitä ainakaan muistele, koska niiden hyvien aikoijen muisteleminen sattuisi liikaa. Uros on myös rehellinen, koska hän tietää mitä valehtelu tuottaa, se tuottaa suurempaa tuskaa kuin kuolema. Hänelle on valehdeltu liikaa.. Siksi hän ei halua sitä kohtaloa enää kenellekkään toiselle. Hän puhuu suoraan, jos on puhuakseen. Hän ei näe syytä miksi pitäisi valehdella. Oveluus ei tarkoita valehtelemista. Oveluus on jotain paljon kekseliäämpää, kuin valehtelu. Meishiniä on arvostettu juuri rehellisyytensä takia, vaikka kultti onkin. Rehellisyys tekee hyvän taistelian, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Menneisyys: Meishin syntyi arvostettuun perheeseen pohjolaan, jossa sudet pitävät valtaa. Sielläkin oli tietenkin susilaumoja, mutta yksi ero siinä Dogmaan oli, siellä ei ollut lainkaan koiria. Koiria halveksuttiin, ja niin Meishinkin on oppinut, eli siis vihaamaan ja halveksumaan koiria, ja muita alempi arvoisia. Pentuna nuoret susitaisteliakokelaat erotettiin emostaan jo varhain, joten mitään kiintymystä emoon tai sisaruksiin ei kerkeäisi syntyä. Meishinin perheeseen kuului Meishinin lisäksi kolme muuta urosta, Kakuto (Mikä on japania ja meinaa taistelua), Raito (Edelleen japania, valo) ja Ketsueki (Meinaa verta). Kakuto oli kokomusta suuri kokoinen pennuksi, Raito puolestaan oli valkea ja Ketsueki aivan vaalean harmaa, mustilla kuvioilla. Tämän pentueen vanhemmista toinen oli musta, ja toinen valkea. Pennuille alettiin opettaa kovin ottein taistelutaitoja, kipua, ja pienissä määrin tappamista, sekä magiaa. Lopulta sitten pentueen paras siirtyi harjoittamaan magiaa, eli tässä tapauksessa pentueen nuorin, Meishin. Meishin oli jo pentuna todella taitava, ja hyvä oppilas. Kunshu, joka oli hänen opettajansa koulutti tätä hyvin. Kouluttaminen oli kivuliasta, joillekkin saattoi jäädä eliniän arvet siitä, mutta opettajille oli tärkeintä, että heidän oppilaansa saivat sellaisen koulutuksen mitä eivät unohtaisi. Vuosia kului, ja pian Meishin oli oppinut sietämään kipua, ja valmis siirtymään omilleen Kunshun opeista. Meishin tiesi, ettei Kunshu välittänyt hänestä, tai hänen tarpeistaan, hänelle oli vain tärkeintä, että Meishinistä tulisi hyvä, ja luotettava taistelia, mutta silti nuori uros oli alkanut kiintyä opettajaansa. Mutta Kunshun opit olivat menneet hyvin perille uroksen pieneen viattomaan päähän (\'Kipu on välttämätöntä\' ja \'Rakkaus on turhaa, ja se on vain vallan tiellä\'), ettei Meishin välittänyt siitä, että oli kiintynyt opettajaansa. Muita vaihtoehtoja ei ollut. Pentuajat olivat nyt ohi, ja osa nuorukaisista halusi lähteä ns. maailman vaellukselle kokemusta karttamaan ja Meishin oli yksi näistä nuorukaisista. Nuori uros lähti yksin. Yksin hän halusi kokemustaan kerätä, ei missään suuressa porukassa. Hän kaipasi valtaa ja mainetta, ja sitä ei saisi suuressa porukalla, olemalla yksi muista. Hän päätti matkata ensimmäisenä itään, itä kiinnosti häntä kovasti. Pitkä, raskas ja uuvuttava matka päättyi lopulta erääseen paikkaan, jossa myöskin asui susia. Siellä oli silloin sota. Sota oli suuri ja verinen ja Meishiniä pyydettiin siihen mukaan, ja Meishinhän meni. Se sota oli kuin liian suureksi paisunut taistelu, ja uros sai siitä haavoja, pysyviä henkisiä ja fyysisiä. Se ei ollut hauskaa, siellä taisteltiin tosissaan, elämästä ja kuolemasta. Sota kesti kauan, eikä lopulta Meishin enää jaksanut olla siihen osallisena, vaan pakeni. Tällä kertaa suuntana olisi etelä. Meishinillä ei ollut aavistustakaan mitä etelässä olisi, mutta mitä etelämmäksi hän meni, sitä lämpimämpi tuli. Lämpimästä uros ei pitänyt yhtään. Hänen paksu turkkinsa oli suunniteltu kylmille pakkasen puremille päiville, ja hyytäville hallaöille. Kuumuus porotti hänen tummaan turkkiin, ja sai hänet läähättämään päiväpäivältä enemmän. Hänen keuhkonsa eivät kestäisi enempää, joten etelässä hän ei kovin kauaa viihtynyt, vaan lähti paluu matkalle pohjoiseen. Suunnattomasti häntä ärsytti, ettei hänelle jäänyt matkastaan paljoa kerrottavaa, mutta pian hän löysi sellaisen paikan, josta hän kertoisi vielä vuosien päästäkin. Suuri satumainen paikka, metsän siimeksessä, nimeä hän ei tiennyt, eikä häntä kiinnostanut, mutta sen hän tiesi, että sinne hän jäisi. Hän vietti siellä paljon aikaa yksin, mietiskellen, harjoitellen magiaa ja taistelutaitoja. Hän sai korunsa sieltä, että magian harjoittaminen olisi helpompaa. Se paikka muutti hänet.. Yksinäisemmäksi ja kylmemmäksi kuin mitä hän oli koskaan ollut. Monta vuotta hän tuolla viihtyikin, mutta pian kyllästyi. Hän halusi päästä kokeilemaan taitojaan! Meishin lähti jatkamaan matkaansa. Hän oli täysissä voimissa, ja paloi halusta päästä paikkaan, missä olisi edes jonkinlaista kitkaa laumojen välillä. Hän kyseli erilaisista paikoista, kunnes kuuli eräästä todella houkuttelevasta paikasta, nimeltä Dogma. Hän sai matkareitin, ja lähti tarpomaan hitaasti kohti tätä Dogmaa. Hitaasti siksi, että halusi säästellä voimiaan. Hänelle oli opetettu, ettei voimia pitäisi tuhlata turhuuteen, vaan vain silloin kun niitä todella tarvitsi, ainakin magiaa. Fyysinen taistelu ei vaatisi niin paljon voimia. Aikaa kului, ja tassut kuluivat kävelessä pitkää matkaa, mutta viimein hän löysi perille. Vaikutti ihan mukavalta paikalta, eikä ollut hänen makuunsa liian etelässäkään. Hän tarkasteli erilaumoja, ja niiden tapoja, kunnes löysi itselleen sopivan, ja se oli Punainen kuu. Hän oli todellakin kiintynyt siihen laumaan. Muutenkin kokopaikkaan, vaikka hänellä oli ollut suuria ennakkoluuloja tätä paikkaa kohtaan. Meishin asettui taloksi Dogmaan ja siihen laumaan.. Dogma tuntui oikealta paikalta, mutta silti Meishin ehkä joskus vielä palaisi pohjolaan, sinne missä oli syntynyt. Taistelutaidoista: Meishin taistelee pääasiassa magialla, joten muuten fyysistä taistelua hän käy hyvin vähän, vaikka ei hän siinä mitenkään huono ole. Mutta jos taistelee, niin hän taistelee voimalla. Ketterä vanha herra ei enää ole, mutta sitäkin voimakkaampi. Puruvoimaa kaverilta todellakin löytyy, ja se on käynyt monen kohtaloksi. Hän yleensä esittää heikompaa mitä on, ja saa siten jonkun hyökkäämään kimppuunsa, mutta sitten paljastaa todelliset voimansa, ja taistelu on hyökkääjän kannalta yleensä entinen, tai riippuu tietysti hyökkääjästä, ja sen voimakkuuksista. Jos iskut ovat nopeita ja tarkkoja, Meishin ei välttämättä