Liittymisvieraskirja

Hakemuksia: 356
Sivu:1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36

Rudy

Pelaaja: Kuri Lähetetty: ma 25. lokakuuta 2010 14:21:56 Lauma: Valkoinen Virta Kuva: Linkki Kuvaus: Hahmon nimi: Rudy Hahmon sukupuoli: Uros Hahmon laji: Susi Ikä: 6 vuotta Lauma: Valkoinen Virta Ulkonäkö: - Pohjaväriltään harmaan sininen. - Anturat on harmaat. - Silmät on viininpunaiset. - Puolet päästä irronnut ja ommeltu takaisin huolimattomasti. - Kieli on normaalin värinen. - Toinen silmä on veltto ja heiluu vain ja verisuonet näkyy hyvin. - Rinnassa on syvä punottava arpi. - Silmistä ja ompeluksesta valuu taikoamatta verta. - Oikeassa reidessä pieni kykykiven siru. Jolla voi nostaa kuolleita eloon. - Turkki on aika sileä ja kiiltävä. Luonne: - Todella verenhimoinen ja raaka. - Ei anna ikinä anteeksi. - Kostaa aina jos hänelle on tehty jotain. - On perään antamaton. - Vihaa kaikkia. - Ei osaa surra. - On sydämetön. - Ei kunnioita ketään. - Luulee olevansa paras ja voittamaton. Menneisyys: Rudy oli onnellinen perhe kunnes kolme muuta ilkeää villi sutta orjuutti Rudyn ja hänen vanhempansa. Rudy oli melkeimpä syntynyt perään antamattomaksi. Ja neljän vuoden orjuuden jälkeen ja vanhempiensa kuoltua rangaistuksista Rudy nosti yksinään kapinan raivoissaan. Rudy sai syvän haavan rintaansa. Rudy sai tapettua yhden villisuden. Mutta ei mahtanut mitää muille. Ja kaksi villisutta repi Rudyn päästä puolet kivuliaasti. Rudyn ruumis löydettiin muutaman päivän kuluttua ja se haudattiin hyväntahtoisesti maahan ja maassa oli sattumalta pieni kykykiven siru joka painautui syvälle Rudyn reiteen. Sen avulla Rudy pystyi nousemaan kuolleesta. Ja Rudy löysi yhden villisuden ja tappoi hänet myös repimällä puolet päästä irti. Muuta: Rudy on kuollut elävä... Tila: Hylätty Tarkastanut: Denver Kommentti: Hylätty. Tämä koskee kaikkia hahmojasi, sillä kerralla voi Dogmassa saada vain yhden hahmon. Lisäksi Dogma on uudistumassa, eikä uusia hahmoja oteta mukaan ennen kuin uudet tiedot ja sivut ovat valmiit.

Yumi

Pelaaja: Kuri Lähetetty: ma 25. lokakuuta 2010 13:03:58 Lauma: Punainen Kuu Kuva: Linkki Kuvaus: Hahmon nimi: Yumi Hahmon sukupuoli: Naaras Hahmon laji: Sekarotuinen (Buhund ja Dalmatiankoira) Ikä: 4 vuotta Lauma: Punainen Kuu Kyky: Kommunikointi kaikkien eläinten kanssa. Ulkonäkö: Yumi on pohjaväriltään valkoinen. Kyljessä on tumman harmaita pieniä pisteitä, poskissa ja silmien yläpuolella on myös muutama piste. Yumin korvat ja takatassun on vaaleansiniset. Ja Yumin silmät ovat tummanruskeat. Yumin kaulassa roikkuu narulla pilli ja hopea ketju. Yumin vasemmassa etutassussa on maastonvihreä huvi. Ja Yumin kieli on myös vaaleansininen. Yumin turkki on hieman karkea. Luonne: Yumi on peräänantamaton. Eikä hän kauheasti välitä uroksista. Hän ei ole kiltti kenellekkään. Ja hän tykkää olla aina yksin, koska vihaa kaikkia. Mutta hän saattaa tukata vähän samankaltaisista kuin itse on. Yumi tykkää vahingoittaa sellaisia jotka on tehnyt hänelle joskus pahaa. Menneisyys: Yumi oli perheensä ainoa pentu. Kerran Yumi kuuli sattumalta vanhempiensa puhuvansa siitä miten pääsisi Yumista eroon. Kun Yumi kuuli sen, niin lähti ripeästi kauvas metsään. Ja eli metsässä monta vuotta. Siinä ajassa Yumi koulutti yhden pienen haukan Ymin puhaltaessa omaan pilliin, niin haukka tuli paikalle. Ja Yumi opetti haukan viemään posti ja hakemaan apua tarvittaessa. Siitä asti Yumi ja haukka ovat olleet parhaita ystäviä. Muuta: Yumilla on pieni haukka lemmikki jonka nimi on Repe. Tila: Odottaa tarkistusta

