Liittymisvieraskirja

Hakemuksia: 352
Sivu:1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36

SIlkatähti

Pelaaja: Tintti Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Valloittajat Kuva: Linkki Kuvaus: N I M I ~ Silkatähti ~ S U K U P U O L I ~ narttu ~ I K Ä ~ 7 koirissa 42 ihmisissä ~ L A J I / R O T U ~ Harjasusi~ P E L A A J A ~ Tintti ~ L A U M A ~ Valloittajat ~ S Ä K Ä K O R K E U S ~ 70cm ~ _____________________________________________________ U L K O N ÄK Ö ~ Silka on aika pieni kokoinen muttei mikään hirveän pikkuinen, rakenteeltaan keskiikäinen narttu on on vankka. Vaikka narttu näyttääkin hitaammanpuoleiselta on se todelisuudessa aika nopea, leveät tassut ja vahvat jalat edellyttävät valttikortin, nopeuden. Voimakaskin narttu on muttei oikein osaa käyttää voimiaan oikein, se enemmän sählää ja käyttää turhaan kun harkitsee ja miettii mitä tekee. Turkki nartulla on paksua ja lämmintä talvella ja ohutta että viileää kesäisin. Harja nartulla on paksu, tuuhea ja nätti. Pääväri Silkalla on punertavan rusehtava, sellanen kuparinen. Nartun ruumis ja kolmasosa hännästä onkin tätä, osa jaloistakin lukuunottamatta sukkia ja vatsaa. Vatsassa on kolme eri väristä aluetta, ensin on beige, sitten hiekanruskea ja sitten valkoinen. Sukat ovat samoin värein koristettu, mutta ilman valkoista. Rinnus on saman värinen kuten vatsakin ja harjan pääväri on sama kun turkin, eli kuparinvärinen ja sitten tulee beigen ja hiekanväriset raidat. Korvat nartulla ovat luppakorvat a vasemmassa korvassa on kolme korvakorua, kaksi rengasta ja yksi sulka. Selässä nartulla on kynnen jälet, niin myös silmän yllä ja kuonossa. Lavassa on polttomerkki ja ne kynnenjälet sekä polttomerkki ovat vanhimpia naarmuja. _____________________________________________________ L U O N N E ~ Silkatähti on oikea rämäpää, se sählää aivan kaiken aikaa ja on aian menossa että vaudissa. Puhetta nartulta ei kuitenkaan riitä, sillä se puhuu harvoin mutta asiaa. Vilkas mielikuvitus höystetynä uteliaisuudella saa nartun usein ongelmiinkin. Ystävystyminen vilkaan keskiikäisen kanssa on ehkä vaikeaa, sillä kauaa se ei jaksa paikallaan pysyä iästään huolimatta. Se kuka Silkan itselleen ystäväksi kesyttää saakin sitten kunnon juorukellon itselleen ystäväksi, se ystävätär tai ystävä saakin sitten tietää kaiken muista jotka eivät nartun kaveripiiriin kuulu. Salaisuudet narttu pitää joten kuten, muttei aivan kunnolla siltä saattaa lipsauttaa jotakin. Suoraan narttu kertoo aina mielipiteensä, ja toivoo sitä muiltakin. Yleisesti narttu on kaikille todella ystävällinen ja pitää muiden seurasta, uroksia kohtaan erityisen ystävällinen ja heittää tarkotuksellista flirttiä mutta ei leiki sydäntenmurskaajaa. Rakastuessaan/ihastuessaan Silka on rohkea puheissaan ja pistää haisemaan tuntiedensa kanssa ja tappelee vaikka uroksestaan, valitettavasti narttu saattaa olla myös pettävää sorttia. _____________________________________________________ M E N N E I S Y Y S ~ Silkatähti ei tahdo puhua menneisyydestään, sillä se liittyy ihmisiin ja narttu inhoaa yli kaiken ihmisiä. Joka apauksessa Silka syntyi villinä Harjasusien tavanomaisilel alueille keskikokoiseen laumaan joka napattiin kiinni eläintarhaan. Pari vuotta siellä eläintarhassa Silka viihtyikin, ja karkasi sitten. Kohta narttu löysi itselleen rakkaansa muttei saanut yhtään pentua kun ei halunnut, Silka alkoi inhota ihmisiä siksi että eräs ihminen ampui tämän rakastetun. Siitä hurjissaan Silka lähes tappoi itsensä mutta tuli järkiinsä ja tuli Dogmaan aloittamaan uuden elämän. //Kirjoittelen mennisyyttä aina kun inspittää// Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Mukavan kuuloinen hahmo.

Vermilion

Pelaaja: Deddimus Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Punainen Kuu Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Vermilion Sukupuoli: Uros Ikä: 9w Laji: Puoliksi susi, puoliksi verikoira. Vanhemmistaan ei tiedä mitään. Lauma: Punainen Kuu Ulkonäkö: Punaiset silmät, valkoinen turkki täynnä vertavuotavia haavoja ja arpia. Mitä muuta pahuudelta voisikaan enää toivoa? Vermilion on todellakin vitivalkoinen susi tai koira, miten sen haluaa sanoa. Verin silmät ovat täysin veren punaiset kuin kynnet myöskin. Kynisien punaisuus johtuu niiden vaatimasta verestä. Turkki on täynnä taisteluiden jättämäi jälkiä, jotekut niin tuoreita että vieläkin vuotavat, toiset vain karvan alle piiloutuneita arpia. Veri on voimakas rakenteinen eikä helposti pysäytettävissä oleva uros. Näyttää suunnilleen tältä: http://i94.photobucket.com/albums/l105/Gaaraismybf/coolredeyeswolf.jpg Luonne: Kamalat lapsuuden tapahtumat ovat karsineet Vermilionista tietäväisen, tottelevaisen ja vaarallisen otuksen. Uros tottelee vain ja ainoastaan ylempi arvoistaan ellei itse ole vakuuttunut toisen kyvyistä. Todellakin...tämä olento tappaa huvikseen tai käskystä. Se ei sääli heikompaansa, ei tappaa vain armottomasti. Verin hupia on toisten kiduttaminen vain puhumallakin. Joka tapauksessa ilkeä ja verenhimoinen. Menneisyys: Vermilion, nimi joka tulisi kylvämään kauhua ympäri koirien valtakunnan. Susikoira joka syntyi pimeänä yönä jäi eloon yrityksistä huolimatta. Vermilion matkasi kaupungista kaupunkiin tuhoten jokaisen tielleen osuvan esteen. Nyt...hän on päätynyt luoksesi. Tapaatte kasvotusten hyvin pian. Kumpi jää henkiin? Vai jääkö kumpikaan? [Hihi..tällainen tuli muokkailtua. Eikai haittaa tuo kuva? Jos se ei ole kelvollinen voin kyllä poistaa sen jos muuten oisi läpi pääsy tiedossa:)'> Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Toivoisin että hahmon esittelyyn linkittäisit kuvan suoraan sinne mistä se on otettu, ja mainitsit sen tekijän, jos se on tiedossa.

