Liittymisvieraskirja

Hakemuksia: 350
Sivu:1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35

Amor

Pelaaja: Suki Lähetetty: ti 27. heinäkuuta 2010 18:43:28 Lauma: Valloittajat Kuva: Linkki Kuvaus: nimi: Amor kutsumanimet: Amor ikä: 25.v (ihmisissä) skpl: uros laji/rotu: Susi; Tundrasutta 50% ja normaalia sutta 50% ulkonäkö: Amorin turkin perus väri on luonno valkoinen. Amor on paljon valkoisia merkkejä; jalat, hännänpää, kuono, korvat, otsassa silmien yläpuolella pilkut ja lisäksi lapojen kohdalla harmaa nelisakarainen tähti; yksi ylös, alas, oikealle ja vasemmalle. Lisäksi Amorilla on pilkkuja harmaita pilkkuja: hännässä, jaloissa ja tähdissä; ylä ja oikean sakaran välissä ja ala ja vaemman välissä yksi. Amorin silmät ovat siniset, mutta vasensilmä on sokea ja sitä koristaa kolme arpea. Korut & muut: huivi: Amorin huivi on punainen. Amor ei käytä huiviaan lämmön takia, vaan jotta voisi peittää riipuksensa. sijaitsee kaulassa! riipus: Amorin riipus roikkuu tämän kaulassa. Korun kivi on päivisin, normaalin näköinen kivi, mutta yöllä tämä loistaa valoa. Amor peittää öisin tämä huivilla. Sijaitsee kaulssa! jalanriipus: ruskealla nauhalla kiinnitetty; musta puinen risti jonka reunat ovat kullan keltaiset. Sijaitsee oikeassa takajalassa! korvankoru: On tavallinen kultainen korvakoru. Sijaitsee oikeassa korvassa! puukko & puukon kotelo: Ruskea nahkainen kotelo, jonka sisällä on kulunut puuvartinen terävä puukko. Amor ei käytä tätä taise´teluihin vaan ihan normaaleihin asioihin, mutta poikkeus tapauksiakin on. Sijaitsee vasemmassa takajalassa! rakenne: Amorin rakenne on yllättävän siro suden rakenteeksi. Amor näyttää heikolta ruuminrakenteen perusteella, vaikka tosiasiassa ei sitä ole. Luonne: Amor on pohjimmiltaa hyvä ja ystävällinen, mutta kasvatuksen ja tapahtumien ansiosta hänestä on tullut; kova, äksy, kylmäsydämminen ja välinpitämätön. Amorin mieli ja Amor itse ovat risti riidassa keskenään; mieli on kieroutunut ja Amor itse pohjimmiltaan ystävällinen. Amor on välinpitämätön muita kohtaan, mutta sekin johtuu vain kasvatuksestaan. Amor muistuttaa pääasiassaan hyvin paljon isäänsä, joka oli ystävällinen, kiltti, hyväsydämminen, rauhallinen ja oikeudenmukainen. Amor on hiljainen luonne eikä paljoa puhu. Uros ei mielellään puhu menneisyydestään. Amor osaa manipuloida muita helposti, jos kokee sen olevan tarpeen. Amor auttaa ystäviään kaikissa mahdollisissa asioissa jos tuntee että nämä ovat sen arvoisia. Amor on karismaattinen luonne ja jos uroksen luottamuksen voittaa tämä voi osoittautua hyvinkin sosiaalliseksi. menneisyys: Amorin menneisyyteen kuuluu paljon hämäriä asioita; kuten esimerkikisi isänsä kuolema ja setänsä valtaan nousu. Amorin isä oli rauhallinen ja ystävällinen, pienen jengin pomo, ja Amorin setä oli Amorin isän vastakohta. Kun Amor syntyi tämän isä kuoli samana yönä raa'asti murhattuna. Ja koska Amor vasta syntyneenä ei voinut nousta valtaan, tämän setä peri vallan ja otti Amorin kasvatuksen kontolleen, sillä Amorin äiti sairastui vähän ajan päästä Amorin syntymästä. Lopulta Amorin äiti vain yksinkertaisesti katosi. Setä kasvatti Amorista kylmsydämmisen, kuten itse oli. Kun muutaman vuoden kuluttua Amorin setä sai perillisen tämä antoi käskyn tappaa Amorin. Amor onnistui pakenemaan muutaman hyvän koiran ja suden avulla setänsä ulottuvilta. Paettuaan Amor sai ymmärtää sen että hänen olikin vain tarkoitus elää siihen saakka että olisi tarpeeksi vanha ottamaan vallan tai että setä saisi oman perillisen. Amor pakeni japanin pohjoisille alpeille ja eli siellä muutaman vuoden löytämänsä susi lauman kanssa. Kunnes eräänä päivänä ihmiset hyökkäsivät lauman kimppuun. Susia vietiin eläin tarhaan, tapettiin tai vain yksin kertaisesti katosi. Amor pääsi pakoon ihmisiltä ja lähti aiemmin sovittuun kohtaamis paikkaan odottamaan muuta laumaa. Amor odotteli ja odotteli laumaa, mutta sitä ei yksinkertaisesti näkynyt eikä kuulunut. Ja Amor tajusi pian että oli ainoa selviytynyt. Amor suri menettämiään ystäviä ja lähti vaeltelemaan yksin, kunnes lopulta saapui Dogmaan vuorovesien mukana. Herättyään Amor kujeskeli saarella jonkin aikaa kunnes liittyi Valloittajiin. Pelaaja: Suki Pelipaikka: Dogma ¤no korjasin huomaamani virheet ja vaihoin nimen Amoriksi, mutta jos sekin nimi on varattu niin kävisikö silloin Caspar?¤ Tila: Odottaa tarkistusta

Altair

Pelaaja: Grimhild Lähetetty: to 15. heinäkuuta 2010 17:06:07 Lauma: Valloittajat Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Altair Ikä: 6½ vuotta Sukupuoli: Uros Korkeus: 87cm Kotipaikka: Norjassa, "Sumun koti" Tuntee: - Ystävät: - Puoliso: - Viholliset: - Muut: - Jälkeläiset: u. Damien ja n. Zocit e. Asig ULKOMUOTO Altair herättää sanatonta kunnioitusta jo pelkällä ulkomuodollaan ja olemuksellaan. Tuo on korkea, voimakastekoinen ja vahva, kestävä ja karun näköinen viikinkisoturi. Sen voimakaspiirteinen raamikas kallo on kulmikas ja kapeat teräksen lujalla katseella varustetut silmät ovat kahlitsevat ja armottomat. Loville levityt pienikokoiset korvat ovat teräväkärkiset ja suipohkot. Sen treenattua, arpien kirjomaa ruumista verhoava säänpieksämä pitkä mustanharmaa turkki on pörheimmillään ja pisimmillään voimakastekoisessa kaulassa ja pitkässä hännässä. Sen lisäksi pidempää mustaa turkkia kasvaa sen kintereistä. Suden käpälät ovat suuret, keskipitkin mutta teräksen lujin kaartuvin kynsin kruunatut. Altairilla on voimaa ja kestävyyttä ja mikäli se pääsee käsiksi viholliseensa se murskaa. Se on hillitön jytky, voima huokuu kauas sen jäntevistä arvokkaista liikkeistä. Altair elehtii hillitysti ja arvokkaasti. Kun se raivostuu se "muuttuu demoniksi ja murhaa kaikki". LUONNE Altair esiintyy kylmän etäisenä ja rauhallisena, erittäin arvokkaana ja viisaana hahmona. Se välttää turhia taisteluita, muttei koskaan peräänny haasteen tieltä. Altair on voimakas, rohkea ja ritarillinen. Tuosta saa helposti erittäin ylevän, jalon ja viisaan kuvan. Kaunopuheinen, erittäin "isänmaallinen" runosielu. Mutta mitä syvemmäs tuon persoonaan ajan saatossa tutustuu voi huomata, että se, kuinka Altair ulos päin vieraita kohtaan käyttäytyy on paitsi sen omaa luonnetta, mutta myös pelkkä pintaprofiili, jolla se pyrkii pitämään muut tietyn rajan ulkopuolella. Tuo ei tahdo (vielä), että se opitaan tuntemaan, tai oikeastaan, etteivät muut saa koskaan nähdä tai tietää eräästä toisesta osasta itseään, sillä Altair häpeää sitä ja se on täysin vastoin sen periaatteita. Altairin persoonan pimeä puoli syntyi menneisyytensä karujen tapahtumien johdosta, radikaaleista oivalluksista ja sen naiiviuden loppu. Tämä osa sitä tietää kakki Altairin negatiiviset muistot ja jaksaa muistuttaa sitä niistä. Se on Altairin tiivistynyt viha, pimeä puoli. Sen vaikuttaessa Altair on demoninen, hirviömäinen, raaka murhaaja, joka riehuu, tappaa ja kiroaa. Altairin pimeä puoli tulee pinnalle, mikäli se näkee tai kokee jotakin menneisyytensä ikävistä asioista muistuttavaa. Vihollisiltaan tuo repii sydämen rinnasta ja valehtelijoilta kielen suusta... Altair ei ole kuitenkaan mikään tappaja. Se on hyvin rauhanomainen, runosieluinen ja jalo eläin, yksinäinen ratsastaja ja soturi, joka on ristiretkellä etsimässä uutta elämää ja viisautta. MENNEISYYS Altair syntyi pohjoiseen Norjaan keskikokoiseen laumaan, joka oli mielenkiintoisia peruja varjaisista Varjosusien suvuista ja Véilaneista. Tuon suonissa virtaa sininen jalo veri. Altair oli johtajan poika ja tuo pääsi jo hyvin varhain voimallisia kykyjä ilmennettyään shamaanin oppiin. Altair oppi käyttämään yrttejä parantamisessa, maailmojen historiaa ja sivistystä, lauman omia tapoja ja taruja, sillä nuo olivat itsensä Tuliharjan, Ensimmäisen, lapsia ja jälkeläisiä... Altair kasvoi hyvin tietoiseksi sukujuuristaan, mutta tuosta ei tullut nokka pystyssä kulkevaa ylpeää eläintä, vaan hyvin arvostettu laajakatseinen ja suvaitsevainen rauhaa rakastava olento. Altairin täyttäessä vuoden tuo ihastui ja rakastui, muttei ehtinyt tuntea heilaansa pitkäänkään kun lauma joukosta karanneita nälkiintyneitä Varjosusia hyökkäsi pohjoiseen vieden mukanaan kokonaisen puolet laumasta. Altair ei oppinut pois naiiviudesta. Se ei voinut jatkaa shamaanin opiskelujaan nähtyään kuinka hänen rakas tuleva puolisonsa raiskattiin ja tapettiin silmiensä edessä. Nuori ja lupaava shamaani oli neljän vuoden iässä parin vuoden koulutuksen jälkeen täyspäinen ylväs ja kylmäpäinen soturi, jolla oli rinnallaan poliittisista syistä hankittu puoliso, jota tuo ei kyennyt rakastamaan vaikka tuosta välittikin. Tällä oli silti paljon opittavaa... Altair oli ulos päin kaikkea mitä ihailla saattoi, mutta sisimmässään tuo oli katkera ja tunsi asioiden muuttuneen tietäen tulevan velvollisuutensa johtajana. Tämä kärsi hallitsemattomista raivonpuuskista, oli ajoittain kärttyinen ja ajoittain taas poissaoleva. Altair ei uskonut olevansa arvoinen tullakseen seuraavaksi johtajaksi isänsä jälkeen. Tuo tunsi itsensä ahdistuneeksi. Altair ei pystyisi suojelemaan laumaa, jos uusi hyökkäys tulisi. Ei mennyt pitkäänkään, kun sanansaattajat eteläiseltä alueelta naapurilaumasta toivat sanoman, että heidän oma laumansa oli täysin Varjosusien tuhoama, Altairin isän tulisi valmistaa lauma taisteluun. Tuolloin Altair julistettiin virallisesti isänsä seuraajaksi, mikäli johtaja kaatuisi taistelussa. Varjosusilla menisi pari-kolme viikkoa saapua Niflheimin maille ja kun nämä viimein saapuovat oli Altair tiessään. Tuo oli jättänyt laumansa luikkien yöhön kuin varas. Sittemmin Altairilla kului pitkään, kun se vaelsi pitkin maita ja mantuja kotikontujensa ulkopuolella. Pakeneminen taistelun tieltä oli ollut huono päätös, sillä se kaihersi korean susiherran mieltä. Lopulta kun Altair oivalsi syyn siihen, miksi tuolla oli niin huono olla tämä palasi laumansa vanhoille maille, mutta löysi vain mätäneviä ruumiita. Tämä traaginen tapahtuma sai sen vihan kuohahtamaan kunnolla. Altair vietti jonkin aikaa kotikonnuillaan haudaten ruumiit, sitten se vaelsi Dogman maille persoonansa muuttuessa yksinäisen matkan aikana radikaalisti. Altair kehittyi henkisesti paljon ja muuttui enemmän pohdiskelevaksi, jämeräksi luonteeksi ja sai periaatteita, joiden edessä tuo ei taivu. Tuo tuntee tarvetta hyvittää menneisyytensä häpeällisen teon. Altair uskoo, että tuon olisi kuulunut kuolla yhdessä laumansa kanssa. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Saranna Kommentti: Eipä minulla tästä mitään mussutettavaa. Hyväksytty, siis.