kerkeä torjua niitä, mutta varomattomat ja uhkarohkeat iskut koituvat hyökkääjän kohtaloksi. Eli siis Meishin ei koskaan ole se joka hyökkää, hän on melko passiivinen taistelia. Mutta siitä magiasta. Hän pystyy esimerkiksi kadottamaan itsensä hetkeksi. Hän saa myös aikaan eräänlaisia aaltoja, jotka aiheuttavat uhrin päässä valtavaa kipua. Sitten on myös verisirppi, joka lähtee korun voimasta. Verisirppi- nimen se on saanut siitä, että se on sirpin muotoinen terä, joka saa veristä jälkeä aikaan. Sirppiä ei voi koskea, se on vain eräänlainen valo, voima, joka osuessaa aiheuttaa tuhoa. Mutta uros ei käytä magiaa kuin äärimmäisessä hätätilanteessa, koska se vaatii todella paljon voimia. Hän käyttää siis magiaa vain joutuessaan todella pahaan taisteluun, ei muuten. Ei huvikseen, koska jokaisesta magian käytöstä hän heikentää itseään pysyvästi. Magialta voi tietysti suojautua luonnollisesti väistelemällä kyseisiä iskuja, tai saamalla uroksen niin heikoksi, ettei pysty magiaa enää tekemään, vaan joutuu turvautumaan fyysiseen voimaan ja se ei kovin suurta työtä vaadi, koska kuten mainittu magiaa harjoitettaessa täytyy olla täysissä voimin. Muita aseita herra ei sitten omistakkaan. Vahvuudet & Heikkoudet: Fyysisesti Meishin on kokenut vanha uros, eikä siksi joudukkaan kovin usein taisteluihin, ellei joku tietämätön noviisi satu häntä haastamaan. Uroksen vahvuuksia fyysisesti on erityisesti voima. Se käsittämätön voima, jolla hän voi paiskata jonkun tieltään, yleensä pitää muut kaukana hänestä. Lisäksi on tämä magia puoli. Magiaa hän siis kohtalaisen hyvin taitaa, eikä ole muutenkaan mikään tyhmä, eli hyvin ovelasta ja juonittelevasta tyypistä on kyse. Väkivalta ja fyysinen voimankäyttö on aina viimeinen vaihtoehto. Hän sortuu hyvin harvoin siis väkivaltaan, toisin sanoen, vain silloin, kun joku todella ärsyttää hänet, tai kun hänellä ei ole enää voimia magiaan, silloin hän taistelee, ei muuten. Heikkouksiakin häneltä toki löytyy, vaikka vaikuttaakin melko täydelliseltä urokselta. Esimerkiksi sellainen tunne kuin rakkaus. Se on hänen pahin heikkoutensa. Rakkaus saa hänet heikoksi.. Koska silloin hän ei enää voisi ajatella omaa etuaan, vaan sen, jota hän rakastaa. Siksi Meishin ei saa rakastua.. On toinenkin heikkous, joka liittyy enemmän tähän magiaan. Eli hyvä, ns. puhdas magia. Uros ei voi sietää hyvyyttä. Puhdas hyvyys saa hänet voimaan pahoin.. Ja taistelussa häntä vastaan, se on varmaankin ainoa keino, millä hänet saisi surmattua. Hyvyys iskee suoraan hänen kylmään sydämmeensä ja sulattaa sitä, mutta Meishin ei anna sen sulaa, hän kuolee miellummin. Perhe: Äiti - Kimaru - Kuollut vanhuuteen. Isä - Kuroi - Laumansa johtaja pohjoisillla mailla. Vanhin veljistä - Kakuto - Huhut kertovat hänen kuolleen taistelussa. Toiseksi vanhin - Raito - Vaeltamassa, tarkempaa siantia ei tiedetä. Toiseksi nuorin - Ketsueki - Kuollut. Ja nuorin eli Meishin, joka on Dogmassa. Tavannut: Muuta: -Tunnuskappale voisi olla The Rasmuksen Time to Burn tai Apulannan Kuollakseen Elossa. -Hahmon suunnitteluun käytetty paljon aikaa ja vaivaa.. Niin sanotusti vuodatettu verta ja kyyneliä. -Halusin kerrankin suunnitella hyvin hahmon, ja tämän sain aikaan. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Tästähän sovimmekin jo. ^^

Deidara

Pelaaja: Marryan Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: tässäpä tämä osoite: http://www.geocities.com/japez_manga/deidara.html ah, toinen hahmoni täällä xD toivottavasti oli tarpeeksi pitkä hakemus... no jaa :D btw, pienet kirjaimet kuuluvat "ulkoasuun" ^^ Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Hieno ja persoonallinen otus. Ihana kuvio kasvoissa. ^^

Titanic

Pelaaja: Miksu Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: Nmi: Titanic Kutsutaan: Titanic, Nic, Titan... Ikä: noin 2 vuotta Sukupuoli: Uros Laji: Susi Lauma: Vapaa Kansa Luonne: Hyvin harvoin Nic hymyilee, saati sitten nauraa ilosta! Hänen mielestä elämässä ei ole mitään järkeä, eikä hän tiedä sen tarkoitusta. Nic ei välitä mitä hänelle seuraavaksi tapahtuu, eikä hän pelkää kuolemaa. Susi ei siedä sitä, että häntä sanottaisiin pelkuriksi. Nicillä on hyvin vaihteleva mieliala, ja saattaa esim. milloin tahansa ruveta itkemään ja olla surullinen, mutta sitten yhtäkkiä hän onkin hyvin vihainen kaikille. Hän ei myöskään osaa hallita tunteitaan kovin hyvin. Hän ei ole tuntenut koskaan rakkautta tai ystävyyttä, eikä siis tiedä mitä tai millaista se on. Joskus hän saattaa yrittää itsemurhaa, sillä välillä hänestä tuntuu siltä, että hänen on päästävä pois tästä ”maanpäällisestä helvetistä”. Saattaa joskus myös raapia tai vahingoittaa itseään aivan tahallaan. Se vain on uroksen ongelma, että hän vihaa tuskaa ja kipua, joka on hänelle itselleen aiheutettua. Hän ei ikinä puhu menneisyydestään kenellekään. Katse keltaisissa silmissä on yleensä surumielinen tai vihainen. Niciin ei ole ehkä helppo ystävystyä… Ulkonäkö: Titanicin turkin päävärinä on harmaa. Valkeaa sillä on jaloissa, hännässä, mahassa ja rinnassa. Sen päässä on musta harjas. Sen etujaloissa on ketjut ja "käsikorut". Sen selässä on 6 raitaa, jotka ovat mustia. Tämän silmät ovat keltaiset, mutta ne saattaa sotkeutua oranssiin. 2 korvakorua toisessa korvassa. Kaulassa on piikkikaulapanta. Menneisyys: Susi on joutunut kokemaan kovan lapsuuden, eikä kerro siitä koskaan kenellekään. Vanhempansa hylkäsivät pennun jo hyvin nuorena. Oikeastaan… Titanic karkasi pois perheensä luota, sillä vihasi näitä. Kaiken huomion sai sen pikkuveli. Vanhemmat lellivät sitä ja murisivat aina Nicille, kun hän tuli lähelle. Pieni sudenpentu joutui hankkimaan itselleen ruuankin. Pian se kyllästyi ja eräänä yönä Nic tappoi pilallelellityn veljensä. Aamulla vanhemmat huomasivat mitä oli käynyt, mutta Nic olikin jo tipotiessään. Titanic ei osannut silloin kunnolla saalistaa, sillä häntä ei ollut koulutettu millään lailla. Siksi uros on niin laiha. Nic ei ole vieläkään oppinut kunnolla saalistamaan. Kun Nic oli omasta mielestään tarpeeksi vahva, se lähti vaeltamaan. Lopulta se pääsi Dogmaan, jonne se jäi loppu elämäkseen. Pelaaja ja maili Miksu esikko96@luukku.com Pelipaikka Dogma Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Esittelyssä on edelleenkin toistoa, enkä ymmärrä miksi sinun piti joka kerta tehdä uusi hahmo, olisit vain parantanut sitä edellistä...