Wilton

Pelaaja: Kuri Lähetetty: su 24. lokakuuta 2010 18:28:53 Lauma: Punainen Kuu Kuva: Linkki Kuvaus: Hahmon nimi: Wilton Hahmon sukupuoli: Uros Hahmon laji: Sekarotuinen (Suomen pystykorva, Harmaa norjanhirvikoira ja Buhund) Ikä: 2 vuotta Lauma: Punainen Kuu Korut: Yksi hopea kielikoru (sry unohdin piirtää kuvaan) Ulkonäkö: Wilton on pohjaväriltään tumman harmaa, jossa on vaalean keltaisia läiskiä (vasemman etutassun yhdessä varpaassa, molemmin puolin reisissä sydämmiä muistuttavat ja kuonossa korviin saakka ylettyvä). Wiltonin vasen silmä on vaaleanpunainen ja oikea silmä punainen. Ja Wiltonin kieli on haarautunut kahteen osaan. Turkki on hiemas pörheä. Luonne: Wilton on rauhaa rakastava, kiltti, luotettava ja rakastaa luontoa, mutta jos joku (ei läheinen) suututtaa hänet todella, niin hän on todella arvaamaton ja peräänantamaton. Wilton mielellään makaa päivänpaisteessa ruohikolla. Välillä Wilton on hiukan laiska, mutta tekee kuitenkin määrätyn tehtävän. Jos Wilton ei tykkää jostain, niin ei halua näyttää sitä, vaan yrittää tulla toimeen kenen kanssa vaan. Menneisyys: Wilton oli perheensä nuorin pentu, pentuja oli kaikkiaan 4, Rex, Rico, Melli ja Wilton. Kun Wilton ja hänen sisaret olivat leikkimässä salaa kivilohkarevuorella, niin juuri silloin sattui tulemaan kivivyöry. Heidän onnekseen isä sattumoisesti näki ja riensi apuun. Kun kaikki kolme, Rex, Melli ja Rico olivat turvassa, mutta Wilton oli vielä vaarassa. Suuri kivilohkare oli tippumassa Wiltonin ja isän päälle, mutta Wiltonin isä heitti viime hetkellä Wiltonin turvaan, mutta Wiltonin isä jäi lohkareen alle ja kuoli. Kun sisarusten äiti sai kuulla koko jutun, niin hän oli aivan sekoamaisillaan ja syytti Wiltonia siitä. Ja heidän äiti sekosi kokonaan. Hän vei Wiltonin kauvas metsään ja jätti hänet sinne. Ja siellä metsässä Wilton kasvoi aikuiseksi. Wilton toivoi löytävänsä sisaruksensa. (Huom. Wiltonin kieli on syntymä vika!) Tila: Odottaa tarkistusta

vilma

Pelaaja: viltsu Lähetetty: ke 13. lokakuuta 2010 18:34:55 Lauma: Punainen Kuu Kuva: Linkki Kuvaus: koira Tila: Odottaa tarkistusta

Noche Negro

Pelaaja: Elsku Lähetetty: ke 1. syyskuuta 2010 11:22:45 Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: Jatkoa... Negro ja tämän äiti menivät seuraavaksi katsomaan tämän isää. Uroksen isällä oli pieni dalmatialaispentu, ja vierellään vieras narttukoira. Negron äiti lähti heti sanaakaan sanomatta ja Negro seurasi perässä. "Negro, me lähdemme täältä" Negron äiti sanoi. "Minne me lähetään?" Uros kysyi. "En tiedä, jonnekkin kauas" Tämän äiti vastasi. Nämä kaksi piiloutuivat laivaan. Laiva kuitenkin upposi. Negron äiti hukkui laivan mukana, mutta Negro pääsi pois. Niinpä uros alkoi uimaan. Suunnilleen vartin päästä uros näki saaren, ja asettui sinne asumaan. Negro liittyi myös Vapaa Kansa- nimiseen laumaan. Tila: Odottaa tarkistusta