Ceslya

Pelaaja: Rasti Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: Hahmon nimi: Ceslya Lempinimi: Ces Ikä: 17 / n. 2,5 Hahmon sukupuoli: Naaras Hahmon laji: Sekarotuinen. Ceslyan suonissa virtaa 25 % suden verta, loput sekarotuista verta. Hänen emosta oli puolet sutta, puolet saksanpaimenkoiraa. Ceslyan isä taas oli kokonaan itäsiperianlaika. Lauma: Vapaa kansa Ulkonäkö: Ces on keskikokoinen ja siro. Hänen säkä yltää noin 65 cm korkeudelle. Hänen pääväri on puhtaanvalkoinen, mutta hänellä on leuasta aivan hännänpäähän ulottuva musta alue, joka kattaa vatsan ja hännän alusen, ja ylettyy jalkojen sisäpinnoissa noin puoleen väliin jalkaa. Cesin vasemman takakäpälän kärjessä on vähän mustaa. Cesillä on pikimusta nenä ja kirkkaanvihreät silmät. Hänellä on pystyt korvat, joiden kärjissä on häivähdys mustaa. Hänen vasemmassa korvassa oli kaksi lävistystä, mutta ylempi on repeytynyt irti ja sen takia siinä on nyt halkeama. Alemmassa lävistyksessä on rengas, josta riippuu nahkainen, noin 3 cm nahkanaru, johon on pujotettu kolme helmeä. Narun päässä on kaksi ruskeavalkoista, pientä höyhentä. Ceslyalla on tuuhea häntä ja hoikka runko, josta kuitenkin löytyy voimaa. Luonne: Ceslya on huumorintajuinen ja heittää melkein kaiken vitsiksi. Ces on iloinen ja leikkisä persoona, ja riehuu mielellään. Hänellä on lämmin sydän, josta ei rakkautta puutu. Cesiltä löytyy energiaa vaikka muille jakaa, siitä huolimatta hän liikkuu hyvin sulavasti. Hän on rohkea, mutta jotkut tilanteet pistävät hänet hiljaiseksi ja hän kiusaantuukin siitä, ettei keksi mitään sanottavaa. Cesiltä löytyy myös synkkä puoli, joka näyttäytyy vain harvoin, tuskin milloinkaan. Mutta kun se tulee esiin, sitä on vaikea olla huomaamatta: Ces on hetken kuin toinen persoona. Menneisyys: Ceslyan menneisyys ei ole kovin erikoinen. Hän syntyi hyvään kotiin metsän siimeksessä. Cesin isä kuitenkin kuoli hänen ollessaan pentu, joten hänen emonsa täytyi hoitaa pentukatrasta yksin. Huomiota ei suuremmin Ceslyalle herunut, mutta eipä hän siitä välittänyt. Ceslya lähti kotoaan ollessaan noin 15 vuotias. Hän vaelteli saarella etsiskellen aluetta johon asettua, pitkän etsinnän jälkeen hän löysi paikan, jossa viihtyi: Vapaan Kansan alue. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Tervetuloa Dogmaan!

Sakariuksen Caujiro

Pelaaja: Diamond Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: Päevää ja takaisin tulossa :3 Kuva: http://i4.photobucket.com/albums/y132/Daimond/Sakariuksen_Caujiro.png Nimi: Sakariuksen Caujiro ”Caujiro” Ikä: 3v (21v immeisis) Sukupuoli: Uros Lauma: Vapaa Kansa Rotu: Hovawart Laji: Koira Luonne Caujiro on perusluonteeltaan ystävällinen ja kohtelias ja hän yrittää miellyttää kaikkia parhaansa mukaan. Ainahan se ei ole mahdollista huonoina päivinä uros saattaa ärähdellä ja mulkoilla niitä, jotka tulevat vastaan. Nopeasti hän kuitenkin yrittää pyytää anteeksi jos on jollekin ärähtänyt tai on tätä pahasti mulkoillut, sillä hän ei tarkoita pahaa. Joskus hän saattaa puhua ohi suunsa ja keksiä asioita päästään, jotta pääsisi pois pinteestä. Tuntemattomia kohtaa herra on varautunut ja aika jäykkä mutta ei aggressiivinen. Läheisilleen Caujiro on kuin kermaa oikeaa seurapiiri kamaa ja kohtelee näitä kuin perhettään. Viekkauttakin tältä ateistilta löytyy ja siitä on hyötyä jos joutuu pulaan, taistella hän ei tahtoisi koska selvittää asiat mieluiten puhumalla. Caujiron mielestä veren vuodatus on vallan brutaalia toimintaa eikä hän voi sietää sitä. Pentuja kohtaan Caujiro on vallan lempeä ja opettavainen hänen mielestään pentuja tulee valistaa ja varoittaa maailman vaaroista mutta myös kertoa sen lempeistä puolista. Silti uroksen suurin heikkous on naaraat, jotka osaavat puhua kauniilla sanoilla ja lauseilla. Yleensä siinä vaiheessa Caujiro yrittää näyttää kuinka mahtava hän on ja lihaksikas. Ja siinä hommassa uros yleensä nolaakin itsensä aika pahasti. Joskus hän saattaa hassahtaa varsin ylimieliseksi eikä ota kuuleviin korviinsakaan mitä muut hänelle yrittävät kertoa. Silloin Caujiro on todella rasittava eikä häntä jaksa kuunnella, ellei omista pitkää pitkää pinnaa. Ulkonäkö Caujiro on vaalea hovawart ja turkki on vaalean ruskea valkoisin kuvioinnein. Turkki on vartalon mukainen ja ns. kurvailevasti laskeutuu. Uroksella on pitkä tuuhea häntä ja ruskeat silmät. Caujirolla on myös valkoinen piikkikaulapanta jonka piikit ovat mustat. Kuviot ovat samanlaiset molemmilla puolilla. Menneisyys Sakariuksen Caujiro syntyi kenneliin eräänä syyskuisena iltana. Sinä iltana myrskysi ja puita kaatui mutta silti sisällä oli turvallista ja lämmintä. Caujiro ja hänen sisaruksensa äännähtelivät ja mönkivät emonsa luo ja alkoivat imemään maitoa. Kuukausia myöhemmin kun kaikki sisarukset jo temmelsivät hurjapäinä pitkin lattioita ja ulkoaitausta kennelissä pentuja kävi katsomassa hurja sakki erilaisia ihmisiä. Caujiro oli pentueen erikoisuus, hän oli vaalein, muut olivat kuviollisia, joten se ihmetytti penikkaa aika paljon. Eräänä päivänä pentuetta saapui katsomaan nuori mies, joka oli todella kiinnostunut koirista ja tahtoi itsekin oman. Joten hän alkoi tsekkailemaan pentuja kunnes hän huomasi Caujiron. Mies kysyi hänen omistajaltaan: ”Kukas tuo vaalea pikku kaveri on?” Omistaja hämmästyi ja alkoi nauramaan voi kyllä kyllä. Nyt saataisiin Caujirolle hyvä koti: ”Hän on Sakariuksen Caujiro, erittäin loistava yksilö kaikki on kunnossa hänen kohdallaan ja energiaa löytyy joka paikassa se yrittää olla yhtä aikaa” Mies tykästyi Caujiroon ja päätti varata tuon penikan itselleen. No kuukausi jos toinenkin kului ja lopulta tuli pentujen luovutus aika. Ja silloin Caujiro pääsi uuteen kotiinsa ahtaaseen kerrostalo asuntoon? Tämä ei ollut ihan Caujiron mielikuva tuon miehen asunnosta. Nojaa kyllähän tämäkin kelpasi. Pari vuotta kului ja Caujiro vietti iloista elämää miehen kanssa kunnes eräänä päivänä Caujiron kauhuksi miehellä ei ollut enää varaa pitää häntä. No siitähän seurasi se, että mies heitti piskin pihalle ja tämä harhaili satamaan jossa harhautui laivaan ja piiloutui sinne. No jossain välissä miehistö huomasi salamatkustajan ja nakkasi sen veteen. Seuraavan kerran kun Caujiro heräsi hän oli saaren rannalla ja näin hän saapui Dogmaan. Pelaaja: Diamond Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Tervetuloa takaisin! ^^