Awa

Pelaaja: Saranna Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Laumattomat Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Phantasmagoric Entinen nimi: Aware/Awa Esittäytyy: Phantasmagoriana tai sitten entisellä nimellään Aware/Awa. Joskus käyttänyt nimeä Awe. Kutsutaan: Phantom, Phantasma, Awa/Awe/Aware. Jotkut kutsuvat Aaveeksi. Nimen tarkoitus: Phantasmagoric=Aavemainen, Phantom=Aave, kummitus, haamu, Aware=tietoinen/valpas, Awe=Herättää pelkoa/pelottaa. Skp: Naaras Ikä: Ihmisittäin noin 28 vuotta, koirissa neljän paikkeilla. Laji/Rotu: Koirasusi. Ei tarkempaa tietoa koiraroduista tai siitä, kuinka paljon sutta kultin veressä on. Lauma: Laumaton. Kuului ennen Punaisen Kuun kulttiin, mutta hankki itselleen erotuksen laumasta. Säkä/paino: Säkä. 78cm, painosta ei tarkkaa tietoa, mutta veikattu jotain vajaata 40. kiloa, on siis rutkasti alipainoinen. --------------------------------------------------- Luonne: --------------------------------------------------- Monihaarainen persoona, ristiriitainen tyyppi, joka ei itsekään taida olla ihan perillä motiiveistaan tai siitä, mitä oikeasti tahtoo. Awa ei oikein tunnukaan tuntevansa edes itse itseään kunnolla, ja se onkin usein jokseenkin epävarma kaikesta. Arkuuteen tätä epävarmuutta ei kuitenkaan pidä sekoittaa. Naaras on myös sulkeutunut ja hiljainen, omissa oloissaan viihtyvä persoona, joka ei ole kovin innokas ottamaan itse kontakteja kehenkään, tai edes olemaan pitkiä aikoja kenenkään seurassa. Awea voisi sanoa kylmätunteiseksi ja tunneköyhäksi luonteeksi, ja sitä tuo osaksi onkin. Tämä tunneköyhä kuva johtunee kuitenkin osaksi siitä tosiasiasta, että naaraan on vaikea tulkita toisten tuntemuksia, eikä se itsekään osaa - eikä oikeastaan taida halutakaan - näyttää tunteitaan. Phantom vaikuttaa todellakin sellaiselta mielipuolelta, jolle ei ole kunnon tunteita kehittynyt, ja joka voisi tappaa monia tuntematta vähääkään omatunnontuskia teoistaan. Kaikki ei ole kuitenkaan sitä miltä näyttää, ja jos joku tosiaan pääsisi lähelle kulttia, voisi tuon luonteesta havaita useita piirteitä, jotka tuo on patouttanut visusti sisälleen. Se, miksi Awa käytökseltään on useimmiten kylmänpuoleinen ja synkeä, johtuu yksinomaa siitä, että tuo kärsii skitsofreniasta, ja näinollen kuulee ja näkee harhoja. Skitsofrenia on tyypiltään hebefreeninen skitsofrenia, eli jo nuoruusiällä puhjennut muoto, joka aiheuttaa tunteiden latistumista, eristäytymistä ja ajatushäiriöitä, jotka kaikki vaikeuttavat koirasuden elämää. Jo nuorena sen mielenterveys alkoi horjua, ja murtua, minkä takia se sulkeutui omiin oloihinsa jo silloin. Sosiaaliset taidotkaan eivät Phantasmalla tämän takia ole aivan kunnolla kehittyneet, minkä takia naaras on seurassa hiljainen ja hieman epävarman sekä toisinaan vaivaantuneenkin oloinen. Vaikka kultti on siis kärsinyt mielenhäiriöstään jo useamman vuoden, ja se on osaksi tottunut harha-aistimuksiinsa, nuo saavat sen mielen nopeasti erittäin hermostuneeksi koirasuden ollessa epävarma siitä, mikä on totta, ja mikä harhaa. Ei ole poikkeus, että todellisuus ja mielen aiheuttamat harha-aistimukset yhdistyvät, minkä takia Awa saattaa nähdä seuralaisensa harhanomaisesti erityyppisinä, kuin mitä nuo oikeasti ovat. Sen mieli saattaa tehdä ystävällisemmästäkin koiraeläimestä uhkaavasti käyttäytyvän hyökkääjän, ja toisin päin. Naaras tietää tämän hyvin, mutta siltikään se ei osaa välttämättä reagoida hyökkäykseen tarpeeksi ajoissa, tai saattaa ilman kunnon syytä hyökätä päin näköä, tai tehdä jotain muuta aivan odottamatonta. Ärsytyksen seurauksena naaras on liiankin helppo suututtaa, jolloin se melko varmasti hyökkää. Lyhytpinnainen koirasusi on myöskin, ja tätä tosiseikkaa siivittää vielä sekin totuus, ettei se osaa hillitä vihaansa niin vähääkään. Suuttuessaan se ei paljoa ajattele seurauksia, ja toimii miltei koneen tavoin, päämääränään vain satuttaminen. Skitsous ei kuitenkaan aina ole osana Awen luonnetta, mutta ei tuon käytös silti paljolti poikkea siitä, mitä se skitsoudenkin alaisena on. Ollessaan normaali persoonansa Phantom voi yhäkin olla tunneköyhän olonen ja kylmätunteinen oma itsensä, hiljainen ja mitäänsanomaton persoonansa. Silloin, kun se voi olla varma, ettei mikään johdu vainoharhaisuudesta se on lähinnä ainoastaan varmemman oloinen, mikä antaa helposti tuosta jopa kylmemmän ja julmemman kuvan kuin silloin, kun vanoharhaisuuskin on osana koirasuden persoonaa. Tuo, kylmä ja tunneköyhä olento ei siltikään ole aivan koko totuus koirasudesta, vaikka tuo onnistuu saamaan useimmat, melkeimpä itsensäkin, uskomaan niin. Naaraalla tosiaan on tunteet, vaikkaikin se on onnistuneesti padonnut ne sisimpäänsä, varoen näyttämästä niitä juuri kellekään. Useimmille Awe tosiaan on vain se jääsydäminen hullu, minä muutkin sen näkevät. Vain mielipuolinen, kieroutunut ilo, viha, katkeruus ja tuska näyttävät olevan tunteita, joita se pystyy tuntemaan. Yllättävänä tietona monille voi tulla se, että pelko on yksi vahvakin tunne Awaren jokapäiväisessä elämässä. Laumaton tosiaan pelkää omaa hulluuttaan, sillä se ei sisimmässään tahdo satuttaa ketään, vaikka antaakin itsestään oikeastaan kaikille sen julman murhaajankuvan. Senkin se tekee vain suojellakseen muita itseltään. Phantasma kykenee tuntemaan omatunnontuskia ja mielipahaa siinä missä muutkin, ja se useimmiten onkin enemmän tai vähemmän surullinen aiheuttamastaan pahasta. Siltikin hulluus uskottelee naaraalle koko ajan, että kaikki mitä se tekee on sen menneisyyttä ajatellen täysin oikein. Ja aikain saatossa se on pikkuhiljaa alkanut uskomaankin asioiden olevan