Noche Negro

Pelaaja: Elsku Lähetetty: pe 27. elokuuta 2010 23:03:32 Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Noche Negro Kutsutaan: Noche, Negro Ikä: 21 vuotias ihmisten iässä Sukupuoli: Uros Laji/rotu: Puolisusi/Tuntematonta sutta, vähän dalmatialaista Lauma: Vapaa Kansa Ulkonäkö: Negrolla on musta otsaharjas, joka on usein silmien tiellä, ja se haittaa näkemistä. Harjaksen alta paljastuu oranssit silmät. Korvat ovat pienent, ja vasemmassa korvassa on kultainen rengaskorvakoru. Kuono on ohut. Uroksen niskassa on kolme arpea. Kaula on pitkä. Negron kehossa on mustia laikkuja. Jalat ovat sirohkot, ja häntä on ohut. Hännän alapuoli on tummanharmaa. Karva on kehosta lyhyttä ja karheaa, hännästä ja päästä pehmeää. Luonne: Uros ei ole flirttaajatyyppiä. Negro kyllä suojelee narttuja, halusipa he sitä tai eivät. Ei välitä, jos tätä aletaan haukkumaan, sanat menevät vain uroksen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Negron saa kyllä ihastumaan itseensä, mutta ei flirttailulla. Uros aina esittää, ettei koskaan ihastuisi keheenkään. Luottaa toisiin helposti, mutta ei luota toista kertaa. Jos tekee jotain hyvin pahaa, ei uros anna anteeksi, mutta jos tekee vain pieniä asioita, anta helposti anteeksi. Negro ei koskaan suostu liittymään mihinkään muuhun laumaan, tai tekemään mitään päätöntä, ei koskaan. Tai ehkä, jos tämä uhataan tappaa. Uros nimittäin pelkää kuolemaa, mutta ei koskaan kerro sitä kenellekkään, sillä pelkää, ettei silloin kukaan haluaisi olla tämän ystävä. Menneisyys: Negro syntyi sudelle ja dalmatiankoiralle. Uros oli perinyt enemmän suden ulkonäön kun dalmatialaisen. Tämä syntyi vapaana luontoon. Uroksen isä oli dalmatialainen, joka oli ihmisten luona, joten Negron äiti hoiti urosta metsässä. Kerran he menivät tapaamaan Negron isää. He hiipivät varovasti pihalle. Negro huomasi vanhan ja lahon vajan. Uros meni tutkimaan sitä uteliaana. Vaja kuitenkin kaatui, kun uros oli tönäissyt sitä. Yksi naula iskeytyi suoraan uroksen korvan läpi, ja jotkin naulat osuivat uroksen muihin kohtiin. Negron vanhemmat tulivat kauhuissaan paikalle. Negro uikutti. Kun hän tuli pois lautojen alta, naulat raapivat tälle arpia. Vain kolme arpea tälle oli jäänyt siitä muistoksi. Uroksen isän omistajat tulivat paikalle. He kiljaisivat, kun näkivät suden ja sen pennun. Negro ja hänen äitinsä pakenivat äkkiä paikalta. Uros kuitenkin törmäsi haravaan, joka raapi vielä syvemmät jäljet uroksen niskaan. He lähtivät kuitenkin parin päivän päästä takaisin. Perheen tytär, joka oli 16 vuotias, yllätti heidät. Hän ei kuitenkaan kiljunut vanhempia hätiin. Hän huomasi Negron korvassa olevan reijän, ja otti omasta korvastaan korvakorun ja laittoi sen uroksen korvaan. Sitten hän lähti. Jatkuu... Tila: Odottaa tarkistusta