Chicoru

Pelaaja: Marsu_ Lähetetty: to 24. kesäkuuta 2010 15:31:56 Lauma: Valloittajat Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi:Chicoru ikä: 2,5.v koirissa skpl:uros korkeus:60cm laji/rotu:koira/Akita Lauma:valloittajat ulkonäkö: Chicorun väritys on normaalin Akitan eikä ole värivirheellinen niin kuin veljensä on. Chicorulla on arpia kuonossaan; kaksi kuonon poikki ja yksi näiden kahden päällä. Chicorun on toffeenruskea ja uroksen silmät ovat siniset. Uroksen silmien päällä ovat valkoiset pallot, jotka ovat tunnus omaiset Akitoille. korut ja muut: ketju: Uroksella on kaulassa hopeinenketju jonka tämä on varastanut isältään sinä yönä kun tämä karkasi. hännänkoru: Chicorulla on hännässään hopeinen rengas jonka on myöskin varastanut isältään. rakenne: Chicorun rakenne on kevyt, solakka ja muutenkin normaali.♦ Luonne:Chicoru on villi luonteeltaan. Uros on vähän samanlainen luonteeltaan kuin veljensä Kuma. Chicoru suhtautuu toisiin koiriin erittäin kohteliaasti ja ystävystyy erittäin helposti. Chicoru on: oikeudenmukainen, mutta kuitenkin joskus hän on kuin pikkupiru, ja suhtautuu isoihinkoiriin hyvinkin epävarmasti, koska menneisyys on piirtänyt jälkensä urokseen. Uros on paha suustaan ja laukoo hävyttömiä kommentteja suustaan. Eikä okein osaa varoa mitä päästelee suustaan ja monet ärsyyntyvät pienen urosken sanoista. Uros suhtautuu korkeampi arvoisiin kunniottavasti ja arvostaa vanhoja koiria. Mutta joskus urokselta menee pinna ja tämä rupeaa räyhäämään, vaikka sitten korkeampi arviselle koiralle, joka isompi ja vahvempi kuin Chicoru. Uros ei ole tunnettu pitkästä pinnastaan, vaan tällä koiralla onkin hyvin lyhyt pinna. Uros on lähes joka hetki auttamassa muita, eikä myöskään viihdy kauaankaan paikoilla, vaan mieluusti juoksee pää kolmantena jalkan mihinkin suuntaan mihinkin. menneisyys: Chicoru ei menneisyyttään mielellään muistele, koska tämä ei ole ollut mieluinen. Chicoru syntyi Dogman saaristossa lähellä kaupunkia pellolla olevassa ränsistyneessä hylätyssä ladossa. Kun uros syntyi tämän äiti suojeli tätä Chicorun isältä. Chicorun isä oli hieman aiemmin hakannut Chicorun veljeä Kumaa, ja eikä pitänyt siitä että Chicoru syntyi, isä sanoi aina että syy oli se, että joutui hankkimaan lisää ruokaa, vaikka syy oli oikeasti ihan toinen ja tätä oikeaa syytä ei tämä koskaan paljastanut. Chicorun isä heitteli vastasyntynyttä pentua ja tämän äiti ja veli yrittivät estää tätä parhaansa mukaan. Ja siitä heittelystä uros saikin arpensa ja myöskin juuri näiden tapahtumien ansoista uros suhtautuu isoihin koiriin varauksella. Chicoru joutui elämään pahoinpitelijä isänsä kanssa vuotta vanhemman veljensä rinnalla ja joutui kestämään tämän lukuisat raivon puuskat. Chicorun veli Kuma katosi kun uros oli vuoden ja muutaman kuukauden. Urokselle se oli piste iin päälle, sillä vähän aikaisemmin näiden äiti oli kadonnut. Lopulta uros ei kestänyt ja lähti yön pimeydessä läheiseen Dogman saaristoon. Täällä tämä tapasi tummanuroksen joka kertoi tälle värivirheellisestä Akitasta joka ei osannut varoa suutaan. Vieras koira oli tavannut uroksen aiemmin ja kertoi Chicorulle saman mitä oli kertonut aiemmin edelliselle koiralle. Tämä antoi urokselle toivoa että tämän veli olisi edelleen elossa. Uros kiitti ja lähti kohti kaupungin keskustaa. Uros harhaili nälissään kaupungilla pari viikkoa. Lopulta uros liittyi Valloittajiin. Uros tahtoi kovin löytää veljnsä. sukupuu: äiti: Shuji isä: Cold sisarukset:Kuma pelaaja. Marsu_ pelipaikka: Dogma Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Saranna Kommentti: Hyväksyn, mutta ulkonäköä voisi hieman selventää sitten foorumille mentäessä, ellei kuva ole vielä sinne asti ehtinyt. (Onko otsan "valesilmien" lisäksi Chicorun turkissa valkoista muualla tms.) Ja vastauksen kestosta pahoittelut.