Fatalism

Pelaaja: Hyena Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Fatalism Nimen merkitys: Nimi tarkoittaa kohtalonuskoa. Kutsutaan: Fatalism, ei oikeastaan pidä lempinimistä. Ikä: 23- vuotta. Syntymäpäivä, horoskooppi: 16.4 Oinas Sukupuoli: Uros Rotu: Täysverinen susi. Säkäkorkeus ja paino: 70cm & 25kg Lauma: Vapaa kansa. Kuva: http://img217.imageshack.us/img217/2456/fatalismvp3.png Ulkonäkö: Fatalism on solakkarunkoinen vartaloltaan ja lihaksiakin on näkyvissä hiukan, mutta mikään machomacho- lihaksia ei herralta löydy. Turkki tuolla on puolipitkää ja tuuheaa varsinkin hännässä ja rintakehän sekä kaulan seutuvilla. Pohjaväriltään herra on perusharmaa, mutta jokaisessa jalassa on tummanharmaa sukka. Häntä on kuin pesukarhulla: sen pää on musta ja sen jälkeen on valkea raita sitten taas musta ja loppu hännästä onkin valkea. Kasvoissa on hiukan kalloa muistuttava valkea kuvio ja sen kuonon ympärys sekä osa huulista on mustalla kuvioitu. Myös silmissä on mustat kuviot ja itse silmät ovat väriltään hyvin, hyvin tummanruskeat lähes mustanväriset. Tällä on myös tuuhea ja runsas puhtaanvalkoinen harjas sekä otsaharjastupsu. Otsaharjas on aina laskeutunut oikealle puolelle kasvoja ja harjas on sidottu melkoisen takaa kiinni vihreällä lenkillä jonka päälle on sujautettu myös puinen renkula. Luonne: Fatalism on rauhaarakastava ja muutenkin rauhallinen persoona, josta löytyy kuitenkin sellaista lapsenmielisyyttä. Huumorintajuinen ja hiukan kujeileva luonteeltaan, muttei paljoakaan muiden elämiä terrorisoi. Todellinen optimisti ja yleensä muutenkin ilopilleri, mutta ei sinkoile ja utele toisten asioita liikaa. Ei pidä laisinkaan väkivallasta ja yrittää aina, vaikka miten ärsyttävä olento olisi vastassa hoitaa tilanteen edukseen rauhallisesti puhumalla. Osaa kuitenkin tarpeen tullen puolustaa itseään, eikä rohkeuttakaan puutu yhtään. Sortuu kyllä typeryyksiin ja muuhun ei niin miellyttävään toimintaan, sillä eihän kukaan ole täydellinen. On ehtymätön romantikko, muttei herran sydän jokaiselle vastaan tulevalla syki mutta jos iskee silmänsä johon kuhun ei hevillä luovuta rakkaudestaan, itsepäisyyttä on siis huomattavissa ja välillä liiankin omapäisyyttä käytöstä ilmenee. Ei viihdy paljoakaan paikallaan vaan haluaa seikkailla ja tutkia maailmaa, mutta jonain päivänä perustaa perheen ja asettua paikoilleen. Hyvin avoin ja ulospäin suuntautunut luonteeltaan, sekä tykkää kuunnella toisia ja lohduttaa. Ystävystyy melko helposti kaikkien kanssa, eikä koe paljoakaan ennakkoluuloja keitään kohtaan eli ei punnitse sielua ulkokuoren perusteella. Pitää kaikesta omaperäisestä ja erilaisesta, tuon silmät lepäävät nähdessään jotain valtavirrasta poikkeavaa. Kuitenkin kaiken optimisuuden keskellä masentuu todella helposti, mutta ilostuu taas yhtä nopeasti ja helposti. Huonoina päivinään on useasti melko hiljainen, vaikkei muutenkaan paljoa karju vaikka puhelias onkin. Sortuu välillä itsesäälissä kylpemiseen ja on melkoisen ankara itselleen. Hyvin lojaali ystävä ja on myös lojaali laumalleen, vaikkei pidäkään sotimisesta. Ei usko jumaliin, mutta yrtti- ja kiviparantamiseen uskoo esimerkiksi. Pääpiirteiltään rauhaarakastava, optimistinen uros joka ei tunne ennakkoluuloja ketään kohtaan. Menneisyys: Fatalism syntyi kaukana täältä, eräällä pienellä ja kartoilla tuntemattomana läiskänä merkityllä pienellä saarella. Saarella asui kaksi laumaa, mutta erillistä sotatilaa ei ollut päällä. Uroksen vanhemmat olivat perus sakkia pienemmässä, toisen lauman pikkuveljen johtamassa laumassa. Fatalism ei suinkaan ollut ainoa pentu vaan sillä oli veli ja sisko. Pennut pääsivät varttumaan hedelmällisellä saarella, mutta kuten useimmissa muissakin saarilla alkoi vähitellen ruoka varastot ehtyä. Suurempi lauma hamusi lisää maita ja hallitsi jo 2/3 saaresta vieden lähes kaiken ruuan pienemmältä laumalta. Eripuraisuuksia alkoi syntyä, mutta pienen lauman jäsenet eivät voineet mitään suuremmalle ja voimakkaalle laumalle. Kerran sitten eräänä yönä suurempi lauma hyökkäsi ja tappoi jokaisen joka tielleen astui, säälimättä naaraita ja pentujakaan. Ensimmäisessä hyökkäysaallossa pienemmän lauman johtaja kuoli ja sekasorto valtasi laumaa, kunnes viimeisimmät mukaan lukien Fatalism ja sen perhe pakenivat kotisaareltaan raskain mielin. Sudet rantautuivat autiolle, pienelle saarelle jonne ne asettuivat elämään. Pieni saari oli kuitenkin nopeasti tutkittu ja nuori Fatalism janosi lisää sitten ihmisiässä kuusitoistavuotiaana jätti perheensä, muttei lähtenyt yksin vaan sisaruksiensa kanssa. Sudet uivat saarelta saarelle kunnes eräänä yönä valtavat aallot heittivät sisarukset Dogman rannalle, tasan tarkkaan Valloittajien rannikolle. Sisarukset kiertelivät saarta, mutta eräs liian kauas kulttien maille ylettyvä reissu vei Fatalismin sisaren hengen ja pian velikin kuoli luultavammin myrkytykseen. Tällöin uros oli jäänyt yksin ja oli hyvin murheissaan, mutta pian löysi tiensä ateistien pariin ja alkoi viihtyä todella hyvin. Ja näin Fatalismi saarelle jäikin, mutta jonain päivänä se myös aikoo käydä vierailemassa vanhempiensa luona. Ase: Ei ole ja tuskin tulee hankkimaankaan sellaista. Taistelutekniikka: Taisteluun joutuessa pyrkii vain väistelemään ja torjumaan iskuja, muttei yleensä pakene kovinkaan helposti mutta perääntyy kyllä taistelutantereelta suosiolla. Osaa kyllä tarvittaessa taistella ja on melko nopea liikkeissään, joten hyödyntää ketteryyttään taisteluissa. Muuta: Fatalism on adoptoitu Sarannalta ja kuva on siis © Saranna! Perhe: Isä: Empiricism Äiti: Pandeism Sisar: Energet (kuollut) Veli: Hylozoism (kuollut) Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Sinähän nopsaan sen adoptoit.