näin. Sen oma persoona murenee vuosi vuodelta yhä pienemmäksi ja pienemmäksi tekijäksi hulluuden tieltä. Varsin katkeroituneeksi persoonaksi Phantasmaa voisi sanoa. Se on elämänsä aikana kokenut niin paljon pahaa, ettei se edes osaa välittää kenestäkään kunnolla, vaikka osaakin vielä toisten henkiä arvostaakin jollain kovin mitäänsanomattomalla tavalla. Aware ei osaa nähdä elämässä paljoa mitään hyvää, koska sen oma elämä oli sille paha. Se katsoo maailmaa varjopuolelta, kykenemättä näkemään aurinkoa. Joskus koirasusi pyrki etsimään sitä valoa, joka sen elämästä oli kadonnut, mutta se ei enää onnistunut näkemään missään mitään hyvää huonojen kokemusten kovetettua sen sielun. Hulluus on sekoittanut Awen mieltä myös siltä osin, ettei se osaa enää selvästi arvioida, mistä pitää ja mistä ei. Toisinaan se voi saada hyvän omatunnon siitä, jos pystyy olemaan satuttamatta jotakuta, kun pystyy hillitsemään oman hulluutensa, mutta toisaalta myös veren näkeminen, yhteys muiden kuolemaan on sen aivoille kuin hurmetta. Pahat teoit kuitenkin saavat naaraan mielen surulliseksi ajallaan, hulluuden jälleen laantuessa, ja jälleenkin naaras vain satuttaa itseään sisimmässään. Phantom ei siis osaa sanoa, mistä se oikeasti tykkää, ja mistä ei. Tämä saa laumattoman tuntemaan olonsa aina jokseenkin ontoksi, eikä se ole varma siitä, mikä ylipäätään on hyvä tunne, ja mikä paha. Naaras on käytännössä aivan tietämätön mistään tunteista - se kyllä tunnistaa tunteet hyvinkin toisten olemuksista, mutta itseltään se ei osaa etsiä juurikaan terveitä tuntemuksia, eikä se näin ollen voi tunneskaalaltaan olla kovin suuri. Ystävyyttä tai rakkautta Aware ei pitkään aikaan ole edes halunnut tuntea, koska pelkää, että satuttaisi jotakuta itselleen rakasta, tai että tulisi hylätyksi. Phantom voisi kyllä tuntea ystävyyttä tai rakkautta ihan siinä missä muutkin, mutta ajan myötä naaras on jo unohtanut, miten nämä tunteet ilmenevät. Jos se rakastuisi tai ystävystyisi se tuskin osaisi tunnistaa tuota tunnetta sydämestään tai mielestään. Vainoharhaisuus tuo myös oman panoksensa peliin, ja saa koirasuden vähän turhankin helposti luulemaan olemattomia jopa niistäkin, joista se kenties välittäisi. Hyvin pitkälle kultti on siis vain tyhjä kuori, jonka sisustan pahat tapahtumat ovat kuluttaneet pois. Ja todellakin kultti tuntee sisällään niin suurta tuskaa ja katkeruutta koko maailmaa kohtaan, ettei se välttämättä edes välitä joidenkin tekojensa vakavuudesta. Pitää ja ei pidä: On vaikea määritellä mistä Awe pitää. Kuten mainittua, koirasusi on lähes kokonaan sokea maailman kantamalle hyvyydelle, eikä se sen takia osaa oikein pitää mistään. Voisi kuvitella, että se pitäisi tappamisesta, mutta tämäkään ei ole oikeastaan totta. Mielihyvää pimennyt mieli saattaa pahoista teoistaan tuntea, mutta varsinaiseksi pitämiseksi sitä ei voi laskea, vaikka tämä paha puoli näyttää luulevan asian olevan niin. Ennemminkin oikea persoona kärsii vain yhä enemmän ja enemmän niistä pahoista teoista, omatunnon syytäessä Phantomin mieltä yhä vahvempaan ja vahvempaan itseinhoon ja masennukseen. Elämää naaras kuitenkin tuntuu inhoavan ylitse muiden. Se osaa jotenkin arvostaa muiden henkeä ja elämää, mutta siltikin se onhoaa koko käsitettä. Sen mielestä maailma on synkeä ja kurja paikka, eikä se oikeastaan pidä mistään siinä. Kaikki on aivan saman tekevää, millään ei sen mielessä ole väliä. Tapoja Phantomille on sen elämän aikana kertynyt muutama lähes pinttynyt tapa - jotka valitettavasti liittyvät kaikki tappamiseen ja tuskan tuottamiseen, ja ovatkin näinollen lähinnä synkistyneen persoonan käytössä. Murhattujen perheenjäsenten silvotut ruumiit pinttyivät ainiaaksi sen mieleen ja jättivät jälkeensä syvät, sisäiset arvet. Juuri perheen ruumiitten näkeminen olikin se pääpiirre, joka teki Phantomista sen, mikä se nyt on. Äidin ja veljen irti revityt silmät saivat kultinkin mieltymään silmien irti repimiseen, isän pois revitty sydän teki Awelle silmien repimistä pienimuotoisemman pakkomielteen sydänten repimiseen. Kultti ei siltikään aina tähtää silmiin tai sydämeen, saattaa viedä muitakin sisäelimiä mennessään, mutta kovin usein tapa, jolla naaras uhrinsa tappaa ei ole kovin siisti, tai uhrille kivuton. Ja juuri tämä onkin kaikkein merkittävin piirre, mikä saa oikean persoonan yhäkin enemmän ja enemmän vain inhoamaan itseään. Pelkoja: Vaikka laumaton kovin kylmätunteiselta vaikuttaakin, on sekin kykeneväinen tuntemaan pelkoa. Menneisyytensä takia se kärsii ahtaan- ja suljetunpaikankammosta, minkä takia tuo viihtyy enemmän avarassa ympäristössä, eikä kovin mielellään mene sisälle luoliin tai autiotaloihin. Pelkotila on kuitenkin melko oireeton niin kauan, kun paikassa on selvä uloskäynti. Silloin kun ulosköyntiä ei ole, kammo ilmenee yleensä yhäkin vahvempina harha-aistimuksina, ja suorastaan hysteerisenä käytöksenä. Phantom saattaa esimerkiksi heittäytyä vasten tuon suljetun paikan seinämiä, yleensä myös huutaen ja raivoten. Tarpeeksi kauan jossakin suljetussa paikassa oltuaan tuo saattaa myös joillainkonsteilla yrittää tappaa itsensä. On myös totta, että sisimpänsä oikea persoona pelkää hulluuden aiheuttamaa tuskaa ulkopuolisten piirissä. Suhtautumukset: Laumaeroilla ei naaraan mielestä ole juurikaan mitään merkitystä. Myöskään sillä, onko joku laumaton vai johonkin laumaan kuuluva, ei ole väliä. Awa on siis varsin väliinpitämätön kaikkea kohtaan. Omaa elämäänsä se ei osaa enää arvostaa, joten se ei välitä siitäkään tosiseikasta, että useimpien silmissä se on vain mielipuolinen höyrypää, joka ilman syytä saattaa tappaa