Luca

Pelaaja: Suki Lähetetty: la 19. kesäkuuta 2010 12:33:33 Lauma: Valloittajat Kuva: Linkki Kuvaus: nimi: Luca kutsumanimet: Luca, Luucas; lisää saa keksiä ikä: 25.v (ihmisissä) skpl: uros laji/rotu: Susi; Tundasutta 50% ja normaalia sutta 50% ulkonäkö: Lucan turkin perus väri on luonno valkoinen. Lucalla on paljon valkoisia merkkejä; jalat, hännänpää, kuono, korvat, otsassa silmien yläpuolella pilkut ja lisäksi lapojen kohdalla harmaa nelisakarainen tähti; yksi ylös, alas, oikealle ja vasemmalle. Lisäksi Lucalla on pilkkuja harmaita pilkkuja: hännässä, ja loissa ja tähdissä; ylä ja oikean sakaran välissä ja ala ja vaemman välissä yksi. Lucan silmät ovat siniset, mutta vasen silmä on sokea ja sitä koristaa kolme arpea. Korut & muut: huivi: Lucan huivi on punainen. Luca ei käytä huiviaan lämmön takia, vaan jotta voisi peittää riipuksensa. sijaitsee kaulassa! riipus: Lucan riipus roikkuu tämän kaulassa. Korun kivi on päivinin, normaalin näköinen kivi, mutta yöllä tämä loistaa valoa. Luca peittää öisin tämä huivilla. Sijaitsee kaulssa! jalanriipus: ruskealla nauhalla kiinnitetty; musta puinen risti jonka reunat ovat kullan keltaiset. Sijaitsee oikeassa takajalassa! korvankoru: On tavallinen kultainen korvakoru. Sijaitsee oikeassa korvassa! puukko & puukon kotelo: Ruskea nahkainen kotelo, jonka sisällä on kulunut puuvartinen terävä puukko. Luca ei käytä tätä taise´teluihin vaan ihan normaaleihin asioihin, mutta poikkeus tapauksiakin on. rakenne: Lucan rakenne on yllättävän siro suden rakenteeksi. Luca näyttää heikolta ruuminrakenteen perusteella, vaikka tosiasiassa ei sitä ole. Luonne: Luca on pohjimmiltaa hyvä ja ystävällinen, mutta kasvatuksen ja tapahtumien ansiosta hänestä on tullut; kova, äksy, kylmäsydämminen ja välinpitämätön. Lucan mieli ja Luca itse ovat risti riidassa keskenään; mieli kieroutunut ja Luca pohjimmiltaan ystävällinen. Luca on välinpitämätön muita kohtaan, mutta sekin johtuu vain kasvatuksestaan. Luca muistuttaa pääasiassaan hyvin paljon isäänsä, joka oli ystävällinen, kiltti, hyväsydämminen, rauhallinen ja oikeudenmukainen. Luca on hiljainen luonne eikä paljoa puhu. Uros ei mielellään puhu menneisyydestään. Luca osaa manipuloida muita helposti, jos kokee sen olevan tarpeen. Luca auttaa ystäviään kaikissa mahdollisissa asioissa jos tuntee että nämä ovat sen arvoisia. Luca on karismaattinen luonne ja jos uroksen luottamuksen voittaa tämä voi osoittautua hyvinkin sosiaalliseksi. manneisyys: Lucan menneisyyteen kuuluu paljon hämäriä asioita; kuten esimerkikisi isänsä kuolema ja setänsä valtaan nousu. Lucan isä oli rauhallinen ja ystävällinen, pienen jengin pomo, ja Lucan setä oli Lucan isän vastakohta. Kun Luca syntyi tämän isä kuoli samana yönä raa'asti murhattuna. Ja koska Luca vasta syntyneenä ei voinut nousta valtaan, tämän setä peri vallan ja otti Lucan kasvatuksen kontolleen, sillä Lucan äiti sairastui vähän ajan päästä Lucan syntymästä. Lopulta Lucan äiti vain yksinkertaisesti katosi. Setä kasvatti Lucasta kylmsydämmisen, kuten itse oli. Kun muutaman vuoden kuluttua Lucan setä sai perillisen tämä antoi käskyn tappaa Lucan. Luca onnistui pakenemaan muutaman hyvän koiran ja suden avulla setänsä ulottuvilta. Paettuaan Luca sai ymmärtää sen että hänen olikin vain tarkoitus elää siihen saakka että olisi tarpeeksi vanha ottamaan vallan tai että setä saisi oman perillisen. Luca pakeni japanin pohjoisille alpeille ja eli siellä muutaman vuoden löytämänsä susi lauman kanssa. Kunnes eräänä päivänä ihmiset hyökkäsivät lauman kimppuun. Susia vietiin eläin tarhaan, tapettiin tai vain yksin kertaisesti katosi. Luca pääsi pakoon ihmisiltä ja lähti aiemmin sovittuun kohtaamis paikkaan odottamaan muuta laumaa. Luca odotteli ja odotteli laumaa, mutta sitä ei yksinkertaisesti näkynyt eikä kuulunut. Ja Luca tajusi pian että oli ainoa selviytynyt. Luca suri menettämiään ystäviä ja lähti vaeltelemaan yksin, kunnes lopulta saapui Dogmaan vuorovesien mukana. Herättyään Luca kujeskeli saarella jonkin aikaa kunnes liittyi Valloittajiin. Pelaaja: Suki Pelipaikka: Dogma Tila: Hylätty Tarkastanut: Saranna Kommentti: En nyt vielä hyväksy, koska Dogmassa on jo ennestään Lucaksi kutsuttu hahmo. Jos nimen muutat ja korjaat esittelyssä olevat kirjoitusvirheet, pääsee hahmo kuitenkin läpi. Ja anteeksi muuten tämä julmettu kesto vastaamisessa.

Zrabion

Pelaaja: Kahvimies=Girl Lähetetty: pe 5. maaliskuuta 2010 18:47:16 Lauma: Punainen Kuu Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi:Zrabion Kutsumanimet/lempinimet: Zab , Zara , lisää saa keksiä . Skp:Naaras Ikä:2w Laji: Susi ULKONÄKÖ Rakenne & turkki Siro ja vahva rakenne. Naaras ei ole hirveän isokokoinen susi, mutta voimaa ja kestävyyttä sillä on. Turkki on valkoinen . Kaulan, mahan ja hännän turkki on pehmeää ja tuuheinta.Toisilla alueilla turkki on hieman lyhyempää, mutta kokonaisuudessa Zrabionin turkki on hyvin tuuheaa. Kuviot & korut Häntä on valko- sininen, mutta niin kuin kuvassa näkyy, on siinä myös punaista. Toisessa etujalassa on side . Takajalat ovat punaiset , mutta etujaloissa on puoliväliin saakka sinistä. Korvat ovat ulkoa liilat , sisältä vaaleat. Molemmissa korvissa on myös kaksi korvakorua. Harjas & muut Selässä on kaksi raatelujälkeä . Oikea silmä on sininen ja vasen vihreä. Poskissa on X:än muotoiset arvet. Leuka on liila , oikean silmän ympärys on sininen.Zrabionilla on "hiukset" jotka ovat vaalean vihreät, ja ne jatkuvat melkein selkään. Zrabionin mukana kulkee pieni suojelushenki , joka on kiinni Zab:in hännässä. Suojelushengen nimi on Schlappen. Luonne: Zrabion on päältä nähden melko rauhallisen ja kiltin näköinen. Kuitenkin kun tähän tutustuu niin voi saada selville tämän hieman villimmän puolen. Naaras on melko puhelias ja rohkea. Tämä ei pelkää lähes mitään, vaan haluaa kokea milloin mitäkin. Zrabionin luonteeseen kuuluu myös urosten perään katsominen. Hän on romantikko, joka ei aina anna periksi. Naaras heittää aina pientä flirttiä uroksille. Zab ei anna periksi helposti ja hädän tullen. Zrabion pitää yleensä heikompiensa puolia. Hänet saa kuitenkin joskus taivuteltua, mutta se on varsin vaikeaa. Narttu omaa myös hyvät taistelutaidot, voi olla paha vastus myös vahvemmillekkin. Zab on myös hyvin juonitteleva ja usein selviytyy monesta pinteestä. Hän on myös välillä itsepäinen, mutta ei hän aina semmoinen ole. Hän on suutuksissaan aggressiivinen ja vihamielinen, mutta se menee ohi jos riita on pieni. Suurissa riidoissa voi sovinnon tekeminen kestääkkin aika kauan. Pennuista tämä pitää, ja niiden kanssa on usein hauska leikkiä. Kilpikonnista tämä ei pidä ja useinkin joutuu tappelemaan näiden kanssa. Naaras on hyvin energinen, joten siltä ei puhti lopu nopeasti. Zrabion on aika usein utelias. Naaras on hyvä metsästäjä, joten tätä ei olekkaan aina helppo saada ansaan. MENNEISYYS: Zrabion syntyi Dogma-saarella. Zab:in emo , Jirrei oli kävellyt metrejä ja lopulta lyyhistynyt talviseen lumeen.Zrabionin isä Shadow oli kuitenkin tätä auttamassa, joten tämä selvisi läheiseen luolaan. Naaras oli kantava ja tämän oli vaikea kävellä pitkiä matkoja. Tuntien kuluttua pennut syntyivät, niitä oli neljä,kaksi mustaa , yksi valkoinen ja musta.Pennuista kolme oli naaraita ja yksi uros . Shadow ja Jirrei hymyilivät toisilleen. Nimet olivat ; Yuuki,Zrabion ,Rouge ja Azar. Susiperhe jäisi elämään tälle luolalle ainakin siksi aikaa, että pennut kasvaisivat ja oppisivat saalistamaan ja selviytymään. Pentuikä & nuoruus Zrabion juoksenteli luolan suuaukolla jahdaten perhosia. Tämän isä, Shadow oli lähtenyt metsästämään pennuile ruokaa. Pikkuisett käyskentelivätluolan läheisyydellä ja näiden emo, Jirrei vahti näitä. Varsinkin hän seurasi Azaria ja Zrabionia, jotka olivat useinkin niin innostuneita lähtemään tutkimaan muuta ympäristöä. Kuitenkin kun Jirrein pää kääntyi , lähti Zrabion tutkimaan minne tämän isä oli mennyt. Pentu lähti kävelemään metsän siimekseen. Pari tassunpainaumaa näkyi maassa, Zab haistoi isänsä hajun. Kun tämä oli kävellyt pari metriä hän kuuli jonkinlaista huutoa ja sen jälkeen syömisen ääntä. Zrabiel kurkisti eräästä pusikosta ja näki hieman isäänsä isomman suden. Naaras ei kuitenkaan tunnistanut tätä sutta, tämän emo ei ollut opettanut heille paljoa. Tämä susi söi jotakin. Pentu kurkkasi varovasti ja siellä makasi Shadow , joka oli lähtenyt metsästämään. Zabin olisi tehnyt mieli ulvoa , mutta tämän oli ensin pakko päästä pois suden läheltä .Zab juoksi minkä jaloista lähti , se ulvoi myös välillä. Kun tämä tuli luolalle täällä ei ollut enää ketään. Maassa oli isoja jalanjälkiä ja myös tämän perheen jäljet . He olivat lähteneet pakoon tai kuolleet. Onneksi Zrabion oli tarpeeksi vanha selvitäkseen yksin. Kuitenkin isän näkeminen ja perheen menettäminen koski narttua sydämeen . Hetken hän istui luolan suulla ja itki itkemistään. Lopulta tämä lopetti ja lähti harhailemaan saarella. Tämä ei voinut antaa anteeksi, tämä vihaisi loppuelämänsä vihollisia jotka olivat tappaneet hänen isänsä ja ehkä lopun perheestä . Hän tunsi sisällään vihaa, vihaa jota ei koskaan voinut karkoittaa. Vuosi tämän jälkeen, kun Zrabion oli melko vanha tämä harhaili yksikseen metsässä. Tätä vastaan tuli samanlainen susi,joka oli tappanut tämän isän. Naaras tunsi vihaa tätä kohtaan ja päätti tappaa tämän. Taistelu kesti kauan, Zrabion sai raatelujäljet selkäänsä. Lopulta tämä kuitenkin tappoi tämän suden. Tämä oli itsestään ylpeä, mutta tämä oli silti vielä vihainen sudelle. Pensaikosta tuli yhtäkkiä esiinkoira . Tämä oli melko kookas uros. Tämä koira lupasi auttaa Zabia tämän haavan hoidossa. Kuitenkin yön jälkeen tämä koira oli kadonnut. Zrabionia oltiin hyväksi käytetty ja pahoinpidelty. Tämän korvissa näytti olevan myös kaksi korua. Tämän korvista tuli hieman verta. Tämä löysi onneksi läheltä pari lehteä johon tämä pyyhki hieman verta. Naaraalla oli heikko-olo ja tämä päätti levätä hieman. Myöhemmin tämä lähti jälleen tutkimaan saarta lähemmin. ~SUHTEET~ Tutut: - Ystävät: - Parhaat ystävät: - Ihastus: - Rakkauden kohde: - Puoliso: - Pennut: - Pelaaja: Kahvimies=Girl Pelipaikka:Dogma Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Kuva ei toiminut, sinun pitää ladata se johonkin nettiin, esimerkiksi Photobuckettiin ensiksi. Esittely oli ihan hyvänmittainen. Tervetuloa Dogmaan.