Amor

Pelaaja: Suki Lähetetty: ti 27. heinäkuuta 2010 18:43:28 Lauma: Valloittajat Kuva: Linkki Kuvaus: nimi: Amor kutsumanimet: Amor ikä: 25.v (ihmisissä) skpl: uros laji/rotu: Susi; Tundrasutta 50% ja normaalia sutta 50% ulkonäkö: Amorin turkin perus väri on luonno valkoinen. Amor on paljon valkoisia merkkejä; jalat, hännänpää, kuono, korvat, otsassa silmien yläpuolella pilkut ja lisäksi lapojen kohdalla harmaa nelisakarainen tähti; yksi ylös, alas, oikealle ja vasemmalle. Lisäksi Amorilla on pilkkuja harmaita pilkkuja: hännässä, jaloissa ja tähdissä; ylä ja oikean sakaran välissä ja ala ja vaemman välissä yksi. Amorin silmät ovat siniset, mutta vasensilmä on sokea ja sitä koristaa kolme arpea. Korut & muut: huivi: Amorin huivi on punainen. Amor ei käytä huiviaan lämmön takia, vaan jotta voisi peittää riipuksensa. sijaitsee kaulassa! riipus: Amorin riipus roikkuu tämän kaulassa. Korun kivi on päivisin, normaalin näköinen kivi, mutta yöllä tämä loistaa valoa. Amor peittää öisin tämä huivilla. Sijaitsee kaulssa! jalanriipus: ruskealla nauhalla kiinnitetty; musta puinen risti jonka reunat ovat kullan keltaiset. Sijaitsee oikeassa takajalassa! korvankoru: On tavallinen kultainen korvakoru. Sijaitsee oikeassa korvassa! puukko & puukon kotelo: Ruskea nahkainen kotelo, jonka sisällä on kulunut puuvartinen terävä puukko. Amor ei käytä tätä taise´teluihin vaan ihan normaaleihin asioihin, mutta poikkeus tapauksiakin on. Sijaitsee vasemmassa takajalassa! rakenne: Amorin rakenne on yllättävän siro suden rakenteeksi. Amor näyttää heikolta ruuminrakenteen perusteella, vaikka tosiasiassa ei sitä ole. Luonne: Amor on pohjimmiltaa hyvä ja ystävällinen, mutta kasvatuksen ja tapahtumien ansiosta hänestä on tullut; kova, äksy, kylmäsydämminen ja välinpitämätön. Amorin mieli ja Amor itse ovat risti riidassa keskenään; mieli on kieroutunut ja Amor itse pohjimmiltaan ystävällinen. Amor on välinpitämätön muita kohtaan, mutta sekin johtuu vain kasvatuksestaan. Amor muistuttaa pääasiassaan hyvin paljon isäänsä, joka oli ystävällinen, kiltti, hyväsydämminen, rauhallinen ja oikeudenmukainen. Amor on hiljainen luonne eikä paljoa puhu. Uros ei mielellään puhu menneisyydestään. Amor osaa manipuloida muita helposti, jos kokee sen olevan tarpeen. Amor auttaa ystäviään kaikissa mahdollisissa asioissa jos tuntee että nämä ovat sen arvoisia. Amor on karismaattinen luonne ja jos uroksen luottamuksen voittaa tämä voi osoittautua hyvinkin sosiaalliseksi. menneisyys: Amorin menneisyyteen kuuluu paljon hämäriä asioita; kuten esimerkikisi isänsä kuolema ja setänsä valtaan nousu. Amorin isä oli rauhallinen ja ystävällinen, pienen jengin pomo, ja Amorin setä oli Amorin isän vastakohta. Kun Amor syntyi tämän isä kuoli samana yönä raa'asti murhattuna. Ja koska Amor vasta syntyneenä ei voinut nousta valtaan, tämän setä peri vallan ja otti Amorin kasvatuksen kontolleen, sillä Amorin äiti sairastui vähän ajan päästä Amorin syntymästä. Lopulta Amorin äiti vain yksinkertaisesti katosi. Setä kasvatti Amorista kylmsydämmisen, kuten itse oli. Kun muutaman vuoden kuluttua Amorin setä sai perillisen tämä antoi käskyn tappaa Amorin. Amor onnistui pakenemaan muutaman hyvän koiran ja suden avulla setänsä ulottuvilta. Paettuaan Amor sai ymmärtää sen että hänen olikin vain tarkoitus elää siihen saakka että olisi tarpeeksi vanha ottamaan vallan tai että setä saisi oman perillisen. Amor pakeni japanin pohjoisille alpeille ja eli siellä muutaman vuoden löytämänsä susi lauman kanssa. Kunnes eräänä päivänä ihmiset hyökkäsivät lauman kimppuun. Susia vietiin eläin tarhaan, tapettiin tai vain yksin kertaisesti katosi. Amor pääsi pakoon ihmisiltä ja lähti aiemmin sovittuun kohtaamis paikkaan odottamaan muuta laumaa. Amor odotteli ja odotteli laumaa, mutta sitä ei yksinkertaisesti näkynyt eikä kuulunut. Ja Amor tajusi pian että oli ainoa selviytynyt. Amor suri menettämiään ystäviä ja lähti vaeltelemaan yksin, kunnes lopulta saapui Dogmaan vuorovesien mukana. Herättyään Amor kujeskeli saarella jonkin aikaa kunnes liittyi Valloittajiin. Pelaaja: Suki Pelipaikka: Dogma ¤no korjasin huomaamani virheet ja vaihoin nimen Amoriksi, mutta jos sekin nimi on varattu niin kävisikö silloin Caspar?¤ Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Saranna Kommentti: Amor on kelpo nimi joops, hyväksytty siis.