viattomia. Kulttilaisten piirissä koirasudella on myös kovin huono maine. Naaras ei kuitenkaan vähääkään välitä siitä, mitä muut siitä ajattelevat - parempi vain kun inhoavat. Joku kenties luulisi, että Phantom olisi katkeroitunut kultteja kohtaan saadessaan erotuksen laumasta, mutta asia ei oikeastaan ole lähelläkään näin. Ei se kulttilaisia erikoisemmin inhoa, muttei todellakaan ihannoi laumaan takaisinkaan. Vihaan vastataan vihalla. ------------------------------------- Ulkonäkö: ------------------------------------- Rakenteeltaan Pahtasmagoria on erittäin laiha, ja muistuttaa enemmänkin zombia, kuin elävää koiraeläintä. Kulkiluut, kuten muukin luusto, näkyvät selvästi nahan alta, ja kultti näyttääkin siltä, ettei olisi syönyt useampaan kuukauteen. Myöskin Awaren pitkäjalkaisuus lisää laihuutta tuon olemukseen. Erityisen lihaksikas koirasusi ei ole, muttei mikään kovin hintelä tai voimatonkaan ja jokseenkin jäntevä. Pää on kiilamainen ja siro, poskikarvat ovat tuuheat. Myös kasvonpiirteet ovat luisevat, ja silmät ovat painuneet syvälle kuoppiinsa, minkä takia pimeässä ympäristössä ne näyttävät lähinnä tyhjiltä kuopilta. Silmät ovat myös jokseenkin erikoiset, sillä ovat väriltään muutoin valkoiset, mutta pupilli niissä on kapea, viirumainen ja pieni. Silmät myös verestävät aina, joka etenkin oikeassa silmässä on todella näkyvää vahingoittuneen sarveiskalvon vuoksi. Silmästä näyttää katkenneen useita verisuonia, ja joskus se saattaa vuotaakin verta. Yleisestiottaen tervettä kudosta silmässä ei juurikaan ole enää jäljellä. Vamma on ollut olemassa jo kauan, mutta se ei ole parantunut vähääkään, joten on epäiltävissä myös verkkokalvon vahingoittuneen. Oikean silmän näkö on vasenta huonompi. Katse silmissä on yleensä tuijottava ja jotenkin tyhjä, mutta sitä voisi kuvata mielipuoliseksikin. Kun oikein tarkkaan katsoo, on silmissään nähtävillä surua ja katkeruutta, vihaakin. Silmien sanotaan olevan sielun peili, ja Awalla ne tosiaan ovat sitä. Phantomilla on myös eräänlainen, suhteellisen pitkä harjas, joka on ennen ollut väriltään musta, mutta joka nyttemmin on harmaantunut tummanarmaaksi. Harjaksessa on huomaamaton, sinervä kiilto. Naaraan turkinväri on vaaleanharmaa, mutta siinä on valkoisia kuvioita mm. naamassa, kaulassa ja rinnassa, minkä lisäksi myös hännänpää on valkoinen. Myös jokaisessa jalassa on valkoinen, lyhyt sukka. Silmien alla on eräänlaisia itkukuvioita muistuttavat, tummanharmaat kuviot, jotka korostavat vaaleita silmiä. Hännänpään valkoista osaa rajaa tummemmanharmaa raita. Korvat ovat muuten valkoiset, mutta niiden päät ja reunat ovat tummemmanharmaat. Turkki on puolipitkäkarvaista, silkkistä ja varsin ohuen tuntuista, mitä se onkin. Awen kirsu, ikenet ja kieli ovat jonkinverran normaalia kalpeammat, värittömämmät. Myös sen polkuanturat ovat normaalia vaaleammat. Kynnet ovat pitkät ja terävät, mutta jokseenkin hauraat ja lohkeilevat helposti. Yksi, kenties hieman kammottavakin, piirre naaraassa on ne useat nahkaremmit, joita tuo kantaa kehossaan. Ne ikäänkuin kertovat omaa tarinaansa Phantomin kohtalosta, siitä, että se oli joskus eräänlainen vanki. Noita nahkaremmejä kiertää kaksi koirasuden kummassakin etujalassa, ja yhdet on sidottu tuon takajalkoihinkin. Kaulassa remmejä on yhteensä kolme, yksi kurkun seutuvilla ja kaksi alempana. Päässä on eräänlainen nahkaremmeistä tehty kuonokoppa. ------------------------------------------------ Menneisyys: ------------------------------------------------- Oli alkukesä, kun Aware syntyi yhden siskonsa Illusian, ja kahden veljensä Doficen ja Hatcormin, kanssa maailmaan eräällä pienikokoisella saarella. Alussa elämä tuntui hymyilevän, saalistettavaa oli tarpeeksi, eivätkä suuretkaan mullistukset koetelleet tätä kuusihenkistä perhettä. Pikkuhiljaa Awan mielenterveys alkoi kuitenkin horjua, tuon nähdessä ja kuullessa harhoja. Mielenterveysongelmat eivät olleen mittavia, mutta naaras pelkäsi satuttavansa perhettään, ja harhautuikin useasti omiin oloihinsa vältellen seuraa mahdollisimman paljon. Se opetteli itse metsästystä ja muita selviytymistaitoja, ja olisi jo hyvin nuorena ollut valmis elämään omillaan. Rakkaasta perheestään tuo ei kuitenkaan halunnut vielä luopua, vaan pysyi edelleen noiden mukana, vaikka vietti yleisesti ottaen vain vähän aikaa noiden seurassa kerrallaan. Pentujen ollessa noin puolen vuoden ikäisiä Phantomin sisko, Illusia, sairastui erääseen virustautiin, joka heikensi tuota päivä päivältä yhä enemmän ja enemmän. Vanhemmat hakivat yrttejä ja muita parantavia tekijöitä toiveenaan pelastaa tyttärensä. Muutaman päivän päästä nuorukaisen olo alkoikin kohentua ja tuo piristyi ja voimistui. Kukaan ei osannut arvata, että asia tulisi vielä muuttumaan. Kerran, Awan ollessa käymässä perheensä luona tuo alkoi nähdä outoja näkyjä Illusiasta. Noissa näyissä sisko oli aluksi heikko ja tuskaisa, kunnes lopulta Phantom saattoi nähdä tuon kuolleena, johon näyt sitten loppuivat. Aluksi naaras laski näyt vain mielen tekemiksi tepposiksi, mutta niiden palatessa yhä uudelleen ja uudelleen silloin, kun tuo oli kotiluolallaan, se lopulta päätyi kertomaan asiasta vanhemmilleen. Ja parin päivän päästä tästä Illusia muuttui jälleen apaattiseksi ja tuskaisemmaksi, kuin koskaan aiemmin. Koko perhe oli kauhuissaan, ja nuo yrittivät jälleen parantaa Illusian oloa yrttien avulla. Mikään ei kuitenkaan enää auttanut, vaan naaras kuoli, juuri samalla tavalla, kuin mitä Awa oli aiemmin näkyjen muodossa nähnyt. Parin kuukauden kuluttua Illusian kuolemasta alkoi sää kylmetä enteillen tulevaa talvea, joka tänävuonna tuli