Demoni

Pelaaja: pinja Lähetetty: su 28. helmikuuta 2010 19:38:12 Lauma: Punainen Kuu Kuva: Linkki Kuvaus: Demoni on akita rotuinen koira jolla on taka jaloissaan hiukan vaalean harmaata, muuten Demoni on valkoinen. sillä on myös verisiä naarmuja molemmissa silmissään ja taka jalassaan.ne se sai taistellessaan karhua vastaan. oli pitkään laumaton mutta Decoden ilkeä teko sai hänet liittymään punaiseen kuuhun. Nimi: Demoni(lempinimi demo) sukupuoli: Uros Laji: Akita (suvussa ollut myös alaskan malmuttia) Ikä: koiran vuosissa 19 Lauma:punainen Kuu Ulkonäkö: valkoinen paitsi taka jaloista,silmissä veri haavoja ja taka jalan lihaksessa syvähaava, silmät tumman punaiset ja erittäin terävät kynnet Luonne: koulutettu tappelemaan mutta silti yllättävän rauhallinen,joskus huonoina päivinä todella todella agressiivinen. aseet: todella terävät kynnet ja hampaat Menneisyys: Kasvoi isänsä kanssa 2 vuotta äidin kuoltua, kun Demoni oli vasta 5 kuukautinen. Demonin isä opetti hänet taistelemaan lähes kaikkea vastaan. 3 vuotiaana Demonin isän tappoi suuri karhu. Demoni alkoi vihata karhua ja nimesi sen "haasteeksi". Hän lupasi isälleen tappaa karhun ennenkuin täyttäisi 8. hän onnistuikin kukistamaan Haasteen jo 5 vuotiaana ja sai 3 syvää pysyvää haavaa. Demoni oli pitkään laumaton kunnes rakastui Decode nimiseen alaskanmalmuttiin. Decode kuului kuitenkin eri laumaan joten heidän piti tavata salaa. He olivat yhdessä 10 vuotta kunnes Decode tuli Demonille raskaaksi. Decode synnytti 1 pennun minkä minkä nimeksi he antoivat moonlight. Moonlight kasvoi pää asiassa Demonin kanssa, kunnes Decode löysi toisen uroksen, Moonlight jäi Decodelle ja suhde katkesi.Demoni päätti jatkaa elämää ilman Decodea. Pennut:1 moonlight(Decoden kanssa) kumppanit: Decode(ex) Vanhemmat: Isä -- Äiti -- Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Okei, vielä hieman lyhyt jne, mutta selvästi luit kuitenkin ohjeet. Ainoa mistä on hieman huomauttamista, on se, että ihmis-iässä 5-vuotias koiranpentu on aivan liian nuori voittamaan karhun. Se olisi n. 3 kk ikäinen, eli ihan vauva vielä. (Samoin kun 5-vuotias ihmislapsikin.) Lisäksi tuo on muutenkin vähän hämmentävää kun aika on ihmisen vuosissa, eikä oikeissa vuosissa. Mutta hyväksytty. Kertaa vielä säännöt ja kysy rohkeasti apua jos tarvitset.

Sadow

Pelaaja: pinja Lähetetty: su 28. helmikuuta 2010 13:59:46 Lauma: Punainen Kuu Kuva: Linkki Kuvaus: Sadow on valkoinen Tila: Hylätty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hylätty. Hakemus on aivan liian lyhyt. Suosittelisin tutustumaan huolellisesti Liittyminen-valikon alta löytyvään Ohjeet-kohtaan ja yrittävän uudelleen pidemmällä hakemuksella.