Altair

Pelaaja: Grimhild Lähetetty: to 15. heinäkuuta 2010 17:06:07 Lauma: Valloittajat Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Altair Ikä: 6½ vuotta Sukupuoli: Uros Korkeus: 87cm Kotipaikka: Norjassa, "Sumun koti" Tuntee: - Ystävät: - Puoliso: - Viholliset: - Muut: - Jälkeläiset: u. Damien ja n. Zocit e. Asig ULKOMUOTO Altair herättää sanatonta kunnioitusta jo pelkällä ulkomuodollaan ja olemuksellaan. Tuo on korkea, voimakastekoinen ja vahva, kestävä ja karun näköinen viikinkisoturi. Sen voimakaspiirteinen raamikas kallo on kulmikas ja kapeat teräksen lujalla katseella varustetut silmät ovat kahlitsevat ja armottomat. Loville levityt pienikokoiset korvat ovat teräväkärkiset ja suipohkot. Sen treenattua, arpien kirjomaa ruumista verhoava säänpieksämä pitkä mustanharmaa turkki on pörheimmillään ja pisimmillään voimakastekoisessa kaulassa ja pitkässä hännässä. Sen lisäksi pidempää mustaa turkkia kasvaa sen kintereistä. Suden käpälät ovat suuret, keskipitkin mutta teräksen lujin kaartuvin kynsin kruunatut. Altairilla on voimaa ja kestävyyttä ja mikäli se pääsee käsiksi viholliseensa se murskaa. Se on hillitön jytky, voima huokuu kauas sen jäntevistä arvokkaista liikkeistä. Altair elehtii hillitysti ja arvokkaasti. Kun se raivostuu se "muuttuu demoniksi ja murhaa kaikki". LUONNE Altair esiintyy kylmän etäisenä ja rauhallisena, erittäin arvokkaana ja viisaana hahmona. Se välttää turhia taisteluita, muttei koskaan peräänny haasteen tieltä. Altair on voimakas, rohkea ja ritarillinen. Tuosta saa helposti erittäin ylevän, jalon ja viisaan kuvan. Kaunopuheinen, erittäin "isänmaallinen" runosielu. Mutta mitä syvemmäs tuon persoonaan ajan saatossa tutustuu voi huomata, että se, kuinka Altair ulos päin vieraita kohtaan käyttäytyy on paitsi sen omaa luonnetta, mutta myös pelkkä pintaprofiili, jolla se pyrkii pitämään muut tietyn rajan ulkopuolella. Tuo ei tahdo (vielä), että se opitaan tuntemaan, tai oikeastaan, etteivät muut saa koskaan nähdä tai tietää eräästä toisesta osasta itseään, sillä Altair häpeää sitä ja se on täysin vastoin sen periaatteita. Altairin persoonan pimeä puoli syntyi menneisyytensä karujen tapahtumien johdosta, radikaaleista oivalluksista ja sen naiiviuden loppu. Tämä osa sitä tietää kakki Altairin negatiiviset muistot ja jaksaa muistuttaa sitä niistä. Se on Altairin tiivistynyt viha, pimeä puoli. Sen vaikuttaessa Altair on demoninen, hirviömäinen, raaka murhaaja, joka riehuu, tappaa ja kiroaa. Altairin pimeä puoli tulee pinnalle, mikäli se näkee tai kokee jotakin menneisyytensä ikävistä asioista muistuttavaa. Vihollisiltaan tuo repii sydämen rinnasta ja valehtelijoilta kielen suusta... Altair ei ole kuitenkaan mikään tappaja. Se on hyvin rauhanomainen, runosieluinen ja jalo eläin, yksinäinen ratsastaja ja soturi, joka on ristiretkellä etsimässä uutta elämää ja viisautta. MENNEISYYS Altair syntyi pohjoiseen Norjaan keskikokoiseen laumaan, joka oli mielenkiintoisia peruja varjaisista Varjosusien suvuista ja Véilaneista. Tuon suonissa virtaa sininen jalo