Evelyn

Pelaaja: Nyyppä Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Evelyn Nimen merkitys: Ei varsinaista merkitystä. Ranskalainen nimi. Ikä: Ihmisissä suunnilleen 17, eli koirissa sellaiset 2.5 vuotta. Syntymäpäivä & horoskooppi: 3. 12 eli Jousimies Sukupuoli: Naaras Laji: Sekarotuinen koira. Mm. kultaista noutajaa ja saksanpaimen koiraa. Lauma: Ateisti Motto: On parempi olla hetken aikaa onnellinen ja polttaa siipensä, kuin elää pitkään ja pitkästyä. Ulkonäkö: (OMG1!!1 kuva: http://i59.photobucket.com/albums/g288/wyndra/Evelyn1.jpg ) Turkki & kuviot: Turkki on paksu, mutta sileä johtuen koiranperimästään. Karva on keskipitkää ja vahvaa. Kuvioinnit ovat väreiltään kaikki luononläheisen ruskeita tai mustia, joten esimerkiksi syksyisessä maisemassa naaraan on helppo piiloutua melkein mihin vain. Selän raidalliset mustat kuviot on ikään kuin rajattu vaaleammalla ruskealla ja kuvio yltää niskasta aina hännän päähän asti. Myös naaraan vatsassa kulkee samanlainen kuvio. Turkin pohjaväri on ruskea. Takajaloissa naaraalla on vaalean ruskeat rosoreunaiset sukat ja etujaloissa vasemmanpuoleinen sukka on takajalan sukkien tavoin vaaleanruskea ja oikeanpuoleinen musta. Naaraan väritys lienee peruja äidiltään, jossa suurin osa oli saksanpaimen koiraa, vaikka sekarotuinen oli hänkin. Tuntomerkkejä: Ensinnäkin naaraalta puuttuu oikean puoleinen korva kokonaan, mutta pitkä vaalean ruskea harjas peittää puuttuvan korvan kokonaan. Harjas yltää suunnilteen siihen, mistä etujalat alkavat, ja niskaan harjas ei ulotu lainkaan. Toisessa, jäljellä olevassa korvassa komeilee ilvekselle ominainen musta tupsu. Lisäksi naaraalla on ihmisten tälle laittama nahkainen punertava kaulapanta, jossa lukee pannan kääntöpuolella mm. naaraan nimi ja syntymäaika. Rakenne: Naaraalle tyypillinen siro ja jopa hento. Siksi esimerkiksi häntä näyttää poikkeuksellisen tuuhealta, vaikka on harvinaisen normaalipaksuinen, mutta melko lyhyt naaraan häntä on. Kuonosta ja kasvoista voisi sanoa ainakin sen, että sirous pätee sielläkin. Evelynin kuono on siro ja kapea. Ja Kasvojen, erityisesti leuan piirteet ovat sirot ja naiselliset. Korvat naaraalla ovat suurehkot, johtuen ehkä saksanpaimen koiran perimästä? Luonne: Yhdellä sanalla luonnehtien pirteä. Hän on täynnä elämän iloa, ja se näkyy. Ja myös naaraan turkin väri symboloi hyvin tämän luonteenpiirteitä. Ruskeahan kertoo luonnonläheisyydestä, äidillisyydestä ja sen kerrotaan myös viestivän lämpöä. Nämä kaikki pirteet sopivat Evelyniin enemmän kuin täydellisesti. Evelyn ei turhaan stressaa elämästään, hän antaa sen mennä eteenpäin omalla painollaan. Ehkä juuri se tekee hänestä niin onnellisen. Evelyn on omasta mielestään löytänyt elämän tarkoituksen, se on elää elämä, jonka voisi elää uudelleen, ja tekisi kaiken samalla tavalla. Ei muuttaisi mitään. Vaikka näillä perusteilla Evelyn vaikuttaa kovin mielenkiinnottomalta ja jopa tylsältä, hän ei ole. Hänestä löytyy myös vahva tempperamenttinen puoli. Ja hänellä on vahvat mielipiteet, oli sitten kyse lauman puollustamisesta tai siitä onko koiran muona parempaa kuin itse metsästetty jänis. Evelyn ei usko jumaliin, ei ylösnousemuksiin, eikä jumalien ihmetekoihin. Hän ei usko, että uskollisuus jumalalle toisi onnen tai paremman elämän. Hänestä on turhaa antaa omaa elämäänsä jonkun käsiin, ja toivoa, että kaikki menee hyvin. Omaan elämään voi vain itse vaikuttaa tekemällä viisaita, harkittuja päätöksiä, niin Evelyn sanoisi. Vaikka Evelyn on nuori, hän on viisas. Maalaisjärki se koiran tiellä pitää. Evelyn uskoo omaan järkeensä, eikä mikään saisi hänen päätään kääntymään tässä asiassa. Mutta tämä koituu yleensä myös Evelynin heikkoudeksi. Esimerkiksi klaanilaiset ja kultit jotka uskovat omiin jumaliinsa, eivät herkästi ystävysty Evelynin kanssa, ja tuomitsevat hänet ennenkö tapaavat, ja toisinpäin. Myös Evelyn sortuu usein pitämään kultteja ja klaanilaisina varsin heikkoina ja tahdottomina. Mutta yleisesti ottaen Evelyn haluaa tutustua kaikenlaisiin koiriin ja susiin, rodulla, lajilla tai ulkonäöllä ei ole Evelynille merkitystä. Hän arvostaa erilaisten koirien/susien mielipiteitä ja sitä, miten arvokkaina he niitä pitävät. Hän haluaa alituiseen oppia jotain uutta, jotain mistä on hänelle hyötyä, ja mitä hän voi pohdiskella. Ajattelu on Evelynille tärkeää. Hän pitää siitä kun saa käyttää aivojaan, ja onkin harvinaisen älykäs. Mutta se johtaa siihen, että ajoittain Evelyn alkaa viisastelemaan muille, ja tuhoaa näin sosiaalisia suhteitaan. Moni ei häntä kovin kauaa kestäisi, mutta lyhyelle juttutuokiolle hänestä saa mainion seuralaisen. Ja pitkä pinnnainen koira/susi pidempi aikaisenkin ystävän. Meneisyys: Naaras syntyi joulukuun alussa pentueeseen, jossa oli kolme urosta ja yksi naaras, Evelyn. Pentue syntyi ihmisten kotiin, ja ihmiset ja pentujen emo huolehtivat heistä hyvin. Ihmiset olivat kokoajan heille kovin ystävällisiä, tarjosivat niin paljon apua pentujen emolle kuin vain mahdollista. Kilpailu itse emon huomiosta oli kovaa, mutta onnekseen Evelyn sai sitä tarpeeksi. Hänellä oli ensimmäisen kolmen kuukauden ajan kotoisaa asua siellä rakastavien ihmisten ja oman perheen kanssa. Olo oli kylläinen ja onnellinen. Jonkin ajan kuluttua nuori naaras kuitenkin huomasi veljiensä katoavan talosta, niiden ihmisten luota. Silloin Evelyn ei vielä käsittänyt miksi. Yksi toisensa jälkeen kaikki katosivat, vain hän oli enää jäljellä emonsa kanssa. Lopulta tuli aika. Nuori pariskunta tuli hänen luokseen. He paijasivat häntä, ottivat syliin ja suukottivat. Pariskunta puhui Evelynin omistajan kanssa, ja sitten Evelyn laitettiin umpinaiseen laatikkoon. Pelko valtasi naaraan mielen. Hän liikkui, muttei tiennyt minne oli matkalla. Kukaan ei auttanut häntä, vaikka hän ulvoi ja ulisi. Viimein, ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen nuori nainen avasi laatikon, ja otti hänet syliinsä. Se oli se sama nainen, joka oli aiemminkin häntä sylitellyt. Mutta hän ei ollut enää kotonaan. Ympäristö oli muuttunut kaikki oli erilaista. Nuori pariskunta oli tuonut hänet luokseen asumaan. Ensimmäinen päivä oli mennyt ihmetellessä. Talo oli aivan erilainen. Kaikki oli jotenkin kauniimpaa ja loistokkaampaa. Hänellä oli jopa oma peti ja ruokakuppi. Molemmissa luki hänen nimensä. Siellä hän sai myös kaulapantansa. Ensimmäisen viikon aikana Evelyn oppi tuntemaan taloa, eikä mikään tuntunut enää millään lailla oudolta tai erilaiselta. Elämä normalisoitui. Vuosi vierähti, Evelyn kasvoi, eikä hän enää edes muistanut ikävöidä veljiään tai äitiään. Hänen elämänsä oli täydellistä. Hän rakasti omistajiaan, he kohtelivat tätä hyvin. Vuoden aikana oli myös perheen vaimo kerennyt saada pienen huutavan käärön, vauvaksi ne sitä kutsuivat. Jonkin ajan kuluttua ruoka Evelynin lautasella alkoi vähenemään, mutta niin alkoi myös omistajien lautasilla, sekä käärön. Pariskunta huusi jatkuvasti toisilleen, ja käärö rääkyi muutenkin yötä päivää. Tavarat lentelivät, outoja ihmisiä kävi vierailemassa. Tavaroita hävisi. Ruoka loppui. Lopulta Evelyn alkoi olla jo niin laihassa kunnossa, että hänen oli hyvästeltävä perhe. Yön pimeydessä hän lähti. Jätti entisen elämän taakseen, hän halusi aloittaa puhtaalta pöydältä. Löytää onnen. Muutamien kuukausien vaelluksen jälkeen naaras löysi paikan, missä voisi tehdä juuri niinkuin parhaalta tuntui, Dogman. Tunnuskappale: Audioslave - Be Yourself Höpinää tötterössä: -Se oon mie täällä taas. Siun harmiksesi :D Yritän takaisin Dogmaan tällä hahmolla, kiitos Denverin ^__^ Vaikka hahmon tiedot eivät ole kummoiset, pidän tästä tyttösestä. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Tere tulemast taas, sinua onkin kaivattu! Vanha tunnuksesi on vielä olemassa, en ole poistanut sitä. Nätti hahmo myös. :)