Ramses Mustaharja

Pelaaja: MissyBlue Lähetetty: ma 22. helmikuuta 2010 19:09:50 Lauma: Valloittajat Kuva: Linkki Kuvaus: Nimi: Ramses Mustaharja Ikä: 2 vuotta Sukupuoli: Naaras Rotu: Sarlooswolfhound, saksanpaimenkoira, norjanhirvikoira, (täysi sekarotuinen) Laji: Koira, mutta Ramses pitää itseään puolisutena, muttei ole. (Siitä lisää menneisyydessä) Lauma: Valloittajat Luonne: No miten Ramsesista jotakin kertoisi? Ei mitenkään. Vaikeaselkoinen naaras on, ja ehkä hän käy hiukan hitaalla, mutta tyhmä hän ei ole. Ramses on outo siinä mielessä, että hän pitää itseään näkijänä, tai ennustajana. Hän kuvittelee että hänen unensa kertovat hänelle mitä tulee tapahtumaan. Tietoa siitä, että onko se totta vai ei, ei tiedossa ole, mutta Ramses itse uskoo niihin kuin kallioon. Tästä syystä saadaan useimmiten kuva, että hän on hiukan tärähtänyt ja sekaisin, mutta tummaturkki on oikeastaan älykäs, hän tietää paljon ja soveltaa oppimaansa. Ramsesilla on selvä kuva siitä, jo lapsesta asti tällaisia kuvia nähtyään mitä mikäkin tarkoittaa. Hän usein kertoo unistaan avoimesti, ja usein hän tarkentaa sen tarkoituksen, on päivänselvää että hänen täytyi myös täsmentää mistä on kysymys. Vakaa uskomus näkyihin, saa hänet myös pitämään niitä merkkeinä siitä että hän on erityinen. Hänellä ei ole tietoa, vielä, millä tavalla hän eroaa muista, tai mihin tarkoitukseen hänet on luotu, mutta hän selvittää sen. Ramses osaa myös parantaa, hän käyttää tähän tarkoitukseen yrttejä ja erilaisia kasveja, mutta tämä taito rajoittuu vain pienimuotoisiin myrkytyksiin, haavoihin jne. Mitään pahempaa ei hän osaa, vaikka harjoittaakin taitojaan ahkerasti. Ehkä hiukan pitää itseään arvokkaampana kuin muut, mutta ei anna sen sumentaa silmiään, vaan pitää itsensä ihan tassut maassa. Ramses vimmastuu häntä kutsuttaessaan hulluksi, tai typeräksi, hän on vahvaluontoinen olento, joka pitää sanansa, yhtä varmasti kuin koira rakastaa päätänsä. Ram on myös uskomattoman dramaattinen, hän tekee suuren numeron jo siitä että toinen käyttäytyy häntä kohtaan jotenkin omituisesti, eikä jätä tätä omaan arvoonsa. Naaras on kuitenkin melko ystävällinen tavatessa, jos toinenkin on. Mutta jos häntä aletaan haistattelemaan, saa varmasti tuta sen, että tyttönen elää täydessä todellisuudessa. Ramses on oikeastaan todella iloinen ja ymmärtäväinen, hän jaksaa viettää aikaa melko pitkäänkin muiden kanssa, ja puheliaisuutensa puolesta häntä voi pitää hiukan lapsellisena, Ram nauraa ja hekottelee kuin mikäkin. Ramses on suuttuessaan kuitenkin melko pitkävihainen, ja ei tule todellakaan pyytämään anteeksi ellei toinen ensin niin tee, ja tällöinkin hänellä kestää pitkään totutella takaisin entiseen. Naaras kärsii suuresta vauvakuumeesta, ja pentujen näkeminen saa hänet virnistelemaan hillittömästi ja mikään ei saa häntä yhtä iloiseksi, kuin näiden karvapalleroiden kanssa peuhaaminen. Surumielisyys iskee vasta, pentujen lähdettyä, hän kun itse ei ikinä tule saamaan pentuja. Syynä ei ole se, että hän on niin ruma, tai outo, vaan se että hänen kohtunsa on surkastunut, eikä pentujen saaminen tule kysymykseensä. Tämä tieto on häntä jo pienestä pitäen painanut, mutta elämä jatkuu, vaikka mitä sattuisikin. Ja naaraan menoa ei haittaa myöskään se, että hän linkkaa kumpaakin takajalkaansa. Tämä saa hänen juoksunsa näyttämään melkein kuin hän raahaisi jalkojaan, ne eivät taivu mahan alle. Hän itse kuitenkaan ei välitä tästä, `pistelyä seuraavasta tasosta` vaan kirmaa siinä missä muutkin ympäriinsä. Ristiriidat saavat hänet usein hämilleen, mutta niistä selvitessään hän on entistäkin enemmän innoissaan, ja tieto tuntuu uppoavan häneen kuin veitsi voihin. Vaikka Ramses olisikin kuinka ystävällinen tahansa, hän käy ehkä joissakin tilanteissa väkivaltaiseksi. Mikä onkin outoa, hän kun on usein niin kovin ystävällinen. Ehkä se johtuu siitä, että hän on saanut kokea yhtä sun toista, yrittäen käyttäytyä kohteliaasti, mutta keinojen kaihtamatta hänen kimppuunsa on käyty. Joten hän ei itse enää juokse karkuun tappeluita, vaan käy kimppuun. Vaikka Ramses on melko hentoinen ja heikko, mutta sisukkuudesta ja älykkyydestä ei ole koskaan haittaa, ja hän kohtaa vastuksensa melko kunnioittavasti ja arvioiden. Valitettava tosiasia on kuitenkin se, ettei tämä aina riitä, ja heikkonakin pidetty koirasusi saa höykyytyksen toisensa perään. Pienen koon haittoja. Ulkonäkö: Kuvasta sen erottaa paremmin! Rakenteeltaan akka on melko luiseva ja ruikulan näköinen, suuret silmät, jotka ovat sävyltään harmaat näyttävät kapeilta ja hiukan sameilta. Kuntonsa puolesta hän on keskiverto, muttei todellakaan mikään erinomainen. Väreiltään Ramses on melko tumma ja synkänsävyinen. Selkä, osa hännästä ja silmien yläpuolella oleva karva on tummanharmaata, etujalkojen yläosaan asti yltävä väri on näillä kohdilla ailahtelevan harmaata, niistä löytyy vaaleampaa ja tummempaa. Sama toistuu myös takajaloissa. Suurin osa Ramseksen rintakehästä, jaloista ja vatsasta on vaaleanharmaata, häivähdyksen valkeanomaista, ja se kattaa noin puolet olennon värityksestä Vasemmanpuoleisen takajalan keskellä on rauhanmerkki, josta ne kaksi viivaa jotka lävistävät ympyrän ovat hiukan liian pitkät. Väriltään rauhanmerkki on musta, ja sen ympärillä karva on hiukan haaleampaa, ja joissain kohtaa tummempaa. Mustaharja nimityksensä on hukka saanut juuri mustasta harjaksestaan, joka ylettyy joiltakin osin sen lapojen alapuolelle. Se on kuitenkin revittyä, ja useasta kohdasta erimittaista, suorastaan surullisen repaleista ja pörröistä. Hiukan huonokuntoiseksikin turkkia voi kutsua, mutta hän yrittää pitää siitä mahdollisimman hyvää huolta, vaikkei se aina onnistukaan. Suuret, mutta melko kapoiset silmät näyttävät usein väsyneiltä ja vaikutelmaa lisää naaraan outo tyyli istua, toisen takajalkansa päällä, melkein kuin maaten. Karva on melko hamsottavaa ja ohuenpuoleista, saaden Ramseksen näyttämään aivan kuin se olisi aliravittu, ja huonokuntoinen, vaikkei arvio kaukaa heitäkään. Ramseksen vasemmanpuoleisen takajalan ympärillä on liina, joka on repaleinen ja katkeillut. Se kiertyy kintereen kohdilta, ylös ja alaspäin. Varsi, joka jää roikkumaan sidoksesta, ei ole pitkä. Menneisyys: No onko se elämä aina kohdellut kaikkia kuin kukkasia? Eiii-i. Jo pentuna Ramses erottui joukosta, se näytti pöllönpoikaselta, ja erosi suuresti muista pennuista. Ramses oli pienin kuudesta, ja jotenkin hän vain jäi huomaamatta taka-alalle. Ei se oikeastaan häntä paljoakaan haitannut, hän vain yritti leikkiä muiden mukana, ja elämä tuntui melko normaalilta, ja hyvältä. Ehkäpä se ei tiennyt paremmasta. Ramseksen isää ei tunnettu, oikeastaan heidän äitinsä ei kertonut tästä kyseenalaistetusta otuksesta muuta, kuin että kuinka ylväs ja persoonallinen tämä oli, Ramseksen silmiin alkoi muodostua ajatus ylväästä sudesta, vaikka todellisuus olikin aivan toisenlainen. Ramseksen isä oli norjanpystykorva. Ei pentu kuitenkaan tätä uskonut, ei millään. Hän ajatteli että sisarukset yrittivät kiusata häntä, kun ne toistelivat Ramsekselle ”mitä sinä kuvittelet isämme olevan, joku huippuupea susi vai, sekin oli samanlainen rakki kuin sinä!” Ramses sulki puheilta korvansa, ja jatkoi sinnikkäästi elämistään. Hän kasvoi. Ehkä hiukan muita hitaammin ja huonommin, mutta kasvoi silti. Perhe asui melko syrjäisellä metsikköseudulla, kaupunki sanaa tämä joukko ei ollut kuullutkaan, ja jos pentujen emä olikin, hän ei kertonut, ja kasvatti kakaroistaan sisukkaita metsäläisiä. Ramses tiesi jo pentuna, eroavansa muista, mutta asian ”todellisuus” selvisi hänelle vasta eräänä yönä. Ramseksen unta häiritsi outo aaltomainen liike sen silmissä, harmaa ja sininen kuohunta, joka sai hänet voimaan pahoin. Se näki kuinka sen äiti juoksi kohti palavaa metsikköä, se näytti selvältä ja piirtyi sen silmiin kuin paperille. Damassa se heräsi, kiivas hengitys sai sen kyljet kohoilemaan, ja silloin jo kahdeksankuinen pentu katsoi kauhukseen ympärilleen. Luola, tai pitäisikö sanoa pesä, joka oli rakennettu vanhaan karhunkoloon, oli täysin tyhjä. Mutta jokin varjosti tätä kaikkea, ja vetäessään itseään valvetilaan, Ramseksen kirsuun kasaantui paksu savun haju. Tai siihen aikaan Ramses piti sitä savuna, nyt hän tietää sen olevan pakokaasua. Pentu kömpi maan pinnalle, ja suuret koneet vyöryivät sitä kohti, vääjäämättä. Kauhunkankeana pentu painautui takaisin kuopan sisään, mutta katon sortuessa, sen täytyi valita, jäisikö vangiksi koloon, vai pakenisiko, ja se syöksyi pelokkaasti kohti koneita, selkä kyyryssä ja pää alhaalla. Pensaikkoon syöksyessään se näki äitinsä, joka epätoivoisesti haukkui kohti yhtä konetta, joka lähestyi häntä, ja Ramses muisti unensa. Se oli kuin suoraan siitä! Keskenkasvuinen ei voinut kuin istuutua, ja katsoa kauhuissaan mitä tapahtui. Ei hän voisi auttaa, vaikka haluaisi. Ja samassa kaikki muutkin pennut olivat ilmaantuneet Ramseksen rinnalle, yksikään ei puhunut, ja tuntui kuin he katsoisivat mykkäfilmiä, ei kukaan kuullut sitä raastavaa ääntä mikä syntyi kun pesän ympärillä kupruileva maasto tuhoutui silpuksi, tai sitä kuinka heidän äitinsä haukkui uhmakkaasti, he eivät kuulleet. Ramses ei oikeastaan tuntenut mitään. Nämä olivat hänen perheensä, mutta he eivät olleet tiimi. He eivät olleet yhtä. Kukaan ei mennyt auttamaan kun tuo outo tapahtuma tapahtui. Ei kukaan suostunut kertomaan, kuinka Ramses katosi heidän neniensä edestä. Pentu ei vain pystynyt kontrolloimaan käyttäytymistään, ja hän vain lähti, muiden vielä katsellessa äitinsä hidasta murhaa. Ainakin Ram niin luuli. Kuoliko heidän äitinsä? Ei Ramses sitä tiennyt että muut ovat vielä onnellinen perhe. Jonkin mielenjohteen takia hän vain katosi, se oli kuin sysäys tälle lähdölle. Naaras vaelsi ilman ajatuksia, hän vain mietti, mistä tällainen hömelö oli jäänyt elämässään paitsi. Hän löysi valloittajat. Ehkäpä hänet pakotettiin mukaan, tai hän vain sattui paikalle itselleen suotuisaan aikaan, mutta sai hän täältä jonkin, minkä ansiosta hän ei vain vaeltanut päättömänä ympäriinsä. Muuta: - Vaikka Ramsesta hakemuksessa kutsutaan puolisudeksi ja hukaksi, on hän sekarotuinen koira, se on vain yritys saada elävyyttä ja tunnetta esittelyyn. - Ramses on ihan randomilla tehty hahmo, eli hän on tarkoitus laittaa vähän useampaan roolipeliin, menneisyyttä hiukan muutellen - Ram on oikeastaan aika inspis… - Ajattelin Ramseksen hylkiöksi - Naaraan kuvassa ei näy sen liinaa Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Mielenkiintoinen hahmo, tervetuloa Dogmaan!

Geada

Pelaaja: Rei. Lähetetty: pe 19. helmikuuta 2010 23:01:47 Lauma: Vapaa Kansa Kuva: Linkki Kuvaus: Hahmon nimi:Geada Lempinimi:Geda , Routa(Geada on portugalia ja tarkoittaa routaa) sukupuoli: Naaras laji:koirasusi(samojedi +susi) Ikä: koiran iässä 2 ja ihmisten iässä 14 Lauma:Vapaa kansa Ruumiinrakenne: Lyhyt ja hivenne pönäkkä.Verrattaen pitkät jalat joissa voimakkaaat käpälät.Lapsekkaat kasvot joilla aina kuitenkin vakava ja surumielinen ilme.Lyhyehkö kuono. Puoli pitkä karva joka on kaulassa , hännässä ja niskassa pidempää. Säkäkorkeus n:70cm Väritys: Pääväriltään lumenvalkoinen.Kaulassa hiukan sinistä karvaa.Samaa sinistä löytyy hännänpääsä , korvista ja kuonosta. Etujaloissa kaksi vaaleampaa raitaa ja jokatoinen varvas on sininen (sekä etu että takajaloissa).Tummempaa sinistä löytyy myös polvista. Omaa kiiltävän mustan , pitkähkön otsatukan. Silmienväri: Metsänvihreä Luonne: Äärimmäisen valpas ja sanavalmis. Ei luota juuri kehenkään eikä päästä juuri ketään lähelleen. Puolustaa kuitenkin ystäviään ja luotettujaan aina ja kaikelta. Osaa ottaa rennomminkin , mutta vain jos seurassa on joku tuttu , tai jos seuralaiset ovat muuten erityisen hauskoja. Väsyneenä heittäytyy tavallistakin kärkkäämäksi. Menneisyys: Geadan äiti kuoli pian Geadan syntymän jälkeen , joten ei muista tästä juurikaan mitään eikä sure tätä.Geadan isä , Lupe kasvatti Geadan ja tämän veljen Neven(huurre) niin hyvin kun taisi. Lupe opetti pennut erittäin nuorina metsästämään ja muutenkin selviämään itsekseen(noin:kolme kuukautisina). Lupe tiesi paljon sairaan hoidosta ja rohto kasveista joten Geadakin osaa niistä yhtä ja toista. Lupe opetti Geadalle ja Nevelle myös jonkinverran myös taistelua(tosin Geada selviää tilanteista kärkkään kielensä ansiosta ilman tappelua).Lupe kuoli vähän yli puolivuotta sitten ja sisarukset lähtivät omille teilleen. Isästä ja veljestä puhuminen tekee vielä kipeää Geadalle. Korut: Oikeassa etujalassa ohut kultainen ketju. Kaulassa musta "pitsikoru"(Jonka lupe teki).Oikeassa korvassa kaksi kultaista korvakorua. Aseet: Ei erityistä vakio asetta mutta, käytää toisinaan jääpuikkoja apunaan. Muuta: Takajaloissa erityisen pitkät ja terävät kynnet joten raapii udein korvansa verille. Sry toi kuvan "laatu" skanneri alkoi kettuilee -_- Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Hieman lyhyt esittely, mutta mielestäni kaikki oleellinen löytyy. Dogmassa on yksi Routa-niminen hahmo, joten väärinkäsitysten välttämiseksi kannattaa käyttää Geada-nimeä. Sitten tuo jääpuikkojen aseena käyttäminen oli vähän niin ja näin, Dogmassa kun on myös kesä ja luonnossa harvemmin kookkaita jääpuikkoja esiintyy. Foorumiin koeta lihottaa vähän esittelyä. Tervetuloa Dogmaan.