veri. Altair oli johtajan poika ja tuo pääsi jo hyvin varhain voimallisia kykyjä ilmennettyään shamaanin oppiin. Altair oppi käyttämään yrttejä parantamisessa, maailmojen historiaa ja sivistystä, lauman omia tapoja ja taruja, sillä nuo olivat itsensä Tuliharjan, Ensimmäisen, lapsia ja jälkeläisiä... Altair kasvoi hyvin tietoiseksi sukujuuristaan, mutta tuosta ei tullut nokka pystyssä kulkevaa ylpeää eläintä, vaan hyvin arvostettu laajakatseinen ja suvaitsevainen rauhaa rakastava olento. Altairin täyttäessä vuoden tuo ihastui ja rakastui, muttei ehtinyt tuntea heilaansa pitkäänkään kun lauma joukosta karanneita nälkiintyneitä Varjosusia hyökkäsi pohjoiseen vieden mukanaan kokonaisen puolet laumasta. Altair ei oppinut pois naiiviudesta. Se ei voinut jatkaa shamaanin opiskelujaan nähtyään kuinka hänen rakas tuleva puolisonsa raiskattiin ja tapettiin silmiensä edessä. Nuori ja lupaava shamaani oli neljän vuoden iässä parin vuoden koulutuksen jälkeen täyspäinen ylväs ja kylmäpäinen soturi, jolla oli rinnallaan poliittisista syistä hankittu puoliso, jota tuo ei kyennyt rakastamaan vaikka tuosta välittikin. Tällä oli silti paljon opittavaa... Altair oli ulos päin kaikkea mitä ihailla saattoi, mutta sisimmässään tuo oli katkera ja tunsi asioiden muuttuneen tietäen tulevan velvollisuutensa johtajana. Tämä kärsi hallitsemattomista raivonpuuskista, oli ajoittain kärttyinen ja ajoittain taas poissaoleva. Altair ei uskonut olevansa arvoinen tullakseen seuraavaksi johtajaksi isänsä jälkeen. Tuo tunsi itsensä ahdistuneeksi. Altair ei pystyisi suojelemaan laumaa, jos uusi hyökkäys tulisi. Ei mennyt pitkäänkään, kun sanansaattajat eteläiseltä alueelta naapurilaumasta toivat sanoman, että heidän oma laumansa oli täysin Varjosusien tuhoama, Altairin isän tulisi valmistaa lauma taisteluun. Tuolloin Altair julistettiin virallisesti isänsä seuraajaksi, mikäli johtaja kaatuisi taistelussa. Varjosusilla menisi pari-kolme viikkoa saapua Niflheimin maille ja kun nämä viimein saapuovat oli Altair tiessään. Tuo oli jättänyt laumansa luikkien yöhön kuin varas. Sittemmin Altairilla kului pitkään, kun se vaelsi pitkin maita ja mantuja kotikontujensa ulkopuolella. Pakeneminen taistelun tieltä oli ollut huono päätös, sillä se kaihersi korean susiherran mieltä. Lopulta kun Altair oivalsi syyn siihen, miksi tuolla oli niin huono olla tämä palasi laumansa vanhoille maille, mutta löysi vain mätäneviä ruumiita. Tämä traaginen tapahtuma sai sen vihan kuohahtamaan kunnolla. Altair vietti jonkin aikaa kotikonnuillaan haudaten ruumiit, sitten se vaelsi Dogman maille persoonansa muuttuessa yksinäisen matkan aikana radikaalisti. Altair kehittyi henkisesti paljon ja muuttui enemmän pohdiskelevaksi, jämeräksi luonteeksi ja sai periaatteita, joiden edessä tuo ei taivu. Tuo tuntee tarvetta hyvittää menneisyytensä häpeällisen teon. Altair uskoo, että tuon olisi kuulunut kuolla yhdessä laumansa kanssa. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Saranna Kommentti: Eipä minulla tästä mitään mussutettavaa. Hyväksytty, siis.