Roy

Pelaaja: AlfaWolf Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Valkoinen Virta Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi:Roy kutsumanimi:Royka Luonne:Roy on onnellinen koiranpentu ja sen menneisyys on aika... surullinen. Piittaamatta siitä Roy on iloinen ja aina valmis kaikkeen uuteen. Roy alistuu ylempiarvoisien komentoon. Ikä: vusi. Ulkonäkö:Roy on muuten kokonaan valkoinen Kishu paitsi että sen vasen korva on vaalean kellertävä ja sillä on lila huivi ja siinä on Royn otsan kohdassa tummansininen tassu (neljä sormenpäätä). Kuitenkin Roy näyttää suunnilleen tältä: http://akitat.suntuubi.com/admin/index.php?cat=5&img=33 Kopiointi jq julkaisu luvallista sivulta: http://www.freewebs.com/kuppikahvia/etusivu.html seka royn siklmät ovat vaalean vihreät.. Muuta:Roy on pieni sitkeä koira/piski/hurtta. Koko: n.10cm ja 4mm. Eli aika pieni. Roy on kans aika nirso koira eikä piittaa niinkään ruoasta. Menneisyys:Roy syntyi erään tilan korvessa suuressa luolassa. Maatila oli metsän vieressä ja koirat eleskelivät metsässä päivätpitkät. Roy pääsi ulos luolasta viidenpäivän ikäisenä ja halusi mennä ensin lammelle. Lammella oli koko Royn perhe. Royn isä (Hideka) huomasi hauen ja lähti sem perään. Tuli ilta... Royn isää ei näkynyt vieläkään. Pien luolan suulle tuli hohtava hahmo. Se oli... http://royka.suntuubi.com/datafiles/gallery/1/jokuuu.bmp.jpg (enkeli) Roy itki kun tämä koira kertoi että hänen isänsä oli kuollut. Royn silmät täyttyivät kyyneleistä ja se itki kolme kuukautta. Kun Roy oli päässyt siitä yli Roy oli jo 10kk vanha. Hänen äitinsä oli voinut viimepäivinä huonosti. Hänen äitinsä oli luolassa ja Roy juoksi sinne ja antoi hänelle kanan jonka oli varastanut maatilasta. Hänen äitinsä ei syönyt mutta sanoi : "Poikani, sinun elämäsi oli isäsi kuoleman jälkeen tärkein asia. Jatka paikkaa laumassa, palaa laumaan. Palaa Valkoiseen Virtaan. Mutta... nyt..." Roy oli peloissaan ja huusi: "ÄITI ET SAA KUOLLA, ET SAA! EI!" Royn äiti oli itsekin peloissaan Royn kohtalosta "Poikani, hyvästi Roy." "ÄITI EI EI EII!" "OWWWWWW" Lauman jäsenistä eräs kuuli äänen ja juoksi katsomaan kuka uolvoi. "Johtaja nyt se tapahtui! Shina on kuollut!" "OWWWWWW, OWWWWWWw" Roy ja eräs laumalainen alkoivat ulvoa. nykyään: Nyt Roy on ollut kaksi kuukautta tässä laumassa, eikä ole¨perääntynyt yhdestäkään taistelusta. Pelaaja : AlfaWolf Tila: Hylätty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hylätty. Hakemus saisi olla huolellisemmihn kirjoitettu. Lisäksi lähetit hakemuksen kolme kertaa ja tuollaiset ylipitkät isolla kirjoitetut, viidellätoista huutomerkillä säestetyt repliikit EIVÄT kuulu hahmohakemuksiin, eivätkä roolipeleihin ylipäätänsäkään. (Ihan muokkasin hakemusta niin ettei se venytä vieraskirjaa!)

Chauchiri

Pelaaja: PaperiPipari Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Valloittajat Kuva: Linkki Kuvaus: Kuva: http://i3.tinypic.com/6o0yil1.jpg Päätin sitten laittaa sen melkein tänne ahhmoni toiseen ropeen, joten tällaisen ajattelin tänne :'> Nimi: Chauchiri Kutsutaan: Chu, Chi, Chiri, Teitittely, Chiia Skp: Naaras Ikä: Ihmisissä 19v Laji: Koirasusi, isä 80% saksanpaimenkoira ja 20% susi, äiti 50% Valkoinenpaimenkoira ja 50% suomenlapinkoira, eli suurimmaksi osaksi koira. Lauma: Valloittajat Ulkonäkö: Chu on hieman keskikokoista suurempi, 44cm on säkäkorkeus. Se ei ole kauhean lihaksikas, mutta sitäkin ketterämpi ja nopeampi. Chun turkki on kaksikerroksinen, suhteellisen paksu ja lämmittävä. Turkki kasvaa tiheään. Selästä turkki on sileää, mutta rinnankohdilla se on pidempää, ja myös hännässä ja poskissa. Korvat ovat leveäkhöt ja pystyt, raajat matalat ja leveähköt. Tassut leveät ja vankat. Kuono aika leveä, ja Chu on laiha. Pohja väri on punertava, tai melekin suoraan sanottuna punainen. Tassuissa on sukat, joita reunustaa valkoinen raita, mutta muuten ne ovat mustat. Häntä on noin puoleen väliin valkoinen, ja ihan kärki on musta, Selässä on kolme valkoista raitaa, ja korvan sisukset ovat vaaleat. Korvien kärjet ovat mustat. Silmät ovat vaalean siniset. Luonne: Chu on ensivaikutelmaltaan ujo ja hillitty, mutta kun innostuu puhun kahdenkin edestä. Ystävällinen ja huomaavainen, mutta helposti nokkiinsa ottava. Yleensä alkaa murjottaa helposti, mutta se ei ole pitkä hetki. Chu ihastuu helposti, eikä se aina ole mikään ohimenevä ihastus. Chu on joskus itserakas, mutta ei halua loukata. Se on varautunut uusi henkilöitä kohtaan, ja joskus alkaa jopa tapella vain ennakkoluulojensa takia. Chu ei yleensä tahdo paljastaa heikkouksiaan, mutta ainakaan ei kerjää sääliä. Joskus Chuulla on ennakkoluuloja jopa ystäviään kohtaan, mutta ne se ainakin yrittää pitää sisällään. Tappeluissa pikku naaras on sinnikäs, mutta ei yleensä voittajana. Ei luovuta todellakaan helpolla, ja luovuttaa yleensä vain pakenemalla, sillä nolostuu helposti. Chu on helppo saada itkemään, mutta se voi olla sellaista 'vale itkua', minkä se on itsekkin saanut vähän pintaan. Menneisyys: Chu syntyi taloon, ihmisten luo, itseasiassa vahingossa, kun läheinen koirasusi uros oli omistajan poissa ollessa päässyt taloon. Chuulla oli peräti viisi [5'> sisarusta, kolme siskoa ja kaksi veljeä. Omistaja oli onneksi hellä sydäminen, joten alkoi etsiä pennuille kotia. Mutta pian oli kulunut jo turhan kauan aikaa, eikä yhtäkään pentua oltu ostettu, joka johtui siitä, että niissä oli sutta. Lopulta omistaja myi niitä salaa, ja väitti rotukoiriksi. Kaksi sai kodin, mutta ne palautettiin, johtuen ehkä siitä, että ne olivat melko agressiivisia. Lopulta muutama sukulainen ja ystävä osti pentuja, mutta Chuulle kävi huono onni, ja sen omistaja vain kyllästyi siihen, laittoi sen häkkiin, ja jätti laivan ruumaan, lähtien itse pois. Chuun mukana oli jätetty sen paperit, joissa luki että se ei ollut vain koira. Kun yöllä eräs mies löysi sen, päätti hän hankkiutua siitä eroon, ja lähin saari mikä näkyi, oli Dogma. Niin hän vei pennun sinne, jätti heitteille. Chuu kuitenkin oppi elämään yksin. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Suloisen näköinen otus, ja mukavaa kun kerrankin pieni koira kyseessä. ^^