ilmeisen aikaisin. Jo alkuvaiheillaan tuleva vuodenaika näytti olevansa poikkeuksellisen rankka, joten perhe päätti liittyä erääseen läheiseen villikoiralaumaan. Nuo olivat nopeasti nimittäin tajunneet, etteivät kenties selviäisi hengissä talvesta ja sen tuomista rasituksista, vaikka kesä saaliseläinten puolesta olikin ollut antoisa. Lauman johtaja ottikin perheen vastaan ilman suurempia vastalauseita. Perhe luuli olevansa nyt turvassa, ja voivansa olla onnellisia, mutta Awan kyky nähdä läheisten kuolema paria päivää ennen tuon tapahtumista palasi taas siivittämään perheen elämää. Suuressa laumassa oli useasti kuolemantapauksia vanhempien ja heikompien kuollessa, eikä naaras voinut peitellä tätä kykyään loputtomiin, vaikka kuinka yrittikin. Tuo yhteys kuolemaan horjutti nimittäin sen mielenterveyttä entisestään lisäämällä harha-aistimuksia. Koirasusi päätyi kertomaan ongelmastaan vanhemmilleen vasta talven loppupuolella, alkukeväällä, kertoen myös, että oli nähnyt Illusiankin kuoleman paria päivää ennen tuon tapahtumista. Vanhemmat eivät tienneet, mikä asiaan voisi auttaa neuvottomina ne hankkiutuivat viisaan ja paljon nähneen ja kokeneen johtaja Cywentuksen puheille. Tämä oli kuitenkin virhe, joka suisti nuoren naaraan elämän raiteiltaan. Johtaja oli nimittäin vahvasti taikauskoinen, ja heti kuullessaan tästä kuolemaan liittyvästä kyvystä johtaja alkoi pitää Awaa jonkinsortin noitana ja mielipuolena, ja uhkana laumalle. Vanhemmat tietysti yrittivät selitellä tyttärensä olevan hyväsydäminen persoona mielenhäiriöistään huolimatta, mutta johtaja ei uskonut noiden sanomaa, vaan opetti laumalaisensa välttelemään Phantomia. Vanhemmat kertoivat tyttärelleen miten asia oli, ja muiden laumalaisten välttelyn seurauksena koirasusi alkoi vajota masennukseen. Miksi kaikki kulkevat aina niitä valmiiksi tallattuja polkuja? Naaras eristäytyi seurasta yhä enemmän ja enemmän, kunnes lopulta erosi koko laumasta. Se kulki lähinnä omia teitään pitämättä kunnon yhteyksiä enää edes perheeseensä. Joskus, muutaman kerran viikossa koirasusi kuitenkin kävi tervehtimässä perhettään, mutta viipyi noiden luona aina vain hyvin lyhyen ajan. Awan vanhemmat ja veljet tuntuivat olevan pahoillaan naaraan tuomiosta, mutta eivät voineet asialle mitään, sillä Phantomista oli tullut sen perheellekin varsin vieras, eivätkä nuo edes tienneet miten naarasta voisi auttaa. Kerran, kesän käännyttyä taas lähemmäs syksyä, oli Awe jälleen ollut vierailulla perheensä luona. Lähtömatkallaan se kulki läheltä Cywentuksen majapaikkaa, ja juuri ohitettuaan luolan, jossa johtaja piti majaansa, se alkoi taas nähdä kuolemaan liittyviä näkyjään. Nopeasti Aware tajusi tuon kuolevan olevan Cywentus. Näyssä esiintyi myös kaksi muuta koiraeläintä, jotka murhasivat uroksen. Hetken mietittyään koirasusi päätti kertoa asiasta johtajalle. Kun tähän osattaisiin varautua, johtajan henki voitaisiin mahdollisesti vielä pelastaa. Cywentus, joka piti Phantasmaa edelleenkin jonkinsortin mielipuolisena kummajaisena tai noitana hääsi tuon kuitenkin tiehensä välittämättä lainkaan naaraan sanoista, käskien koirasuden jättäämään itsensä rauhaan. Phantom ei suostunut luovuttamaan, vaan se palasi perheensä luo kertoen asiasta noillekin, ja ilmoittaen sitten lähtevänsä hakemaan apua muilta laumalaisilta. Koirasuden vanhemmat yrittivät estää tytärtään sanomalla, ettei kukaan kuuntelisi kuitenkaan, mutta Awa oli jo päättänyt mennä, ainakin yrittää saada apua, yrittää auttaa tilannetta. Kukaan ei kuitenkaan suostunut kuuntelemaan, kuten Awen vanhemmat olivat sanoneetkin ja koirasusi joutui palaamaan takaisin kotiinsa lyötynä, yhäkin vain hullun maineella. Kun johtaja sitten parin päivän päästä kuoli hämärissä olosuhteissa, mutta selvästi murhattuna, lähestulkoon koko lauma alkoi syyttää siitä Awaa. Nuo ajattelivat, että mielenvikainen naaras olisi murhannut johtajan, miten muuten se olisi voinut tuon kuolemasta tietääkään? Johtajastaan pitäneen laumalaiset alkoivat suoranaisesti vainota Phantasmaa, ja monesti tuo joutui pakenemaan kostontahtoisia laumalaisia henkensä edestä. Aina Awe onnistui pakenemaan, ja lopulta ainaiseen takaa-ajoon kyllästyneet laumalaiset keksivät surmata naaraan perheen, tuo saisi koirasuden varmasti palaamaan kotiluolalleen, josta sen sitten voisi napata. Niimpä muutama lauman sotureistä menikin Phantasmagoricin perheen luolaan, ja surmasivat nuo sinne, lukuunottamatta naaraan toista veljeä, Doficea, joka pääsi kuin pääsikin pakenemaan. Kun Awe sitten sattui paikalle, ja löysi rakkaat vanhempansa ja veljensä kuolleina, se ei surultaan voinut lähteä ajoissa, vaikka Doficen puuttuminen mietityttikin sitä, ja kannusti sitä lähtemään. Ihan hyvinhän veli voisi olla elossa, kun ei sitä ruumiiden joukossakaan näkynyt. Tarpeeksi aikaisin koirasusi ei kuitenkaan ehtinyt lähteä, vaan jäi väijytyksen uhriksi. Awaren jalkoihin, kaulaan ja päähän sidottiin nahraremmejä, joiden takia tuo oli lähes kokonaan vangitsijoidensa kontrolloistavissa, vailla pienintäkään pakomahdollisuutta. Yritin vain auttaa... Phantasma vangittiin erääseen kallioon kehittyneeseen luolaan, jonka suuaukko tukittiin kivellä. Alunperin vangitsijoitten ideana oli jättää vankinsa kuolemaan nälkään ja janoon omia aikojaan, mutta hetken päästä niiden mielet keksivät, että tuo olisi liian lievä rangaistus tälle murhaajalle, ja nuo miettivät jotain muutakin naaraan päänmenoksi. Eräs laumalaisista, joka oli voodoopappi, tiesi eräänlaisesta myrkkyseoksesta, johon tarvittiin pallokalan myrkkyä ja jotain muuta myrkkynestettä. Seos aiheuttaisi kuulemma zombiuden