Chicoru

Pelaaja: Marsu_ Lähetetty: to 24. kesäkuuta 2010 15:31:56 Lauma: Valloittajat Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi:Chicoru ikä: 2,5.v koirissa skpl:uros korkeus:60cm laji/rotu:koira/Akita Lauma:valloittajat ulkonäkö: Chicorun väritys on normaalin Akitan eikä ole värivirheellinen niin kuin veljensä on. Chicorulla on arpia kuonossaan; kaksi kuonon poikki ja yksi näiden kahden päällä. Chicorun on toffeenruskea ja uroksen silmät ovat siniset. Uroksen silmien päällä ovat valkoiset pallot, jotka ovat tunnus omaiset Akitoille. korut ja muut: ketju: Uroksella on kaulassa hopeinenketju jonka tämä on varastanut isältään sinä yönä kun tämä karkasi. hännänkoru: Chicorulla on hännässään hopeinen rengas jonka on myöskin varastanut isältään. rakenne: Chicorun rakenne on kevyt, solakka ja muutenkin normaali.♦ Luonne:Chicoru on villi luonteeltaan. Uros on vähän samanlainen luonteeltaan kuin veljensä Kuma. Chicoru suhtautuu toisiin koiriin erittäin kohteliaasti ja ystävystyy erittäin helposti. Chicoru on: oikeudenmukainen, mutta kuitenkin joskus hän on kuin pikkupiru, ja suhtautuu isoihinkoiriin hyvinkin epävarmasti, koska menneisyys on piirtänyt jälkensä urokseen. Uros on paha suustaan ja laukoo hävyttömiä kommentteja suustaan. Eikä okein osaa varoa mitä päästelee suustaan ja monet ärsyyntyvät pienen urosken sanoista. Uros suhtautuu korkeampi arvoisiin kunniottavasti ja arvostaa vanhoja koiria. Mutta joskus urokselta menee pinna ja tämä rupeaa räyhäämään, vaikka sitten korkeampi arviselle koiralle, joka isompi ja vahvempi kuin Chicoru. Uros ei ole tunnettu pitkästä pinnastaan, vaan tällä koiralla onkin hyvin lyhyt pinna. Uros on lähes joka hetki auttamassa muita, eikä myöskään viihdy kauaankaan paikoilla, vaan mieluusti juoksee pää kolmantena jalkan mihinkin suuntaan mihinkin. menneisyys: Chicoru ei menneisyyttään mielellään muistele, koska tämä ei ole ollut mieluinen. Chicoru syntyi Dogman saaristossa lähellä kaupunkia pellolla olevassa ränsistyneessä hylätyssä ladossa. Kun uros syntyi tämän äiti suojeli tätä Chicorun isältä. Chicorun isä oli hieman aiemmin hakannut Chicorun veljeä Kumaa, ja eikä pitänyt siitä että Chicoru syntyi, isä sanoi aina että syy oli se, että joutui hankkimaan lisää ruokaa, vaikka syy oli oikeasti ihan toinen ja tätä oikeaa syytä ei tämä koskaan paljastanut. Chicorun isä heitteli vastasyntynyttä pentua ja tämän äiti ja veli yrittivät estää tätä parhaansa mukaan. Ja siitä heittelystä uros saikin arpensa ja myöskin juuri näiden tapahtumien ansoista uros suhtautuu isoihin koiriin varauksella. Chicoru joutui elämään pahoinpitelijä isänsä kanssa vuotta vanhemman veljensä rinnalla ja joutui kestämään tämän lukuisat raivon puuskat. Chicorun veli Kuma katosi kun uros oli vuoden ja muutaman kuukauden. Urokselle se oli piste iin päälle, sillä vähän aikaisemmin näiden äiti oli kadonnut. Lopulta uros ei kestänyt ja lähti yön pimeydessä läheiseen Dogman saaristoon. Täällä tämä tapasi tummanuroksen joka kertoi tälle värivirheellisestä Akitasta joka ei osannut varoa suutaan. Vieras koira oli tavannut uroksen aiemmin ja kertoi Chicorulle saman mitä oli kertonut aiemmin edelliselle koiralle. Tämä antoi urokselle toivoa että tämän veli olisi edelleen elossa. Uros kiitti ja lähti kohti kaupungin keskustaa. Uros harhaili nälissään kaupungilla pari viikkoa. Lopulta uros liittyi Valloittajiin. Uros tahtoi kovin löytää veljnsä. sukupuu: äiti: Shuji isä: Cold sisarukset:Kuma pelaaja. Marsu_ pelipaikka: Dogma Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Saranna Kommentti: Hyväksyn, mutta ulkonäköä voisi hieman selventää sitten foorumille mentäessä, ellei kuva ole vielä sinne asti ehtinyt. (Onko otsan "valesilmien" lisäksi Chicorun turkissa valkoista muualla tms.) Ja vastauksen kestosta pahoittelut.