Ace

Pelaaja: Denver Lähetetty: pe 12. helmikuuta 2010 21:22:52 Lauma: Laumattomat Kuva: Linkki Kuvaus: Laumattomuudesta siis sovittu etukäteen. Ja tähdethän riittää vaikka mihin. Arvaas mitä muuten? Kyllä, hehtaariesittely. ---------------------------- Nimi: Ace Nimen merkitys: Ace on englantia ja voi merkitä ässää /valttia (myös korttia) tai mestaria. Kutsutaan: Yleensä ihan Ace nimen lyhyydestä johtuen, mutta toisinaan lyhenee muotoon ”A” tai suomalaistuu Akuksi. Kutsutaan joskus myös nimellä ”Texas” tai ”Tex” sen kotiseudun mukaan. Joskus harvoin uros saattaa myös tekaista itselleen uuden, komealta kalskahtavan nimen, tai pidennellä omaansa. Ikä: Henkinen ikä on noin 20, vastaa siis vuoden ikäistä koiraa. Syntymäpäivä & horoskooppi: 23.4. ja siten horoskoopiltaan härkä. Rotu/laji: Erittäin vahvasti sekarotuinen koira, jossa ei kuitenkaan ole lainkaan sutta. Uroksessa on ainakin, joskin tuntemattomina määrinä, seuraavia rotuja: saksanpaimenkoiraa, bordercollieta, welsh corgi pembrokea, beaglea, dalmatialaista, itäsiperianlaikaa, belgianpaimenkoiraa, jackrusselinterrieriä, dobermannia, lancashire heeleriä, collieta, siperianhuskya, sileäkarvaista noutajaa, akita inua, bullterrieriä ja australiankarjakoiraa. Lyhyesti ilmaistuna siis melkoinen sekasotku, joka sisältää kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Sukupuoli: Uros Lauma & arvo: Laumaton Säkä & paino: Säkäkorkeus 63cm, paino 24kg. Ulkonäkö: Kuva: http://i51.photobucket.com/albums/f373/Kazard/Ace.png Rakenne: Ace on keskikokoinen, jäntevä ja voimakasrakenteinen koira, jonka olemuksessa on tiettyä sulavuutta. Sillä on voimakas purenta, pitkähkö ja hieman kyömy kuono ja selkeät kasvonpiirteet. Silmät ovat hieman kulmikkaat ja erittäin ilmeikkäät. Vasen korva on puolipysty, oikea normaali pystykorva. Joutsenkaulan merkkejä on havaittavissa, niskan lihakset voimakkaat. Omaa tilavan rintakehän ja selkeän vatsalinjan. Uros on hoikka, mutta lihaksikas ja hyväkuntoinen. Selkä puolestaan on keskimittainen ja suora, ei kaarru häntää kohti alaspäin. Häntä on lyhyt, erittäin tuuhea ja jäykkä. Jalat ovat hyvin muodostuneet, pitkät ja voimakaslihaksiset, selkeästi erottuvat ja joustavat taipeet. Sillä on hyvä ryhti ja sekarotuiselle tyypillinen, rotuleimaton rakenne. Turkki & väritys: Koiralla on lyhyt mutta paksu, karhea turkki, joka takkuuntuu suhteellisen helposti, muodostaen turkkiin erityisen ”pörheitä” alueita. Hännässä ja niskassa karvoitus on pidempää kuin muualla kehossa, mutta yleisesti muistuttaa lähinnä lyhytkarvaista. Vaikka turkki on paksu, lihasten ääriviivat tuntuvat ja paikoin myös näkyvät selvästi sen alta. Pohjaväriltään uros on oranssinruskea, mutta turkin väri saattaa näyttää enemmän punaruskealta tai kirkkaammalta oranssilta valosta riippuen. Oranssinruskealla pohjalla on ja mustia ja luonnonvalkeita merkkejä. Acen niskan muuten oranssinruskeissa, pidemmissä karvoissa on mustat kärjet, jotka muodostavat vaikutelman jonkinlaisesta harjaksenaiheesta. Yläselässä uroksella on kolme raidankaltaista kuviota, joista taimmaisin on vahvasti kiemurainen. Raidat muodostuvat siten, että musta kuvio rajaa muusta turkista erillisen, mutta turkin pohjaväriä vastaavan alueen. Reisien ja lantion alueella koiralla on yhteensä seitsemän raitojen tapaan rajautunutta epäsäännöllistä läiskää. Raita tai läiskäkuviot eivät ole symmetrisiä. Muita mustia kuvioita ovat tumma hännänkärki, sekä jokaista jalkaa koristavat kuviot. Vasemmassa etujalassa repalereunainen kuvio ulottuu kyynärpäähän, oikeassa etujalassa hieman sen alle. Vasemman takajalan kuvio ulottuu välijalan keskivaiheille, kun taas oikeassa takajalassa kuvio koskettaa kinnertä. Kuvioinnin kolmas väri on luonnonvalkea. Acella on valkoiset, niin sanotut valesilmät, jotka seuraavat muodoltaan sen kulmakarvoja. Kuonossaan sillä on valkoinen kuvio, joka alkaa kuononselältä hieman silmien alta, levenee kohti kirsua, ylittää suun noin sen keskivaiheilta ja kapenee alaleuassa olemattomiin. Rintakehässään uroksella on etäisesti perhosen muotoa muistuttava, leveä valkoinen kuvio, joka jatkuu kapeampana kyynärtaipeiden taakse, mutta päättyy ennen varsinaista vatsaa. Vasemmassa takajalassa koiralla on mustan kuvion jatkeena valkoinen kuvio, jonka repaleinen reuna ulottuu selvästi polven yli. Tuntomerkit: Acella on erittäin tunnuksenomainen niskan ja otsan karvoitus, joka on pitkää ja jäykkää, eroamatta kuitenkaan varsinaiseksi harjakseksi. Tämän harjaksenaiheen karvojen kärjet ovat mustat, saaden värin tummumaan huippua kohden mustaksi. Erikoislaatuinen karvoitus auttaa myös puolustautumisessa, sillä tiheä karva tekee niskasta vähemmän haavoittuvaisen. Uroksen mukana on sen vanhalta kotiseudulta tarttunut viisi punaista kankaanpalaa, joista ainakin suurikokoisin on alun alkaen huivi. Tämä isokokoisin on sidottu kiinni hartioiden kohdalta, pienemmät ”huivit” sidottu välijalan ympärille niin, että niiden leveämpi osa laskeutuu tassujen selkämyksen päälle. Huiveista ei ole mitään varsinaista hyötyä, ne ovat ainoastaan koristeita. Koiralla on yhteensä neljä metallinväristä, todennäköisesti ruostumattomasta teräksestä valmistettua korvakorua. Näistä yksi on oikean korvan alaosassa, kaksi vasemman korvan varressa. Kaikki kolme ovat alkujaan erinäisiä rengastusmerkkejä, joiden tunnisteosa on joko revennyt irti, tai sen painatus korun selkämyksessä on hioutunut näkymättömiin. Viimeinen ”koru” on niin ikään koiratarhan rengastusmerkki, joka on kiinnitetty puolipystyn korvan kärjen lähelle. Itse rengas on samaa metallilaatua kuin muutkin, mutta hieman kapeampi, ja siihen on liitetty ohut, mutta yllättävän kestävä metalliliuska, johon on valkoisella painatettu ”71Q”. Näkyviä arpia Acella on ainoastaan yksi, oikeassa silmäkulmassa oleva, aikoja sitten arpeutunut mutta alkujaan erittäin syvä viiltohaava. Arpi on väriltään punainen hieman kellertävällä vivahteella, eikä erotu kovin kauas (kuvissa korostettu, jotta olisi helpompi paikantaa.) Sekarotuisella on heterokromiset, eli eriväriset silmät. Tämä ei ole kovin näkyvää, mutta läheltä sävyeron huomaa. Vasen silmä on puhtaan jadenvihreä, mutta oikea niin sanottu ”hazel” – silmä, joka useiden pigmenttiensä ansiosta vaihtaa väriä valosta riippuen. Tavallisessa päivänvalossa oikea silmä on pääväriltään metsänvihreä, mutta pupillia ympäröi suklaanruskea alue, ja silmännurkassa on aavistus merensinistä. Pimeässä silmät näyttävät ruskeilta, kirkkaassa valossa puolestaan täysin vihreiltä. Acen vasemmassa silmäkulmassa on musta kohouma, eräänlainen luomi, syntymämerkki tai kauneuspilkku. Se on ollut uroksella aina, eikä ole merkki mistään sairaudesta. Muodoltaan se ei ole aivan pyöreä, pikemminkin epäsäännöllinen. Tätäkään tuntomerkkiä ei helposti erota kauempaa katsomalla. Luonne: Kun Acen kohtaa ensimmäistä kertaa, ei voi olla ihmettelemättä tämän rentoa ja rempseää elämänasennetta yhdistettynä terävään kieleen ja uhkarohkeaan käytökseen. Uros tuntuu aina tietävän, mitä tehdä tai sanoa ja pysyvän silti alati liikkeessä, antamatta minkään esteen häiritä menoaan. Se on osaltaan hieman ärsyttävä kärkkäine ja sarkastisine kommentteineen, mutta toisaalta hauskaa ja vapauttavaa seuraa. Oranssiturkkia leimaa tietty seikkailunhaluisuus ja jopa vaaranhakuisuus, joka ilmenee jo mainittuna uhkarohkeana toimintana ja yleisesti pelurimaisena käytöksenä. Koira tuntuu olevan ikuinen optimisti, joka uskoo vakaasti kaiken kääntyvän parhain päin, jos vain uskaltaa yrittää. Se on vapaa sielu, joka menee minne haluaa ja tekee mitä lystää ilmeisen impulsiivisesti, ajattelematta pahemmin tekojensa kauaskantoisia seurauksia. Nuorukainen on raju ja tulinen, täynnä patoutunutta energiaa ja huomattavan nopea suuttumaan. Ei kuitenkaan pidä antaa ulkokuoren hämätä itseään – Ace on peluri luita ja ytimiä myöten, ja sillä on myös asiaankuuluva pokerinaama. Todellisuudessa tämä ulkoisesti rajuluonteinen uros on järkevä ja looginen toimija, joka ei ehkä tiedä teoriasta paljonkaan, mutta ymmärtää, miten maailmassa säilytään hengissä ja ehjin nahoin. Kantava motiivi kaikessa koiran toiminnassa on oma selviytyminen, mistä seuraava tietty egosentrisyys ja toisaalta myös maailman kovuuden esiin tuoma ironinen ja sarkastinen huumorintaju juontavat juurensa. Uros on vankkumaton realisti, ja tietää olla varuillaan maailmassa, joka tuntuu haluavan tuhota sen keinolla millä hyvänsä. Nuorukaisen päässä vallitseekin pitkälti ”minä vastaan ne” -asetelma, jonka mukaan se elää. Ristiriidassa sen selviytymisvaistojen kanssa elää tietty välinpitämättömyys sekä itseä että muita kohtaan, kenties realistisen maailmankuvan luoman paineen vuoksi. Juuri tämä välinpitämättömyys purkautuu ulos uhkarohkeutena ja tarpeettomana riskinottona. Oranssiturkki on seuranhakuinen, ja muodostaa mielellään uusia sosiaalisia kontakteja kaikenlaisten karvaturrien kanssa. Se ei kuitenkaan luota kehenkään, ja tarvittaessa valehtelee sujuvasti, jos tuntee siitä olevan itselleen hyötyä. Varsinaisia ystäviä nuorukainen ei kovin helposti saa, lähinnä sen vuoksi, että sitä vähänkin paremmin tuntevat huomaavat sen hyväntuulisuuden pelkäksi kuoreksi, jonka takan piilee välinpitämättömyys. Tämän takia Ace pyrkii pitämään kaikki suhteensa mahdollisimman anonyymeina. Kontakteista muihin koiriin tulee ennen kaikkea olla jotakin hyötyä, seura itsessään on toissijaista ja tunteilla ei ole niinkään merkitystä. Yhden yön jutuista tai muista jutuista se ei myöskään ole kiinnostunut, ehkä hieman yllättäen. Uroksessa on flirttailijan vikaa, mutta harmitonta silmäpeliä edemmäs se ei yleensä suhteitaan vie. Koira on tarkka omasta tilastaan, eikä halua päästää ketään liian lähelle suojakuortaan. Niinpä se ei erityisemmin harrasta minkään sortin romansseja, tai edes kaipaa niitä. Laumoista Ace ei historiansa vuoksi pidä. Sille jengi ja lauma ovat jotakuinkin sama asia, ja huonot kokemukset kaupunkijengeistä ovat opettaneet pysymään kaukana kaikista isoista, järjestäytyneistä porukoista. Peruslaumalaisia tai melko alhaisessa asemissa olevia kohtaan tämä ei juuri ilmene, sillä uros ei syytä ketään laumaan kuulumisesta – toki se ymmärtää, että joidenkin mielestä laumaan kuuluminen on hyödyllistä, tai jopa mukavaa. Koiran vihamielisyys kohdistuu laumojen johtotehtävissä oleviin, joita se lähes poikkeuksetta tuntuu halveksivan ja inhoavan. Ei ole väliä, vaikka tyyppi olisi ennestään tuttu, mukava tapaus, joka myöhemmin paljastuu korkean statuksen omaavaksi, sillä oranssiturkin mielikuvat muuttuvat oitis negatiivisiksi ja se siirtyy puolustuskannalle. Dogman laumoista nuorukainen ei tiedä mitään, ja suhtautuu kaikkiin yhtä epäluuloisesti ja halveksuen. Uros on äkkivihainen ja raju, eikä siksi ole mikään yllätys, että tappelut eivät ole sille vieraita. Koira ei varsinaisesti ole teknisesti erityisen taitava taistelija, mutta sitkeä ja pahansisuinen, ja tarvittaessa epärehellinen. Acen suhde väkivaltaan on hieman ristiriitainen, sillä toisaalta se ei lainkaan nauti taistelemisesta, toisaalta taas ei epäröi hetkeäkään käydä uhkaksi kokemiensa kimppuun. Uhkarohkeus näkyy myös taistelutottumuksissa, sillä kyllin kiukkuisena ja provosoituna oranssiturkki ei välitä, vaikka edessä olisi minkälainen jässikkä – se käy raivokkaasti kimppuun eikä suostu antamaan periksi. Peräänantamattomuus voi johtaa joko voittoon tai erityisen karvaaseen tappioon. Muiden pahoinpitelyjä se seuraa usein mielenkiinnottomasti vierestä, ellei sillä ole erityisen hyvää syytä puuttua asiaan. Uhrautuvuus ei siis kuulu koiramme ominaisuuksiin. Seksuaalinen väkivalta ei kuulu Acen repertuaariin, eikä se myöskään hyväksy sitä. Tällaisissa tapauksissa oranssiturkki saattaa jopa vaivautua menemään väliin. Historiastaan johtuen Acella on siis hieman epävakaa, uhkarohkea ja toisaalta välinpitämätön luonne. Lisäksi se kärsii luottamuspulasta kaikkea elävää kohtaan, ja on kiinnostunut muissa pitkälti vain siitä, miten voisi hyötyä näistä. Uros ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaisesti ilkeä tai tahdo pahaa ympäristölleen – se vain ei osaa toimia muilla tavoin. Koira ei tule rakkaudettomasta ympäristöstä, mutta jouduttuaan huolehtimaan paitsi itsestään, myös seitsemästä sisaruksestaan suurkaupunkien vihamielisissä melskeissä, sen persoonallisuus on vaurioitunut tasolle, jossa se ei ole täysin sinut itsensä kanssa. Sitä vaivaa sitoutumisen ja vastuun pelko, sekä halu paeta tai taistella aina, kun vastaan tulee hiemankin epämiellyttävä tilanne. Ongelmat ja tunteet kuitenkin peitellään itsevarman ja vaaran edessä nauravan ulkokuoren alle, jotta kukaan ei koskaan saisi tietää, ettei kaikki olekaan hyvin. Tunteet itsessään eivät Acen mielestä ole heikkoutta, mutta se pelkää niiden tulevan käytetyksi itseään vastaan, jos niitä erehtyy näyttämään väärällä hetkellä. Niinpä sen naamalla on kestovirne ja aina jos jokin sattuu arkaan paikkaan, vastataan tuplaamalla sarkasmi. Ace on siis räväkkä ja ainakin ulkokuoreltaan rento ja humoristinen nuorimies, joka syöksyy vaaroihin pää edellä ja pääsee lopulta yllättävän usein ehjänä kotiin. Taistelijaluonne, joka ei anna periksi, ja on nähnyt maailmaa rumimmillaan. On hymyilevän ja hauskan ulkokuorensa alla varsin rikkinäinen ja täynnä enemmän tai vähemmän salattua epävarmuutta omasta minuudesta, sekä koiran paikasta maailmassa. Puhuu paljon ja mielellään, mutta ei avaudu tapaamilleen koiraeläimille kuin todella, todella harvoin, ja silloinkin yleensä vahingossa. Ei pidä laumoista, eikä etenkään niiden johtajista, eikä pelkää tuoda mielipidettään julki. Ikuinen peluri, joka ainakin kameran käydessä nauraa vaikka kuolemalle. Hauskaa, joskin sarkastista seuraa, jonka kanssa ei varmasti tule tylsää. Jättää usein ristiriitaisen jälkivaikutelman: Kuka onkaan se oikea Ace ikuisesti virnuilevan naamarin takana, ja tietääköhän koira sitä itsekkään? Menneisyys: Acen tarina sai alkunsa, kun tämän nuori ja kaunis äiti tapasi kovapintaisen ja rajun uroksen, Cainin. Luke ei ollut mikään siveellinen neito, sillä se oli jo näin nuorena keksinyt, että uroksilta sai helpoiten suojelua tarjoutumalla viihdyttämään näitä. Niin kävi nytkin, mutta nartun suunnitelmaan ilmestyi nopeasti suuri ongelma, kun Luke tuli kantavaksi Cainille. Urosta ei isyys kiinnostanut, joten se jätti naaraan pärjäämään yksinään, eikä enää koskaan palannut. Ymmärrettävästi narttu ei tästä erityisemmin pitänyt, ja syntyessään sen kahdeksanpäinen pentue olikin kaikkea muuta kuin toivottu. Pennut syntyivät suurkaupunki Dallaksessa, Texasissa. Suurikokoinen pentue oli jälkikasvustaan välinpitämättömälle, mutta suvunjatkamisvietin ohjaamalle äidille valtava rasite. Pennut oppivatkin jo varsin nuorella iällä pitämään jonkinlaista huolta itsestään ja toisistaan. Lukea ei edes kiinnostanut nimetä pentuettaan, joten heti ollessaan siihen kykeneviä nämä nimesivät toisensa. Koska Ace oli katraan vanhin, sisarukset katsoivat sitä automaattisesti ylöspäin, ja uros huolehtikin sisaruksistaan silloin, kun äitiä ei jaksanut kiinnostaa. Vanhimman veljen selviytymistaitoihin luottaen muut nimesivät tämän Aceksi, mikä tarkoittaa sananmukaisesti ässää tai mestaria. Äiti katosi kuvioista heti, kun poikue oli vieroitusikäinen, eikä Lukesta ole sen jälkeen kuulunut mitään. Suuri pentue jäi elämään keskenään ja tutustui nopeasti Dallaksessa vallitsevaan kulkukoirien suuryhteisöön. Uudet tulokkaat eivät olleet tervetulleita kaupunkia hallitsevaan koirajengiin, ja pennut joutuivatkin nopeasti napit vastakkain seudun herrojen kanssa. Koska keskenkasvuisista ei ymmärrettävästi