kaltaisen tilan, jossa uhri ei tuntisi fyysisesti mitään, ja tuon pulssi muuttuisi suhteellisen vaikeatunnisteiseksi. Idea hyväksyttiin, ja Awalle annettiin juomavettä, johon mytkky oli sekoitettu. Koirasusi ei kuitenkaan suostunut vähäänaikaan koskemaan veteen, eihän se voinut tietenkään luottaa vangitsijoihinsa, joita kohtaan tunsi syvää katkeruutta. Yhä kasvava jano pakotti Phantasman kuitenkin juomaan, vaikka se kuinka yrittikin pysyä päätöksessään. Tämän haiti-nimellä tunnetus myrkkyseoksen aiheuttamat oireet eivät alkaneet heti, mutta pikkuhiljaa koirasusi saattoi huomata tuntoaistinsa heikkenevän. Tämä uusi elementti horjutti jo valmiiksi hermostuneen koirasuden mieltä entisestään, tuon mielen alkaessa horjahdella yhä enemmän ja enemmän hulluuden puolelle, tehden Awasta sen mielipuolen, jona tuota oli aiemmin, täysin syyttä pidetty. Phantasmagoricin kolmannen vankipäivän ollessa kääntyneenä yöhön, naaraan yrittäessä nukkua, tuttu ääni herätti tuon ohuesta levostaan. Tuon äänen Awe tunsi veljelleen kuuluvaksi, Dofice siis eli. Tieto piristi koirasuden synkistynyttä mieltä sen mennessä vankilansa suuaukon tukkivan kiven luo, jonka yläkulmaan jääneestä raosta se saattoi nähdä tummemman hahmon. Veli kertoi olevansa syyllinen johtajan kuolemaan, kertoi surmanneensa Cywentuksen Hatcormin kanssa, jotta Phantomin sanoja olisi uskottu. Dofice kertoi myös, että oli tunnustanut tekonsa laumalaisille, ja että Awa päästettäisiin vapaaksi veljen tullessa tuon tilalle vankilaan. Naaras yritti kääntää Doficen pään, sanoen, että oli muutenkin jo hyväksynyt kuolemansa, uroksen olisi paettava, ja elää elämänsä onnellisesti jossain muualla. Tuo ei kuitenkaan suostunut kääntämään päätään, sillä omasi jo muutenkin tarpeeksi huonon omatunnon siitä, että sisko oli joutunut kärsimään sen teon takia niin paljon. Niin osat seuraavana aamuna vaihtuivat, ja Awa päästettiin vankilastaan. Auringon valo satutti naaraan pimeyteen tottuneita silmiä, se se oli todella sekavassa tilalla päästessään pois loukostaan. Phantomin vangitsijat saattoivat nähdä tuon muuttuneen viime näkemästä, koirasuden silmiin oli syttynyt mielipuolinen, tunteeton katse, ja tuon olemus muutenkin oli muuttunut karmivammaksi. Kaikki väistivät koirasutta tuon kulkiessa kohti metsän pimentoja, pois noiden näköpiiristä. Tänä aikana Phantasma oli menettänyt kokonaan tuntoaistinsa, ja osan tunteistaankin. Siitä oli tullut kylmä ja ilkeä, ja laumalaiset todella tajusivat sen, eivätkä ajatelleetkaan käyttäytyvänsä uhkaavasti naarasta kohtaan, vaan antoivat tuon kulkea rauhassa pois paikalta. Hetken kuljeksittuaan edelleen sekavista tunteista ja vahvoista skitsofrenisistä oireistä kärsien Awa saapui merenrannalle, ja huonossa kunnossaan se jollainlailla huuhtoutui veden vietäväksi, päätyen sitä kautta Dogman saarelle. Oli ihme, että se selvisi hengissä matkastaan merellä, mutta tassunsa se sai taas tukevalle maaperälle tuolla uudella saarella, jossa se liittyi Punaisen Kuun laumaan jonkin aikaa laumattomana kuljeksittuaan. Merivesi ehti kuitenkin vahingoittaa koirasuden silmiä, aiheuttaen jatkuvan verestyksen etenkin oikeaan silmään. Dogmassa tapahtunut Eleltyään lähes kaksi vuotta kulttien joukossa, sai Phantom erotuksen laumasta. Se oli itseasiassa osannut odottaakin jotakin tällaista, sillä oli täysin omalla käytöksellään, tietoisesti, altistanut itsensä tämän 'uhan' alle. Eipä sille oikeastaan enää vähääkään merkinnyt se, kuuluiko se Punaiseen Kuuhun vai ei. Alunalkujaankin koirasusi oli liittynyt laumaan silkan uteliaisuuden ajamana, haluten kokeilla, auttaisiko jonkun Jumalan palveleminen sen henkistä huonoa oloa. Kun minkäänlaista helpotusta ei kuulunut, se menetti uskonsa niin lauman periaatteille, kuin sen säännöillekin ja totesi, ettei laumaelämä ollut sitä varten. Olihan se jo toisen kerran saanut lähteä jostakin yhteisöstä, lopullisesti. Vaikkei erotus koirasutta juurikaan liikuttanut, se kärsii tämän asian johdosta tällä hetkellä entistä voimakkaammista henkisistä ongelmista, jotka sorruttavat sen oikeaa minää yhä enemmän ja enemmän. Tämä sekopäisyys johtuu siitä, että joku niistä kulteista, jotka olivat saapuneet Rauniokaupunkiin sen kanssa samaan aikaan erottaakseen naaraan laumasta, oli tiennyt koirasuden ahtaanpaikankammosta. Kuolemaa janotenhan Phantom oli tehnyt kuin teki, mutta sen sijaan, että olisi saanut viimein päättää maallisen vaelluksensa, se ajettiin uudelleen loukkoon yhteen vanhan rauniokaupungin taloista ja se joutui tavallaan kokemaan uusiksi karvaan menneisyytensä tapahtumia. Kuolluthan se olisi sinnekin, ellei muuan Corvo m(Hyena) -niminen uros olisi sitä pelastanut. Tätä ennen oli Phantomin mielipuolisuudesta saanut osansa ateistivanhus nimeltään Ross(Rosa), joka menetti näkönsä onnistuttuaan tahattomasti ärsyttämään koirasutta. Fyysistä Kipu, kylmä, lämmin, fyysinen väsymys... Kaikki nuo ovat fyysisiä tuntemustiloja, joita Awe ei kykene tuntemaan. Syynä tähän on haitiksi(kotoisin Haitin saarelta) kutsuttu, eräänlainen myrkytystila, joka kestää läpi elämän aiheuttaen tuntoaistin heikkenemistä tai katoamista kokonaan, ruumiinlämmön laskemista, pulssin heikkenemistä ja koiraeläimen tapauksessa ominaishajun heikkenemistä. Hajun perusteella koirasutta on hyvin vaikea haivaita piiloistaan, eikä kuulostakaan ole juurikaan hyötyä, sillä Phantom on oppinut liikkumaan hiljaa, päästämättä kovinkaan merkittäviä ääniä oli se sitten minkälaisessa ympäristössä tahansa. Myrkytyksen myötä Awaren luusto on heikentynyt, ja näinollen luut murtuvat keskimääräistä helpommin, ja ruumiinlämmön laskettua