Kurnaz

Pelaaja: Tintti Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Valloittajat Kuva: Linkki Kuvaus: Toinen hahmoni :) Nimi - Kurnaz (turkkia:ovela) kutsumanimet - Nad ikä - 5v skp - uros laji - Äiti harjasuden ja suden sekoitus isä saksanpaimenkoira lauma - Valloittajat silmien väri - Turkoosit ulkonäkö - Uros on sellaiset 70cm korkea, lihaksikas mutta se ei näy päälle päin. Pohjaväri nuorehkolla uroolla on oranssi ja turkki on kiiltävää sekä tuuheaa. Häntä on kettumaisen tuuhea ja päästä valkoinen. Hännän pää on valkoinen, kuten ketulla, jalat ovat valkoiset sekä rinnus että vatsanalunen. Alaleuka Nadilla on myös valkoinen. Sinisten silmien yläpuolella on tuuheat kulmakarvat ja kulmakarvojen yllä valkoiset pisteet. Molemmissa poskissa on kolme palluraa jotka ovat kooiltaan erilaiset ja nekin valkoiset. Korvien sisustatkin ovat valkoiset ja uroksella on parit arvet ympäri kehoa, korvien päät ovat mustat. Kyljessä on savusen oranssin ympäröimänä kuvio joka ei oikeastaan ole mikään. Nadilla on kuonossa, kyljessä, niskassa ja takajaloissa arvet taistelukoira uralta. Asetta Nadilla ei ole. luonne - Uros keksii asiaan kuin asiaan parhaimman ratkaisun lyhyessä ajassa, ovela uros myös tykkää kovasti härnätä muita aivan tahallaan. Ylivilkkaaksi tai lapselliseksi Nadia ei kuitenkaan voi sanoa sillä yleensä hän sentä harkitsee tekojaan mutta harvemmin sanojaan. Sanaleikkiin jos ryhtyy kettuturkin kanssa voi olla varma että on hävinnyt sillä niin kärkkäästi ja juuri oikeasta asiasta härnäävä uros ei luovuta ennen kuin toinen pyytää anteeksi. Uros tietää omat kykynsä sekä rajansa joten hän ei uhittele laumassa itseään arvokkaammille eikä vanhemmille susille. Pennuista uros ei oikein välitä, hän tykkää peuhata ja riehua leikki ikäisten kanssa mutta ei ota heitä tippaakaan vakavasti. itseään heiveröisempiä tai nuorempia susia uros härnää aina tilaisuuden tullen, harvemmin sentä käy päälle mutta huonolla tuulella ollessaan saattaa niin käydä. Naaraita kohtaan Nad taas on ylenpalttisen ystävällinen, kehuskelee heitä oikein kunnolla ja yrittää auttaa heitä aina kun mahdollista. Uros pitää kaikkia ympärillä olevia itsensä arvoisena vaikka täydellisen kunnioituksen saamiseen menee aikaa. Nad on myös auttavainen, kenen tahansa pytäessä kettuturkilta apua hän on valmis auttamaan mutta vaatii josakin vaiheessa vastapalvelusta. Nadin autettua toista, jos tämä ei auta jossakin tilanteessa häntä itseään, pistää uros välit poikki lopullisesti. Nad antaa kyllä aika nopeasti anteeksi vääristä teoista, mutta luottamus on silti ensisijaista urokselle, eli kerran kun pettää luottamuksen sitä ei milloinkaan saa takaisin. Ystävystyminen Nadin kanssa on aika vaikeaa, menneisyyksien salojen takia, uroksen kun on vaikea kertoa itsestään oikeastaan mitään. Oikeasti uros tahtoisi ystäviä mutta väittää itselleen että minkä sille voi että luottamus asiat ovat niin vaikeita. Helpoin tapa ystävystyä uroksen kanssa on ehkä se että kunnioittaa urosta ja pitää häntä vertaisenaan sekä luottaa ensiksi itse. Nadin tajuttua se että toinen koiraeläin luottaa häneen alkaa uroskin hitaasti mutta varmasti luottamaan toiseen. Heti kun uroksen ulkokuoren on murtanut ja sanut Nadista itselleen ystävän onkin sitten rattoisat ajat luvassa. Uroksen auttamisen tahto on suuri ja ymmärtäväisyys omaa luokkaansa. Parasta kettuturkin kanssa ystävänä olemisessa on ehkä se että Nad osaa piristää päinän tilanteessa kuin tilanteessa. Vastapalvelusta ystävältään uros odottaa mutta ei pety jos sitä ei tule. Uroksen mieleen ei edes pälkähtäisi kiusata ystäviään tai pettää heidän luottamus jollei omasta hengestä ole kyse. Parasta Nadin kanssa ystävyydessä on hänen piristämis taito, lojaalisuus sekä ymmärtäväisyys. Ihastuksia Nadilla on varmasti joka kulman takana, iloinen mieli ja pikku flirtit saattavat saada myös aikaan sen että monet naaraat ovat ihastuneita Nadiin. Nad on kiinnostunut naaraista, mutta silti välttää niiden sydänten murskaamisia. Uroksen saaminen omakseen on paljon helpompaa kuin ystävystyminen, mutta Nad vaatii parisuhteessakin samoja asioita kun ystävyydessä. Narttu asioissa Nadia voisi sanoa ujoksi, uros meinaan ei osaa järin hyvin pukea tunteitaan sanoiksi ja on siksi aika kömpelö ihastuksensa seurassa. Urokselle kun kertoo tunteensa hän yleisimmin joko vastaa erittäin kohteliaasti ja kiusaantuneesti ei tai sitten kehaisee naarasta ja osottaa teoilla kiinnostuksensa. Yhden illan jutut eivät todellakaan kuulu uroksen ajatusmaailmaan ja vakisuhteessa mieluiten elävä uros on ihanteellinen kumppani luotettavuutensa ansiosta. Pienet hellyyden osoitukset useasti päivässä Nadin osalta elvyyttävät pitkäänkin kestänyttä suhdetta varmasti. Pentuja uros tahtoo vasta sitten kun molemmat ovat siihen valmiita ja tietä olevansa vakavissaan naaraan kanssa. Kun Nad sitten niitä pentuja saa hän aikoo olla paljon parempi isä kuin omansa eli liittyä hyvin paljon pentujensa elämään. Tappeluista Nad ei varmasti vällty kommenttiensa takia, siksi uroksella onkin jo siellä sun täällä arpia. Uros ei silti tieten tahtoen haasta riitaa mutta hänestä kaikkien pitäisi puhua suoraan eikä muista itsekseen mitä mieltä toisista on. Pentumaisen typeriä kysymyksiä uroksen suusta ei kuitenkaan tule yleensä vittuilu liittyy ulkonäköön, laumaan tai sitten toisen mielialaan. Taistellessa uros on nopea liikkeinen ja notkea, kuten kettu, ja vittuilee koko ajan että toisen raivo ei hetkeksikään laantuisi. Vahvat leuat yleensä vain pureskelevat ärsyttävästi pintalihaa ja kynnet huitovat vain sinne sun tänne. Nadia kun on vaikea suututtaa kun uroksen mielestä kaikkien pitäisi puhua suoraan ja siksi ottaa itsensä haukkumiset opetuksena eikä pilkkaamisena vastaan. Ainut asia millä uroksen saa suutumaan on se että pilkaa häntä menneisyydestä tai sanoo pelkuriksi, silloin uros näyttää kyntensä ja lihaksensa. Suuttuessaan uros unohtaa kaiken muun ja pistää haisemaan olan takaa ja yrittää nöyryyttää tappelukaverin siihen paikkaan ja lähteä hyvän loppu kommentin saattelemana tiehensä. menneisyys - Kurnaz syntyi taistelukoira kavattajalle yhdessä veljensä kanssa, suden ja saksanpaimenkoira risteytyksenä. Ikinä uros ei tavannut isäänsä eikä tuskin koskan tule tapaamaankaan. Uroksen omistaja oli nuori mies joka tahtoi Nadista taistelukoiraa, uroon veli myytiin vieroituksen jälkeen jonnekkin saksanpaimenkoiran ja kulkukoiran risteytyksenä vaikka siinä olikin sutta. Heti vieroituksen jälkeen Nadia alettiin kouluttamaan raalla tavalla. Ensiksi Kurnazem refleksejä ja hyökkääväisyyttä hiostettiin lyömällä raipalla tai kepilla vähän väliä ja yht äkkiä. Tämän takia luottamus muihin hupeni mutta hyökkääväisyyttä se ei sanut lisätyksi sillä Nad oli jo pentuna sitä mieltä että muille täytyy tehdä niin kuin toivoisi itselleen tehtävän. Koulutus jatkui kohentamalla kuntoa, eli olematta ilman ruokaa pari päivää ja sitten ajamalla autolla jonnekkin, jättämällä koira pois kyydistä ja pistetty jäljittämään kotiin. Taistelua urokselle opetettiin toisen koiran kanssa ja oikeastaan muuta Nadin alku elämään sitten ei kuulunutkaan kuin koulutusta ja koulutusta. Uroksen almistautumiseen meni pitkä aika sillä kasvattajan mielestä Nadin piti olla hyökkäävämpi siksi uros pääsi ensimäiseen taisteluunsa vasta kolmi vuotiaana. Kohtalaisesti uros sitten pärjäsi ensimmäisessä taistelussaan mutta meinasi kuolla kun toinen uros mursi melkein Nadin jalan puremalla. Tämän jälkeen Nad joutui sairaslomalle ja sitten neljä vuotiaana vasta seuraavan kerran kehään. Uros pärjäsi vuoden todella hyvin kunnes tuli laivalla Reviirin saarelle taistelu klubille mestaruus otteluun. Nad oli päässyt finaali kaksikkoon ja Reviirillä pidettiin sitten se finaali ottelu. Portit rävähtivät uroksen edestä auki, kettuturkki syöksyi pihalle muristen ja kävi saman tien itseään suuremman koiran kimppuun. Repiminen ja raatelu alkoi saman tien, tässä taistelussa Nad sitten sai ne kaikki arpensa, ja veri lensi oikein kunnolla. Yleisön pauhu ja kannustus sai korvat huutamaan ja Nad taisteli kaikin voimin vaikka tiesi häviävänsä. Nad sai ensimmäisenä otteen isomman koiran kurkusta mutta valkoinen uros repi itsensä irti ja huitaisi painavalla tassullaan uroksen sivuun käyden sitten päälle punainen kiilto silmissä. Valkoisen koiran oikean etutassun kynnet upposivat kylkeen ja vasen tassu painoi kuonoa. Nad luuli loppunsa tulleen mutta toinen koira kun oli aloittamassa puremista hellitti se otteensa. Kettuturkki viskaisi takajaloillaan uroksen sivuun ja kävi kurkkuun kiinni purren toisen kuoliaaksi. Tämän jälkeen kasvattaja haki verisen koiransa kehuen tätä: "Olet paras, tapoit jopa tastelukoirien kingin vaikka se oli isäsi." Kuultuaan nämä sänät uros puri kasvattajaansa käteen ja sinkosi itsensä pois areenalta ja yhä syvemmälle metsään reviirin alueelle. pelaaja - Tintti Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Mutta mitä tuo puhe lopussa Reviiristä oli??? o.O