Luca

Pelaaja: Suki Lähetetty: la 19. kesäkuuta 2010 12:33:33 Lauma: Valloittajat Kuva: Linkki Kuvaus: nimi: Luca kutsumanimet: Luca, Luucas; lisää saa keksiä ikä: 25.v (ihmisissä) skpl: uros laji/rotu: Susi; Tundasutta 50% ja normaalia sutta 50% ulkonäkö: Lucan turkin perus väri on luonno valkoinen. Lucalla on paljon valkoisia merkkejä; jalat, hännänpää, kuono, korvat, otsassa silmien yläpuolella pilkut ja lisäksi lapojen kohdalla harmaa nelisakarainen tähti; yksi ylös, alas, oikealle ja vasemmalle. Lisäksi Lucalla on pilkkuja harmaita pilkkuja: hännässä, ja loissa ja tähdissä; ylä ja oikean sakaran välissä ja ala ja vaemman välissä yksi. Lucan silmät ovat siniset, mutta vasen silmä on sokea ja sitä koristaa kolme arpea. Korut & muut: huivi: Lucan huivi on punainen. Luca ei käytä huiviaan lämmön takia, vaan jotta voisi peittää riipuksensa. sijaitsee kaulassa! riipus: Lucan riipus roikkuu tämän kaulassa. Korun kivi on päivinin, normaalin näköinen kivi, mutta yöllä tämä loistaa valoa. Luca peittää öisin tämä huivilla. Sijaitsee kaulssa! jalanriipus: ruskealla nauhalla kiinnitetty; musta puinen risti jonka reunat ovat kullan keltaiset. Sijaitsee oikeassa takajalassa! korvankoru: On tavallinen kultainen korvakoru. Sijaitsee oikeassa korvassa! puukko & puukon kotelo: Ruskea nahkainen kotelo, jonka sisällä on kulunut puuvartinen terävä puukko. Luca ei käytä tätä taise´teluihin vaan ihan normaaleihin asioihin, mutta poikkeus tapauksiakin on. rakenne: Lucan rakenne on yllättävän siro suden rakenteeksi. Luca näyttää heikolta ruuminrakenteen perusteella, vaikka tosiasiassa ei sitä ole. Luonne: Luca on pohjimmiltaa hyvä ja ystävällinen, mutta kasvatuksen ja tapahtumien ansiosta hänestä on tullut; kova, äksy, kylmäsydämminen ja välinpitämätön. Lucan mieli ja Luca itse ovat risti riidassa keskenään; mieli kieroutunut ja Luca pohjimmiltaan ystävällinen. Luca on välinpitämätön muita kohtaan, mutta sekin johtuu vain kasvatuksestaan. Luca muistuttaa pääasiassaan hyvin paljon isäänsä, joka oli ystävällinen, kiltti, hyväsydämminen, rauhallinen ja oikeudenmukainen. Luca on hiljainen luonne eikä paljoa puhu. Uros ei mielellään puhu menneisyydestään. Luca osaa manipuloida muita helposti, jos kokee sen olevan tarpeen. Luca auttaa ystäviään kaikissa mahdollisissa asioissa jos tuntee että nämä ovat sen arvoisia. Luca on karismaattinen luonne ja jos uroksen luottamuksen voittaa tämä voi osoittautua hyvinkin sosiaalliseksi. manneisyys: Lucan menneisyyteen kuuluu paljon hämäriä asioita; kuten esimerkikisi isänsä kuolema ja setänsä valtaan nousu. Lucan isä oli rauhallinen ja ystävällinen, pienen jengin pomo, ja Lucan setä oli Lucan isän vastakohta. Kun Luca syntyi tämän isä kuoli samana yönä raa'asti murhattuna. Ja koska Luca vasta syntyneenä ei voinut nousta valtaan, tämän setä peri vallan ja otti Lucan kasvatuksen kontolleen, sillä Lucan äiti sairastui vähän ajan päästä Lucan syntymästä. Lopulta Lucan äiti vain yksinkertaisesti katosi. Setä kasvatti Lucasta kylmsydämmisen, kuten itse oli. Kun muutaman vuoden kuluttua Lucan setä sai perillisen tämä antoi käskyn tappaa Lucan. Luca onnistui pakenemaan muutaman hyvän koiran ja suden avulla setänsä ulottuvilta. Paettuaan Luca sai ymmärtää sen että hänen olikin vain tarkoitus elää siihen saakka että olisi tarpeeksi vanha ottamaan vallan tai että setä saisi oman perillisen. Luca pakeni japanin pohjoisille alpeille ja eli siellä muutaman vuoden löytämänsä susi lauman kanssa. Kunnes eräänä päivänä ihmiset hyökkäsivät lauman kimppuun. Susia vietiin eläin tarhaan, tapettiin tai vain yksin kertaisesti katosi. Luca pääsi pakoon ihmisiltä ja lähti aiemmin sovittuun kohtaamis paikkaan odottamaan muuta laumaa. Luca odotteli ja odotteli laumaa, mutta sitä ei yksinkertaisesti näkynyt eikä kuulunut. Ja Luca tajusi pian että oli ainoa selviytynyt. Luca suri menettämiään ystäviä ja lähti vaeltelemaan yksin, kunnes lopulta saapui Dogmaan vuorovesien mukana. Herättyään Luca kujeskeli saarella jonkin aikaa kunnes liittyi Valloittajiin. Pelaaja: Suki Pelipaikka: Dogma Tila: Hylätty Tarkastanut: Saranna Kommentti: En nyt vielä hyväksy, koska Dogmassa on jo ennestään Lucaksi kutsuttu hahmo. Jos nimen muutat ja korjaat esittelyssä olevat kirjoitusvirheet, pääsee hahmo kuitenkin läpi. Ja anteeksi muuten tämä julmettu kesto vastaamisessa.

Hakemuksia: 356
Sivu:1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36