se on talvella altis paleltumiselle. Koirasusi ei kykene kunnolla tuntemaan myöskään nälkää, minkä takia se onkin niin kovin laiha. Se vaivautuu metsästämään hyvin harvoin, mutta saattaa toisinaan syödä esimerkiksi silmiä tai harrastaa kannibalismia. Se, ettei Awa tunne fyysistä väsymystä, aiheuttaa sen, ettei se itsekään oikein tiedä, kuinka vahvassa tilassa on. Se itsekin huomaa uupumuksensa lähinnä vain silloin, kun sen on vaikea enää pysyä jaloillaan. Tällaiseen uupumustilaan se ajaa itsensä kuitenkin hyvin harvoin, huolimatta siitä, että on pahasti aliravittu, ja näinollen kuluttaa energiansa nopeasti. Naaras on oppinut säätelemään liikkeitään niin, ettei se kuluta juurikaan kallisarvoisia voimiaan. Nopeutensa vuoksi se on myös melko hyvä taistelijana. Se ei ehkä ole erikoisen atleettinen tai lihaksikas, mutta se on hyvinkin nopea liikkeiltään, ja koska ei tunne fyysistä kipua tai väsymystä, se kykenee olemaan fyysiseen tilaansa nähden hämmästyttävän kestävä. Haitin myötä kultti on myös menettänyt kykynsä vääntää naamalleen kovinkaan monia eri ilmeitä. Esimerkiksi hymyä ja vihaista irvettä se ei kykene luomaan kasvoilleen. Yleisestikinottaen Awan ilmeskaala on erittäin suppea, eikä sen naamalla kovinkaan usein nää kuin sen oman perusilmeen, joka sekin näyttää vain ilmeettömältä ja tunnottomalta, milteinpä naamiolta. Ilmeistä on siis melko vaikea naaraan aikeita lukea, mutta yleisemmin sen aikomukset paistavat esille sen sanoista ja olemuksesta yleensä, unohtamatta silmiä. Kykyjä Koko elämänsä ajan on Awe omannut erään hieman kummalliseksikin kutsuttavan kyvyn, niinsanotun kuudennen aistin. Kultti kykenee nimittäin näkemään jonkun läheisen henkilön kuoleman paria päivää ennen tuon tapahtumista. Tämä kyky ilmenee eräänlaisina näkyinä koirasuden ollessa lähellä jotakuta henkilöä, joka ennemmin tai myöhemmin jollainlailla jättää taakseen tämän maailman. Mikäli Phantom vielä viettää aikaansa tuon jonkun kuolevan seurassa, näyt useimmiten toistuvat toistumistaan muutaman kerran päivässä niin kauan, kunnes tuo joku lopulta kuolee. Kovin monesti naaras ei ilmoita asiasta kenellekään, saihan se menneisyydessään kärsiä sen kertomisesta enemmän, kuin olisi ollut tarvis, ja Awa yleensä pitää tämän kyvyn omana tietonaan, peittelen sitä muilta ennemmin, kuin kertoo sen kenellekään. Sanottua "Jos ensin kertoisit jotain itsestäsi, ennen kuin minä alan elämäntarinaani selostamaan" "Hmm. Sanopas, teetkö sinä mitään noilla silmilläsi?" "Tappaa? Ehei. Se olisi liian armollista, Ross" "Varmasti olen. Olen se, joka olisi pitänyt tappaa tekojensä tähden jo ajat sitten, mutta jota ei tapettu, koska se olisi ollut minulle armahdus. Ehkä joku on lähettänyt suorittamaan tehtävän loppuun asti?" "Minä olen hävinnyt maailmalle jo. Minun pitäisi olla kuollut, vaan tässä sitä ollaan vankina omassa kehossaan." "Sinä se tässä et ymmärrä. Kuten ei kukaan muukaan sen jälkeen, kun perheeni tapettiin." Tiesitkö että? - Phantasmalla on jonkinsortin ahtaan- ja suljetunpaikankammo. - Saattaa joskus syödä toisten koiraeläinten lihaa, ja on siis kannibaali. - Tyyppi harrastaa yksinpuhumista. - Hahmoon otettu vaikutteita Lordi yhtyeen kosketinsoittajamonsteri Awasta(Ulkonäkö ja skitsous lähinnä) - Phantasmagoricin tunnusbiisinä toimii Lordin biisi Evilyn. - Haiti on ihan oikea ja olemassaoleva juttu, vaikkain sovelsinkin sitä hieman. - Muokattu versio vanhasta hahmostani, Awareness of Silencestä. - Tietojen kirjoitukseen kului aikaa ties kuinka paljon(20 h. ainakin), vaikka hahmotiedoilla oli jo valmis pohja. - Aika perkeleenmoinen inspispommi pelaajalleen. - Hahmo siirrettiin laumattomien joukkoon 22.1.-09, mutta esittely kirjoitettu vastaamaan nykyaikaa vasta 25.1. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Saranna Kommentti: Hyväksytty. *Nyyh, tyrsk* Niin surullinen kohtalo...

Dryan

Pelaaja: Miksu Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Punainen Kuu Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi Dryan Ikä 2 Sukupuoli Uros Rotu/Laji Sekarotuinen Lauma Punainen Kuu Ulkonäkö Turkki on valkoinen, jossa on ruskeaa rinnassa, jaloissa, kuonossa, korvissa ja hännässä. Hyvin vahva koira ja rakeenteltaan vahva. Turkki on aika ohut, mutta selviää pakkasessa. Pienet harmaat silmät. Luonne Dryan on aika rauhallinen ja ystävällinen. Nauraa ja hymyilee paljon ja juttelee paljon. Dryan auttaa toisia pahassa hätätilassa. Dryan on myös viisas ja osaa väistää hyvin hyökkäykset, mutta joskus on líian hidas. Hyvin vilkas koira. Dryan on joskus kyllä vähän kömpelö, mutta useasti se on viisas. Joskus uros ärtyy ja saa pahemmankin raivokohtauksen, se voi vain yllättäen tappaa. Mutta Dryan ei suutu niin useasti, jollei tee jotain todella ärsyttävää. Menneisyys Dryan syntyi sateisena päivänä Japanissa. Sillä oli monta hyvää koiraystävää. Dryan tunsi itsensä tyhmäksi kun se leikki toisien koirien nenän edessä. Kun Dryan ei leikkinyt, se tappoi ystävänsä ja karkasi kotoa. Se ui monta kilometriä, kunnes lopulta nousi jollekkin saarelle. Kun se oli vaeltanut monta viikkoa ja täytti 2, se vihdoin löysi etsimänsä, Dogman, jonne se ajatteli liittyä, jos se kelpaisi laumaan. Dryan oli perillä ja jäi Dogmaan loppu elämäkseen. Pelaaja Miksu Pelaajan maili esikko96@luukku.com (uus ossa) Pelipaikka Dogma Tila: Hylätty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hylätty. Liian lyhyt hakemus, liikaa toistoa, epämääräinen menneisyys. Tappoi ystävänsä koska tunsi itsensä tyhmäksi leikkiessään toisten nenän edessä???

Hakemuksia: 352
Sivu:1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36