Cruz Maria "Crow"

Pelaaja: Calli Lähetetty: Ei tietoa Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: Kuva: http://i275.photobucket.com/albums/jj312/deviplaa/nimetn-1.png Kuva on vielä väritön (koska olen kauhean kärsimätön saada tämä jo hyväksytyksi : >) Nimi: Cruz Maria “Crow” Crow nimettiin Cruz Mariaksi aivan pentuna. Nimi kuulostaa tietysti naaraan nimeltä, mutta sekä Cruz, että Maria, ainakin portugalissa missä Crow syntyi, ovat sukupuolettomia nimiä, ja kelpaavat aivan hyvin uroksellekin. Tietenkin Crowia on aina pilkattu nimensä takia, huudeltu perään “Maria! Maria!”, ja siksi uros kutsuu itseään mieluummin nimellä Crow (eli varis/korppi tms.) Sukupuoli:[ Uros Ikä:(koirissa) noin 4 vuotta (ihmisissä) 28 Syntymäaika: 4.1. Rotu: Puolisusi Lauma: Vapaa kansa Ulkonäkö: Useimmiten, kun nähdään Crow ensimmäistä kertaa, ensimmäinen sana kuvailemaan urosta olisi kaiketi kookas. Iso. Lihaksikas. Jänteväkin. Ja kaikkea sitä uros ehdottomasti on. Eikä vain koristeeksi kanna mukanaan leveää keittiöveistäkään. Näin ollen halutessaan Crow voi olla erittäin vaarallinen. Uroksella on pitkät ja kestävät jalat ja fyysistä massaa ja voimaa paljon. Crow saattaa olla hiukan kömpelömpi joihinkin laihoihin ja notkeisiin koiriin ja susiin verrattuna, mutta on kuitenkin tarpeeksi taidokas hallitsemaan kehoaan ettei pieni rujous liikkeissä ole huomattavaa. Uroksen pohjaväri on tummanharmaata ja mustaa pääosin. Hänellä on korvia reunustaen, etutassujen varpaissa, kuonossa, kaulassa, takajaloissa ja takavatsassa ja etujalkojen kyynärpäissä karkeampaa, likaisenvalkoista karvaa. Vihersävyisiä kuvioita Marialla on taas silmän päällä pilkkuna ja silmän alla kolmiokuviona, etutassujen takaosissa, riimukuviot kyljissä ja takajalkojen reisissä kolmena raidantyyppisenä. Myös hevosen häntää muistuttava, siteellä alkupäästä sidottu häntä on vihertäväjouhinen. Crowilla kasvaa tuuhea vihertävänvärinen harja, joka on rentona otsatukkana, useimmiten ilkeästi uroksen silmillä. Harja on siitä erikoinen, että se jatkuu lyhyenä ja pystynä selkää pitkin aina hännän tyveen asti. Uroksella on myös hiukan vihreää parrantyyppistä pidempää karvaa leuassa. Päätänsä kiertämään Maria on kiinnittänyt itselleen valkoisen huivin, jossa on musta riimumainen kuvio otsassa. Huivi kulkee otsatukan alta, silmien yläpuolella ja korvien takaa. Uroksen silmät ovat kirkkaansiniset, joskus oikein hellyttävänkin pehmeät ja mantelinmuotoiset. Kuononsa päälle puolisusi on kiinnittänyt kaksi hakaneulaa. Vasemmassa korvassa uroksella on neljä lävistystä, kolme pientä ja yksi iso hopeinen rengas. Oikeassa taas on kolme piikkilävistystä, ja korvan kiertää rannerenkaan paksuinen koru, joka on kiinnitetty ompelein. Crowin leuan takana pidemmät karvat on kiinnitetty kolmella hopeisella helmellä, kuten myös harjan pidempi osa kummaltakin puolen. Vasemmalla on yksi iso helmi, ja oikealla puolella kolme. Harja on myös kolmen renkaan läpi lävistettynä pidempi kuin vasemman puolen. Marialla on sekä kaulassa että vatsan ja selän päältä kiertävät vyöt, nahkaiset sellaiset, joissa on hopeiset soljet. Vyöt ovat tummanruskeita, ja niiden alla on siteitä. Vyöt yhdistävät kummaltakin puolen kolme ohuempaa nahkanauhaa, ja oikealla puolella vöihin on kiinnitetty laukku, jossa Crow kantaa kaikenlaista, mitä hänellä saattaa olla myytävänä ja käytössä. Vasemmalla puolella alimpaan nahkanauhaan on kiinnitetty kaksi nahkaista pussia, nekin monenlaiseen käyttöön. Vasemmassa etujalassa on myös kaksi ympärikiertävää nahkavyötä, joiden välissä on remmein kiinnitetty tuppi uroksen keittiöveitselle. Kummassakin etujalassa uroksella on omituiset sormuksentyyppiset kahdella keskimmäisessä varpaassa. Kahden sormuksen alta kulkee metallinen kynsi, joka asettuu uroksen tassussa kahden keskimmäisen varpaan ulkopuolille. Taistelussa lisäkynnet ovat vaaralliset, mutta usein epäkäytännölliset. Lisää vöitä ja nahkaa, uroksen vasemmassa takajalassa on kaksi samansuuntaista nahkaremmiä. Kahden välissä on pieni kotelo, jonka sisällä on uroksen jäänsininen kivi. Luonne: Marian päällimmäinen, tai lähinnä ensimmäinen havaittava luonteenpiirre voi olla aggressiivisuus. Yleensä vieraita kohtaan. Uros ei välttämättä käy taisteluun niin mielellään, mutta on tympeä ja kovettunut tuntemattomien lähestyessä, ehkä vain tervehtiessä Crowia. Maria saattaa olla hankalasti tavoiteltavakin, sisäänpäin kääntynyt ja yksinäisenoloinen. Uros ei ole kovin sujuva suurissa seuroissa. Crow on myös erittäin yksinkertainen. Ei niinkään tyhmä, helpompi mieleltään vain. Uros on suora puheissaan ja tunnistaa myös helposti valehtelun. Maria tekee ensimmäisen neljän minuutin tutustumisen aikana itselleen hyvin selkeän kuvan toisesta, ja se on alkuvaiheissakin jo joko pitämistä tai vihaamista. Sellaisia neutraaleja tuttavia harvemmin on. Pitäessään uudesta ystävästään uros saattaa olla läheisyydenkaipuinen ja sydämellinen, hauska tai hellä, ehkä suojeleva tai vähintään pentumaisen riemastunut tuttavuudestaan. Ehkä joskus hiukan päällekäyväkin, mutta sellaisessa leikkisässä mielessä. Oikeastaan Crow ei oikein tunne sukupuolien välisiä vetävyyksiä tai tiedä asioista kuten parisuhteet ja rakkaus. Kukaan ei ole tainnut kertoa Crow-paralle kukkasista ja mehiläisistä. Kyllähän puolisusi sen tietää, että pennut syntyvät kun isän ja äidit pitävät toisistaan, mutta siihen uroksen tietämys päättyykin. Entä sitten kun Crowille selviääkin ettei tuntematon miellytäkään? Uros käy kovaksi ja epämiellyttäväksi, uhittelevaksi ja ilkeäksi. Tuolloin uros pitää mielellään välimatkaa toiseen, mutta käy kyllä uhattuna herkästi kimppuun hampain ja kynsin (ja veitsin). Crow on joskus hiukan lapsellisenkin helppo suututtaa. Ja lapsellista on itse vihakin usein. Pelkkä suuttuminen jollekin tutulle ystävälle on uroksen osalta pian mököttämistä, murjottamista ja tiuskimista. Jos uros on jostakusta saanut huonon kuvan, pitänyt tuota vihattunaan, on hankala enää voittaa Crowin suosiota puolelleen. Samoin kuin ystävä, joka onkin pettänyt uroksen luottamuksen tai suututtanut tämän pahasti, ei enää tule olemaan helpolla kovin hyvä