ollut mitään vastusta aikuisille katurakeille, ne vetäytyivät syrjäisemmille, huonommille alueille, joilla saivat kuitenkin olla rauhassa. Pennut kuitenkin aiheuttivat turhan paljon häiriötä hiljaisessa naapuristossa, ja rankkuri hälytettiin niiden perään. Koko sakki saatiin kiinni, ja toimitettiin lähimmälle kodittomien eläinten asemalle. Tältä retkeltä on peruja kaksi Acen metallirenkaista. Koira ei kuitenkaan viihtynyt suljetuissa tiloissa, ja pian pentue karkasikin ihmisiltä, tosin ei aivan vahingoittumattomana. Bullet, joka oli alkujaan ollut nimeltään Trash, sai uuden nimen kun luoti upposi sen takaosaan. Kaikki kuitenkin selvisivät hengissä ulos, ja yhteistuumiin päätettiin jättää Dallas taakse. Pennut hyppäsivät erään sopivasti kohdalle sattuneen rekan kyytiin, ja päätyivät sen mukana satoja kilometrejä etelämmäs, Austiniin. Uuden elämän aloittaminen uudessa kaupungissa onnistuikin huomattavan hyvin, sillä nyt henkisiltä kyvyiltään varhaisteinejä vastaavat pennut kelpuutettiin mukaan erääseen paikalliseen jengiin. Kahdeksikko elelikin ihan mukavasti kaupunkialueella noin kahden kuukauden ajan, jolloin porukan johto alkoi esittää Acen mielestä täysin järjettömiä komentoja. Jengiä johtavat urokset olivat jostain saaneet päähänsä, että sisarukset olivat velkaa suojelusta ja ruuasta, ja katsoivat siksi oikeudekseen käyttää Acen siskoja hyväkseen. Tämä ei sopinut nuorelle urokselle lainkaan, ja se asettui ylempiensä ja siskojensa väliin. Palkinnoksi tottelemattomuudesta ryhmän johto järjesti nyt teini-ikäisen oranssiturkin rankkurille. Uros oli nyt ensimmäistä kertaa elämässään yksin, ja hyvin huolissaan sisaruksistaan. Uusi korvalävistys liittyi kokoelmaan kahden edellisen kanssa, ja syystä tai toisesta eräs pikkupoika otti keskenkasvuisen koiran huostaansa. Tältä pojalta ovat peräisin Acen huivit. Koira ei edelleenkään ollut paikallaan pysyvää tai luovuttavaa sorttia, ja niinpä se karkasi isännältään heti tilaisuuden saatuaan, ja palasi takaisin vanhan jenginsä reviirille. Paikalliset johtohahmot eivät lainkaan ilahtuneet nokkavan oranssiturkin paluusta, ja tekivät tämän selväksi hyökkäämällä sen kimppuun. Erittäin epäreilu tappelu ei kestänyt kovinkaan kauan, ja sen päätteeksi Ace oli varsin heikossa hapessa. Tästä mittelöstä jäi kuin ihmeen kaupalla muistoksi ainoastaan yksi näkyvä arpi, mutta sen jäljet uroksen sisimmässä tulisivat olemaan huomattavasti pitkäkestoisemmat. Hakattunakaan nuorukainen ei halunnut perääntyä, vaan työntyi uudelleen jengin alueelle, aikeenaan hakea sisaruksensa pois. Tällä kertaa se onnistuikin yrityksessään, vaikka koki epäonnistuneensa veljenä, kun huomasi miten sen sisaruksia oli kohdeltu Acen itsensä ollessa vangittuna. Ensimmäistä kertaa sen elämässä muiden tuoma vastuu alkoi kuristaa sitä, ja koira huomasi toivonsa, että saisi olla yksin. Omista ajatuksistaan huolestuneena se ohjasi sisaruskatraansa uuteen paikkaan. Joukkio suuntasi jalan kohti San Antonion kaupunkia, ja saapuikin perille parin viikon vaeltelun jälkeen. Aiemmista kokemuksistaan paljon oppineina ne pysyttelivät nyt kaukana kaikista paikallisista jengeistä, ja elivät keskenään turvalliseksi katsomassaan paikassa. Vaikka ne olivat jo hyvää vauhtia saavuttamassa fyysistä ja henkistä aikuisuutta, antoivat nuoremmat sisarukset yhä Acen tehdä isommat päätökset ja johtaa ryhmää. Samalla ne myös odottivat vanhimman veljen huolehtivan niiden turvallisuudesta, ruoansaannista ja muista välttämättömyyksistä. Stressi tästä vastuusta alkoi nopeasti ottaa koiran voimille, etenkin nyt kun se oli saanut maistaa yksin elämistä. Uros alkoi hiljalleen etääntyä sisaruksistaan, ja teki suunnitelmia lähdöstä. Vuosien vastuu ja huoli alkoi näkyä, ja koira tunsi itsensä usein riittämättömäksi ja epäonnistuneeksi veljeksi. Se halusi paeta. Tilaisuus ilmaantuikin varsin pian, kun jälleen yksi rankkuri päätti napata yksinään vaeltelevan koiran. Saatuaan uusimman ja viimeisen renkaansa ja jäätyään yksin häkkiin, Ace pakeni tottuneesti paikalta. Tällä kertaa se ei kuitenkaan palannut sisaruksiensa luo, vaan hyppäsi ensimmäiseen rekkaan, joka oli menossa itään, paikkaan jossa se tiesi meren olevan. Rekka saapui Houstoniin jo samana iltana. Täälläkään uros ei tuntenut oloaan kotoisaksi, etenkään jouduttuaan itse ahdistelun kohteeksi, mutta kuultuaan sataman koirilta meren takana odottavasta maailmasta se hyppäsi rahtilaivaan, toivoen viimein löytävänsä paikan, jossa se saisi paitsi olla oma itsensä, myös elää ilman vastuuta ja huolta sisaruksistaan. Laiva saapui muutamien päivien merimatkan jälkeen Dogman satamaan purkamaan ja täydentämään lastiaan. Tällöin Ace jätti aluksen, päättäen että tämä saari kaukana kaikesta oli juuri oikea paikka sen kulkuriluonteelle. Nyt aikuinen koira on vasta rantautunut Dogmaan, eikä ole vielä uskaltautunut kaupungin ulkopuolelle, metsäelämään tottumattomana. Mitä tällä uudella ympäristöllä on tarjolla nuorelle kulkijalle? Taidot: Ace on kova tappelemaan, ja sinnikkyytensä johdosta melko vaarallinenkin vastus, vaikkei kovin suurikokoinen olekaan. Erityistä tekniikkaa tai taistelutyyliä uros ei omaa, vaan yhdistelee muilla näkemiään keinoja omaksi, sekalaiseksi kokonaisuudekseen. Koira on myös valmis pelaamaan tarvittaessa likaista peliä. Ajautuessaan tappeluun se käyttää hyödykseen vikkeliä jalkojaan ja ketteryyttään, sekä jo aiemmin mainittua sitkeyttään. Sekarotuinen puhuu äidinkielenään englantia, eikä alkuun hallitse lainkaan Dogman koirien kieltä (suomea). Kieltä opittuaankin se turvautuu helposti äidinkieleensä kohdatessaan vaikeita asioita tai ilmauksia, tai ollessaan tavalla tai toisella kiihtynyt. Kiroilu tapahtuu lähes poikkeuksetta englanniksi. Nuorukainen tietää kaduilla selviytymisestä, koirien kaupankäynnistä ja muista vastaavista seikoista huomattavan paljon, ollen siis niin sanotusti katufiksu. Uroksella on muutenkin erittäin nopeat ja terävät hoksottimet, sekä huomattavan tarkat aistit. Elettyään vuosia metelin ja hajujen keskellä se on oppinut erottelemaan tärkeät äänet ja hajut vähemmän tärkeistä erittäin tarkasti, eivätkä isommatkaan häiriötekijät yleensä tuota sille kovin suuria ongelmia. Uros on myös varsin taitava saamaan haltuunsa tavaraa, joka ei sille missään tapauksessa kuulu. Toisin sanoen se on puoliammattimainen varas, ja ihmisten kojuista on tapana kadota tavaraa, kun koira kulkee niiden ohi. Lukuisilla reissuillaan rankkureille se on myös oppinut paljon erilaisista lukoista ja salvoista, ja tarpeeksi aikaa saadessaan se kykenee setvimään tiensä ulos monista tällaisista loukoista. Perhe: Isä Cain, ei ole koskaan tavannut. Äiti Luke, ei tietoa olinpaikasta, mutta todennäköisesti yhä elossa. Sisarukset vanhimmasta nuorimpaan: Ace, Hyper (uros), Candywrapper (narttu), Bullet (uros), Spot (uros), Sparkle (narttu), Bouncer (uros) ja Marmelade (narttu). Ei tiedä kenenkään olinpaikkaa varmasti, ovat todennäköisesti yhä Texasissa. Muuta: ~ Ääninäyttelijä nuori Jensen Ackles (Supernatural, Smallville, Dark Angel, My Bloody Valentine) ~ Tunnuskappale Whitesnake – Here I Go Again. Vaikutteita sellaisista biiseistä kuin Bon Jovi – Wanted Dead or Alive, Disney – Why Should I Worry, R.E.M. – Bad Day ja Skid Row – 18 and Life. ~ Denverin ties miten mones hahmo Dogmassa. Ehkä 20? ~ Hahmon luomistyö kesti kokonaisen kuukauden ~ Vaikutteita hahmo on saanut eri biisien lyriikoista, sekä kahdesta Jensen Acklesin näyttelemästä hahmosta: Supernaturalin Deanista ja Dark Angelin Alecista. Tila: Hyväksytty Tarkastanut: Singalana Kommentti: Hyväksytty. Pahoittelen tarkastuksen viipymistä. Hehtaariesittely tosiaan. o.O Sun pitää opettaa mulle miten kirjoitetaan kilometrin pituinen luonne. :)

Hakemuksia: 350
Sivu:1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35