ystävä. Huolimatta Crowin lapsenomaisuudestaan, se osaa ottaa tietyt asiat aikuismaisella vakavuudella ja on muutenkin varteenotettava. Ehkä hyvän moraalinsa ja oikeudentajunsa, ehkä isojen lihasten ja valtavan massan takia. Suuri sydän uroksella kuitenkin on. Herra pitää luonnosta, vaikka pelkääkin joitakin itselleen tuntemattomia asioita, kuten vaikka perhosia keväällä ja ensilunta syksyn lopussa. Hassua on, että kun uros tottuu ympärillä pörrääviin lehtisiipisiin tai kylmään, valkoiseen lumeen, niin ensivuonna Maria on saattanut jo unohtaa mokomat ja pelästyy niitä jo uudemman kerran. Ensivaikutelmansa takia Crow saattaa olla pelätty. Uros ei aina itse älyä kuinka suurikokoinen tai vahva on, tai kuinka toiset pelkäävät hänen hampaitaan tai kiilteleväteräistä puukkoaan. Hän leikkii joskus herkillä asioilla huomaamattaan ja saattaa leikkisästi loikata jonkun päälle kaataakseen tämän maahan, vaikka oikeastaan on jo vaarassa satuttaa painollaan ja voimallaan toisia. Urokselle ei ole kuitenkaan aivan turha puhua. Kyllähän Crow mielellään kuuntelee ja aina yrittää parantaa itseään sekä henkisesti että fyysisesti haluttuun suuntaan. Vaikka uros vaikuttaakin hiukan massapainotteiselta otukselta, hän tekee niin kuin muut pyytävät ja yrittää parhaansa mukaan miellyttää niitä, jotka miellyttävät häntä, on uros silti hiukan yksinäisyydessään viihtyvää sorttia. Eräänlainen erakkoluonne. Vaeltajasielu. Kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta Crow on erittäin taitava ja oma-aloitteinen selviytymään yksinään. Hän ei ole helposti lannistettavissa, vaikka saattaa loukkaantuakin vähästä, eikä helposti huijattavissa, vaikka onkin loppujenlopuksi varsin optimistinen ja naiivi. Menneisyys: Mikä onkaan jättänyt uroksen sitten niin sinisilmäiseksi ja yksinkertaiseksi. Ehkä perhe, jonka parissa puolisusi jäi nopeasti mieleltään kehittymättömäksi, ehkä vain periytyminen hiukan tyhmemmäksi. Crow syntyi portugalissa, jossa sen kaunis valkea äiti oli elänyt ja kasvanut, tavannut vihreänmustan isän. Crowilla ei ollut hengissä selvinneitä sisaria, sillä kaksi kuolivat synnytyksen jälkeisenä päivänä. Tietenkään urokselle ei koskaan kerrottu, että maailmassa oli sellaista kauheaa menehtyvyyttä, aivan nuoret elämät kuolivat niin pieninä. Uros sai hellän kasvatuksen ja runsaasti rakkautta. Sekä äiti että isä päättivät peittää poikansa silmät karuilta totuuksilta. Pentuna hiukan tyttömäisen pojan elämä oli pumpulia ja pilvilinnoja. Varttuessaan uros sai ystäviä, jotka pääasiassa olivat naaraita. He pitivät nuorta poikaa ytävänään mielellään, mutta Crowin kasvaessa ero alkoi näkyä. Erän syvänpunertava kaunislettinen naaraskoira yritti vietellä Marian tuon ollessa vielä jonkin verran alaikäinen. Eihän Crow sellaisesta ymmärtänyt mitään, hän ajatteli leikkivänsä. Nartulle sellainen leikki oli hiukan jotain muuta, ja Crow joutui hiukan järkyttymään kuullessaan siitä, mitä hänen tulisi leikissä tehdä. Eikä uros millään uskaltanutkaan, vaan livahti paikalta häntä koipien välissä. Saihan siitä sitten kuulla jäljestäpäin. Vanhetessaan tyttöjen seura ei ollut uroksen mielestä enää niin terveellistä, ja niin hän hakeutui Portugalin kaduille etsimään sukupuoleltaan samaa seuraa. “Maria! Maria! Onko se edes nimi koiralle?” Pienen katujoukon koirien päähahmo irvaili kuullessaan raavaan uroksen nimen. Crow murahti tympääntyneenä. Hän ei pitänyt vitsailusta nimestään. Maria oli siihen asti ollut Cruzin mielestä oikein kelpaava ja kaunis nimi. Ei tuollainen ollut edes hauskaa, vaikka muut kovasti nauroivatkin. Uros oli kääntyä kannoillaan turhautuneen ja päätti palata kotiinsa, mutta sai kuulla vain lisää mustaa huumoria. “Oi Mariani? Ethän jätä minua? Minne oletkaan menossa? Äitisikö kutsui kotiin jo?” Olihan se sen ikäisiltä varsinaisesti huonoa ja halpaa huvia, mutta Crow ei ottanut sitä niinkään leikillään. Uros kääntyi takaisin hampaat näytillä. Niskakarvat pörhistyivät puolisuden korvia korkeemmalle, ja jalkojen lihakset jännittyivät. Toinen, nimestä vitsaillut sekarotuinen koira tunsi ilmapiirissä uhkaa, ja vihjasi ystävilleen poistuakseen. Crow syöksyi vihasta jäänsiniset silmät liekkien palaen toisen kimppuun, ja riisti ensimmäisenä toiselta selkään monia ikuisia arpia. Toinen ei oikeastaan saanut kunnolla edes kynsittyä Mariaa, ja pian hampaat kurkullaan uros aneli armoa puolisudelta. “Sehän… oli v-vain vitsi? Eikö se ollutkaan hauska? V-voi en tiennyt, anteeksi k-kovasti.” Änkytti sekarotuinen. Crow päästi uroksen menemään, eikä tuo jäänytkään enää odottelemaan seuraavaa Marian suuttumisenaihetta. Muut koirat nimesivät mustaturkkisen siitä hetkestä kuluen Crow, nimellä. Maria oli todella tyytyväinen nimestään, häntä kunnioitettiin juuri sellaisen aomana itsenään. Kaduilta ja senaikaisilta ystäviltään uros keräsikin itselleen valtavan määrän ihmisten rojua, lävistyksiä, huiveja ja vöitä. Myös kaduilla herra tutustui huumeisiin, jota kuljettaa vieläkin kahdella pienessä pussissaan. Aikuistuttuaan kaveripiireistä ulos, Crowin isä kertoi paikasta, jossa oli syntynyt. Heidän oli yhdessä tarkoitus lähteä takaisin saarelle, miltä hän oli kotoisin. Äiti ei ollut kovin hyvässä kunnossa. Hän ei voinut lähteä pitkälle merimatkalle. Naiivina nuorena Crow lupasi, että he tulevat pian takaisin. Todellisuudessa äiti oli kuolemassa. Isän oli tarkoitus viedä poika saarelle, josta tuo luultavimmin ei palaisi, jottei Crow koskaan joutuisi kohtaamaan perheenmenetyksen tai kuoleman kipua. Isä menehtyi merimatkalla myös. Tai kuten Maria itse sanoo, tuo “katosi”. ja niin kuin Crow mainostaa, hän aikoo vielä etsiä isänsä ja palata äidin luokse elämään. Pelaaja: Calli Tiesitkö? - että Marialla on huumeongelma? - että Crow osaa uida, mutta pelkää nykyään paljon suura vesistöjä?` - että uroksen tietojen kirjoittamiseen ja suunnittelemiseen meni 5 tuntia ja 10 minuuttia noin tarkalleen? - että Cruzin kuvaan on tulossa värit? Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Todella hyvin suunniteltu hahmo! Näkyy että vaivaa on nähty. :)

Hakemuksia: 352
Sivu:1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36